Ladataan...
Bättre liv

Täällä mitataan aamulämpöjä ja testaillaan sanonko minkä koostumusta ja kirjaillaan niitä Fertility Friendiin eli tehdään juuri sitä mitä olen aina kammonnut ja luvannut olla tekemättä. Täällä siis yritetään selvittää milloin tämän kierron ovulaatio on. Mutta ei todellakaan vain sillä mielellä, että samantein juostais housut kintuissa miehen luokse. Testit keskenmenojen mahdollisen syyllisen selvittämiseksi vaativat verikokeita tiettyinä kierron päivinä. Ekat hormonitestit otettiin kierron kolmantena päivänä. Tromboositaipumuksen sai käydä ottamassa milloin vaan, mutta aluksi odoteltiin kalliita putkiloita SPR:ltä ja sitten yritin löytää sopivan päivän ehtiä labraan. Ja viimeinen progesteroni-testi otetaan ovulaatio +6-8 päivää. Eli pientä heittoa saa esiintyä, mutta pitäisi kai sitä edes parin päivän säteellä tietää että milloin se suuri O oikein on tapahtunut.

Jotta ei ihan vain veren vuodatukseksi menisi tämä elämä, ehdin myös käydä joogassa ja lähteä reissuun! Tänään siis pakataan niin koirien kuin omatkin kamat. Kunhan ihan ensiksi on tehty listat. Tai edes haettu matkalaukut varastosta. Ja pestä tiskit, käydä jääkaappi läpi, lenkittää koirat tämän keskellä ja tehdä ruokaa. Pääsiäinen siis menee mukavasti Kööpenhaminan katuja talsien ja mistä sitä tietää, ehkä me saadaan aikaan tanskalaista muotoilua of our own.. ;)

Ihanaa ja erityisen munarikasta pääsiäistä myös sinne! <3 Eerika

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Pääsiäinen se vaan lähestyy ja keskustassa on tiet sulat. Itselläni on sen verran monta rautaa tulessa, että kalenteria katsoessa aivotkin tuntuu sulavan. Toisaalta olen vihdoin saanut tunkea kalenteriini juuri niitä asioita mitä haluankin tehdä, niitä asioita mistä saan iloa ja voimaa. Silti alan kyseenalaistamaan järkeni kun välillä on putkeen useampi viikko, jossa jokaisen päivän kohdalla on jokin spesiaalimerkintä. 

Vai mitäs sanotte näistä parista viikosta?

MA Töistä kotiin ennen viittä, välipala ja pikasiivous, valmennusilta, kummipojan lahjan osto.

TI Töistä suoraan ilmajoogaan (välipala matkalla!), mies lupasi hoitaa koirat, kotiin tullessa koirien iltapisulenkki

KE Muista käydä verikokeessa ennen töitä! Illalla pakataan valmiiksi. Kunnon lenkit koirien kanssa.

TO Töistä suoraan viemään koiria hoitoon, kamat kasaan ja kentälle.

PE-MA Reissussa

MA Lento kotiin ja koirat hoidosta, pyykin pesua

TI Töitä, pikapyrähdys kotona (syö & ulkoiluta koirat), fyssarille, koirien iltapisut

KE Töitä, pikapyrähdys kotona (syö & ulkoiluta koirat), jooga, koirien iltapisut

TO Aamulla psyk. hoitaja, töissä kuuteen, ruokaa ja koirien iltalenkit

PE Töihin, verikokeeseen, ruokaa ja koirien iltalenkit, joku leffa sohvalla?

LA-SU joogafestival, ulkoilua koirien kanssa, siivoamista, rästikoulutöitä?

Että joo, en siis oikein tiedä miksen ole kirjoitellut tänne kovin usein.. voin sanoa, että tuosta seuraava viikko jatkaa samaa rataa ottaen messiin myös miehen työreissun, kampaajakäynnin, parit joogat, koulutuksen ja päiväreissun kaverille. Musta alkaa tuntua et joudun kohta viivaamaan osan menoista ihan raakasti yli. Harmi vaan, että usein se helpoin kohta yliviivata on juurikin tuo jooga/liikunta! 

Harvoin kai käy niin, että vasta kun alkaa todella ajattelemaan ajankäyttöään, tulee siitä aikamoinen stressi. Vaikka kaikki tämä ihana tekeminen tekeekin minut onnelliseksi, olisi kai pian aika ottaa aikalisä. Siis ihan vaan OLLA. Mutta juurihan minä vain olin?!? Jotenkin kai pelkään, että jos jään vaan kotiin murjottamaan niin aivan, alan murjottamaan. Ja voi hitsi miten kauan olenkaan odottanut että voin panostaa itseeni ja tehdä kaikkea tätä mitä nyt teen. Vaan rajansa kai minullakin. Vähemmänkin pitäisi riittää. Itselleen tulisi olla armollinen. Joihinkin asioihin kun ei voi juuri vaikuttaa, meillä on koirat hoidettavana ja miehellä on työreissuja. Välimatkat on mitä on, kaikki ole naapurissa. Asiat saa kuitenkin aina jotenkin suttaantumaan. Aikaa saa sille mitä todella haluaa tehdä. 

Tavoitteena olisi aikaistaa aamuja, herätä aiemmin, torkuttaa vähemmän aikaa ja päästä liikkeelle hieman nopeammin. Mitä aiemmin töissä, sitä aiemmin vapaalla! Ja sehän tekisi aikatauluilleni ihmeitä, etten olisi kotona vasta puoli kuudelta. Vaikka olenkin aikaistanut nukkumaanmenoa, en silti meinaa päästä ajoissa liikkeelle. Tosin alan jo olemaan aika virkeä aamuisin, uskomatonta! Jatketaan siis samaan malliin. Rauhoitetaan illat, mennään ajoissa yöpuulle ja hiljalleen aletaan nousemaan yhä aiemmin ja aiemmin. Jos haluan pitää 1,5h aamuni, hetkeni hesarin parissa ja unipöhnäisen haahuilun, on vain nostettava itsensä sieltä sängystä ylös hieman aikaisemmin. Mutta mikä siinä on, etteivät nämä illan ajatukset paljoa aamuisin paina kun käsi ojentuu torkkunapille ja pää hautautuu tyynyyn?

Aivan pakko on myös alkaa aikatauluttamaan viikkojani realistisemmin. Kuka täyttää viikon jokaiselle päivälle jotain? Riittäisikö vaikka jokatoinen päivä? Voisiko jo sanoa, että en ehdi tällä viikolla, laitetaan se tuolle seuraavalle? Kun en vaan millään pysty keskittymään vain yhteen asiaan. Haluan elää ja kokea kaikkea uutta. 

Välillä tuntuu, että olen koukussa kiireeseen ja viimetinkaan. Mahdottomiin aikatauluihin ja niistä nipinnapin selviämiseen. Se tuo elämääni sellaista arjen sankaruutta. "Ehtiikö sankarimme puolen bussiin, sen näet seuraavassa jaksossa!" En tavallaan edes halua muuttua, olla joka paikassa ajoissa ja mennä paikkoihin ilman kiirettä. Juuri tämä säntäily kun on niin tuttua ja turvallista, vaikkei se minua enää palvelekaan.

Päivän oivallus:

Minulle kiire ja viimetingassa selviäminen on tuttua ja turvallista, mistä en ole uskaltanut päästää irti.

Päivän ratkaisu:

Voin elää mielenkiintoista ja täyttä elämää myös ihan rauhassa edeten, saan silti kokea paljon. Toteutan pieniä muutoksia yksi kerrallaan sinnikkäästi ja pääsen sinne mihin haluan. Vähemmän sähläystä, enemmän aikaa!

Aivan ihanaa, elämäntäyteistä ja rauhallista viikkoa kaikille!

<3 Eerika ja elämän täydeltä toiveita

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Keskusteluissani ihanan psyk. hoitajani kanssa on esiin noussut herkkä intuitioni. On ollut ihmeellistä huomata, kuinka hän on osannut nähdä ja nimetä nämä ominaisuudet minussa. Tunnen herkästi myös toisten tunnetilat ja ne usein tarttuvatkin minuun.Kun lähellä olevaa ihmistä hermostuttaa ja tunnen sen paineena rinnassani, pinnallisena hengityksenä tai omana hermostuneisuutena. Huomaan pienetkin merkit huonosta olosta, agressiosta, stressistä. Usein ihmettelen kuinka tunnetilani on yhtäkkiä muuttunut iloisesta ahdistuneeksi. Jälkikäteen voi huomata, että olen adaptoinut toisen ihmisen tunnetilan itselleni. Ihan hirveän kätevä ominaisuus silloin, kun pitää saada kontaktia muihin ihmisiin. Pystyn helposti aloittamaan keskustelun kenen kanssa tahansa ja keskustelemaan samalla intensiteetillä, innostuneesti tai rauhallisesti, ottaen huomioon hänen tunnetilansa. Mutta silloin tämä ominaisuus näyttää nurjat puolensa kun huomaan vain samaan tilaan kävelleen mieheni stressitilan haihduttavan iloni ja onneni tipotiehen. 

Löysin netistä tietoa herkistä ihmisistä, perustuen Elaine N. Aron ja Sylvi-Sanni Mannisen tutkimuksiin: "Aronia mukaillen saadaan herkkien ihmisten tai herkän ihmistyypin määritelmäksi: Herkkä, sensitiivinen ihminen on erityisen herkkiä ympäristölleen ja sen aistiärsykkeille. Hän tekee poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja ja käsittelee niitä syvällisellä tavalla, osittain tiedostamattomasti tai puolitietoisesti. Herkkyyden perusta on hermojärjestelmän herkkyydessä. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka on yhtä yleinen miehillä ja naisilla.

Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee esimerkiksi herkästi kohoavina stressihormonitasoina. Stressiherkkyyteen vaikuttavat monet tekijät, ja herkkäkin ihminen voi olla monin tavoin hyvä stressinsäätelijä. Herkät ihmiset tarvitsevat kuitenkin hiljaisempia ja ilmapiiriltäänkin harmonisempia ympäristöjä kuin useimmat ihmiset ja lisäksi ajoittaista yksinoloa, jotta eivät kuormittuisi liikaa. Aron on todennut, että monissa vanhoissa kulttuureissa herkät ihmiset näyttävät olleen arvostettuja filosofeina, parantajina, unien tulkitsijoina ja muina ”valloittajakuninkaiden” ”kuninkaallisina neuvonantajina”. Sen sijaan nyky-yhteiskunnissa herkät ihmiset näyttävät Aronin mukaan jäävän tai jättäytyvän liian helposti sivuun. Sekä Aron että Manninen ovat todenneet, että yhteiskunnan tasapainoisen toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta tarvitaan molempia ihmistyyppejä." (Lähde: http://paivila.vuodatus.net/lue/2012/08/herkista-ihmisista-ihmistyyppina)

Aika mielenkiintoista, itse koen ainakin aistivani herkästi ympäristöni ja sen ärsykkeet, vaikken ole varma kuinka määrittelisin itse itseni. Entä kuinka sitten pitää kiinni itsestään, erottaa omat tunnetilat muiden tunnetiloista? Tiedostaa missä raja menee ja saada hyvä olonsa pysymään ympäristöstä huolimatta? Pitkä tie lähtee tiedostamisesta, toivon että pystyn vielä pitämään kiinni onnestani ilman että tarvitsee ihan erakoksi ryhtyä tai pysyä iloisten hippien ympäröimänä. Onneksi on paikkoja, joiden mielenrauha saa ihan rauhassa tarttua itseeni. Kuten luonnossa käveleminen ja joogasali. Auringonpaiste ja veden liplatus. Koirien kanssa leikkiminen. Vaikeinta on, ettei muita voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi auttaa heitä ahdistuksessa ja stressissä. Ei ainakaan jos he eivät itse sitä tietä valitse. Voi vain keskittyä itseensä ja toivoa että joku päivä muiden tunnetilat eivät enää pääse enää tarttumaan, voin vain huomata ja tiedostaa ne ja jatkaa omaa eloani.

Mutta en murehdi! Ihan varmasti olen jo matkalla sinne, sillä työpäivät ovat olleet iloisempia ja rauhallisempia, samoin iltani onnellisempia. On uskomatonta kokea iloisia aamuja, päiviä ja iltoja. Lauleskella koirille, vastata iloisesti puhelimeen. Olen ollut lähiviikkoina uskomattoman onnellinen. Olen huojentunut ja toiveikas, mutta silti onnellinen juuri tästä hetkestä mitä elän. Juuri nyt matkalla ystävien luokse auringon paistaessa autoon. Haettiin evääksi jäätelöt ja tuntui ihan kesältä. Pääsen lulluttamaan pientä vauvaystävää ja viettämään ihanaa aikaa kavereiden luona, poissa kaupungin kiireistä.

Tiedättekös, elämä on oikeasti aika ihanaa!

Aivan uskomattoman ihanaa viikonloppua! Elämä on niin ihanaa, etten ole oikein ehtinyt kirjoitella, mutta ei se haittaa, kirjoittelen pian taas kun hetki tuntuu oikealta. <3 Eerika

Share
Ladataan...

Pages