"Voi ei, mä kyllä arvasin"

Ladataan...
Bättre liv

Maanantai. Kerroin tänään työkaverilleni kesällä tapahtuneesta keskenmenosta kun olimme hetken kahden hakemassa iltapäiväkahveja. Olin juuri puhunut siitä, kuinka en oikein jaksaisi töitä vaikka hommat sinällään ovatkin mielenkiintoisia. En vain jaksaisi. Työkaveri sanoi "Voi ei, mä kyllä arvasin." ja halasi. Kertoi saaneensa myös keskenmenon ensimmäisestä raskaudestaan ja että se on kyllä todella raskasta. "Voi tuntua aika kovalta sanoa, mutta uutta yritystä vaan", hän sanoi. Ehdin sanoa, että siltähän sen tuntuu, mutta hiljalleen alan katsoa jo eteenpäin. Siinä vaiheessa kahvin haussa oli jo muitakin enkä päässyt jatkamaan keskustelua. Kysymään, että mistä hän oikein oli arvannut? Oliko hän aavistanut raskauteni? Oliko hän nähnyt kesäloman jälkeen, että aavisteltu raskauteni ei ollut edennyt vaan olin väsynyt, masentunut ja hiljainen? Miten hän itse oli selvinnyt keskenmenosta? Miten se oli hänelle tapahtunut? Oliko hän tullut nopeasti uudelleen raskaaksi? Olivatko kahden lapsen raskaudet menneet hyvin? Oliko hän pelännyt raskauksien aikana keskenmenoa? Ehkä saan joku päivä kysyttyä, ehkä me ollaan joku päivä ihan kahdestaan kahvilla, ehkä pitää ihan erikseen kysyä josko mentäisiin kahville vasta kun muut ovat ehtineet käydä.

Illalla en voinut lakata ajattelemasta tätä. Mistä hän tiesi, arvasiko moni muukin? Lähtiessäni iltalenkille uskalsin soittaa ystävälleni, joka on juuri saanut ensimmäisen lapsensa. Emme ole nähneet reilun vuoden aikana kuin pari kertaa, molemmat olemme ehtineet muuttaa pois samasta kaupungista, ostaa asunnot ja muuttaa elämämme. Mietin, haluaako hän kuulla ääntäni, mutta halusin tietää millaista se on. Millaista on aloittaa matkansa äitinä? Hetken keskustelun jälkeen tuli se hetki, kun hän oli kertonut synnytyksestään ja kuulumisistaan ja kyseli mitä minulle kuuluu. Mielessäni sanoin, että itseasiassa sain keskenmenon kesällä ja toivon tulevani syksyn aikana raskaaksi. Oikeasti kerroin kuinka olin saanut sisustuskärpäsen pureman ja ajattelin tilata vihdoin ne tapetit. Keskusteltiin arjesta ja sisustuksesta, autojen koeajoista ja koirista. Autoista puhuessa menin ohimennen sanomaan, että koeajettiin Passattia ja päätettiin jo ostaa se, muttei kannata nyt ostaa kun ei me tarvita vielä isompaa autoa. Hmm. Arvaakohan se jotain? Kuitenkin luulee, että olen raskaana kun kyselen vauvaelämästä ja olen niin kiinnostunut kaikesta. Hyvä etten kysynyt mitkä vaunut ne osti. Näen vaunuja ihan kokoajan ja kurkin niiden merkkejä ja malleja. Alan jo miettimään, ettei se bugaboo ole välttämättä se paras valinta. Mutta hissiin niiden pitäisi mahtua, siis niiden mielikuvitusvaunujen sille mielikuvitusvauvalle, joka tulee siitä mielikuvitusraskaudesta joka varmaan saa alkunsakin mun mielikuvituksessa. 

Ainakin sain työhomman hoidettua maaliin (argh nämä urheiluvertaukset!), jaksoin tämän päivän, kävin pitkän lenkin koiran kanssa ja olen vielä tässä. Omenapiirakan ja omenasiiderin äärellä sohvan perällä. Ja aina tulee uusi huominen, eikä sitä tiedä. Huominen voi mennä ihan hyvinkin.

Share
Ladataan...

Kommentit

Et ole ainut joka katselee ihmisten vaunuja. Alkuraskaudessa kiinnosti lähinnä kukata vaunujen sisään. Siellä makavaa lasta. Nyt en muuta tee kun seurailen merkkejä, pyörien toimivuutta jne. 

Moni kertoo tienneensä raskaudesta, tai epäilleensä sitä. Jotkut näkevät onnelliset silmät, jotkut rauhoittuneen ihmisen joka elää symbioosissa. Kun jotkut taas näkee alkuraskauden väsymyksen. Erikoista miten jotkut vaan aistivat sen. Huomasin sen itsekkin kun avauduin raskaudestani. 

Usein näitä havaintoja teki naiset jotka olivat jo synnyttäneet. Voiko olla että äitiyden myötä näkee maailman ja kanssasisaret eri tavalla? Kyllä äiti äidin tuntee jne?

Uusia avauksia

Tosiaan, jotkut naiset tuntuu vaan tietävän toisen raskaudesta. Itsellenikin tuli pakottava tarve kertoa keskenmenosta yhdelle miehen sukulaisnaiselle. Olin jo aikaisemmin aavistanut, että hän näki/tunsi että olin raskaana. Näin olikin. Hänen aito liikuttumisensa ja surunsa, kyynelensä, koskettivat ja lämmittivät asiasta kertoessani. Naisilla on intuitio. Ehkä se kehittyy sitä myötä, kun ovat itse kokeneet äitiyden.

Kommentoi

Ladataan...