Ladataan...
Bättre liv

Hupsanhei ja blogipostaus. Ajatuksia on niin paljon, mutta ne ovat kuitenkin niin sumussa etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Ensinnäkin lepoloma on mitä ilmeisemmin tullut tarpeeseen, koen aivan aitoja energisiä hetkiä, tosin aina välillä nokoset ovat vieläkin poikaa. Silti olo alkaa olemaan jo ihmismäinen eivätkä kaikki sanatkaan ole enää aivoista kadoksissa! Lepottelun lomassa olen ehtinyt käydä fyssarilla (oi kiitos!), hieman ulkosalla, saada yövieraita sekä käynyt raskausajan fyssariryhmässä. Heräsin siis tänä aamuna kuin työaamuna konsanaan ehtiäkseni tuohon fyssarin vetämään ryhmäneuvontaan. Olin jotenkin ajatellut, että olisi superkiva olla ensi kertaa muiden raskaana olevien kanssa, saada vinkkejä kropan huoltoon ja jakaa kokemuksia. Mutta katinkontit. Sinä kahden tunnin aikana opin lähinnä nolostumaan näyttämättä sitä kasvoiltani sekä istumaan lattialla tuhannessa erilaisessa jossain vaiheessa tukalaksi muuttuvassa asennossa. Note to self: jos olet joogannut, harrastanut pilatesta ja bodybalancea vuosikausia, saatat ihan itse tietää missä syvät vatsalihaksesi sijaitsevat ja kuinka niitä käytetään. Note to self 2: älä ikinä ole sellaisen ihmisen seurassa, joka toistaa sanoja "pissat tulee housuun" ja "tena-äiti". 

Ehkäpä tästä setistä oli jollekin jotain hyötyä, epäilenpä että kuitenkin ryhmästämme aika harvalle. Useimmilla oli aktiivista liikkumista taustalla ja juu kyllä, siellä ryhmäliikuntatunnilla työskennellään nykyään mitä useammin myös syvien vatsalihasten kanssa. Jotain faktaa kuitenkin tuli siitä miten paljon painoa syville vatsalihaksille tulee kannettavaksi raskauden aikana eli ei ihmekään jos paikat vähän löystyy. Ihan selkeitä vastauksia ei saatu siihen, mitä liikuntaa kannattaa tehdä ja missä vaiheessa. Itseäni vieläkin pelottaa keskenmenon mahdollisuus ja myös siksi pelkään lähteä joogatunnille. Väsymys on toki estänyt lähdön tähän asti. Session aikana joissain asennoissa huomasin tuntemuksia nivusissa ja heti alkoi pelottamaan. Ja niin se vaan on, kaikki tuntemukset vatsan seudulla muistuttavat keskenmenoistani - niinpä pelkään niin liitoskipuja kuin vatsanpurujakin. Tekee mieli vain maata ja toivoa että pieni pysyisi sisällä. Mutta eihän se tietenkään niin mene. Tiedän ihan itsekin, että jooga tekee minulle älyttömän hyvää ja äitiysjooga olisi hyvä aloittaa nyt kesällä. Jos olo olisi siellä hyvä, voisin ihan hyvin käydä muillakin ohjatuilla joogatunneilla kunhan kerron raskaudestani ohjaajalle. Mutta silti, apua!

Kuvateknisesti saatu masu näyttämään siltä minkä kokoiselta se itsestäni juuri nyt tuntuu.

Huomaan olevani jotenkin enemmän ja enemmän hämilläni ja peloissani nyt alkuraskauden ollessa takana ja hyvien uutisten tultua taloon. Maha on alkanut kasvaa enkä tajua miksi se kasvaa näin mahdotonta vauhtia. Mielessäni pyörii teenkö jotain väärin kun monilla masu pysyy piilossa loppumetreille asti. Syönkö jotain väärin, pitikö juoda sitä vichyä jos se turvottaa? Toisaalta jano on varsinkin näillä helteillä jatkuvaa joten pelkän veden lisäksi on juotava myös kivennäisvesiä. Ja niin, tiedänhän ihan hyvin itsekin että jokaisella kohtu kasvaa vähän eri suuntaan, jollain se piilottelee selässä ties mihin asti ja toisilla se nousee samantein eteenpäin. Ja jotkut (kuten minä) sattuu myös olemaan niin pieniä ja lyhytselkäisiä ettei tuolla keskivartalossa taida olla ylimääräistä tilaa vaan kaikki muu puristuu kohdun tieltä ylöspäin ja tämä koko setti aiheuttaa tämän alkavan raskausmasun. Miksi silti mietin miten tämä masu voi olla jo tällainen pallukka näillä viikoilla? Miksi silti syytän itseäni siitä että tämä alkaa jo näkymään?

Jostain syystä en vieläkään uskalla todeta että meille on tulossa oikeasti lapsi. En pysty kertomaan työporukalle. En yhdellekään ihmiselle lisää jotka eivät jo tiedä. Pelkään vieläkin että jotain käy ja tässä minä vaan odotan että tulisi jo edes se neuvola ja pääsisin juttelemaan tästä kaikesta. Ja se rakenneultra! Haluaisin puhua siitä miten masu kasvaa ja miltä tämä raskaus nyt oikeasti näyttää. Haluaisin vaan että joku tulisi ja sanoisi, että tämä raskaus tulee menemään oikein hyvin, pienellä ei ole mitään rakenteellista vikaa, se ei kuole kohtuun, se ei kuole synnytyksessä eikä se kuole synnytyksen jälkeen johonkin harvinaislaatuiseen sairauteen vaan kaikki tulee menemään oikein hyvin. Mutta kuka voisi luvata minulle tämän? Eihän sellaista voi luvata tai sellaista lupausta edes uskoa kukaan. Kun mikään ei ole varmaa, pitäisi vaan luottaa. Mutta mihin viilipyttymäisyyteni katosi kun siirryttiin toiselle kolmannekselle ja tästä piti tulla vihdoin "oikea raskaus"? Miksi pääni ei vieläkään suostu uskomaan sitä? Jotenkin huomaan olevani kateellinen niille muille odottaville äideille joiden raskaus on "oikea" kun en vaan tajua että ihan samalla tavalla se on tämäkin! Hei haloooooooooooo.

Katsoin eilen iltapäivänokostelun lomassa kaksi jaksoa Avan Erilaiset äidit -sarjaa Katsomosta. Olin jotenkin ajatellut, että se on ihan hömppää, mutta sehän oli ihan asiaa. Erityisesti samaistuin jakson 6 Melindaan ja Teemuun, vaikka meidän tarina onkin aivan erilainen. Heillä oli takana pitkä lapsettomuus ja lapsettomuushoidot minkä seurauksena raskaus saikin aikansa. Silti pelot tuntuivat tutulta ja se outo tunne että onko tämä todellistakaan ja miten tästä raskaudesta iloitaan? Pettymysten jälkeen kun on vaikea antaa itselleen lupa aidosti iloita. Toki olen onnellinen pienestä, mutta silti tunnun vieläkin varautuvan siihen pahimpaan. Kuinka siinä voisi täysillä iloitakaan? Taitaisi olla hyvä katsoa pari jaksoa lisää ja saada pieni pää pyörittämään näitä asioita jotta ne hiljalleen ratkoutuisivat. Toivoisin vaan että voisin olla avoimesti iloinen, ostella potkupukuja ja tumppuja, odottaa meidän pientä tänne saapuvaksi. Vielä en aivan uskalla.

Ja huomenna taas töihin, katsotaan huomaako siellä kukaan kumpuani vai vieläkö voin olla asian kanssa vain pääni sisällä.. missä on muuten miljoona muutakin jutun aihetta nyt kun pää on saanut levätä joten niitä tippuu tänne hiljakseen nyt kun pahimmat traumat on purettu ;)

Tästä huolimatta ihanaa torstaita, me voidaan täällä hyvin ja pohditaan mitä illalla syötäisiin! <3 Eerika & Epeli Eevertti (rv 14+3)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Sain haasteen Katielta Aika kypsä äidiksi -blogista ja pitihän se ottaa vastaan. Hieman oli tekemistä aivonystyröillä kyllä tämän kanssa eli sori että kesti, piti pitää ihan taukoja! Ideana on aluksi kertoa 10 asiaa itsestään, siten vastata haastajan antamiin kysymyksiin ja lopuksi keksiä omat 10 kysymystä mitkä laittaa haasteessa eteenpäin seuraaville bloggareille. Tiedän, joidenkin mielestä pahempaa kuin kiertokirjeet, mutta lupaan ettei maitonne happamoidu jos jätätte vastaamatta haasteeseen ;)

10 satunnaista asiaa minusta

1. Minulla jää melkein aina vettä lasiin (siskolla on ihan sama, kutsutaan sitä geenivedeksi)

2. Olen joutunut ottamaan paljon vastuuta itsestäni jo nuorena ja aikuistunut kuin pakosta muuttaessani pois kotoa 16-vuotiaana 

3.  Toisaalta minua lapsettaa myös aika tavalla, rakastan höpsötellä ja keksiä omia leikkejä ja lauluja (onneksi on koirat!)

4. Vaikka tulen pienituloisesta (suur)perheestä, minulla on tarkka ja kallis maku niin ruoan kuin kaiken muunkin suhteen (eipähän voi ostaa niin paljoa..)

5. Tajusin juuri eilen, että lapsen kanssa saa leikkiä vaikka kuinka paljon! Vihdoin kaltaiseni kaveri! "Leijonaa mä metsästän.." ja lähteä metsästämään koiria, tosin vanhemman koiran kohdalla se täytyy kiertää ;)

6. En ole koskaan ollut päiväkodissa ja olen vielä tähän päivään "hieman" kateellinen aiheesta, ohjattuja lauluja ja leikkejä ja mikä määrä leluja ja pääsee leikkipuistoo joka päivä!

7. Minulla on lähes aina ollut koiria, perheen koira kuoli kun olin 17 ja hankin ensimmäisen oman koirani ollessani 19. Siinä se vieläkin pötköttää ja rakastaa :) Ilman en osaisi olla.

8. Välillä ihmettelen, kuinka toisiin ihmisiin saa yhteyden tuosta vaan ja toisiin ei sitten millään. Joskus saa yhteyden, mutta tuntuu kuin puhuttaisiin eri putkia pitkin. Molemmat puhuu omiaan eikä kumpikaan ymmärrä mitä toinen sanoo. Joskus kyse on vain viestinnän eroista, liian usein läsnäolon puutteesta ja itsensä piilottamisesta rautaverhon taakse. Se harmittaa ehkä eniten.

9. Haluaisin tehdä elämässäni jotain hyvää muille ihmisille, jakaa hyvää oloa ja rakkautta. Onneksi tiedän, että tämä työ lähtee itsestä, jotta on jotain mitä antaa.

10. Olen toisaalta aivan järjettömän laiska ja mukavuudenhaluinen prinsessa, toisaalta olen nopea, tehokas, ylienerginen ja saan asiat tehdyksi. Yritäpä tässä sitten tajuta itseäsi, vastakohtien naista tässä ja niin monessa muussakin asiassa. 

Saadut kysymykset  

1. Jos pitäisi valita, olisitko mieluummin kaunis vai älykäs?

- Tottakai älykäs. Onneksi olen nyt sopivasti molempia ;)

2. Kuka on idolisi, ja miksi?

- Tämä on niin vaikea, en harrasta idoleita. Ihailen monia ihmisiä heidän tekojensa ja ominaisuuksiensa takia. Järjettömän surun läpi käyneitä jotka kykenevät iloon ja onneen, heitä jotka eivät turhista murehdi vaan iloitsevat jokaisesta päivästä, heitä jotka uskovat itseensä enemmän kuin todennäköisyyksiin ja erityisesti heitä jotka luottavat elämään.

3. Millaiseksi kuvittelet elämäsi kymmenen vuoden päästä?

- Toiveissani olisi: rauha ja vapaus sielussa, joogasta voimakas keho, iloa, naurua ja rakkautta, inspiraatiota, ihmisiä, innostusta ja intuitiota. Koiria ja lapsia, paljas nurmikko jalkojen alla. Vieressä rakas, joka ei valvo öitään stressaamalla vaan hymyilee vapautunutta hymyä vaikka letut menisivät pilalle tai koira söisi viimeisetkin eväät.

4. Miten rentoudut?

- Kävelyillä luonnossa koirien kanssa, juttelemalla ystävän kanssa, syömällä jotain hyvää ja lukemalla hyvää kirjaa, joogaamalla, istumassa järven/meren rannassa katselemassa ulapalle, hengittämällä syvään, halaamalla.

5. Menisitkö mieluimmin armeijaan, synnyttämään vai Big Brotheriin?

- On se jännä mut ehdottomasti synnyttämään!

6. Jos raha, aika ja perhe eivät olisi esteenä, minne haluaisit matkustaa?

- Oi, vain maailma olisi rajana! Niin paljon on näkemättä, Australia, Uusi-Seelanti, Filippiinit, Intiasta edes pieni pala, safarille Tansaniaan, Seychellit, Brasiliaan, ainiin Japaniin (!), Jenkeistä vähän molempia rannikoja (erityisesti San Francisco ja Kalifornia) ja kävis vähän Kanadassakin, saisko lentää vielä Islantiin ja käydä läpi loput Euroopasta? Ja tässä oli vain ekat mitkä tuli mieleeni..

7. Ketkä viisi elävää tai kuollutta historian henkilöä kutsuisit päivälliselle, jonka Nigella (tai vaikka se Suomi-Nigella, Sara La Fountain) valmistaisi keittiössäsi?

- Dalai Lama, Carl Honorén (slow-liike), joku Mindfullness-opettaja, joku ihanasti äitiyden ja työn yhdistänyt ja oma mies mukaan kuulemaan upeata keskustelua.

8. Mikä Suomessa on parasta?

- Kesä, vihreä luonto ja aurinko

9. Entä pahinta?

- Talvi (ja se kaikki pimeä ja inhottava aika sitä ennen ja jälkeen), se kun ihmiset tuijottaa vaan maata ja kävelee kumarassa masentuneen näköisenä eikä ota kontaktia muihin.

10. Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoonan?

- Aluksi olisin pienen kanssa kotona niin kauan kuin haluaisin ennen kuin jatkaisin hommien parissa omaan tahtiin. Matkustelisin, opiskelisin kaikkea mikä innostaa ja tekisin mielenkiintoisia työprojekteja. Palkkaisin insporoivan joogaopettajan itselleni, kävisin toki myös ryhmätunneilla, opiskelisin ehkä joogaopettajan tutkinnonkin. Ainiin, ostaisin isomman kodin missä olisi koirille pihaa ja uima-allas (okei, ehkä vähän mullekin..). Ehkä toinen talo Italiasta? Mutta nyt mennään jo niin monessa miljoonassa, että antaiskin tänä haaveilun jo olla ;)

 

Omat kysymykseni sinulle

1. Jos voisit valita yhden tavan MITEN elää elämääsi, mikä se olisi? (Esim. leppoisasti, iloisesti, rakastaen, rauhassa..)

2. Mistä olet elämässäsi kiitollinen?

3. Jos sinun pitäisi lohduttaa parasta ystävääsi ruoalla, mitä kokkaisit?

4. Mikä on epämielyttävin kohta kehossasi ja luuletko että muut ovat edes huomanneet sitä?

5. Mikä on tärkein tavara kodissasi ja miksi?

6. Miten kuvailisit itseäsi jos et saisi kertoa siitä mitä omistat tai teet vaan keskittyisit mitä sisimmässäsi olet? (Ei siis ammattia, harrastuksia, missä asut..)

7. Milloin koet olevasi rentoutunein?

8. Kuvaile se hetki elämässäsi mihin mielessäsi mieluiten matkuistaisit.

9. Jos saisit yhtäkkiä kaiken rohkeuden maailmassa, mitä tekisit?

10. Milloin elät elämäsi parasta aikaa?

 

Ja näillä kysymyksillä haastan teidät:

Katie Aika kypsä äidiksi -blogista, saisinko sut jotenkin vielä vastailemaan näihin ilman muita velvotteita (vaikka tuohon alle tai jonnekin ;) )

Ekoemo Ekoemo -blogista

Silkkitassu Silkkitassun päiväunet -blogista.

Pienisisko Spin Off -blogista

Nonariina Kahvia ja unelmia -blogista

Näihin kymmeneen tai vaikka osaan niistä saa kyllä vastailla ja laitella ajatuksia tuohon alle. Jos ei huomaa niin olen viime aikoina lukenut mammakirjallisuuden lisäksi sellaisia kirjoja kuin "Slow: Elä hitaammin!" sekä "Suorituselämästä merkityselämään - yhden sanan elämänmuutos". Ja jotenkin ihanaa näiden ajatusten keskellä pysähtyä hetkeksi lepäämään ja vain olemaan, kunnes työpäivät ja tavallinen arki tempaavat taas mukanaan, toivottavasti eivät vieden ihan täysin tätä sisäistä rauhaa ja ihan oikeitakin ajatuksia (muutakin kuin kauppalista ja todo-lista..).

Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa, meillä on täällä siesta koirien kera! <3 Eerika & den lilla tyyppen (rv 14+2)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tänään on täynnä rv 14+0, siis alkaa viidestoista raskausviikko! Masussa tuntuisi vieläkin kaikki olevan hyvin, mutta tämä mami on hieman väsynyt! Onko tämä nyt sitten vaan sitä, että pienikokoinen äiti rasittuu kun pikkuinen vie voimat vai onko hemoglobiini laskenut, viekö siitepölyallergia heinän pölistessä loputkin voimat kun lääkkeitä ei voi ottaa? Kolmen päivän täyslepo Juhannuksena ei palauttanut voimia. Kun joka päivä iltapäivän puolella olin horroksessa kuin zombie ja nuokahtelin siitä iltaan asti pitkin poikin, alkoi ahdistus kasvaa maanantain lähestyessä. Siinä vaiheessa kun sunnuntaina itkin sitä kuinka edes jaksaisin järjestää lääkärikäynnin itselleni ja sammuin kuin saunalyhty seitsemältä kesken matkalaukun purkamisen, oli aika varmaa että tänään on mentävä lääkärille eikä vasta huomenna.

Nukuinkin sitten mukavat 12h heräten vain kerran miehen pakottamana iltapalalle ja iltapesulle sekä kerran yöllä pienen pakottamana vessaan ja nousin seitsemältä soittamaan lääkäriaikaa. Olin jo ajatellut meneväni töihin edes tänään, hoitavani asiat, tekeväni listoja, huolehtivani että kaikki tulee varmasti tehtyä jos joudun/pääsen saikulle. Mutta enhän minä olisi saanut iltapäivästä enää mitään aikaiseksi, hyvä että olisin uskaltanut ajaa autolla kotiin. Pakkohan tässä oli vaan luovuttaa!

Hiukka harmittaa kun neuvolan kautta ei saa aikoja, soittelin sinne jo viime viikolla ja kyselin mitä mun pitäisi tehdä jos tuntuu etten enää jaksa. Olisi ollut kiva mennä neuvolalääkärille, jollekin joka varmasti ymmärtää raskausajan propleemat. Mutta nyt menen yleislääkärille työterveyteen ja toivon, että hän jotenkin tajuaa kun sanon etten jaksa enää. Mutta miksi mielestäni kuulostaa niin naurettavalle astella huoneeseen ja sanoa "Hei, mua väsyttää ihan hirveesti, saisinko mä saikkua et saisin levättyä?". Josko tämä olisi taas niitä tilanteita mitkä saan kuulostamaan paljon vaikeammille omassa päässäni kuin mitä ne todellisuudessa on. Omatunto se vaan soimaa. Laiska kun ei töihin mene. Nolottaa ja pelottaa. Miksi mä en jaksa? Ja mitä jos se vaan nauraa mulle et mees töihin siitä? Oh, kuka sammuttais mun pään ja miksi se aika on vasta kymmenen jälkeen.

Jos ottais pienet nokoset koirat kainalossa, kävelyn ulkoilmassa ja lähtis työterveyteen. Lounasta kaupasta ja kotiin lepäämään. Ehkä tämä tästä, haaveilen jo päivänokosista, iltapäivänokosista ja iltanokosista kaikessa rauhassa. Jos saisin heinänuhaan edes nenäsumutetta, voisin nokostella myös lähipuistossa. Kirjan voisi ottaa mukaan rekvisiitaksi, aivan kuin sitä montaa sivua ehtisin lukea ennen kun silmät luppaa kiinni. Pääsin kyllä Juhannuksena muutamankymmentä sivua eteenpäin kirjassani, mikä erävoitto! 

Nyt siis jatkan haaveilua nokosista ja kasaan itseni ja mietin mitä ihmettä sanon lääkärille. Toivottavasti saan edes hetken leposaikkua ja tämä alkaisi hiljalleen helpottamaan! Raskaus on kyllä ihanaa, mutta tämä muu elämä vaan on hieman vaikeata nyt :)

<3 Eerika & Einstein Epeli Eevertti Tsiisus (rv 14+0)

Share
Ladataan...

Pages