Ladataan...
Bättre liv

Vuosi 2015 - en ole yhtään valmis! Vauvavuosi on  t o d e l l a k i n  hurahtanut vauhdilla. Viuh vaan ja tyttö oli vuoden ikäinen taapero, Joulu takana ennen kuin ehdin tajuta sen olevan edessä ja Uusi Vuosi muutaman tunnin päässä. How do I slow this shit down??

On kyllä ollut aivan hurja vuosi. Se pieni ihana tuhiseva rimppakinttuinen pulloposki jonka niskaa piti kannatella on kasvanut käveleväksi, juttelevaksi itse syöväksi tytöksi joka laittaa itse kädet hihoihin ja pesee hampaansa (ne kaksi). Rakkautta olen tuntenut niin että sydän on ollut pakahtua, syli ja tissit ovat olleet kovalla käytöllä.

Viimeinen puoli vuotta on itseasiassa ollut se raskain, vaikka kuvittelin juurikin päinvastoin. Pienelle on tullut omaa tahtoa, hän alkoi liikkumaan, touhuamaan ja vaatimaan enemmän. Meidän pieni kun oli sellainen perustyytyväinen vauva joka söi, nukkui ja hymyili (sen opittuaan) kunhan tarpeisiin vastasi ja niitä osasi ennakoida. Minulle nimittäin sopi se alkuajan intuitiivinen symbioosivaihe. Olin kuin vauvakuiskaaja ja pienelläkin oli selvä rytmi kunhan siitä pääsi aina muutosten keskellä kiinni.

Rankka synnytys vaivasi niin kehoa kuin mieltäkin, mutta kun siitä pahimmasta pääsi yli niin sellaisen alle puolivuotiaan vain rintaruokinnalla olevan perustyytyväisen vauvan kanssa elo oli itseasiassa melko vapaata ja ihanaa. Pieni nukkui vaunuissaan missä vaan ja me touhuttiinkin kaikenlaista. Tottakai kaikki oli uuden opettelua ja yöunet katkonaisia, söin imetyksen vuoksi kuin hevonen ja hormonit sekottivat pakkaa. Toisaalta ne hormonit myös auttoivat jaksamaan, puolen vuoden jälkeen se nimittäin muuttui ja ihmehormonien piristävä vaikutus lakkasi.

Imetys oli myös ensimmäisten kuukausien ajan hieman vaivalloista kun maitoa suihkusi ja valui, rinnat pakkautuivat ja no, ihan alussa oli myös ongelmia kivun kanssa kun ihoparka ei ollut tottunut tällaiseen rasitukseen eikä imuotekaan pienellä suulla voinut vielä tulla sen paremmaksi. Thank God for rintakumit, niiden avulla nänninpäät saivat rauhassa parantua ja pystyin imettämään lähes kivuitta. Eikä niitä kauaa tarvittukaan. Imetyksen osalta viimeinen puoli vuotta on puolestaan ollut niin vaivatonta kuin olla voi, ei rintojen pakkautumista, ei ohivuotoja ja liivinsuojia. Maitoa tulee kun sitä pyydetään, muuten imetystä ei huomaa rinnoissaan mitenkään. Siinäkin mielessä mielelläni jatkan imetystä sen aikaa kun se vaan ongelmattomasti jatkuu. Vaikka olenkin muuttunut virallisesti taaperoimettäjäksi, hah!

Pitäisi kai lukea vanhoja postauksia jotta muistaisi mitä kaikkea tässä matkan varrella onkaan tapahtunut. Välillä pienelle tulee uusia taitoja tai sanoja muutama päivässä tai viikossa! Ei siinä oikein meinaa muistaa millainen se pieni oli, joka vasta harjoitteli kääntymistä leikkimatolla tai sai ensimmäisiä kertoja leluista kiinni. On jotenkin vaan niin haikeaa. Ehkä tämänkin takia toivotaan toista pienellä ikäerolla, ei maltettaisi päästää siitä vauva-ajasta irti! (Toim. huom. Siihen hulluuteen emme siis aio ruveta, katsellaan sitten vaikka niitä vauvakuvia ja -videoita tiheämmällä tahdilla jos ikävä tulee.)

Vaikka toisaalta en pystyisi enää vaihtamaan meidän höpönassua sellaiseen paikallaan makaavaan kakkamasiinaan (selkäkakat, olin ihan unohtanut!!), en toisaalta ole yhtään valmis tähän taaperovuoteen. En minä tiedä mitään taaperoista! Lapsista ylipäätään! Mitä ne sellaiset 1,5 vuotiaat tekee, tai 2?? Pitää tarkistaa teidän muiden blogeista! Kyllähän sitä pikkuvauva-aikaakin odotti hieman kauhulla. Jos siis osasin pitää sen pienen hengissä ja vaihtaa vastasyntyneelle vaipat ja jopa leikata kynnet niin kaipa minä osaan toimia uhmailevan ja ympäriinsä juoksevan taaperonkin kanssa kun sen aika tulee? Tai toisaalta, osaako kukaan?

No, vaikken ole yhtään valmis niin kyllä se vaan on päästettävä vuodesta 2014 irti. Vauvavuodesta. Siitä milloin valuin verta ja itkin, olin kivuissa ja imetin, pidin pientä kainalossani ja sylissä, nukuttiin ensimmäiset 4 kk sylikkäin, vuoden ikään samassa huoneessa, halattiin ja pussattiin joka päivä ehkä miljoonia kertoja, opeteltiin syömään, leikkimään, istumaan ja kävelemään, heittämään koiralle palloa, kääntämään taaperokärryä vauhdissa, nähtiin ensimmäistä kertaa puiden lehdet, uitiin meressä, vauvauinnissa ja auringon alla kahluualtaissa, pötköteltiin viltillä ja syötiin vesimelonia riippukeinussa. Puettiin päälle välikausihaalarit ja mentiin keinumaan, käytiin museoissa ja näyttelyissä, sanottiin tuhansia kertoja Häh! ja opittiin taputtamaan. 

Vauvavuonna olemme matkustaneet lähelle ja kauas, on käyty hotellilomalla kotikaupungissani, miehen vanhemmilla kyläilemässä, matkustettu junalla, bussilla, ratikalla, lautalla, laivalla ja lentokoneella. On käyty Englannissa kiertelemässä pikkukaupunkien kautta Lontooseen, käyty pubissa illallisella ja imetetty Hyde Parkissa. Vietetty kesäpäiviä Tallinnassa, lounastettu Porvoossa ja Espalla Kappelissa. Käyty Tampereella ja matkustettu Kanarialle. Harrastettu äiti-vauvajoogaa, äiti-vauvatanssia, vauvauintia ja vauvasirkusta. Käyty ihmettelemällä vauvojen taidehetkissä Oopperatalolla, lasten taidetalo Pikku-Aurorassa sekä asukaspuistojen leikkihetkissä. 

Vietetty päiviä rannalla, nähty kymmenittäin mammoja ja vauvoja treffeillä, puistoissa, kahviloissa, kodeissa ja lounaalla. Käyty triljoona kertaa neuvolassa ja saatu liian monta piikkiä. Oltu flunssassa ja kuumeessa, enterorokossakin. Ulkoiltu yli kolmenkymmenen asteen helteessä ja -16 asteen pakkasessa. Laskettu pulkalla mäkeä ja leikitty aurinkorantojen hiekalla. 

Ei yhtään hullumpi vuosi siis! 

Ensi vuodelle on suunnitelmat uudet. Kesäkuun alkuun asti saadaan jatkaa meidän kahden arkipäiviä yhdessä, kesällä isimies (hah!) ottaa pienestä kopin ja pidän minäkin muutaman viikon lomia. Syksyllä meillä alkaakin uusi arki hoitopaikan ja töiden yhdistämisen merkeissä, mutta seuraavaan vuodenvaihteeseen asti pidän meidän kahden tyttöjen perjantaita, sillä olen hakenut syksylle osittaista hoitovapaata ja 4-päiväistä viikkoa. Josko osaisin päästää silloin pienestä irti edes päiviksi! Iltaisin sitten taas halitaan <3

Ihanaa vuotta 2015 sinne ruudun toiselle puolen. Meillä tehdään parhaamme jotta jaksetaan jatkossakin pitää itsestämme ja toisistamme huolta, hymyillä ja rakastaa. Vaikka kuinka raskaaksi meno yltyisi.

<3 Eerika & Epeliina (Vuosi äitinä ja tyttärenä)

Kuvat omia blogissakin jo esiintyneitä vuoden 2014 varrelta. Ethän kopioi tai käytä kuvia luvatta!

Share

Ladataan...
Bättre liv

Huh kun tänne blogin puolelle on ollut vaikeaa tulla kirjoittamaan. Saatan istua koneen äärelle ja lueskella muiden blogeja miettien sopivia lauseita omaani. 1-v postaus pitäisi kirjoittaa. Ehkä vähän pulkkamäen laskemisesta. Ekoista öistä omassa huoneessa (tyttö siis). Työhuoneen kaaosmaisesta muutoksesta lastenhuoneeksi. Joulusta? Kuviakin pitäisi olla postauksiin.. Aikamoinen postausblokki siis!

Toisaalta kaikki on niin hyvin ja toisaalta ei. On niin vaikeaa nauttia kaikesta hyvästä kun tuntee olevansa ihan finaalissa. Mieleni käy ylikierroksilla sillä järjesteltävää vaan on jatkuvasti niin paljon. Heti kun arjessa on yhtään mitään ylimääräistä niin koko kakku tuntuu vaan kaatuvan niskaan. Reissun jälkeen piti järjestellä tytön syntymäpäivät ja sitten Joulukin vielä! 

Ollaan puuhailtu eteenpäin työhuoneen muutosta lastenhuoneeksi ja tyttö onkin nyt nukkunut kaksi yötä omassa huoneessaan. Ensimmäisenä yönä heräili hetkeksi huutelemaan unisyklien vaihtuessa, mutta viime yönä nukkui jo täyden yön 21-6.45. Yöheräilyjä on ollut vähän vaihtelevasti 0-3 yössä, katsotaan rauhoittaako oma huone heräilyjä. Ainakin iltaisin on paljon helpompi touhuta kotona ja katsella leffaa kun pieni on oman huoneensa hiljaisuudessa. Meidän makkariin kun on avoin oviaukko olohuoneesta, eli aika huopatossutehtaassa ollaan saatu iltaisin olla pienen nukahdettua..

Kääntöpuolena on kaikki tämä säätö. Työhuoneessa on pari neliötä tavaraa mistä osa pitäisi myydä, osa viedä kierrätyskeskuskelle ja osalle löytää paikkansa kotoa. Pienenpieni häkkivarasto on täynnä. Pinnasängylle tehtiin tilaa purkamalla toinen työpöydistä ja hyllyistä. Niiden levyt ovat nyt makkarissa, kierrätyskeskus olikin vielä suljettuna. Toinen kirjahylly odottaa vielä purkamista. Tytön lelut ovat lähinnä olohuoneen puolella, niitä on aivan älyttömästi syntymäpäivien ja joulun jäljiltä. Kaapit pursuavat pieniksi jääneitä vaatteita ja tarvikkeita. Niitä ei juuri säästellä mahdolliselle toiselle lapselle tilanpuutteen vuoksi, joten näillekin pitäisi keksiä uusi osoite.

En vaan tunnu saavan hetken taukoa tästä pyörityksestä. Olen kireä ja kiukkuinen. Joulu anoppilassa vain pahensi tilannetta. Siellä oli päällä sellainen hullunmylly, huuto, kiroilu ja show koko joulun ajan ettei hetken rauhaa saanut. Neljäntenä päivänä lähdimme, oli mahtavaa päästä oman kodin rauhaan. Pitkistä ruokailuväleistä, raskaista ruoista ja stressistä sain aikamoisen vatsakivun ja närästyksen mitä onkin nyt paikkailtu kotona Renniellä ja ihanan kevyellä ruoalla. Onneksi tyttö sai kuitenkin myös hyviä muistoja. Setä joulupukkina (omalla naamalla ja parralla), leikkejä serkkupojan kanssa ja sukulaisten näkemistä. 1-v valokuvatkin käytiin ottamassa tutulla kuvaajalla, siinäpä vasta härdelli!

Onneksi tyttö vie ajatukset hetkittäin pois arjen pyörinnästä hauskoilla jutuillaan, leikeillään ja haleillaan. Meidän omassa huoneessaan nukkuva, kävelevä ja jutteleva pieni ihminen! Meillä kävellään varovaisesti itse, juostaan kävelykärryn kera ja kävellään vierellä kädestä kiinni pidellen. Leikitään uusilla muovisilla ruokailuvälineillä sekoitellen kupissa mielikuvitusjuomia veitsellä/haarukalla/lusikalla. Tytöllä on aikamoinen äitivaihe päällä juuri nyt, mutta kova halimaan hän tuntuu olevan muutenkin. Kaulaan kiepsahtava pieni saa kyllä sydämen sulamaan <3

Tänään päästiin kerrankin ulkoilemaan ennen ensimmäisiä päiväunia ja oioi miten mahtavaa oli laskea pulkalla mäkeä isin ja äidin kanssa kilvan! Jännää oli ja ihan hirmu hauskaa. Siitä hieman virnuileva, mutta silti vakava naama :D Vähän on jättimäinen pörröhattu ja Stonzit, mutta sekös meitä haittaisi! Pulkkailun jälkeen käytiin vielä laskemassa liukumäkeä ja keinumassa, ainakin meillä vauvakeinut ovat vieläkin paikallaan, toivottavasti pysyvät läpi talven.

Tyttö nukkuu, mies pelaa uutta peliään pleikkarilla, koirat nukkuu ja meitsi taitaa mennä paistamaan lohta muussin kaveriksi. Eipä tarvitse panikoida siitä mitä pieni syö herätessään.. Huomenna lähdetään päiväksi Tallinnaan, toivottavasti sillä reissulla ei kiukuta kovin! 

<3 Eerika & Epeliina (1-v äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huhhuhheijakkaa mä vaan sanon! Ei tunnu lainkaan siltä, että Joulu olisi jo oven takana tai että mies on tulevan viikon lomalla. Joulufiilis ei ole meille asti löytänyt, sen verran ollaan saatu tehdä ja juosta viime viikkoina. Joulustressi sen sijaan on ryöminyt esiin jostain armottoman väsymyksen alta 1-vuotissynttäristressin väistyessä. Tänä vuonna kaikki valmistelut, lahjat ja muu on jäänyt aivan viimetinkaan. Aika on juossut ja me ollaan vaan yritetty ottaa sitä kiinni. Tekemistä tuntuu riittävän aamusta iltaan eikä hengähdyshetkiä ole juuri ollut.

Onneksi sentään Jouluntaikaa riitti tänne eteläänkin asti ja me saatiin hieman lunta maahan! Huomenna olisi tulossa kai vähän lisää ja pakkasta siihen vielä kyytipojaksi. Me kuitenkin karahdetaan siinä vaiheessa koko karavaani kohti anoppilan pöperöitä ja juostaan heti perille päästyämme pienen 1-v valokuvauksiin. Hieman hoppu tulee, mutta onneksi illalla voidaan nostaa jalat hetkeksi ylös ja keskittyä seuraamaan tytön, koirien ja serkkupojan tohellusta. Saattaa ne jalat hieman alhaallakin siinä kyllä käydä ;)

Onneksi suurin osa joulukorteista ja lahjoista on jo matkalla onnellisille saajilleen, olen ehtinyt leipoa niin joulutorttuja kuin pipareitakin (valmistaikinasta, mutta kuitenkin), on juotu glögiä ja paketoitu lahjapaketteja. Joulutähti, pöytäkuusi, valosarja ja muutama joulukoristekin ovat löytäneet tiensä olohuoneeseen. Viis siitä mielessä pyörivästä olisi pitänyt -listasta. Ehkä ensi jouluna me osataan ennakoida tämä lapsiperhearki vähän paremmin (I wish). Ainakin opin jo vähän oikaisemaan verkkokauppojen suorilla lähetyksillä saajille sekä valmiilla piparitaikinalla sekä ostin joulukortit niiden askartelemisen sijaan (Polkka Jamin ihanat kortit sekä Marks and Spencerin kolmiulotteiset kortit!). Sitä on kai vaatinut aikalailla itseltään tämän Joulunkin suhteen. Jotenkin vaan vähemmänkin olisi nyt riitettävä! Ehkä siihen Jouluun liittyy myös tuo armo.

Tänään tiedossa on lisää pyykkejä, pakkaamista, riisipuuroa luumukeitolla, yinjoogaa ja hieman ulkoilua koirien kanssa. Aamulla tuupataan auto täyteen tavaraa ja lähdetään Joulun viettoon! Ehkä se joulufiilis löytyy matkalta :) Hyvällä tuurilla ehdin kirjoitella pienen 1-v postaustakin, mutta sen verran pitää uusista taidoista mainita, että meillä on otettu jo ensiaskelia!! Aluksi sivuaskelia, sitten muutamia askelia ihan eteenpäinkin. Meidän pieni!!

Ihmeellistä Joulua ja Jouluntaikaa kaikille!

<3 Eerika & Epeliina (kohta 1-v!)

Share

Pages