Ladataan...
Bättre liv

Siis huhhuh. Viimeisimmästä postauksesta on jo viikko. Aivoissa on pyörähtänyt postausten aiheita ja ajatuksia, jotka ovat hetken päästä lässähtäneet väsyneeksi mössöksi enkä muutenkaan ole ehtinyt koneen äärelle aikoihin. Imettäessä on tosin tullut lueskeltua muiden blogeja puhelimella tai pädillä, mutta eipä siinä paljoa postauksiksi olla samalla muututtu. Muutenkin ilo, energia ja toimeliaisuus tuntuvat kadonneen ruumiistani johonkin mystiseen aukkoon, samaa mihin oma aika ja elämänhallintakin. Harmittaa olla tällainen väsynyt, kipuileva ja kiukkuinen äiti! Kun pää ei toimi ja kroppakin prakaa. Ja kotona kuuluu vain "mutta kun olen vaan niin väsynyt" sekä tietenkin kiukkuilua.

Pienen unirytmi hakee hakemistaan ja meidän päivärytmi vaan etenee etenemistään. Herätäänköhän me kohta illalla ja nukutaan aamulla? Tällä hetkellä pitkille yöunielle mennään vasta puolen yön jälkeen, eilen vasta yhden tienoilla aikamoisen pukluepisodin vuoksi. Aamuherääminen on siirtynyt yhdeksästä tuonne kymmeneen-yhteentoista. Välillä pieni tosin nukkuu yhtäsoittoa tuonne aamuseitsemään-kahdeksaan ennen ensimmäistä imetystä, välillä taas kaipaa evästä myös neljän aikaan. Vaikken koskaan olisi uskonut sanovani näin, uskon että minulle tekisi hyvää päästä vähän aikaisemmin nukkumaan ja heräämään. Tiedän, että osa herää öisin tunnin välein vauvaa hoitamaan ja toisen pieni herää joka aamu viideltä. Silti minäkin olen väsynyt!

Katsotaan nyt, auttaisiko rytmin mahdollinen tasoittuminen minuakin nukkumaan paremmin. Nyt kai kevyen unen vaiheeni ovat vielä tiheämmän heräilyn rytmissä kun huomaan itse heräileväni kolmen-neljän maissa vaikka baby nukkuukin. Tai ehkä tässä kahden kuukauden kohdalla vaan tulee kohtuu hyvinkin nukkuvalla mammallakin se raja vastaan, jolloin olisi i-h-a-n-a-a saada nukkua edes yksi täysi yö ilman herätyksiä! Tähän väsymykseen kun ei tunnu auttavan edes viikonloppuiset aamu-unien jatkamiset ja sohvalla köllöttelyt. Epäilin jo flunssaa vetämättömän ja kipuilevan oloni syyksi, mutta muita oireita ei ole näkynyt. Ihan älytöntä kun alan jo perumaan niitä kivoja menoja kun en vaan jaksa. Vaikea sitä iloa ja energiaa on repiä neljän seinän sisällä mököttäessä.

Aina rotavirusrokotteen saamisesta asti pieni on myös puklannut kaaressa koko sisuksensa ulos joka- tai jokatoinen ilta. Milloin sohvalle, milloin sängylle ja tietty itsensä ja kaikkien muidenkin päälle. Sitä on tullut kaaressa, sitä on tullut nenästä, sitä on tullut monessa erässä ja se on säikäyttänyt pienen aivan totaalisesti (puhumattakaan meistä). Rokotuksesta on jo kolme viikkoa, mutta voiko tämä vieläkin olla siitä? Tätä ennen pieni ei puklannut käytännössä koskaan ja harvoin tarvitsi edes röyhtäytystä. Ei tullut ilmaa, ei tullut pukluja ja kaikki oli hyvin.

Jostain syystä tätä tapahtuu vain illalla, jolloin pieni tankkaa masuaan mahdollisimman täyteen yötä varten. Imee siis hieman pidempään rintaa kuin päivällä. Ollaan pyritty siihen, että väsymysitkuihin ei vastata tissillä ja että illallakin syömisvälit olisivat järkevät. Silti taas eilen kesken ihan tavallisen imetyksen tuli pieneltä desitolkulla maitoja sängylle ja no, joka paikkaan. Toivotaan ettei tässä olisi kyse mistään ihmeemmästä ja että nämä mysteerityhjennykset katoaisivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin!

Pientä ei ole hoitanut vielä kukaan muu kuin me kaksi. Kun turvaverkkoa ei käytännössä ole, siinä käy juurikin näin. Toisaalta ei ole edes tullut mieleen, että joku muu hoitaisi pientä. Kirjoittelin jo aiemmin ennaltaehkäisevästä perhetyöstä ja meille myönnettiinkin palveluseteleitä, joiden avulla voin tilata kotiin hoitajan haluamastani listatusta yrityksestä. Palvelusetelit ovat voimassa 3 kk joten näitä pitäisi nyt alkaa käyttämään. Vaikka sain kuin sainkin pyydettyä apua, tuntuu nyt todella vaikealle ottaa sitä vastaan.

Olen karttanut puhelua yritykseen sillä en vaan tiedä miten homma parhaiten toimisi. Aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä vai illalla? Miehen työreissupäivinä varmaan aamulla ja illalla? Menisinkö jonnekin ottamaan omaa aikaa vai pyytäisinkö hoitajaa vaunulenkille ja lepäisin itse kotona? Pitäisikö meidän viettää miehen kanssa aikaa myös ihan kahdestaan? Miten saisin parhaiten ladattua akkujani? Pitäisikö saada pumpattua varastoon vai olenko niin lähellä, että hoidan imetykset hoitajan ollessa paikalla? Entä jos tilaan hoitajan tunniksi ja pieni päättääkin imeä tunnin? Vieraan ihmisen tuominen kotiimme ja vielä hoitamaan lastamme tuntuu jotenkin niin isolta asialta, että tunnun jäävän näihin pieniin käytännön seikkoihin kiinni. Miten vaikeaa voikaan olla ottaa apua vastaan?

Tuntuu jotenkin, että avun saaminenkin on omalla kontollani. Ihan jo mieheltäkin. Pitäisi ensiksi saada pumpattua maitoa, sitten keksittyä että milloin sitä apua tarvitsee ja miten. On vaan niin paljon helpompaa antaa ajan kulua ja rämpiä eteenpäin just näin. Kumpa joku vaan sanoisi, että nyt tehdään näin että sinä menet tuonne ja minä hoidan tämän ja sillä siisti. Huoh, nimittäin näillä aivoilla ei paljoa tee! Toivottavasti pian tällä kropalla kuitenkin, sillä tänään pääsin vihdoin fyssarin käsittelyyn joten ehkä nämä kivut ja säryt siirtyvät hiljalleen taka-alalle ja antavat minun toimia paremmin. Ehkä tuon päänkin kun säryt ovat poissa tieltä? 

Mutta nyt äkkiä sängyn pohjalle lepäämään ennen kuin pieni herää! Se pieni joka nykyään höpöttelee, katsoo innoissaan peilejä, tapetteja, leluja ja koiria ja on päivä päivältä jäntevämpi touhutapaus! Hyvä että joku täällä on ilopilleri <3

<3 Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huhhuh mikä viikonloppu! No nyt on ainakin juhlittu meidän pienen tytön nimiäisiä! Äiti oli tosin vähän väsynyt ja stressaantunut kaikesta siitä hommasta. Pienen unirytmi on alkanut hieman muuttua, tosi hyvään suuntaan tosin yöunipätkien pidentyessä, mutta samalla päiväunet ovat vähän siirtyneet ja jääneet välillä välistä. Kunnon päikkäreiden sijaan ollaankin oltu väsyneitä ja otettu vain pieniä nokkaunia siellä täällä, vaunulenkilläkin on saatettu herätä juuri ennen kotiovea eikä enää nukahdettu uudelleen. Niinpä oi, tuo edellisen postauksen ihanan päivän kuvaus on sitä ihaninta arkea, kun puolestaan ennen nimiäisiä saatiin pitää pientä sylissä vähän enemmän. Silti saatiin kämppä putipuhtaaksi, suolaiset piiraat leivottua ja itsemme valmiiksi ennen vieraiden tuloa. Itse imetin vielä hetki ennen h-hetkeä osan vieraista jo valuessa paikalle, mutta pääsin pian vaihtamaan juhlamekon päälle ja höseeräämään itsekin keittiöön tyyliin "apua, eihän täällä ole edes maitoa ja sokeria kahville ja missä ne lautaset on ja täältähän on unohtunut salaatti ja haarukat ja ja.." :)

Säätämisestä huolimatta kaikki meni tosi hyvin! Pikkuinen oli hyväntuulinen itsensä, päiväunet jäivät vain reilun tunnin mittaisiksi joten miehen "puheen" aikana pieni nukahti reporankana syliini juhlakansan ihasteltavaksi. Jonkun aikaa pieni nukkui sylistä syliin kiertäen ja oli aina välillä hereillä sulostuttaen vieraita. Itse hääräsin, söin ja juttelin. Lopuksi tuntui kuin en olisi ehtinyt oikein jutella kenenkään kanssa ja puolet tarjottavistakin jäi syömättä. Kakkuja siis riittäisi vähän muillekin, huomenna tulee onneksi edes vähän apureita sen suhteen! Aiemman postauksen vanhan roosan sävyisen mekon sijaan palattiin takaisin plan A:han eli tuohon ruskeaan mekkoon, minkä mies kävi vaihtamassa vielä päivää ennen nimiäisiä. Ei se possunpunainen vaan oikein sopinut meidän tytölle niin hyvin kuin tämä ihanuus! Jalassa oli söpöt villatossut ja sukkahousut, mekon päällä vielä ihana neuletakki. 

Juhlien rento ohjelma:

Tervetulotoivotus (isimies)
Esittelimme paikalla olevat perheenjäsenet ja kummit (minä ja isimies)
Pienen nimen julkistus (minä)
Kummitodistusten jako (isimies)
Musiikkiesitys kitaralla
Kakkua ja kahvia, rentoa yhdessäoloa
Lahjojen avaus ja ihastelu 
Musiikkiesitys kitaralla
Rentoa yhdessäoloa ja lisää herkuttelua

Pieni sai aivan ihania lahjoja, kuten Marimekon Karkuteillä-astiaston, kummilusikan, helmet, kaulakorun nimellään, söpöjä vaatteita ja leluja. Kaikki olivat jotenkin niin ihanasti osanneet tuoda aivan meidän näköisiä ajateltuja lahjoja pienelle, joista on iloa ja hyötyä vielä pitkään! Voi että, pian meidän pieni syö kummilusikalla aamupuuroaan omasta kipostaan! En siis ehkä kestä miten suloista <3

Juhlien menu:

Mansikka-valkosuklaajuustokakku
Suklaamoussekakku
Pikkuleipiä
Kinkkutomaattipiirakka
Fetapinaattipiirakka
Munariisipasteijoita
Vihersalaatti
Suklaisia perunaleivoksia
Suklaata
Lakritsia
Kettukarkkeja
Vadelmamarenkeja

Kahvia, teetä, pillimehuja, kivennäisvettä

Tänään siis on syöty lounaaksi todellakin noita piirakoita salaatin kera! Kakut pitäisi saada pian syödyksi, mutta onneksi pikkuleivät ja muut pienet herkut säilyvät vielä tovin niin saadaan niitä tarjottua kahvilla kävijöille :) Pillimehut on melkein jo juotu. Illalla istuimme reporankoina sohvalla koko porukka ja kippisteltiin miehen kanssa pillimehuilla <3 Oli se vaan aikamoinen rutistus leivonta-avuista huolimatta, mutta tosi hyvä että päätettiin juhlia! Pieni söpösteli tiensä moneen sydämeen tänä viikonloppuna ja sai aivan ihanat elämänkummit matkalleen.

Niin odotan niitä hetkiä kun pieni on jo vähän kasvanut ja pääsee kummin kanssa Lintsille tai Korkeasaareen, istuu syömässä jätskiä ja juttelee elämästään omalle aikuiselle ystävälleen, joka ei ole sukua, mutta rakastaa silti. Juuri sitä me kummeilta toivotaankin, aikuista ystävää joka on läsnä elämäntaipaleella. Sitä spesiaalia aikuista joka on juuri hänelle nimetty. Ihanaa voida nimetä omalle lapselleen ne aikuiset ja toivoa, että yhteys pysyy. Tehdä itse oma osansa sen yhteyden luomiseksi ja pitämiseksi. Se työ maksaa itsensä takaisin ihan varmasti!

Paljon terkkuja meiltä 8 viikkoisilta äidiltä ja tyttäreltä,

Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tervetuloa kotipäiväämme!

Joku voisi sanoa, että keli on harmaa, sumuinen ja loskainen, mutta mitä vielä. Sehän on suorastaan keväinen! Linnut laulavat ja lätäköitä saa väistellä. Kadut ovat paikoin sulat ja vaikka lätäköitä ja loskaa riittääkin, on vaunujen työntäminen keskimäärin helpompaa kuin lumihangessa. Eilinen keskustelukäynti psyk. hoitajan kanssa sai hyvälle tuulelle. Miten huojentavaa voikaan olla tietää, että joku todella kuuntelee? Pikkuisen masu on toipunut rotavirusrokotteesta ja eilisestä lähtien pieni on ollut ihanan aurinkoinen, hyväntuulinen ja nukkunut pitkiä pätkiä. Ei sillä, oli pikkuinen yllättävän hyvällä tuulella masukivuista huolimatta, mutta näiden helpottaessa esiin on tullut aurinkoistakin aurinkoisempi tyttö! 

Miehen työreissusta huolimatta meillä on ollut hyvä päivä tänään. Tervetuloa mukaan!

00.00-9.00 Pieni nukahti puoliltaöin vierelleni yöunilleen, sitä ennen oli nuokkunut ja tankannut useamman tunnin ajan kanssamme sohvalla. Yöllä heräiltiin noin kolmen tunnin välein syömään, tai siis pieni piti silmänsä visusti kiinni ja metsästi mahdollisimman makoisia maitotissejä öhisten ja hamuillen ja äiti heräsi sen verran että pieni pääsi maidon äärelle. Mies heräili puoli kuudelta, ulkoilutti koirat ja lähti kohti lentokenttää.

9.00 Itse heräilin yhdeksän aikoihin, kävin rauhassa aamutoimilla, laitoin päivävaatteet ja ehdin jopa syödä aamupalan (muroja, pähkinöitä, rusinoita, kookoshilloa ja teetä) ja lukea aamulehdestäkin puolet ennen kuin pieni heräsi. Naapuri kävi hakemassa meillä lainassa olleen Tikkurilan värikartan, juteltiin hetki ovensuussa ennen kuin hän jatkoi matkaansa. Eteiseen olisi tulossa pieni projekti kun yksi seinä saa harmaata päälleen, toivottavasti siitä tulee juuri sopivan sävyinen! 

EDIT: Lisätty tämä kuva mikä unohtui illalla

10.00 Toivotin pikkuiselle hyvää huomenta, silittelin pienen kehoa, hymyilin ja juttelin, pussailin maidontuoksuisia poskia ja annoin pienen vähän venytellä ennen kuin nostin olkapäälleni ja matkasimme kylppäriin aamupesulle. Pieni löysi heti katseellaan ihanan koirakortin, mille juttelikin sirkuttaen samalla kun otettiin yöpuku ja vaippa pois. Sitten pestiin peppu, jalat ja selkä, kuivattiin, putsattiin vähän napaa, puettiin päälle kestovaippa ja päivävaatteet ja putsailtiin vanulapuilla myös kasvot, silmät ja kaulapoimut sekä laitettiin hieman öljyä pariin kuivempaan kohtaan. Viikkasin lämpöpatterilla kuivuneet AIO-kestovaipat koriin ja heitin muutkin vauvapyykit koneeseen odottamaan iltaa ja täyttymistä lopuista kestoista ja harsoista. 

10.20-12.30 Harjoiteltiin mahallaan oloa ja pään ylhäällä pitämistä. Tosin pikkuinen halusi mieluummin kammeta itseään vahvoilla jaloilla eteenpäin, pitäen kuitenkin samalla yläkropan maassa. Höpöteltiin ja katseltiin Barbababa-lelua pinnasängyssä.

Haettiin äidille lasillinen laimennettua mehua ja istuttiin sohvalle imettämään. Koirat tulivat viereen nokosille, katselin telkkaria ja silittelin unista porukkaa pienenkin nuokahtaessa hetkeksi syliin. Käytiin vaihtamassa kestovaippa uuteen, mentiin keittiöön ja pieni katseli lelua ja höpötteli sille sitterissä samalla kun söin välipalan (pari rieskaa kinkulla, salaatilla ja raejuustolla), join magnesium-lisän, tyhjensin ja täytin tiskikoneen sekä pyyhin pöydät.

12.30-13.00 Tässä vaiheessa pienellä olikin taas nälkä! Istuttiin takaisin sohvalle imettämään, lueskelin blogeja kännykällä ja rapsuttelin koiria. Mammakaveri soitti, että olivatkin lähteneet hänen vanhemmilleen pariksi viikoksi jotta hän saisi nukkua paremmin joten iltapäivän seura peruuntui. Mietin miten onnellinen olen kun pieni nukkuu niin hyvin ja toisaalta miten onnellinen mammakaveri on kun hänellä on mahdollisuus saada perheeltään käytännön apua.

13-14.30 Pienen nukahtaessa syömisen jälkeen puettiin päälle villasukat, nuttu ja karhupuku ja pistettiin pikkuinen vaunuihin. Silmät aukesivat hetkeksi raolleen. Puin päälleni, laitoin nuoremmalle koiralle kurapuvun, annoin sille frisbeen suuhun ja lähdettiin uhmaamaan loskaa ja lätäköitä! Kierrettiin mukava lenkki ja koira pääsi parissa kohtaa juoksemaan loskaisille nurmikentille frisbeen perässä samalla kun työntelin hiljalleen vaunuja eteenpäin. Linnut lauloivat ja pahin usva alkoi väistyä. Mietin miten onnekas olen kun saan kujerrella pikkuisemme kanssa ja käydä vaunulenkillä valoisaan aikaan, ei siinä isommatkaan lätäköt enää haittaa.

Palattiin kuraisina ja hikisinä kotiin, riisuin ja putsasin koiran ja puin vanhemmalle kurapuvun päälle. Uudelleen hissiin ja menoksi! Hiki valui, nuoremman koiran haukku kantautui käytävään, vauva alkoi jo äännellä ja vanhuskoira ei halunnut änkeä vaunujen kanssa hissiin. Silmät kiinni, sormet ristiin, toive parhaasta. Tönäisin koiravanhuksen hissiin ja painoin nappia, alakertaan päästessämme haukkuminen oli jo vaiennut, vauvakin oli taas tyytyväinen ja pääsimme taas ulkoilemaan. Vanhus käveli rotvallin reunalla inhoten märkää keliä, käytiin vain vartin lenkki ja oikastiin vaunuilla polkua pitkin kotiin kun koira ei vaan halunnut enää jatkaa pidemmälle. Kiitin itseäni loistavasta vaunuvalinnasta! Palattiin sisälle, ajoin vaunut asunnon läpi parvekkeelle, aukaisin ikkunan kuullakseni paremmin pienen äänet, riisuin kuraiset vaatteet itseltäni ja koiralta ja pyyhin niin koiran tassut kuin lattiatkin kurasta. 

15.00 Vaihdoin takaisin sisävaatteisiin, vein tavaroita eteisestä paikalleen ja otin kouraani päivän postit. Lämmitin keittiössä eilisen ruoan (siikaa ja tomaatti-rucolarisottoa) ja tein pienen salaatin siihen kylkeen. Nautin ne piimän ja päivän vitamiinien kera ja kävin läpi posteja. Iloitsin yllättävistä lomarahoista sekä miehen sukulaisilta tulleesta lahjasta ja kortista pikkuiselle. Jatkoin päivän lehden lukemista ja mietin tätä postausta. Siivosin astiani suoraan koneeseen ja laitoin itselleni jälkkäriksi banaania kinuskikastikkeella sekä ihanaa vihreää chai-teetä, nappasin läppärin seurakseni ja aloitin kirjoittamaan tätä postausta. Tajusin, etten ollut ottanut päivän aikana kuvia postausta varten ja otin edes teekannusta kuvan pikaisesti kännykällä. Mietin kauanko pieni oikein nukkuisi tänään ja onkohan se varmasti tervettä nukkua noin paljon. 

16.20 Pieni alkoi ääntelemään ja ajettiin vaunut takaisin sisälle. Mentiin vaipanvaihtoon, mutta kirjaimellisesti huutava nälkä sai minut muuttamaan mieleni ja käännyinkin takaisin kohti sohvaa. Pieni sai tissin suuhunsa ja rauhoittui heti, laitoin rikossarjan jakson pyörimään (Rikoksista pahin) ja koirat tulivat viereen nokosille. Pienikin otti lyhyet nokkaunet syötyään pitkään ja hartaasti. 

17.30 Katsottuani yhden jakson ja pienen herättyä muistin vaipan, päivän kolmas kestovaippa päälle ja samalla vaatekerran vaihto sillä vaippa oli pitkän vaihtovälin takia jo fuskannut.

18.00 Mentiin hyväntuulisina keittiöön, missä pieni istui sitterissä ja kujerteli lelulle sillä aikaa kun annoin koirille iltaruoan. Pienellä oli taas nälkä, joten palasimme rikospaikalle: otimme hyvän imetysasennon sohvalta, koirat tulivat samaan kasaan ja laitoin toisen jakson pyörimään. Pieni söi, otti nokoset ja naureskeli koirille.

19.00 Rikospaikalla alkoi huikoa, joten tein iltapalaa (kaksi leipää juustolla, kinkulla ja salaatilla, klementiinin ja kaakaon). Sillä aikaa eräs höpötteli lelulle sitterissä kunnes tuli hikka ja vähän kiekui kun ehikka on ihan tyhmä. Höpöteltiin sohvalla samalla kun söin, pienelle tuli taas nälkä ja imetin samalla kun pistin illan kolmannen jakson pyörimään. Pieni söi ja nokosteli sylissä.

20.30 Mies tuli kotiin ja toi Norjalaisen sisustuslehden ja salmiakkia. Hän piti tyttöä sylissään ja vaihtoi vaipan sekä vaatteet (tänään näköjään fuskaa!). Juteltiin ja syötiin iltapalaa (pari palaa leipää, kaakao ja muutama salmiakki), pieni nukahti hetkeksi miehen syliin. Käytiin läpi menoja ja tuloja nyt kun palkallinen äitiysloma-aika loppuu. Pieni höpötteli ja naureskeli sylissä. Mies käytti koirat lenkillä. Tajusin unohtaneeni laittaa pesukoneen pyörimään ja heittäneeni sinne jo koneellisen verran tavaraa, myös huuhdeltuja vaippoja. Päätän laittaa koneen heti aamulla pyörimään. Astianpesukonekin on jo melkein täynnä, mutta se saa täyttyä vielä huomisen aamupala-astioista. Kirjoittelin kauppalappuun puuttuvia tarpeita ja pyyhin vielä tasot.

22.00 Pienelle tuli taas nälkä ja taas imetetään sohvalla, samalla tämän postauksen tekoa niska vinksallaan ja yhdellä kädellä. Kaikki kaivautuvat sohvaan, pieni syö iltaisin helposti 30-60 min kerrallaan joten aikaa kuluu.

Odotettavissa -00 mennessä Jutellaan, katsotaan huomisen aikatauluja, käydään iltapesulla. Pyydän koirat toiseen huoneeseen peteihinsä, annan vanhemmalle silmätipat ja ihosuihketta, annan hyvän yön pusut molempien kuonoille ja laitan valot pois. Mies hoitaa pienen iltapesut, vaihtaa kertakäyttövaipan yöksi, laittaa bodyn ja merinovillaisen unipussin päälle. Pieni syö vielä sängyssä puoli yhdentoista maissa ja nukahtaa viereeni puolen yön kieppeissä masu täynnä. 

Ja kaikki alkaa taas alusta, paitsi huomenna mennään ehkä taas ihmisten ilmoille, käydään ulkona lounaalla ja ehkä vähän kaupoillakin. Kun mies tulee normisti töistä kotiin, ei koiria ole pakko lenkittää päivällä eikä omia voimiaankaan tarvitse niin säästellä. Paras hetki lähteä maailmalle on pienen päiväuniaikaan yhden maissa, mutta välillä pitää lähteä myös aikaisemmin jolloin homma kyllä toimii tosi hyvin jos pieni on saanut syödäkseen juuri ennen lähtöä. Tosin kylillä ollaan osan ajasta sitten myös hereillä ja imettääkin täytyy, toisin kuin parhaaseen päiväuniaikaan!

Illat puolestaan ovat lepoa ja tankkaamista varten eikä silloin olla kauaa irti äidistä. Kannattaakin siis antaa suosiolla periksi halulleen tehdä kaikenlaista ja uppoutua vaan sohvaan. Tavallisina iltoina tosin pieni siirtyy tankkausten välissä isille ja saan hetken omaa aikaa. Käyn vaikka suihkussa, syön tai lähden koiran kanssa lenkille ilman vaunuja, kuuntelen musiikkia tai soitan kaverille. Muuten ollaankin symbioosissa pienen päiväuniaikaa lukuunottamatta (uinuu vaunuissa tai sängyllä). Mutta aika söpössä symbioosissa ollaankin! 

Vähänkö tällaiset mukavat kotipäivät tekee terää kun on hoitanut asioita ja sosiaalistanut enemmän kuin tarpeeksi. Mutta nyt kohti unilandiaa!

<3 Eerika & Epeliina 

Share
Ladataan...

Pages