Ladataan...
Bättre liv

Syksy on ollut aika rankka. Sateet, kylmyys ja pimeys ovat lykänneet päälle samaan aikaan kun arjen pyörityksessä ei meinaa pysyä sitten millään mukana. Tehtiin ainoa asia mikä tiedettiin toimivaksi lääkkeeksi. Varattiin matka! Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin tämän vauvavuoden aikana, kävi niin että matka oli edessä ennen kuin huomasimmekaan. "Siihenhän on vasta kuukausi aikaa, siis viikko, siis päivä..". Viikonvaihteessa viuhahdetaan siis Kanarian saarten lämpöön ja toivotaan että kaikki sujuu ilman suurempia kommervenkkejä! Pienen kanssa lentäminen voi olla hieman vauhdikkaampaa kuin 4 kk iässä ja lentokin nyt pidempi joten wish us luck!

Sääennusteet lupailevat +22 - +24 asteen lämpötiloja, mitkä sopivat meille villatumppuihin jo tottuneille vallan hyvin. Yöksi lämpötila viilenee hieman alle kahteenkymmeneen. Samaan aikaan kotosuomessa heilutaan ainakin täällä etelässä nollan molemminpuolin. Mietin jo, onko edes mahdollista ettei lapselle tarvitse laittaa tumppukerroksia päälle ja lämpöpussia kiinni päiväunien ajaksi. On varmaan vähän outoa kun kukaan ei kääri sinua villaan päiväunille mennessäsi. Osaako siinä nukahtaa sitten laisinkaan?

Hotellilla meitä pitäisi odottaa mukava huoneisto varusteltuna matkasängyllä ja syöttötuolilla, erillinen makuuhuone jotta saamme illalla myös nauttia miehen kanssa yhteisestä ajasta muualla huoneistossa pienen nukahdettua (jos jaksamme itse pysyä hereillä) sekä lämmitetty allasalue lasten- ja vauvojen altailla, leikkialue ja lasten ohjelmaa. Hups, unohdinko spa-hoidot ja ilmaiset ryhmäliikuntatunnit? No, tästä huolimatta ei meitä saa pysymään paikallaan sillä lähialueilla on niin paljon nähtävää. 

Voi mennä Las Palmasin kujille hortoilemaan, syömään ja ostoksille..

Ihastella Puerto de Mogania vaikkapa yhteysaluksen kyydillä liikkuen, nautiskella kahviloista ja maisemista. 

Kävellä pitkin rantabulevardeja..

Leikkiä hiekkarannalla ja ihmetellä turkoosia vettä..

Ihmetellä Maspalomasin hiekkadyynejä..

Ja kävellä käsikädessä auringonlaskuun..

Jos sitä ennen vaikkapa soittaisi erikoisruokavalioaterioista lennoille, lainaisi tytölle parit kesäkengät, ostaisi kestouimavaipat, ilmoittaisi Kelalle miehen tulevat isyysvapaat, pakkaisi koirille hoitolaan lääkkeet, ohjeet ja tarvikkeet, lähettäisi tytön syntymäpäiväkutsut (tekstiviestitse huoh), varaisi tytölle hammashoitolaan tarkastusajan, kävisi apteekissa, aloittaisi maitohappobakteerit, pakkaisi tytön vaatteet (joita on lainailtu pitkin kyliä kun sopivia kesävaatteita ei enää ollut), kävisi jumpassa, vauvasirkuksessa, rytmikylvyssä, pakkaisi tavarat niin laukkuihin kun käsimatkatavaroihinkin ja muistaisi tässä ohessa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota vähän ja syödä.

Jätetään noiden myytävien ja lahjoitettavien tavaroiden lajittelu, ikkunoiden pesu ja ikuisuusprojekti akustiikkalevyjen kanssa vähän myöhemmäksi!

Ai mitenniin loman tarpeessa? 

Terkkujaterkkuja, palaillaan linjoille ihan pian! Instagramin puolelle on tiedossa aurinkoista kuvasaastetta sillä hotellista löytyy tietenkin myös wlan :)

<3 Eerika & Epeliina (pian 11 kk äiti ja tytär)

Kuvat Gran Canarian saarten eri kolkista : Tjäreborg. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen saanut useita kysymyksiä koskien sormiruokailua postatessani kuvia pienen sapuskoista niin tänne blogiin kuin instagramiinkin. Itselleni pienen ruokailujen aloitus oli jotenkin todella kummallinen juttu. Tässä, kuten niin monessa muussakin lapsia koskevassa asiassa, kun ei ole yhtä ainoaa totuutta. Yksi kertoo kokemuksistaa, toinen uskomuksistaa, kolmas ennakkoluuloistaan ja neljäs suosituksista.

Neuvolasta suositellaan yhtä aikaa 6 kk täysimetystä ja lykätään kouraan laput missä kiinteiden sopivuus alkaa 4 kk iästä ja puolivuotias syö jo viisi ateriaa päivässä. Siinähän tulee uudelle äidille pieni paniikki, että pitäisikö meidän tämäkin jo osata. Oma neuvolantätini sanoi, ettei ole vielä mitään kiirettä, 5-6 kk iässä on ihan hyvä aloitella. Sormiruokailusta kysellessäni sanottiin, että eihän ne pienet saa sillä tavalla juuri mitään mahaansa asti, joten soseruokailun ohessa voi antaa käteen vähän sormiruokailtavia paloja. Kun luin samaan aikaan kirjaa sormiruokailusta meni äidilläkin se sormi suuhun. Siis mitä ihmettä?!? 

Kirjoittelin täällä blogissakin vähän ohimennen siitä, kuinka ajattelin aloitella kiinteiden kokeilun ajoissa, jotta ruoka-aineet eivät tulisi sitten niin kovalla tahdilla kun 6 kk iässä pitäisi jo syödä kaikenlaista. No huhheijakkaa, hölynpölyä! Niin tosin sanoivat monet kommentoijatkin hieman kauniimmin sanankääntein. Ei ole mitään kiirettä ja se lapsi alkaa oikeasti syömän lähempänä vuoden kuin puolen vuoden ikää.

Myöskin imetyksen väheneminen alkaa olemaan todellisuutta vasta paljon myöhemmin, lapsi tarvitsee rintamaitoa tai korviketta vuoden ikään saakka. Vaikka tällä hetkellä pelkkä rintamaito ei enää riittäisi ravinnoksi, on se kuitenkin todella tärkeä osa pienen päivittäistä ravinnonsaantia vielä tässä 10,5 kk iässä. Puolivuotias vauva ei siis tarvitse monipuolista ruokavaliota heti kättelyssä vaan ruoan määrä ja monipuolisuus lisääntyvät hiljalleen. Ei siis mitään hätää, sanoisin sille puolenvuodentakaiselle itselleni, enkä uskoisi kuitenkaan..

Meillä siis aloitettiin hämmennyksen vallassa sekä itsetehdyillä soseilla, että sormiruoilla. Vauva oli lähinnä ihmeissään. Soseet ja puurot eivät uponneet, suu pistettiin suppuun. Kaupan aivan sileät hedelmäsoseet menivät paremmin, yksi lusikallinen syötettynä, tämän jälkeen vain jos sai ottaa itse lusikan käteen. Sormiruoista kokeiltiin jotain perunaa ja porkkanaa, niinpäniin. Siis kumpaa vetäisin mieluummin, jotain perunatikkua vai mehevää kypsää päärynää? Satuttiin kokeilemaan päärynätikkua "kun tässähän on tosi pehmeää päärynää pöydällä" ja avot, siitä se meidän nomnomnom-sormiruokailu alkoi. Antakaa lisää! 

Sormiruokailusta voisi kertoa vaikka kuinka paljon faktaa ja fiktiota, mutta laitetaan tähän nyt ihan pääasiat. Postauksen lopusta löytyy linkkivinkkejä ja kirjallisuutta, mitä voi vaikkapa lainata kirjastosta ja tutustua hommaan ihan ajan kanssa. Sormiruokailun idea siis on, että lapsi tietää itse minkä verran hän haluaa syödä ja saa tutustua rauhassa ja hyvällä fiiliksellä ruokaan.

"Pääasia on, että ruokaillessa on hauskaa. Siinä samalla syödään."

Heitetään siis suorituspaineet heti romukoppaan, vauvan ei tarvitse ensimmäisillä kerroilla oikeasti syödä yhtään mitään! Eikä ensimmäisinä kuukausinakaan kuin maistella. Aluksi tutkitaan ruokaa, viedään se suuhun, opetellaan pureskelemaan, siirtämään ruokaa suun takaosaan ja lopuksi nielemään ruokaa. Siinä on aika paljon opeteltavaa. 

Monet pelkäävät että vauva tukehtuu ruokaan. Onneksi vauvoilla on todella hyvä refleksi tukehtumisen estämiseksi. Nimittäin kakomisrefleksi alkaa jo kielen päältä suun keski-/takaosasta toisin kuin meillä aikuisilla. Ruoan palanen ei siis välttämättä ole vielä lähelläkään ruokatorvea, kakomisen tarkoitus on saada liian iso palanen ajoissa pois nielun läheltä ja usein lapsi tiputtaakin liian isot palaset suustaan. Tämänkin vuoksi on erittäin tärkeää, että lapsi istuu suorassa/hieman etukenossa eikä missään nimessä sitterissä takakenossa. Tukehtumisriski on takakenossa istuessa suuri. Ellei lapsesi istu vielä kevyesti tuettuna, ei hän ehkä ole vielä valmis sormiruokailemaan. 

Sormiruokailijan muistilista:

  1. Luota lapsesi kykyyn syödä itse, vauva tutustuu ruokaan omaan tahtiinsa ja osaa kyllä
  2. Ruokailu on hauskaa ruokiin tutustumista, unohda siis syötyjen määrien kyttäys
  3. Älä puutu, auta tai tuputa, vaan anna vauvasi syödä itse
  4. Älä hermostu sotkuista, suojaa sen sijaan sotkuilta ja siivoa jälkikäteen
  5. Hiljan hyvä tulee, anna vauvalle aikaa opetella itse ruokailemaan

Syöttötuolin sijaan voi myös aivan hyvin aloittaa ruokaan tutustumisen isin tai äidin sylistä. Kakomisen sattuessa ei kannata heti alkuun mennä työntämään sormiaan pienen suuhun, siten voi saada ruoanpalan päinvastoin kulkeutumaan vauvan nieluun. Katso rauhallisesti tilannetta, onko oikeasti hätää vai hoitaako vauva asian itse? Mahdollisia hätätapauksia varten on hyvä kerrata mitä tilanteessa tulisi tehdä. Sormiruokailleet lapset harvemmin joutuvat tukehtumisriskiin myöhemmin sillä he ovat oppineet siirtelemään ruokaa suussaan ja poistamaan liian suuret palat itse.

Sormiruokailun voi aloittaa kun:

Vauva on kiinnostunut ruoasta ja haluaa syödä ja
vauva osaa istua itse tai kevyesti tuettuna ja
vauva osaa tarttua itse pöydällä olevaan ruokaan ja viedä sen suuhunsa ja
kielirefleksi on kadonnut, eli vauva ei tunge kielellä ruokaa ulos suustaan refleksinomaisesti ja
ikää on noin 6 kk.

Meillä aloitettiin 5,5 kk iässä, mutta käytännössä niin hitaasti, että eipä sitä ruokaa tainnut juuri mahaan asti mennä ennen puolenvuoden ikää. Kesällä harjoiteltiin hedelmillä ja kasviksilla. Pehmeät hedelmät ja kasvikset leikkasimme tikuiksi, joista puolet piiloutui lapsen käden sisään ja puolet jäi helposti haukattavaksi. Homma rupesi parin kuukauden harjoittelemisen jälkeen onnistumaan hyvin niin vanhemmilta kuin tyttäreltäkin. Sallittujen ruoka-aineiden listan kasvaessa ja rentouden lisääntyessä on pieni päässyt mukaan myös samoihin ruokiin meidän kanssamme. Ruoista on vaan jätetty suola pois ja lisätty lautasella tai eritelty loppuvaiheessa meidän ja pienen versio ja maustettu meidän versio tuhdimmin. 

Sotkuahan tietenkin tulee, mutta aluksi melko vähän. Mitä monipuolisemmin pieni syö, sitä sotkevampia ruokia tulee myös repertuaariin. Iän myötä myös ruoan heittely on lisääntynyt siinä vaiheessa kun aletaan olemaan valmiita tai ei halutakaan syödä jotain tiettyä ruokaa vaan halutaan lisää sitä toista. Meillä onkin varustauduttu sotkuihin parhaamme mukaan.

Käytössä on syöttötuoliin kiinnitettävä tarjotin (Stokke Tripp Trapp ja siinä Playtray), ruokailuessut hihoilla (Lässig löytyi ainakin meidän Prismasta) ja sopivasti harsoja ja rätti odottamassa siivoajaa. Tuon tarjottimen saa onneksi vaan nostettua syöttötuolista suoraan altaaseen, joten siinä olevat sotkut saa siivottua helposti. Lisäksi meiltä löytyy muovisia lautasia joilta nykyään haluttaisiin kokoajan syödä, lusikoita soseille ja jogurtille ja vippamukeja mistä juodaan ihan itse.

Suosittelen ehdottomasti panostamaan hyviin hihallisiin essuihin, vaikka aluksi pärjääkin hyvin vaikkapa äitiyspakkauksesta tulleella ruokalapulla tai harsolla. Myös jonkinlainen tarjotin pöydän suojana tai syöttötuoliin kiinnitettynä on oiva ostos. Erillisiä lautasia ei välttämättä tarvita vielä pitkään aikaan, muovilusikoita on hyvä olla muutama jo D-vitamiinitippojen antamiseen ja lusikoihin totutteluun. Meillä ainakin syödään jogurttia soseella jo itse lusikalla mikä täytetään aina kun se lätkäistään pöytään.

Vippamukeja kannattaa kokeilla muutamaa erilaista, nuo Ikean edulliset ovat tosi hyviä kotikäytössä, reissussa sellainen "taikamuki" on loistava mistä ei tule vettä kuin imiessä (esim. Avent Magic). Muuten tässä hommassa pääsee kyllä melko vähällä, hyvän tuoreen ruoan lisäksi muuta ei tarvita. Ei sosepurkkien raahaamista kaupasta, otat vaan sopivia raaka-aineita omasta keittiöstäsi mitä itsekin syöt!

Sormiruokailussa on kyllä omat helppoutensa. Pienen nauttiessa aamupalaansa, syön suunnilleen samaa ruokaa siinä vieressä lueskellen samalla pädiltä Hesaria ja juoden teetä. Toki pientä on myös huomioitava ja välillä ojennan vippamukia pyynnöstä (sormen osoitus ja äänimerkki) tai laitan lisää ruokaa nenän eteen. Yhteiset ruokahetket ovat yleensä mukavia, vaikka sotku on tietenkin sen päätteeksi siivottava. Tosin onhan se oma valinta, antaako pienelle muussattua avokadoa ja raejuustoa vai ei, mutta ne kun sattuvat olemaan meidän pienen lemppareita niin niillä mennään.

Ja onhan se nyt ihanaa mussuttaa samaa sapuskaa pöydän ääressä ja höpötellä. Viimeisten viikkojen aikana on myös tullut harvinaisen selväksi, että pieni haluaa syödä tasan samaa ruokaa kuin me. Tämä on huomattu myös muiden saman ikäisten kodeissa, joten sormiruokailun kanssa pääsee tässä vaiheessa jo aika helpolla.

Sormiruokailussa on toki omat vaivansa ja välillä tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että olemme päässeet tutustuttamaan pienen tuoreisiin raaka-aineisiin, kotona tehtyyn herkulliseen ruokaan, syömään meidän kanssa yhtä aikaa samoja eväitä, tutkimaan itse ruokia sekä päättämään itse mitä ja minkä verran hän milloinkin syö.  Aika mahtavat eväät koko elämän kestoiselle syömisuralle sanon minä!

Myös sormiruokien reseptejä ja vinkkejä valmistukseen on kyselty, joten ehkäpä niistä vielä myöhemmin.

Nyt ihanaa viikkoa itse kullekin!

<3 Eerika & Epeliina (10,5 kk äiti ja tytär)

 

--------------------------------------------------------------

Lisätietoa sormiruokailusta:

Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett)

Minä syön itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen, Ulla-Maija Lähteenmäki)

Sormiruokailijat -facebook-ryhmä (myös sormiruokailua ja soseita yhdistäville)

BLW - lapsentahtinen sormiruokailu (facebook-ryhmä vain sormiruokaileville)

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=323

http://www.rapleyweaning.com/

 

Share

Ladataan...
Bättre liv

Maanantai. 

Ajattelin vaan istahtaa sohvalle kirjoittamaan, mutta mitä vielä. Pienen nukahdettua siivosin ensitöikseni viikonlopun sotkut keittiöstä. Vaihdoin päivävaatteet ja samalla viikkasin pyykit ja petasin sängyn, siivosin pois pienen räkänokan yövarusteet (särkylääke, vesipullo, nenäliinoja, tutteja). Pistin pyykkikoneen pyörimään siivoiltuani riittävän kasan likaisia sukkia ja todettuani pienen kankaiset essut likaisiksi. Hain läppärin sohvalle ja päätin pyyhkiä siitä kuukausien sormenjäljet, samalla intouduin pyyhkimään samoilla puhdistusliinoilla myös kännykän, pädin, kaukosäätimet, järkkärin.. 

No nyt lopulta pääsin itse asiaan. Tai siis itseasiassa aluksi piti järjestellä vierelleni kirkasvalolamppu ja juoda liian kirpeää omenamehua. Saada sopiva nettiradiokanava soimaan ompputeeveestä. Ottaa hyvä asento ja kirjoitella piiiitkäää vastausta vanhaan postaukseen Herkkä ja intuitiivinen? tulleeseen kommenttiin. Samalla tuli muisteltua menneitä ja haettua vinkkejä vanhoista keskusteluista toisten tunnetiloilta suojautumiseen ja näiden tunnetilojen poistamiseen itsestään. Ihan hirmu ajankohtainen aihe itsellenikin sillä viikonloppuna uitiin juurikin noissa syvissä vesissä. Kiitos siis tekstiini eksynyt lukija ja universumi pienestä muistutuksesta!

Välillä tuntuu, että olen pelkkää teoriaa enkä yhtään käytäntöä, sillä tosi monen asian kyllä tiedän ja tiedostan, en vaan osaa sitten käytännössä tehdä niille mitään. Olen henkisen sortin asioissa kuin kaiken terveellisistä elämäntavoista tietävä ja omiin tapoihinsa kangistunut sohvaperuna. Huomaan kyllä missä on vika, mutten tässä tohinassa ehdi tehdä asioille mitään. Tai pysty. Tai kykene. Tai saa aikaiseksi. Kuka tietää. Mutta vaikeaa se on. Itsensä muuttaminen ilman itsensä muuttamista. 

Tänään voisinkin keskittyä kirjoihin (en ehkä ihan näihin kuvassa näkyviin) ja kirjoittamiseen ne hetket kun pieni nukkuu, onneksi ehdin jo hoitaa alta nuo päivän pakolliset mielenrauhan tekijät eli siivoilut. Monenlaista mielenrauhaa olisikin tämän harmaan, kiukkuisen ja räkäisen (lähinnä pieni) viikonlopun jälkeen tilauksessa. Isänpäivästä, herkkubrunsseista, kortista ja suklaista huolimatta ollaan miehen kanssa puhistu kiukkua toisillemme, oltu aivan äärettömän väsyneitä öistä pienen huutavan ja räkäisen flunssapotilaan kanssa ja palloiltu vaan täällä kotona toistemme riesana. Onneksi sunnuntain kiukkuilun päätteeksi tehtiin illalla halit ja sovinnot ja päästiin kiinni myös siitä mistä kenkä taas puristaa tämän äärettömän väsymyksen lisäksi. Pointsit kotiin siis edes siitä! 

Kävinpä myös kokeilemassa jälleen uutta joogasalia, mikä on kaiken lisäksi kohtuullisen matkan päässä ja tarjoaa mukavasti tunteja juuri siihen aikaan kun minä sinne ehtisin. Olen jo keväällä hommannut heille viikkokortin, millä pääsisin testailemaan salia, mutta sen käyttö jäi tänne asti. Ajattelin kokoajan, etten voi mennä sinne ennen kuin olen saanut itseni hyvään kuntoon ja jaksan käydä mahdollisimman monella tunnilla viikon aikana. Nyt vaan päätin, että minähän käytän tämän kortin vielä tämän vuoden puolella ja nyt on ihan paras aika hommata vähän rauhaa kehoon ja mieleen. Niinpä tarkoituksena olisi päästä kokeilemaan yhteensä kolmea eri tuntia joista yksi on jo takana, hyvä minä! Sali vaikutti mukavalle ja onkin potentiaalinen 10-korttisalini joogan saralla. Lisäksi käyn 10-kortilla kuntokeskuksessa mistä löytyy myös ihanat saunatilat. Se on luksusta mitä harvalla joogasalilla on tarjota! Yritän siis pitää joogan lisäksi myös vähän muutakin liikuntaa elämässäni, jos nyt edes pilatesta ha-ha. No katsotaan. Yritystä nyt ainakin on!

Päivä jatkuu siis kotona tämän pienen räkänokan kanssa, joka syö nyt tosi huonosti, alkaa itkemään ja raivoamaan kesken ruokailun (hampaat??), aivastelee, tahtoo kovasti syliin, harjoittelee sohvalle kiipeämistä ja osoittelee sormellaan kaikkea mitä haluaa päästä tutkailemaan. Jatkuvasti ja kokoajan. Tykkää koirista ihan hillittömästi ja heittelee nuoremmalle palloa. Kävelee kävelykärryn kanssa kuin vanha tekijä eikä varmaan kohta enää tarvitse sitäkään avukseen.

Saa itkuraivokohtauksia myös kun ei saa sitä mitä TAHTOO. Väsyneenä ja huonovointisena tietty aikamoisella tiheydellä normaaliin "en saanut sun kännykkää" tai "älä pue mulle haalaria"-huutojen sijasta. Halii ja pusii, sylisurffailee äidin ja isin sylien välillä. On taas aikalailla tissillä kun ruokailut eivät oikein onnistu (hampaat????). Omaa maailman suloisimman ja ihanimman kirkkaan äänen, joka sanoo "HÄH!" nähdessään tai kuullessaan jotain mielenkiintoista.

Ihanaa maanantaita, oli se sitten aurinkoinen, harmaa, tai ehkä vähän molempia. Meillä vietetään kotipäivää ja käydään illalla marketissa. Uskalias lapsiperhepäivä siis edessä! :) Mutta yritetään muistaa myös valmistautua tulevaan lomareissuun, en edes tajua että jossain voi olla lämmintä ja aurinkoista ja me ollaan kohta siellä! Kyllä kannatti napata hätävaratililtä lomabudjetti, onhan tämä syksyn vauvaperheväsymys nyt ihan yhtä iso hätä kuin vaikkapa jääkaapin rikkoutuminen, eikö?

<3 Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Pages