Ladataan...
Bättre liv

Pieni voi hyvin! Sydän sykkii ja kokoa on jopa 2 päivän verran enemmän kuin olisi ollut tarvis. Jee! Ja mikä upeinta, meidän baby näyttää jo ihan pieneltä ihmiseltä. Pää on niin iso, että siellä asuu selkeästi pieni Einstein, meidän pieni nero! Tuosta tokasta kuvasta näkee vielä paremmin. Ekasta otettiin mitta, 3 senttiä! Tänään siis mennään rv 9+4 ja hyvin porskuttaa, koon mukaan näyttäisi 9+6. Lääkärin mukaan on enää noin 2%:n riski että jokin menisi pieleen. Uskomatonta, meille saattaa ihan todella tulla maha ja tyyppi!

Tässä kuvassa pieni pistää oikein parastaan. Siis mun sisällä TODELLA asuu tuommoinen tyyppi! Matkalla lääkäriin kävin ostamassa parillakympillä kaksi laskeutuvaa kevyttä ja kesäistä paitaa viidessä minuutissa, ihan uskomaton suoritus. Minulta joka ei tyyliin koskaan löydä mitään vaikka kuinka kauppoja kiertelisi lompakko ojossa. Mutta nyt on paidat jotka peittävät vähän mahaa ja mahtuvat isommankin pallukan kanssa päälle. Kotona tehtiin vielä ruokaa ja kokeilin vaatteita jotta tietäisin mitä pakkaisin matkalle. Kahdet housut sai jo heittää ylähyllylle odottamaan pienempiä masuaikoja. Niitä olisi muuten voinut käyttää vielä bellybeltin kanssa, mutta toisessa on liian jättimäinen nappi ja toisessa aukeaa vetoketju kun nappia on jatkettu. Löytyipä vielä parit sopivat housut ja paljon paitoja. This baby is ready to go! Koirat hoitopaikkaan, vähän unta ja sit pistäis lentäen. Aivan ihanaa viikkoa odotellaan, kyllä se loma vaan tulee tarpeeseen. Ja miten ihanien uutisten siivittämänä. Enää 2,5 viikkoa nt-ultraan! Oi että, pysy messissä meidän Einstein!

Loads of love, laitellaan ehkä padilla väliaikaterkkuja reissusta joku ilta, ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa! <3 Eerika & Einstein

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Raskaus alkoi tuntua heti todellisemmalta kun kävin neuvolassa. Vaikkei siellä koskettu minuun piikkiä isommalla tai katseltu tai kuunneltu pientä. Vaikka neuvolatädillä ei itseasiassa ollut mitään todisteita siitä että olen raskaana. Saati mitä masuasukille kuuluu! Mutta silti, jotenkin, silti. Istun tässä pöydän äärellä, sateen piestessä ikkunoita ja välttelen koirien lenkitystä ennen kuin sade laantuu. Olo on jo toiveikas, voin kuvitella itseni perjantaina huojentuneena ja iloisena nähtyäni että pienellä on ultrassa kaikki hyvin! Kumpa vaan päästäisiin sinne ja voitaisiin hyvillä mielin lähteä viikoksi reissuun ja odotella vielä kolmisen viikkoa sitä aitoa, oikeaa ja virallista kunnallista ultraa rv 12+1. Voiko tämä olla tottakaan, olenko ja pysynkö oikeasti raskaana? Sielläkö se pieni oikeasti painii, sisälläni kasvaa ja kohdun kanssa rakkoani painaa? Tahdon jo nähdä sisälleni, onko siellä kaikki hyvin?

Tällä viikolla pienen koon pitäisi olla 23 - 32 mm. Niin iso jo! Ja ensi viikolla vieläkin enemmän. Eniten hämmennyin siitä kuinka pienellä pitäisi alkaa erottumaan jo sormet ja varpaat. Kuinka oikean näköinen pieni alkaa näillä viikoilla jo olemaan. Ihan pikkuihminen, kuin pienoismalli! Kuvassa se näyttää varmaan vielä ihan pieneltä harmaalta sutulta? Mutta siellä sisällä sen pitäisi oikeasti näyttää jo about tältä:

Mietin jo tänään että jos tämä nyt on tässä ja kaikki menee hyvin, ollaanko me kuinka valmiita pieneen ihmiseen? Mutta kuinka valmis sitä oikein voi olla tai edes pitäisi? Ja olisihan tässä vielä aikaa miettiä asioita ja tutkia miten pikkiriikkistä vauvaa oikein hoidetaankaan. Sylissä pitäminen onnistuu kyllä! Mutta että kaikki se muu, ja niin hirmu pienen kanssa mitä ne vastasyntyneinä on. Ja se pelko että pieni menee rikki! Aikamoista, aikamoista, mutta varmasti myös aika ihanaa. Toivottavasti saadaan kokea se juuri tämän pikkuisen kanssa.

Ainiin, olo siis oikein hyvä, joskus on pidempään kävellessä tuntunut outoa tunnetta masussa, ehkä se on kuitenkin ihan normaalia. Väsyttää armottomasti vieläkin, pieni pahoinvointi iskee aina välillä kuin yllättäen mutta on jo vähän helpottunut (tai sit mä vaan syön jatkuvasti?), mielialat vieläkin heilahtelee ja itku tulee kohtu herkästi. Vatsa on pyöristynyt ja pinkeä, turpoaa iltaisin aikamoiseksi. Salaatti menee taas tosi hyvin alas, samoin tosi moni muu ruoka :) Hajut ei enää niin paljoa yökötä, vaikka ne herkästi haistankin. Ehkä siihenkin alkaa jo tottumaan. Pahinta on tällä hetkellä huonot yöunet, herään helposti monta kertaa yössä johonkin. Aiemmin tukkina yönsä nukkunut ihmettelee herätessään aluksi pissahätään, sitten auringonpilkahdukseen, levottomiin uniin, miehen lennolle lähtöön (never normally happens!) tai kipeään olkapäähän (pitäis varmaan edes vähän joogata itseään vetreäksi). Eipä auta paljoa tähän väsymykseen kun unetkin viedään :( Kohtuu hyvin olen kuitenkin nyt jaksanut töissä vaikka välillä nuokuttaakin. Iltaisin pyrin ottamaan rauhallisesti, mutta koiran kanssa on toki ulkoiltava ja aina välillä on omia menoja. Ja sitten mennäänkin taas ajoissa unille.

Ruokaa laitetaan melkein joka päivä tai ainakin tuunataan eilisistä. Miehellä on vieläkin työreissuja lähes joka viikko, onneksi vähenevät kesällä. Lettuja on tehnyt mieli ja ollaankin tehty niitä samasta taikinasta useana päivänä muutama kerrallaan aamupalan jälkkäriksi, iltapalaksi suolaisella täytteellä, iltaherkuksi jäätelöllä ja hillolla, sellaisenaan.. namnamnam! Ja korkattiin me grillikin, tulipa hyvää kanaa! Ruoka siis on mielessä lähes jatkuvasti ja terveellisen perusruoan lisäksi menee kieltämättä jonkinverran myös herkkuja. Muttei sitä montaa suupalaa hyväskää tarvitse, että saa sen armottoman herkkuhimonsa tyydytettyä. Jotenkin se tietyn ruoan himoaminen on ihan eri kaliiberia kuin aikaisemmin! Ainakin mies on ollut tyytyväinen kun on saanut hyvällä omatunnolla muunmuassa niitä lettuja, toisin kun yleensä syön jotain terveellistä ja paheksun toisen herkuttelua ;) Rouva on tainnut vähän alkaa joustamaan näissä herkutteluasioissa, sain siitä ihan erikseen kiitosta, enkä tiedä onko tämä nyt sitten hyvä asia!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, nyt alkaa viime hetken aherrus ennen reissua, mutta perjantai-iltana laitan kyllä tietoa kun ultrasta tullaan. Toivottavasti saan kertoa teille hyviä uutisia!

Ihanaa viikon loppurutistusta <3 Eerika

Pikkuisen kuva babycenterin videosta Inside Pregnancy: Weeks 1-9, on se elämä vaan ihmeellistä!

Share

Ladataan...
Bättre liv

Hihhihii, neuvolassa käyty ja kaikki hyvin. Juteltiin tädin kanssa ummet ja lammet ja hän otti hyvin huomioon aiemmat raskauteni ja käyntini eikä tuputtanut samoja esitenivaskoja eteeni kolmatta kertaa. Vähän jäi kuitenkin harmittamaan, että tämä neuvolatäti (en vaan voi sanoa muulla nimellä!) ei minulla pysy, vaan nimetty tätini on aivan toinen. Se sama joka edellisilläkin kerroilla oli nimettynä, mutta jolle en koskaan saanut aikaa. Seuraava aika on kuitenkin hänelle ja voin vain toivoa, että mahdun hänen kalenteriinsa myös jatkossa! Painoa oli tullut about 700 grammaa lisää, virtsatestin tulokset oli kaikki ok ja hemoglobiini oli 138, verenpaine 112/77. Sain lähetteen labraan, mihin kuulemma olisi parasta mennä tasan 10+0, mutta olen tietty just silloin reissussa. Menen siis heti ensimmäisenä arkipäivänä paluun jälkeen eli 11+0 vuodattamaan verta.

Nyt on siis sovittuna toinen varhaisultra yksityisellä 9+4, labrat 11+0, ultra 12+1, alkuraskauden fysioterapia 14+3, neuvola 16+1 ja toinen ultra 20+4. Näiden jälkeen olisi tiedossa terveydenhoitajan ja lääkärin käyntejä tiivistetysti h-hetkeen saakka. Oi kumpa pääsisimme sinne tällä kertaa!

Ihanaa maanantaita <3 Eerika

Share

Pages