Ladataan...
Bättre liv

Huoh, juuri kun tuo maanantai meni niin kovin hyvin, oli tiistai sitten vuorostaan aikamoista harmautta. Keskiviikko vaikuttaa puolestaan jo hieman paremmalta! Yölläkin supistaa sillointällöin ja saatan herätä siihen, mutta onneksi supistukset eivät ole enää niin voimakkaita kuin perjantaina. Tulee vaan niin epätoivoinen olo kun jopa välipalaleipien tekeminen saa aikaan supisteluja puoleksi tunniksi vaikka kuinka sen jälkeen istahtaa syömään ja lepuuttelee sohvalla. Että rauhoittuuko nämä nyt koskaan ja saanko käydä edes postissa tai kirjastossa? Mukavaan mammalomailuun kuuluu mielestäni muutakin kuin sohvalla makaamista ja läppäriä, lehtiä, kirjoja sekä kaukosäädin. Toivottavasti edes pienet poistumiset kotoa alkavat hiljalleen onnistua, vaikkapa omalla autolla ovelta ovelle lähikirjaston tai kahvilan sohvalle. Onneksi on myös mammaseuraa samassa talossa ja mammakaveri joka lupasi tulla huomenna vauvan kanssa visiitille :)

Eilisestä epätoivosta huolimatta uskaltauduin lähtemään toiseen perhevalmennuskertaan, onhan siellä nyt osaavat neuvolatädit jos jotain käy. Tällä kertaa oli asiaa imetyksestä, vauvan hoidosta, vauvaperhe kävi visiitillä ja isätyöntekijä jutteli tulevien isien kanssa sillä aikaa kuin raskausmasut puhuivat naistenjuttuja mm. raskausajan vaivoista. Jätin myös yhteystietoni mammaryhmää varten ja vaihdoin yhteystietoja parin lähistöllä asuvan mamman kanssa. Mammakavereita ei voi koskaan olla liikaa!

Jotain positiivista kotona olemisessa, nimittäin nettikaupan tilaukset tuppaavat tulemaan suoraan ovelle kesken päivän! Vähänkö tuo isofix-telakka on superkätevä käyttää. Vielä ei olla asennettu sitä autoon, mutta turvakaukalon kiinnitystä pääsi kokeilemaan ihan sisätiloissakin. Kevyen helposti toimii! Ehdottomasti paremman oloinen vaihtoehto kuin tuhrata joka kerta niiden turvavöiden kanssa. Toki sekin tulee eteen jos/kun kaukaloa kuljettaa muussa kuin omassa autossa ja silloin pidetäänkin kieli keskellä suuta kun ei ole enää vihreitä valoja, jotka syttyvät oikean asennuksen merkiksi :)

Välillä on sellainen olo, että mä handlaan tän jutun. Siis tän lapsen saamisen ja vauvan kanssa toimimisen. Valmennuksissa vastaan tulevat jutut ovat tuttuja ja pystyn helposti juttelemaan jo vauvan saaneiden kanssa kaikenlaisesta. Mutta se on kuitenkin vain teoriaa. Mitenköhän pihalla olen kun käytäntö tulee oikeasti vastaan? Ja siis oikeasti oikeasti eli ihan oman vauvan kanssa, joka on ihan vaan meidän huollettavanamme 24/7. Mistä minä muka tiedän miten siinä tulee käymään? Toisaalta kun näkee ympärillään muitakin ensimmäistä odottavia niin olo on huojentuneempi. Katsoo Erilaisia äitejä ja miettii, että meillä on asiat kuitenkin ihan tolkuttoman hyvin. Arkirutiinit on hallussa, ollaan totuttu ottamaan muutkin huomioon kuin itsemme, pitämään huolta meidän pienistä karvakorvista, hoitamaan raha-asiamme järkevästi, käymään kaupassa ja tekemään itse ruokaa tuoreista raaka-aineista ihan alusta lähtien, liikkumaan ja pesemään hampaat ja hoitamaan koirienkin vaivat ja korvien puhdistukset, menemään aikaisin nukkumaan jos seuraavana aamuna on herättävä ja näin päin pois. Tunnetaan toisemme, vietetään paljon aikaa yhdessä karvaisen perheen voimalla, tehdään myös niitä omia juttujamme, ei tehdä ylitöitä ja pidetään kotia ja perhettä ykkösprioriteettina ihan luonnostaan. Ei kai tässä nyt kauhean vikaan voi mennä kun samaan malliin jatkaa..

Ainakin osaan rakastaa ja pitää huolta, se on varmaan tärkeintä. Silti tuntematon tulevaisuus saa välillä huolestumaan, vaan kaipa se vaan kuuluu tähän matkaan. Matkaan kohti äitiyttä.

<3 Eerika & Epeliina (rv 32+3)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Luulenpa, että mammalomailu tulee sopimaan minulle oikein hyvin. Ihan jo tällä päivän sairaslomakokemuksella.. Supistusten suhteen pitää olla kovin varovainen pystyssä olemisen ja liikkumisen suhteen, mutta silti tänään on pitänyt olla vähän pystyssäkin. Aamulla menin normaalille neuvolakäynnilleni ja tällä kertaa vastassa oli eri hoitaja kuin yleensä. Hän oli supermukava, kuten nyt tuntuvat olevan kaikki keihin raskauden aikana törmään. Juteltiin supistuksistani ja sairaalakäynnistä ja niin se tämänkin hoitajan mielipide oli, ettei tässä taida olla järkeä enää töihin mennä kun kohtu saattaa yllättäen ruveta supistelemaan niin voimakkaasti. Sain lääkäriajan parin viikon päähän nykyisen sairasloman lopulle niin katsotaan sitten vielä mikä on tilanne.

Muuten tsekattiin normaalit mitat ja kaikki oli taas siltä osin ok. Kohtu oli vieläkin erittäin supistusherkkä, sillä masua kokeillessa se supisteli heti. Supistuksen rauhoituttua hoitaja kokeili vuavan asentoa uudellen ja taas supisti kipeästi. Sen verran vauvan asentoa päästiin kuitenkin tsekkaamaan, että raivotarjonnassa se siellä on ja tuntemusteni mukaisesti on myös työntänyt päätään alemmas lantionpohjaan. Ei ole kiinnittynyt vielä, mutta mitä luultavammin ei kuitenkaan tule enää kääntymään kun tilaakin on niin vähän enää.

Neuvolan mitat rv 32+1 (suluissa rv 29+5 ellei muuta mainita)

Paino: 68,8 kg (67,8 kg )
Verenpaine: 122/75 (102/67 rv 30+2)
B-Hb: ei mitattu tällä kertaa (117)
U-Prot: - (-)
U-Gluk: - (-)
Kohdunpohjan korkeus: 31,5 vauva tunki ja kohtu supisteli joten mitta saattaa olla yläkanttiin (27,5)
Lapsiveden määrä: Normaali (N)
Sydämensyke: D+ 145 - oli hereillä ja touhukas (135)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: raivotarjonta

Lisäksi perjantaiselta sairaalakäynniltä saatiin tarkka tämän hetken painoarvio 1888g :)

Neuvolakäynnin jälkeen kävin viereisessä postissa, mutta kirjapakettini saapuukin vasta iltapäivällä joten sen noutaminen jäi myöhemmäksi. Teputin rauhallisesti apteekkiin mistä hain uutta rautavalmistetta, lisää kalsiumia sekä magnesiumia plus koiralle silmätippoja ja miehelle särkylääkettä. Näiden avulla pitäisi loppuraskausaika pärjätä! 

Tässä vaiheessa tuntuikin jo siltä, että nyt olisi tauon paikka. Hetken olin tosin jo apteekissa istuskellut. Kahvilasta löytyi vielä aamupalatarjouksena sämpylä, tee ja mehu sekä näiden nauttimista varten ihana sohva. Ihan sama kai se on millä sohvalla itseäni lepuutan? Istuin pitkän tovin kahvilassa, kurkin vähän kännykästä maailman menoa ja kuuntelin naapuripöydän kotiäitien juttelua. Siellä oli kahdella kolmesta pikkukakkonen masussa tuloillaan ja ensimmäisen lapsen suhteen puhuttiin kerhoista ja osa-aikatöistä ja ties mistä. Kohta kai minäkin parkkeeraan vaununi kahvilaan ja juttelen vauvajuttuja muiden äitien kanssa?

Takaisin tullessani mietin, josko nyt olisi vihdoin se aika kun kehtaan mennä naapurin ovelle pimputtelemaan. Ja niinpä minä painoin hississä eri kerroksen nappia kuin normaalisti ja soitin varovaisesti ovikelloa. Alakerrassa on suunnilleen saman ikäinen pariskunta, jotka saivat loppukesästä pienen pojan. Olin ajatellut jossain välissä kysäistä, josko hänestä olisi kahviseuraksi aina silloin tällöin päivisin kun minullakin tämä äitiysloma alkaa. No, nyt ollaankin lepolomalla jo ennen virallista äitiyslomaa ja niin.. välillä voi olla ihan hyvä istua muidenkin sohvilla kuin omallaan :) Ovi aukesi ja kun kyselin josko hänestä olisi joskus päiväkahviseuraksi niin minuthan kutsuttiin samantein sisään. Siinä vierähtikin tunti jos toinenkin pientä vauvaa ihmetellessä ja istuskellessa teekupillisen äärellä. Sain myös mukaani hieman luettavaa järjettömän vauvalehtipinon muodossa! Ja nyt vaihdettiin vihdoin ne puhelinnumerotkin niin voidaan tarvittaessa laittaa viestiä kun alkaa siellä omassa kerroksessaan tylsistyttämään ;) Harmi vaan, ettei minusta juuri nyt ole vaunulenkkiseuraksi, mutta ehkä jossain vaiheessa supistelut rauhoittuvat ja pääsen edes vähän ulkoilemaan pelkän sisällä istuskelun lisäksi. Hyväähän se tekisi kropallekin jos edes vähän pääsisi ulkoilemaan.

Kun äitiysloman alku näyttääkin olevan lähellä ja tälläkin hetkellä pitää lepäillä sekä vauvan tulo alkaa tuntumaan kovinkin läheiseltä asialta niin mieleen on putkahdellut asioita, mitä kovasti haluaisin tehdä äitiyslomalla ennen pienen syntymää. Josko näistä edes osan pystyisi toteuttamaan :)

  • hengailu lähikirjastossa
  • lähikahviloissa istuminen
  • lähiuimahallissa käynti, painottomuudesta ja saunomisesta nauttiminen
  • vauvaliikkeestä imetysliivien, imetysteen ja muutaman muun äitiysjutun hankkiminen
  • H&M Homesta jo katsottujen vauvajuttujen ostaminen
  • miehen kanssa leffailta ihan elokuvateatterissa kotisohvan sijasta (toteutunee jo loppuviikosta kun satuttiin saamaan leffaliput!)
  • Gaijiniin tai muuhun ihanaan paikkaan ihan kahdestaan syömään meneminen
  • äitiys- ja synnytyskirjojen lukeminen, synnytysharjoitteiden tekeminen kotona (liikkeet, hengitykset, äänet ym.)
  • hyvinvointi- ja mindfullness-kirjojen lukeminen kirjahyllystä
  • naapurin mammakaverin kanssa kahvittelu ja mahdollisesti vaunulenkille
  • mammakavereiden näkeminen samalta työpaikalta ja yhteiset mammapikkujoulut
  • parin kaverin visiitti meillä vauvan/taaperon kera
  • uusien mammakavereiden lähestyminen ja tapaaminen perhevalmennuksesta (tunnen sieltä jo pari, numerot pitäisi vaihtaa..)
  • synnytystoivelistan tekeminen, miehen kanssa synnytyksestä keskusteleminen, miehelle ehkä jotain pientä muistilistaa 
  • sairaalakassin pakkaaminen niiltä osin kuin mahdollista ja lappu laukun päälle mitä vielä pakata mukaan
  • käytettyjen vauvatarvikkeiden noudon/tuomisen sopiminen kahvittelun merkeissä
  • vaippojen ym. pienten tarvikkeiden ostaminen kaupasta
  • anopin ja appiukon piipahdus lastenhuoneen tapetin laiton ja ihanien vauvatarvikkeiden tuonnin merkeissä
  • vauvan vaatteiden peseminen ja uudelleen viikkaaminen laatikoihin
  • ulkoilu voinnin mukaan 
  • käynti luontokeskus Haltiassa
  • ihanien mahakuvien ottaminen (mies saa ottaa kotona järkkärillä)
  • pienen pedin laittaminen käyttövalmiiksi makkariin

.. ja näitä ajatuksiahan tulee jatkuvasti lisää joten hei, miten tässä oikein voisi tulla tylsää? No, ehkä voi, mutta pienen hyvinvointi on niin paljon tärkeämpää kuin tylsistyminen että ei auta! Osa toiveista on helpommin toteutettavissa kuin toiset jos supistelu on näin herkässä, mutta josko se hiljalleen tästä rauhoittuisi niin voisi tehdä edes jonkun pienen asian vaikkapa jokatoinen päivä :) Ainakin kahvittelu omalla sohvalla mammakaverin kanssa taitaa onnistua pakkolevossakin! Nyt nokoset kotisohvalla unisten koirien keskellä, ei hullumpaa..

<3 Eerika & Epeliina (rv 32+1)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Vaikka supistelut ja sairaalassa käynti ovatkin hieman varjostaneet viime päiviä, on tässä tapahtunut kaikkea ihanaakin. Ensinnäkin torstaina meille saapui ihanan hyväkuntoinen Stokke Tripp Trapp käytettynä. Tuoli on vuodelta 2008, mutta ollut käytössä vain yhdellä (ilmeisen pieniin tuhoihin kykenevällä) lapsella ja ollut varastoituna jo jonkin aikaa. Mukana tuli vanhan mallinen (eli meidän mielestä se ihanampi) Baby Set eli tuo puinen turvakaari ja nahkainen hihna sekä muovinen lisä selkänojaan. 

Tässä tuoli vielä kokonaisuudessaan ja on kyllä tosi hyvässä kunnossa. Mustaa väriä sai muuten myöskin hieman metsästää kohtuuhintaisena ja hyväkuntoisena. Lopulta kun päädyttiin siihen ettei vaivata appiukkoa kunnostuksen kanssa kun alkoi tuntumaan liian vaivalloiselta. Pehmusteet ajateltiin hommata sitten kun tähän siirtyminen tulee ajankohtaiseksi, katsotaan sitten josko anopin käsityötaidoista sattuisi vaikkapa olemaan iloa! Ja jos joku muistaa kenellä täällä Lilyn blogeissa oli ihanat itse virkatut/neulotut pehmusteet paksusta langasta niin saapi vinkata! Muistan nähneeni jotkut sellaiset ja ne olivat ihan älyttömän hyvän näköiset! Jotkut harmaat tähän sopisivat kyllä tosi hyvin, ja samoin meidän sisustukseen :)

Baby Set purettiin tuolista isompia aikoja odottamaan ja testailtiin toisaalta käytettynä ostamaamme Newborn Settiä istuimeen. Siinä se nyt sitten on! Tällä hetkellä tuoli on ilman tuota koppaa keittiössä käytössä. Onpa nimittäin aika kätevä tällaisella supistusherkällä raskaana olevalla istuimena keittiötouhuissa kun seisaalleen ei oikein tee hyvää olla. Käy siis oikein hyvin myös aikuisille!

Tämän viikon kruunasi retki miehen veljen luokse pikkumiestä tapaamaan. Pariviikkoinen meidän masumussukan serkku nukkuapötkötteli sylissä jos toisessakin ja valloitti sydämiä. Tukkaa oli kuin peikon poikasella, uskomattoman pehmeää, tummaa ja tuuheaa! Vajaan kahden tunnin automatka meni ihan ok, kun oltiin varustauduttu hyvin ja pysähdyttiin matkalla. Istuimen sai hyvin takakenoon, jalkojen alle vähän kassia niin nekin sai jonkin verran pystyyn, penkinlämmitin lämmitti ihanasti alaselkää ja matkalle oli pientä evästä, iPad ja kirjoja. Takaisin tullessa pieni tosin työnsi päätään rakkoon eikä mikään vessatauko meinannut auttaa siihen tunteeseen. Supistukset pysyivät kuitenkin automatkalla aisoissa ja kiusasivat lähinnä kun piti kävellä muutama kerros rappusia ja kun olin hetkittäin pystyasennossa. Sohvalla lepuutellen vauva sylissä ei supistuksia näkynyt mailla halmeilla. Masun kanssa on muuten huomattavan hankalaa pitää pientäkin vauvaa sylissä varsinkin istuma-asennossa. Muutaman tukityynyn avustuksella saatiin kuitenkin molemmat oikein hyvät lepoasennot ja välillä serkkutyttö tunki jalkojaan pikkumiehen pyllyyn :)

Ainiin, tällä viikolla kotiovelle asti saapui myös merinovillainen unipussi 0-3 kk ikäiselle, tosi söde ja ihanasti siinä on pitkä vetoketju tuonne kylkeen asti niin vaipanvaihto käy tarvittaessa helposti. Ensi viikolla odotellaan saapuvaksi isofix-telakkaa meillä jo olevaan turvakaukaloon. Hassua että näitä hankintoja osaa kyllä jotenkin ajatella ja tehdä ja ne tekevät kaikesta hieman konkreettisemman. Vaan kun alkaa miettimään, että ihan kohtahan minä olen sillä virallisella äitiyslomalla ja meillä on myöskin tuollainen pieni rakkauskääryle niin ei ne aivot ihan taida mukana enää pysyä. Kaipa sen jossain vaiheessa sitten tajuaa :) Nyt vielä pieni hetki sohvalla unisten koirien keskelle ja sitten yöunista nauttimaan. Aamu alkaakin neuvolakäynnillä ja sitten olisikin se hypnosynnytyskirjan haku postista samalla reissulla. Siitä se uusi viikko taas lähtee!

Ihanin terkuin <3 Eerika & Epeliina (rv 32+0)

Share
Ladataan...

Pages