Ylös, alas, ylös, alas

Bättre liv

Illat pimenee ja välillä päivätkin. Voin vaikka kuinka monena viikonloppuna päättää tervehtyväni, mutta eihän siitä silti mitään tule. Niiskutus ja väsymys seuraavat minua kaikkialle, vaikka elämä sujuu jo muuten mallikkaasti. Uudet tuulet töissä saavat epäilemään, että tämä työpaikka saattaa vielä muuttua mieluisaksi. Samalla yritän puuhastella yhdistyksen asioita sekä saada jotenkin napattua kiinni opintojen rästitöistä. Välillä tuntuu, etten pysty tähän kaikkeen. Välillä uskon, että kun oikein yritän, voin saada nämä hommat sujumaan. Palkintona minulla siintää ensi vuosi, kun jätän yhdistyshommat ainakin tältä erää ja saan alkuvuodesta toivottavasti täydennysopintoni päätökseen. Miten paljon omaa aikaa! Miten paljon mahdollisuuksia! Voin täyttää iltani ja viikonloppuni huoletta kaikella mitä haluan tehdä, en vain sillä mitä pitää tehdä! Eikä vaihtoehtoisesti samalla potien huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä. 

Minulla on hetkiä, jolloin olen uskomattoman väsynyt ja masentunut. Jolloin elämä tuntuu ylivoimaiselta. Toisaalta on myös hetkiä, jolloin tunnen eläväni ja nauttivani tästä kaikesta. Kun innostun ja teen, saan aikaan. Usein kuitenkin iltaisin, kun lähden vanhemman koiran kanssa kaksin kävelylle, mietin kenelle voisin soittaa. Ketä voisin häiritä. Tai kuka ei häiriintyisi kun "soittelen ihan vaan kuulumisia". Joku niistä jotka eivät itse koskaan soita? Kuinka heistä voi edes tietää, haluavatko he olla yhteyksissä? Useimmiten selaan yhteystietolistani läpi ja mietin, miksen vaan poista näitä kaikkia numeroita. Laitan spotifyn soimaan ja mietin omiani. Yksinäisyys juuri nyt on erityisen raakaa. Se saa unohtamaan ne hetket, kun ystävät olivat lähellä. On vain yksinäisyys, puhumattomat puhelut ja sopimatta jääneet vierailut. Olisipa läheisiä, yhteyttä pitäviä ystäviä, joihin voisi tarvittaessa tukeutua. Esimerkiksi juuri tänään.

 

En tiedä yhtään miten tässä elämäni kappaleessa tulee käymään. Jokainen päivä on täynnä ristiriitoja, ylä- ja alamäkiä. Uuvuttavia hetkiä, joiden jälkeen hetken paistaa aurinko. Usein kyseenalaistan koko lapsen haluamis-suunnitelman (voiapuamitentuommoinenkirjoitetaan?) ja välillä tuntuu kuin se olisi ainut oikea asia maailmassa. Ehkä kaikki muu onkin ihan fuulaa? Mutta silti, perheellisten kertomukset, en tiedä. Ei niissä paljoa kerrota, kuinka paljon nautitaan lapsen kanssa leikkimisestä ja maailman näkemisestä lapsen silmin. Siitä kuinka voi kokea puhdasta rakkautta katsoessaan pienen unta. Tai iloa nähdessään lapsen oppivan taas uuden taidon. Ne on varmastikin niitä pieniä asioita joita arki lopulta on pullollaan. Hetkiä, jolloin voi kokea jotain aitoa, jos vain antaa itsensä olla sille avoin. Samoin, kuin koirienkin kanssa leikkiessä, tutkiessaan maailmaa, nähdessään kuinka ne oivaltaa uuden jutun. Pennun kanssa telmutessa, opetellessa uutta, totutellessa ettei patsaille tarvitse haukkua ja pidätellessään samalla nauruaan. Se on oikeasti aika ihanaa. Ja kaipa sitä voi haluta, vaikka ihan hirmuisesti samalla pelottaakin mitä se kaikki sitten todella tulee olemaan.

Mitäköhän huomisesta tulee?

Share

Kommentit

Enni

Huomisesta tulee hyvä päivä.

"On kaksi päivää, joista kenenkään ei pidä huolehtia; eilinen ja huominen. Kukaan ei ole koskaan sortunut tämän päivän taakan alle. Vain jos siihen lisätään eilinen ja huominen, vain silloin taakka on liian raskas, vain silloin."

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi mun on jo johonkin aiempaan postaukseen pitänyt kommentoida. Kyllä, äitiydestä ja lapsista voi nauttia. Minua on siunattu kolmella maailman ihanimmalla lapsella, joiden kehitystä saan seurata päivittäin, joiden seurasta saan nauttia päivittäin. Olen SAANUT olla kuusi vuotta lasten kanssa kotona ja edelleen koen joka päivä suuria onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteita. Koen oloni äärettömän tärkeäksi. Mikään työtehtävä ei voisi olla minulle tätä tärkeämpää. Tietysti on hetkiä ja päiviä kun tekisi mieli häippästä yksinään jonnekin ja kaikki huutaa kilpaa, mutta eihän mikään ole onnea ja auvoa joka hetki. Lasten saamisen myötä elämää värittää kuitenkin pääosin positiiviset sävyt. Suosittelen.

Eerika
Bättre liv

Enni: juuri luin tuon saman, varmaan jostain postauksesta facebookissa. Näinhän se olisi, mutta jostain syystä juuri näistä kahdesta päivästä sitä huolehtii suuren osan tästä päivästä. Ihmismieltä on vaikea hallita :)

Vierailija: Kiitos kommentistasi! Nykyään kaikki tuntuu olevan niin kiireistä ja arvot kovia, ilosta ja rakkaudesta kuulee harvemmin. Kiireestä ja väsymyksestä enemmän. Ihanaa, että olet saanut ja osannut nauttia ajasta lastesi kanssa ja he ajasta sinun kanssasi. Toivottavasti saan ja osaan tehdä ihan samaa ja hyvällä mielellä :)

Kommentoi