Ladataan...
Bättre liv


On jälleen perjantai, ihana viikonloppu edessä ja maanantaina varhaisultra. Silloin pitäisi olla jo rv 7+4 tai muutaman päivän alle. Uskon, että kaikki tulee menemään hyvin, vaikka kaikki katalat vaihtoehdot pelottavatkin. Yllä olevassa kuvassa on pikkuinen tällä raskausviikolla jos vain kaikki on kunnossa. Löysin myös tämän videon pienen ensimmäisistä 9 viikosta masuasukkina. Jokainen päivä tuntuu jotenkin niin uudelta, en voi tajuta kuinka olenkin missannut kaamosmasennuksen oireet ihan täysin! Tämän väsymyksen nimittäin pistän ihan täysin raskauden piikkiin ;) Olo on kuitenkin positiivinen ja iloinen, ei pistä haittaamaan edes ajoittaiset hormonimyrskyisät kiukkukohtaukset! Muutaman kerran on mennyt kotona ja töissä totaalisesti hermo, nollasta sataan parissa sekunnissa. Mutta ei, en tunne olevani kuin hetken kiukkuinen ja elämä tuntuu hetken päästä taas ihmeelliseltä arvoitukselta missä saan olla mukana. Jokainen hetki kun on ihan uusi eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tulee. 

Tänään on tullut lumimyrsky, yöllä pitivät hereillä raskausviikkojen ajattelemiset, tuulessa kolisevat parvekelasit, tuule vihellys ja pissahätä. Nukkumaan mennessä myös oli vähän pahoinvoiva olo. Se jatkui myös tänään, yllätti minut aina yhtäkkiä. Onneksi tiedän sen helpottamiseen maailman parhaimman keinon, syömisen! Saan siis avata jogurtin, jyrsiä klementiinin tai nakertaa proteiinipatukkaa, jes! Tänään kerroin raskaudestani tiimini esimiehelle, jännitti niin samperisti, jotenkin muille kertomisen yhdistää siihen tuskaan mikä aiheutuu keskenmenosta kertomiseeen. Sen vaan pelkää olevan edessä. Mutta kaikki meni tietenkin oikein hyvin, mikä onni on nainen esimiehenä! Ymmärrystä, tukea ja helpotusta. Kaikki tulee menemään oikein hyvin.

Tekisi melkein mieli pyytää anteeksi koko työyhteisöltä, että sori, mä oikeesti meinaan jättää teidät pitkäksi aikaa ja sitä ennen olen hieman omituinen valas. Mutta söpö valas mä lupaan olla. Voiskohan mahaan tehdä kaikkia kivoja maalauksia ja sit näytellä sitä? (Yllä kaikkea kivaa mitä löysin netistä!) Siis ei nyt vielä kun tää on tämmönen pehmo vaan sit kun se on semmonen siistin pinkee. Sit vois nostaa vaan paitaa ja näyttää supersiistejä maalauksia siitä. Vähän niinkun eilen kun olin syönyt mustikkaa ja kieli oli ihan sininen. Menin työkaverin luo, katsoin sitä ja näytin kieltä. Se repes niin täysin kesken töidensä ettei loppua meinannut tulla. Tai kun esitän sormilla nukketeatteria toisen työkaverin sermin takaa ohi kulkiessani. Ylipäänsä ohikulkeminen on täysin aliarvostettua, silloin voi piristää itseään ja otsiaan kurtistelevia työkavereita vaikka minkälaisella toiminnalla. Se on ihan jokaisen omasta huumorintajusta kiinni iskeekö se perinteinen "kävelen niinku rappusia alas piiloon sun sermin taakse" vai ei, mutta voin kertoa että meidän työpaikalla se uppoaa ainakin yhteen! Oi ja voi, miten voi samalla olla ahdistunut työstään ja pitää siellä hauskaa? Tuntea olevansa erilainen kuin muut, mutta silti kuuluvansa ihanasti porukkaan? On se kotiutuminen tietty vienyt hetken, mutta oikeasti mulla on aika hirmu kivoja työkavereita ja meillä on välillä ihanan levottomat jutut. 

Ja vähänkö oli kivaa tulla kotiin lumimyrskyn läpi, mä niin rakastan tätä paikkaa jopa lumeen hautautuneena. Söin ja aloin tekemään koirien kanssa lähtöä  ulos, toinen makasi pedillään ja vaan katsoi. Se pirulainen muisti, että aamulla oli tullut lunta eikä ollut todellakaan menossa mihinkään, vaikkei ollut käynyt pisulla kymmeneen tuntiin! Lopulta sain sen vastahakoisesti tulemaan mukaan. Ulkona toinen kiskoi innoissaan ja puski pitkin lumihankia kun toinen tuli vastahakoisesti perässä eikä meinannut päästä tarpeilleen kun yäk täällä on lunta! Hauskinta oli kun tämä lumi-innokas teki puskan puolelle polut ja toinen meni sitten perässä hyödyntämään valmiita polkuja että pääsi vihdoin tarpeilleen. Kun lähestyttiin kotia, meinasivat nämä kiskoa meitsin liukkaalla tiellä kumoon kun toisella oli kiire vieläkin kaikkialle missä on ihanaa lunta ja toisella äkkiä sisälle turvaan tältä kauheudelta. Itse olisin voinut jäädä vielä tuonne tarpomaan ja leikkimään talvikengissä ja säärystimissä sekä isossa lämpimässä pipossa. Josko veisin lumi-innokkaan vielä lumeen telmimään? Vanhemman kyllä pakotan myös käymään edes talon edessä pisulla vaikka kuinka vastustelisi.

Tänään siis elelen ihan vaan koiranelämää kun mies on pikkujouluissa komeana puvussaan. Josko se pääsisi yöllä lumipyryssä kotiin, melkein olisin valmis kaivamaan auton yöllä hangesta ja hakemaan sen jos ei muuta. Siis melkein! Jouluvalot loistaa, juon kamomillateetä ja katson kuinka koirat painii matolla. Tänä iltana voisin tehdä vaikka mitä ihanaa ja nautinnollista tai vaikka vain ihanasti ja nautinnollisesti olla. Ihanaa! Huomenna on taas uusi päivä, ystävä vuosien takaa ja herkullinen brunssi.

Siispä ihanaa viikonloppua myös sinne, pärjäilkää lumen keskellä <3 Eerika

Kuvat: http://www.babycenter.comhttp://www.flickr.com/photos/daizydesign/6891657778/
http://www.flickr.com/photos/daizydesign/6891653904/http://sarahkatebutterworth.com/kristin, pinterest.com

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Jotkut päivät vaan alkavat surkeasti. Mutta hei, nehän voivat kääntyä päälaelleen kuin yllättäen ja täyttyä ilolla! Miehen supertyöstressikiukuttelu tarttui aamulla minuunkin pahana olona, kun toinen paiskoi ovia ihan tyhjästä. Liikenne tökki ja töissä tuntui kaikki olevan nurinkurin. Känkkäränkkä oli todellakin tullut pimeän turvin käymään! Loistavaa on työkavereiden tuki, sai sanoa suoraan mikä kiukutti ja sitten heitettiin kaikki ihan vitsiksi ja ränttäliksi ja naurettiin päälle. Lopulta sain jopa päivän aikana jotain aikaiseksikin surkeasta fiiliksestä ja keskittymiskyvystäni huolimatta, sekä siitä että odotin kaikkia tietoja joiden jälkeen olisikin tiedossa kiirettä.

Lähdin kuitenkin neljältä ajelemaan lähipankkiin ja postiin, kun piti selvittää harvinaislaatuisen katala tunnuslukulappuepisodi ennen puolta viittä. Liikenneruuhkassa tuskailin ja lopulta juoksin pankin ovista sisään juuri ennen sulkemista. Siitä huolimatta ihana nuori mies tiskin takana hymyili ja kyseli haluaisinko käyttää hillittömät bonukseni vaikkapa heidän vakuutuksiinsa (vähäkö osuuspankissa muuten myydään!). Sanoin miettiväni asiaa, kiitin tunnusluvuista ja hyvästelin. Postipaketin sain siltä kivalta virkailijalta, jonka kanssa päiviteltiin uuden talvitakkini irtoilevaa karvakaulusta. Kyllä, tämä mahtava asiakaspalvelija ei mennyt mykäksi siinäkään absurdissa tilanteessa kun näprään piilonappia kiinni kesken asiakaspalvelutilanteen! Jotta päivä aukenisi täysin ilolle ja valolle, löysin aivan ihanan joulukojun, missä italialainen mies myi kaikenlaisia herkkuja. Juttelimme herkuista ja Italiasta ja ruoasta ja suomesta, meidän Italianmatkoistamme ja kaikesta aivan kuin Italiassa konsanaan. Ostin Italiasta muistuttavia herkkuja ja olin yhtä hymyä kojulta lähtiessäni. Ciao! Grazie mille! Ja kun kotiovi lopulta parin liikenneruuhkan jälkeen kävi, en mytännytkään miestä päiväni pilaamisesta vaan huusin "Buon giorno mi amore!". Mies pussasi, maistoi Italian herkkuja ja lähti treeneihin. Ciao!

Kaiken lisäksi katsokaas mitä postipaketista löytyi! Menin ostamaan miehelle kirjaa lahjaksi ja samalla löysin  puoli-ilmaiseksi itselleni joogakirjan (hyvää Joulua minä!), anopille vauvaneulekirjan sekä meille miehen kanssa uuden reseptikirjan. Aluksi katsoin, että onpas aika vanha tämä joogakirja kuvien perusteella (ihana jumppapuku!), mutta sitten tajusin että hei! Näissä kaikissa liikkeissä on joku tällainen raskaana-kohta! Kirjassa on siis selitetty, millä raskauskolmanneksella mitäkin liikettä voi tehdä ja millä variaatioilla. Jes! Tuurini on ylitsevuotavaisen loistava! Aivan kuin Donna Farhi olisi vuonna 2000 lukenut eilisen blogipostaukseni! Näinpä tämä outoja jumppapukuja täynnä oleva kirja pysyy meillä ja minä kaivan joogamaton kaapista ja alan varovaisesti koettamaan miltä jooga tuntuu. Erityisesti niska-hartiaseudulla on tuntunut tämä joogatauko, loppuviikosta alan olemaan töissä ihan jumissa eikä ryhtikään ole enää ihan kunnossa. Edes pieni avaava harjoittelu pitäisi kehon kunnossa ja keskittymis-, hengitys- ja rentoutusharjoitukset mielen rauhallisena. 

Jee, saan tehdä tätäkin liikettä!

Niinpä istun tässä keittiön pöydän äärellä, silmät ristissä ja mieli iloa täynnä. Ulkona vihmoo lunta ja uunissa valmistuu baskilainen paprika-kanapata, pöydällä on italialaisia herkkuja ja joogakirja minua odottamassa. Olo on kyllä väsynyt, mutta onneksi tämän illan saa todella levätä. Huomenna sitten mennäänkin taas iltaan asti, kunnes perjantaina taas levätään ja nautiskellaan. Ihanaa loppuviikkoa ja iloa päiviinne, vaikkapa vain puoleen päivään jos se ensimmäinen puolikas oli jostain syystä mätä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Aikasta ihana päivä. Kun muut sanoo "kiirekiirekiirekiire" ja meinaa tukehtua siihen, mä sanon vaan että ihan sama ja puuhastelen töitäni ihan rauhassa. Kun tullaan kysymään, ehtisinkö yhden pikkujutun vielä tehdä, sanon että no, mikäs tässä, laita vaan tulemaan. Täytän Pinterestiä ihanilla kuvilla joogasta ja maailman parhaista lainauksista. Käsitin, kuinka hirmuinen ikävä minulla on joogaa. Sitä sisäistä tunnetta, minkä harjoituksesta saan. Yhteisestä hengityksestä kuuluvaa kohinaa joogasalilla. Koko maailman palasten asettumista kohdilleen viimeisellä omm-äänteellä. Namaste. Selvitän siis voisinko tehdä edes rennosti aurinkotervehdystä ja muutamia avaavia asanoita, joissa ei olla pää alas päin eikä vatsa kiemuralla (jutusta astangajooga ja raskaus löytyi jotain osviittaa). Ja etsin jo valmiiksi jonkun kivan paikan, missä voisin aloittaa mammajoogailun heti tammikuussa.  Olisipa muuten ihanaa kokea se hetki, kun ensimmäinen riskialtis kolmannes olisi takana, pieni kunnossa ja pääsisin vielä takaisin joogan pariin yhdessä muiden odottavien kanssa. 

Vietinpä kuitenkin ihanan illan uimahallissa ystäväni kanssa. Menin suoraan töistä jogurtin voimalla ja jouduinkin kesken uinnin käymään kaapilla napostelemassa banaania kassista. Tästä huolimatta mentiin ja uitiin taas pari tuntia, vedettiin 50m allasta edestakaisin, käytiin ihanan niskaan posottavan vesisuihkun alla sekä poreissa ja nautittiin hellistä, tulisista ja höyryisistä löylyistä. Pääkaupunkiseudun uimahalleista on nyt kolme käytynä ja lisää olisi tulossa taas ensi- tai seuraavalla viikolla plakkariin. Kyllä tässä puolisentoista kuukautta saa hyvin menemään uidessa ja Joulua odotellessa ennen kuin pääsisi takaisin joogan pariin. Ja senkin jälkeen voisi jatkaa uintia lähihallissa, voin vaan kuvitella miten hyvälle tuntuu päästä veden kannattelemaksi ison mahan kanssa :)

Uimahallilla näkyy kyllä kaikenmoista piipertäjää, isoja ja pientä, pulleaa ja riukua, vanhaa ja nuorta. Oli raskausmahoja ja raskauden jälkeen mahoja. Oli pieniä tenavia, riekkuvia leikki-ikäisiä, pikkutyttöporukoita ja uintia harrastavia teinejä. Leveäharteisia uimahyppääjiä ja köyryselkäisiä mummoja. Siinä jotenkin käy koko elämän kirjon läpi ja miettii, että minkähänlainen minusta tulisi raskausmasun kanssa. Tai synnytyksen jälkeen, jäisikö minulle sellainen etureppu? Mitä tapahtuisi tisseille, tulisiko niistä ihan jätit vai sellaiset tyhjät kukkarot? Jatkavatko hartiat eteenpäin kääntymistään vai saanko käännettyä niiden suunnan joogalla? Tuleeko minusta vanhana kurttuinen vai pullukka? Vaiko kurttuinen pullukka? Ja tuleeko minun lapsistani niitä vesipetoja tai entä jos olen kokoajan puuttumassa, neuvomassa ja huolehtimassa siitä miten shampoota pitää vaahdottaa ja kauanko saunassa pitää vielä olla?

Tätä odotellessa oih, huomenna on taas päivä uusi, käyn hakemassa postista paketillisen ihania kirjalahjoja läheisille (ja tietenkin itselleni, hyvää Joulua minä!), tutkailen samalla joulupuoteja ja tulen kotiin rakkaiden luokse. Syön lisää ihanaa sieniwokkia ja käyn koiravanhuksen kanssa rauhallisen lenkin. Ja kuka ties, kohta tulee pakkastakin! On muuten mahtavaa kun kohta on Joulukuu eikä ihmiset voi enää valittaa marraskuusta! Jotenkin se vaan ei oo sama valittaa miten Joulukuu on, eihän?

Kuvat: Pinterest.com

Share
Ladataan...

Pages