Ladataan...
Bättre liv

6+6, 6+5 vai 6+4? Tajusin menneeni edellisistä kuukausista lasketuilla luvuilla, vaikka arvioidun hedelmöittymisen luvuilla olen päivän tai kaksi aiemmassa vaiheessa. Olen merkannut ylös "when the magic happends" joten tiedän, ettei hedelmöittyminen ole voinut tapahtua kuin noina kahtena päivänä, mitkä ovat ovulaation kohdilla. Tämä päivähän saattaa vielä siirtyä kun ultraan päästään, ei kai se tyyppi hetkessä hedelmöity ja löydä paikkaansa? Epätoivoinen olo siis, vaikka päivät menee, ne tuntuu menevän vaan taaksepäin :/ Välillä tuntuu, etten odota lasta vaan odotan viikkoa kaksitoista. Ja odottavan aika on pitkä!

Olen ollut tolkuttoman väsynyt, eilen menin nukkumana yhdeksältä, tosin en saanut heti unta ja piti saada välipalaa sänkyyn kun meinasi tulla paha olo liian pitkästä ruokailuvälistä. Muutenkin vain kuuntelin musiikkia kuulokkeilla ja itkin, itkeminen on ollut ystäväni monta kertaa päivässä, mutta eilen illalla itkin oikein huolella. Muistelin tänä vuonna menehtyneitä, joita minun on ikävä. Kumpikin heistä, mummini sekä ihana työkaverini olisivat rakastaneet vauvauutisia. Mummista ei koskaan tullut isomummia. Enkä koskaan saanut nähdä työkaverini ilmettä kun kerron vauvauutisista töissä. Joskus elämä ei tunnu reilulta. Toisaalta näiden ihmisten poismeno herätti minut löytämään sen mikä todella on tärkeää nyt ja siksi pohdinkin raskausviikkoja.

Moni asia saa minut herkistymään ja itku on lähellä. Kananmunia ostaessani mietin kanojen oloja tippa linssissä (ostankin luomua siinä toivossa, että näillä kanoilla olisi asiat kohtuu hyvin). Illalla minun piti mennä tutustuman läheiseen kuntokeskukseen, missä odotin turhaan 20 minuuttia tyhjässä aulassa, soitin soittokelloa, soitin jopa heidän numeroonsa, eikä mitään. Jätin lapun ja lähdin. Itkin koko matkan kotiin ja vielä kotonakin nyyhkytin miehen rintaa vasten. Onneksi kuuma suihku auttoi ja sihautin tölkin sitruunasoodaa kuin saunajuomaksi. Töissä meinaan lyödä hanskat tiskiin pienestäkin takaiskusta, en meinaa sietää muutosehdotuksia vaan tekee mieli sanoa että tee kuule itse! Eilen piti pyytää työkaverilta hali kun oli niin huono päivä. Olen varma että jos/kun pääsen kertomaan hyviä uutisia työkavereilleni, osa on jo arvannut :) Hajut on ällöttäneet muutamaan kertaan, elkää syökö viiden metrin säteellä pähkinöitä.. Onneksi pystyn vielä palauttamaan lounasastiani, pystynkin olemaan hengittämättä juuri sen aikaa jos olen todella nopea!

Onneksii uni tuo taas uuden päivän, oli se mikä oli, seuraava raskausviikko on aivan lähellä ja pieni on vielä mukana!

Peeäs. Kuvana mieheni ottama kuva pulusta siltä kauniilta pieneltä saarelta, missä pieni sai alkunsa. Ethän kopioi kuvia omaan käyttöösi!

Share

Ladataan...
Bättre liv

Kuulemma on ihan normaalia tässä vaiheessa seota ihan täysin, itkeä ja huutaa hysteerisenä. Kun toinen sanoi aamulla ei, kun pyysit huuhtelemaan jogurttitölkin puolestasi kun aamuteestä tuli vähän paha olo ja ajatus etoi. Halusi huuhdella sen iltapäivällä eikä antanut sitä purkkia takaisin kun sanoit tekeväsi sen sitten ihan itse. Tästä voi aivan hyvin lukea, että toiseen ei voi millään luottaa että olisi tukenasi koko raskausaikana. Joten täysitkuraivari on täysin perusteltua, varsinkin kun toinen pitää kiinni kannastaan ja syyttää siitä, että haluat kaiken menevän aina juuri niinkuin itse teet. No totta hemmetissä haluan, mutta nyt ei ole siitä kyse, vaan siitä että olen hysteerinen raskaana oleva vaimo, joka pelkää, huutaa, itkee ja kiehuu samalla sisältä. Josta tuntuu, että on aivan yksin maailmassa tuntemustensa kanssa. Onneksi ystävä sanoi, että tämä on ihan normaalia. Toisaalta olisin toivonut, että tämä ei olisi enää normaalia vaan kertahuutosirkus. Varsinkin kun miehen murhaaminen saattoi käydä mielessä..  Onneksi edes yksi ihminen tietää ja kuuntelee. Toivottavasti mieskin oppii sanomaan "kyllä kulta" edes silloin tällöin niin meillä voisi olla vähän hiljaisempaa. Edes tämän pienen hetken raskausaikana. Nyt on vain yksi puolisko joka pystyy oikeasti joustamaan.

Hyvää 6+5:sta, toivottavasti saan tehtyä jotain niin keskittyneesti, että unohdan olla huolissani a) lapsen voinnista, b) mielenterveydestäni, c) parisuhteestani.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Haaveissa Bugaboo Cameleon http://www.bugaboo.com/learn/bugaboo-cameleon?name=bugaboo-cameleon

Menossa on rv 6+4 ja olen jo valinnut netin avulla yhdistelmävaunut ja turvakaukalon, ne parhaat (lue:kalleimmat) tietenkin. Tosin tunnustan katsoneeni tätä kaikkea kepeällä ilolla jo silloin kun vasta pelkäsin jättää ehkäisyn pois. Jos kaikki menee hyvin, syksyllä voi alkaa seuraamaan huuto.nettiä ja käydä vertailemassa vaunuja vielä liikkeissä. Toivottavasti löytyy hyvät käytetyt Bugaboot meille! Tahdon just tuommoiset pienet ja näpsät (meillä on minimaalinen hissi), jotka kaiken lisäksi näyttää tooooosi hyvälle eikä millekään nalleille. Mies sai myös päähänsä, että lapsen vaatteiden pitäisi mahtua johonkin. Joko kaappien sisällöt saavat vielä kyytiä tai tulee tarvetta käydä ikeassa lipasto-ostoksilla.. 

Tänään huomasin myöskin saaneeni ensimmäisen raskauskilon, tästä järkyttyneenä olen kauhuissani katsonut välipalojani ja etsin netistä sopivaa joogaa tälle viikolle huonolla menestyksellä. Olen niin hirvittävän väsynyt, etten jaksa illalla vielä lähteä johonkin jumppaan. Töiden jälkeen on pakko saada ruokaa heti tai murhaan jonkun, välipalasta huolimatta. No, ehkä käydään koirien kanssa vähän pidempi kävelylenkki tänään, kunhan en herkisty kesken lenkin ja ala itkemään. Ehkä tämä kilo ei ole vielä vakavaa, siitä vähintään puolet on kuitenkin tullut rintoihini. Vatsaa kyllä turvottaa, epäilen että tämä on sitä samaa kuin mitä menkkojenkin aikaan aina tulee ja sitten se menee. Nyt se ei kyllä taida olla ihan heti menossa minnekään. Ihan hyvä aika aloittaa masukuvien kuvaaminen siis! Jalusta on jo valmiina, mies vielä miettii valaistusta. Hyvä ettei studiovaloja tilannut viikottaisia kuvauksiani varten. Odotusblogeja olen lukenut illat läpeensä, väsymyksestä huolimatta nukkumaan on ollut vaikeaa mennä. Koukuttavimpia ovat olleet miesten pitämät odotusblogit. Ihmettelen miten ajoissa lastenvaatteita aletaan ostamaan, itse luulen sen jäävän viimeisille kuukausille! Parhainkin puhuja on tainnut kohta päättää kaikki muut varusteet.. mutta ostoksille ei mennä ennen kuin ollaan varmasti turvallisilla vesillä!

Mawok unikeinun kuva täältä: http://www.vaunuaitta.fi/mawok-unikeinu-p-1707.html?cPath=647_648

Sängyn vierelle olin muuten ajatellut jotain riippukeinuviritystä, seinästä tai katosta roikkuvaa mieluiten missä pieni voisi heijailla itsensä leppoisaan uneen ja mami voisi tökkiä vähän vauhtia jos kitinää tulisi :) Pitäisi kuulemma auttaa nukkumaan masukipujenkin kera. Ja on pienempi kuin vauvanhäkki (lue: pinnasänky) makuuhuoneessa ekoiksi kuukausiksi. Ainakin tämän Mawokin saa seinäkiinnityksen lisäksi kiinnitettyä myös oveen, hirmu kätevää pitkin poikin asuntoa ja varsinkin reissussa! Tämä lähtisi niiiiiin anoppilareissuille mukaan niin kauan kuin pieni tässä pysyisi! Pinnikseksi on kyllä saatava tämä 8-vuotiaaksi lapsen mukana kasvava monitoimisänky joka vaan on niiiiiin ihanaa ja käytännöllistä Tanskalaista muotoilua ettei me kestetä! Tätä löytyy harvoin huuto.netistä, toivotaan parasta tai sitten kaivetaan todella kuvetta. Onneksi minulla on tyypille jo tarvikkeiden ostoon kassa valmiina, joten ei huolta pieni, saat parasta ja totut liian hyvään!

Leanderin lastensänky http://www.leander.com/produkter/bed

Tähän loppuun on vielä todettava, että töistä ei meinaa tulla mitään ja kotona saan aika vähän aikaiseksi. Tänään tuli neuvolasta paperit, täytin ne heti ja luin kaikki ohjelappuset ennen kuin olin saanut kenkiä jalastani tai edes ruokaa suuhun! Ja kyllä, tiedän että tässä mennään niin aikaisia viikkoja että pitäisi kai varautua pahimpaan. Toisaalta tässä on pysytty vasta haaveissa ja tehty ajoissa lastentarvikebudjettia! Niistä vaatteista en ole muuten huolissani, mitä nyt pelkään ihmisten ostavan meille lahjaksi kaikenlaista höttöä mitä ei kestetä katsella pienen päällä. Ei jo valmiiksi söpöä pientä ihmistä saa kuorruttaa röyhelöillä, vaaleanpunaisella tai yltiömäisellä määrällä nallekuvioita. Vieläkään ei olla kerrottu kuin yhdelle ihmiselle, piti saada jollekin puhuttua edes vähän. Neuvolan ja ultran jälkeen sitten vasta. Toivotaan että pienellä on kaikki hyvin ja se saa matkustaa kanssamme rattaissa, keinua itsensä uneen ja nukkua kauniissa sängyssään makeita unia. Huomenna on enää viikko ja kuusi päivää neuvolaan <3

Share
Ladataan...

Pages