Ladataan...
Bättre liv

Kun eilen näytti tältä, tuntui paluu kaupunkiin ja kerrostaloon varsin hyvältä ajatukselta. Neljän seinän sisällä kökkimistä se täälläkin oli eikä puutarhassa istuskelua voinut harrastaa kuin enintään kasvihuoneessa (jos olisi uskaltanut rakeiden piestessä piennarta). Juhannuksesta alkanut anoppilan talonvaltaus on siis mennyt hieman surkeissa keleissä, vaikka Juhannusaattona päästiinkin jopa nauttimaan patiolla syömisestä.

Silti onhan tämä aivan superhelppoa kerrostaloelämään verrattuna. Toinen koirista kävi eilen itse saunassa, meni ulos vilvoittelemaan kun tuli tarvis ja kävi samalla pissillä ja tuli sen jälkeen viereemme tv-huoneen sohvalle. Melko omatoimista toimintaa verrattuna siihen hihnalenkkeilyyn ja rapussa naapurin koirille peloissaan rähisemiseen, mitä samainen koira harrastaa kotioloissa. Iltaisin ollaan lämmitetty sauna avaamalla aina valmiin kiukaan kansi ja painamalla nappia. Siinä kun ottaa vaatteet pois itseltä ja vauvalta ja käy suihkussa niin sauna onkin jo lämmin. Ja sillä aikaa koirat ovat ottaneet hyvät alkulämmöt miedoissa lämmöissä. Vauva-ammeen puutetta on paikkailtu laittamalla lämmintä vettä vatiin, mitä onkin sitten läiskitty läiskimisen ilosta ja istuskeltu kippurassa matalassa vedessä.

Pieni on voinut nukkua päiväunia sadekelilläkin katetun terassin suojissa tai isin kainalossa sängyn nurkassa. Muutaman päivän totuttelun jälkeen myös matkasänky tuntuu kelpaavan päiväunille ja yösyömisen jälkeen unien jatkamiseen. Välillä oli sen verran kylmiä päiviä, että sisäpäikkärit olivat kaikille poikaa. 

Tänään pienen nukkuessa ensimmäisiä pikkupäikkäreitään aamupäivästä käytin aikani tyhjentäen ja täyttäen tiskikonetta, siivoten keittiötä ja viikaten pyykkejä aivan kuten kotonakin. Mutta tänään kuulin samalla kuinka mies käynnisti ruohonleikkurin ja ajoi nurmikkoa ikkunan alta. Vastaleikatun nurmikon tuoksu levisi kylppärin avoimesta ikkunasta ja lattialämmitys lämmitti varpaita. Siinä minä hetken mietin, että josko ei lähdettäisi kotiin vielä tänään. Katsoin sääennusteesta ettei tänään pitäisi edes sataa ja kuulin kuinka pieni heräsi. Mentiin ulos ihmettelemään ruohonleikkuria ja sen ääntä. Isiä joka pesi ruohonleikkurin vesiletkulla. Tuulessa heiluvia lehtiä ja nurmella juoksevia koiria.

Ja sitten me päätettiin, että josko oltaisiin täällä vielä hetki. Ainakin huomisiin sateisiin saakka. Sateen piestessä maisemaa on hyvä hetki karata kaupunkiin. Katsella maisemaa kerrostalojen välistä. Laittaa pieni nukkumaan päiväunensa parvekkeelle ja porata vähän seinää. Viimeistellä eteisen sisustusta maalitilkalla ja iskuporakoneella, lisätä verho auringonsuojaksi parvekkeelle hellepäivien varalta ja kävellä pitkä hihnalenkki koirien kanssa meren rannalla. Käydä jumpalla vielä kun testikäyttöön saatu jumppakortti on voimassa, käydä Stockalla ja uudessa Helsingin maailmanpyörässä sekä ottaa vastaan vieraita viikonloppuna (serkkuni ja pieni poika!).

Ehkä tästä ihan hyvä kesä tulee kaupungissakin. Mutta ihan tosi. Minä haluaisin oman tuvan, oman pihan ja oman rauhan sinne kaupunkiinkin! Sovitaanko, että yhtäkkiä samalta paikalta saakin ison paritalon puolikkaan samaan hintaan kuin meidän kerrostalokolmion? Eikö? Edes omakotitalon? Onneksi aina tulee talvi ja lumityöt, joita ei kerrostalossa tarvitse tehdä. Silti vieläkin puuttuu se oma sauna ja takka minkä äärellä lämmitellä pimeinä ja synkkinä iltoina tai napakan talvilenkin jälkeen. Ehkä minä saan senkin vielä joskus kun oikein haluan?

Onneksi meillä on tämä hetki tässä ja nyt, eikä koskaan tiedä mitä ihanaa tulevaisuudessa odottaa.

<3 Eerika & Epeliina (6kk 2pv pikkukaupungin idyllissä)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Allekirjoitan sen kliseen, että aika menee kuin siivillä pikkuisen kanssa! Puoli vuotta olen halinut, pusinut, hoitanut ja ruokkinut tuota pientä palleroa ja rakkaus ja onni ovat kasvaneet päivä päivältä. Yhtäkkiä minulla onkin jo lähes puolivuotias pikkutyyppi sylissäni, joka osaa antaa pusun poskelle ja hymyillä onnessaan siihen päälle, joka liikkuu ja maistelee jo kiinteitä! Niin ihana, ihana, ihana pieni tyttö :)  

Vaikka välillä väsyttää ja kiukuttaa, on tämä puoli vuotta ollut ehkä onnellisita aikaa elämässäni. Ainakin pitkään aikaan! Ei kai se tuollaisen hymytytön kanssa juuri muuta voisi ollakaan? Suurimman osan aikaa pieni hymyilee, höpöttää, leikkii ja jumppaa. Ryömiminen jo onnistuu, mutta jostain syystä etenemistä mielenkiintoisempaa on jo harjoitella seuraavaa vaihetta varten. Konttausasentoa harjoitellaankin jatkuvasti, siinä heilutaan painonsiirroin edestakaisin. Välillä tehdään lankkua ja jopa sivulankkua. Tuota temppuilua kun tekisi perässä niin core-treeni olisi tehty!

Konttaus onkin kai seuraavaksi tämän neidin agendalla, saas nähdä miten pitkään menee ennen kuin tajutaan kuinka kädet ja jalat liikkuvat vuorotellen. Sitten se onkin jo vähän kovempaa menoa. Nytkin kyllä kiinnostavien asioiden luokse ehditään hyvin ryömien. Omien lelujen lisäksi onkin jo löydetty koirien pallot, puhelimet ja pädit sekä ihanan rapisevat paperit..

Kylvyssä ei oikein meinaa pikkualtaan mitta yltää kun pieni ponkeaa itseään pystyyn ja toiseen päähän ammetta.. hirmu kova loiskiminen myös käy joten elokuun puolivälissä jatkuvaa vauvauintia odotellaan jo innolla. Josko meno syksyllä olisi vähän toista kuin ensimmäisillä kerroilla ihmettely!

Kiinteitä on maisteltu pari viikkoa. Soudin ja huopasin soseiden ja sormiruoan välillä enkä tiennyt uskaltaisiko pientä vielä istuttaa syöttötuolissa joten mies meni ja teki bataatti- ja porkkanasosetta pikkusatsit jotta jotain tapahtuisi. Pieni ei auo lusikalle suuta linnunpoikasen tavoin, mutta saadessaan itse lusikan käteensä, työntää sen kyllä suuhunsa ja maistelee. Jonkin verran meni soseita alaskin. 

 

Kokeilin perunalla sormiruokailua (sylissä pöydän ääressä), mutta jauhoinen keitetty perunahan muussautui samantein eikä mitään mennyt suuhun.. Myöhemmin kokeilin porkkanalla, mutta sehän lensi samantein pois sillä maku ei mielyttänyt (soseenakin oli aika irvistykset sen kohdalla). Banaani ja puuro menivät jo paremmin lusikalla alas. Kokoajan oli vähän sellainen olo, että ei tästä nyt oikein tule mitään. 

Mutta hupsista, Juhannuksena nappasin pöydästä pari palaa päärynää ja annoin sylissä istuvan pikkuisen käteen. Ja mitä mitä. Toinenhan veteli pari palaa pehmeää päärynää kuin vanha tekijä, eikä sotkuakaan tullut nimeksikään! Seuraavaksi aamuksi tein apinanevästä (banaania ja jauhettuja kaurahiutaleita pötköinä uunissa), mitkä menivät hyvin alas. Nyt ollaan herkuteltu niillä, banaanilla ja päärynöillä sormiruokana ja pikkuinen tykkää! Osa menee toki sormissa mössöksi ja paloiksi ja pitkinpoikin, mutta ruokaa menee yllättävän paljon jo suuhunkin.

Ottaen huomioon, ettei ruokaa ole jatkettu vedellä ja äidinmaidolla soseeksi, ruokaa menee näin enemmän massuun kuin soseena! Eli up yours neuvolantäti, joka oli sitä mieltä, että lapsi saisi enemmän ruokaa soseina alas tässä iässä :) Me siis jatketaan sormiruokailun parissa ja varmaan lähiviikkoina siirrytään myös ruokailujen ajaksi istumaan itse syöttötuoliin sylin sijasta. 

Yöt ovat menneet hieman vaihtelevasti. Aiemmin herättiin vain kerran yöstä syömään ja sekin oli vasta aamuyöstä. Sitten syötiin aina välillä kaksikin kertaa yössä. Ja sitten tulikin 6 kk tiheän imun kausi! Tässä ollaan siis noin viikon ajan syöty öisin parin tunnin välein, päivisin ehkä yhden kerran enemmän kuin normaalisti. Viime yönä herättiin enää kahdesti, joten luulenpa maidontuotannon päässeen hiljalleen uusiin sfääreihin pienen kasvaneisiin tarpeisiin sopivaksi. Unia myöskin varjostaa tarve touhuta kokoajan sekä nähdä ja kokea kaikkea. Parhaat unet tulevat siis omassa sängyssä (mikä muuten on siirretty jo alatasolle sekä lisätty pinnasuojat). Vaunuissa unet kyllä yleensä tulevat uniaikaan, mutta ne loppuvat helposti lyhyeen kun kaikki äänet kiinnostavat.

Nyt kun ollaan anoppilassa talonvaltaajina niin matkasänky ei tunnu millään kelpaavan päiväunipaikaksi ja vaunuihinkaan ei meinata nukahtaa, joten isi on ollut paras päiväunimuusa. Tuolla ne on vierekkäin pötkötelleet päikkäreitä, ihanat :)

Mahtavaa on myös ollut huomata miten pähkinöinä pieni on ollut nähdessään serkkuvauvaansa (8 kk). Vaikka yhdessä ei vielä leikitäkään, pieni vaan hihkuu ja seuraa innoissaan serkkuaan joka touhuaa jo aikamoista vauhtia! Vauvatreffeihin on siis tiedossa uusi ulottuvuus. Hereillä ollaan enemmän, päiväunet ovat lyhyempiä ja touhun määrä kasvaa päivä päivältä. Syksyn vauvasirkus siis tulee tarpeeseen ;)

Terkut siis pitkittyneestä Juhannuksen vietosta, me lomalaiset otetaan rennosti vaikka sataa ja palaillaan taas pääkaupungin vilskeeseen ihmettelemään mitä kesätouhuja siellä voisi tehdä pienen kanssa. Kesälomavinkit ovat tervetulleita! Yhden yön hotellireissu Tallinnaan on tiedossa, mutta muuten ollaan yöt kotona ja tehdään päivisin kaikkea mukavaa lähiseuduilla.

Kesäterkuin Eerika & Epeliina (6 kk tänään)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tällä hetkellä olo on todella huojentunut. Lähiaikoina palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja kysymysmerkit vaihtuneet pisteiksi, pilkuiksi ja huutomerkeiksi. Rivissä kuin kuvan pienet legoukot täynnä vauvan soseita!

Tuleva vuosi alkaa myös hiljalleen hahmoittumaan mielessäni ja alan olemaan tyytyväinen uusiin suunnitelmiin. Toiveistani huolimatta tiedossa ei ole jatko-opintoja, mutta ehkä niiden aika ei tosiaan ollut juuri nyt ja voinkin keskittää energiani olennaiseen. Vanhempainvapaani loppuu syyskuun lopulla, enkä voisi vielä kuvitella laittavani pikkuista hoitoon tai palaavani töihin. Syksyn ohjelmassa on sen sijaan vauvasirkusta ja vauvauintia! Äidille toivottavasti hieman enemmän aikaa joogaata, liikkua ja pitää itsestään huolta. Ihmetellen uusia taitoja, perhekahviloita, vauvakeinussa keinumista, vaunulenkkejä, yhteisiä ruokahetkiä ja toivottavasti paljon haleja, pusuja ja rakkautta <3 

Ajatuksena olisi, että jäisin hoitovapaalle maaliskuun lopulle saakka. Huhti-heinäkuu hoidettaisiin toivottavasti yhdistellen meidän kummankin työssäkäyntiä 50-50 muutaman kk ajan, miehen isyysvapaata ja molempien kesälomia. Itse siis palaisin töihin huhtikuussa ja tekisin lähinnä puolta viikkoa (paitsi miehen isyysvapaiden ajan). Toivottavasti työnantajat ovat joustavia ja voidaan hoitaa pikkuista kumpikin puoliksi hetken ajan, omaan korvaan töiden ja hoitovapaan yhdisteleminen kuulostaa ihan parhaalta ratkaisulta meille. Kelalta voi muuten hakea uutta joustavaa hoitorahaa tätä vauvanhoitoa jakaessaan! Vielä pitää muutama juttu varmistaa sen suhteen, mutta käsittääkseni saisimme hoitorahan toiselle ja joustava hoitorahan toiselle pientä hoitaessamme, lisäksi kumpikin saisi sen 50% palkastaan. Kannattaa muuten selvitellä noita eri vaihtoehtoja myös Kelalta kun näitä miettii, meidänkin pitäisi ihan soitella tai mennä käymään jotta saadaan varmuus siitä miten homma käytännössä toimisi.

Elokuulle 2015 ajateltiin hakea pikkuiselle hoitopaikkaa, silloin ikää olisi 1v 7kk mikä kuulostaa korvaani jo kohtuullisen hyvältä. Itse ajattelin tehdä ainakin sen loppuvuoden ajan lyhennettyä viikkoa (4pv/vko) joten pienellekään ei tulisi ihan täyttä viikkoa hoidossa. Tuon kevään ja syksyn 2015 työkuvioita pitänee sumplia sitten lähempänä, nyt olisi tarkoitus ilmoitella hoitovapaasta maaliskuun lopulle saakka. Eihän sitä koskaan tiedä miltä tilanne vaikuttaa vuodenvaihteessa, asioilla kun on tapana muuttua. Onneksi nyt mielessä on kuitenkin jo sellainen yhdistelmä mitä kohden tuntuu hyvältä mennä!

Tavallaan olen innostunut tulevasta, siitä kuinka pieni kasvaa, päästään touhuamaan yhdessä ihan eri tavalla ja pieni myös pärjää hiljalleen pidempiä aikoja ilman mamia (lue: rintamaitoa). Mieskin pääsee hoitamaan pientä pidempiä aikoja itsekseen ja noilla kahdella on tiedossa ihania päiviä keväällä. Silti tuntuu niin oudolta nähdä se väistämätön mammaloman loppumisen päivä. Ymmärtää miten rajallista aika todellakin on. Että sieltä se uusi arki työkuvioineen ja päiväkoteineen vaan tulee veturin lailla, vaikka siihen vielä aikaa onkin. Aika se vaan tuntuu kulkevan niin kovin nopeasti tuon pikkuisen kanssa! 

Mutta nyt ihanaa kesää! Miehen loma alkaa Juhannukselta, joten tiedossa on toinen käsipari lisää pikkuisen kanssa ja paljon koko perheen yhteistä aikaa :) Annoin miehelleni vapaat kädet loman ajoituksen ja kesäsuunnitelmien suhteen joten meillä on nyt 4 viikkoa putkeen yhteistä aikaa jolloin "ei tehdä mitään" eli jätetään aikaa vain olla ja rentoutua ja tehdä fiiliksen ja kelin mukaan mitä lystätään. Tehdään päiväreissuja lähistölle, nähdään ystäviä, hengaillaan puistoissa ja meren rannalla ja syödään hyvin <3 Eli kaikkea sitä mitä arkena ei ehditä. Eiköhän me vähän irtauduta kotoakin, sen verran mitä tällä konkkaronkalla pystytään. 

Tiedossa on siis ehkä vähemmän postuksia, mutta sitäkin enemmän kesäkuvia instagramin puolella, tune in!

<3 Eerika & Epeliina (kohta 6kk - tästä vielä postausta tulossa)

Share

Pages