Ladataan...
Bättre liv

Päivien ja iltojen hiljalleen pimentyessä ollaan meillä perinteisesti kaivettu kaapin perukoilta kirkasvalolamppu talven ankeutta vastaan taistelemaan. Siinä se onkin nököttänyt ikkunalaudalla kuukausitolkulla ja sitä on pidetty päällä aina pöydän äärellä ollessa. Välillä lamppu on siirretty kylppäriin sillä arkiaamuisin ehdin harvoin kirkasvalon äärelle viittä minuuttia pidemmäksi aikaa, kun taas kylppärissä sitä aikaa tuntuu puolestaan tuhraantuvan..

Niinpä kun huomattiin Innoluxin Candeo-valaisin joka muuttuu kädenkäänteessä tavallisesta riippuvalaisimesta kirkasvaloksi alettiin meillä hienoisesti haaveilla uudesta valaisimesta. Kodin Ykkösen -40% kupongin kolahtaessa luukusta alkoikin päässä jo raksuttaa, jos ei nyt niin milloin? Sillä nyt noin 250 € hintaisen valaisimen sai lunastettua noin 150 € hintaan! Ai mitenniin meidän ei pitänyt hankkia mitään kun tipahdetaan kotihoidontuelle ensi kuussa?

Tervetuloa meille valkoinen Innolux Candeo!

Alumiinisen valaisimen päällä on pieni metallinen kytkin, mitä kääntämällä isketäänkin sitten tehot päälle. 45 cm hoitoetäisyyden päässä onkin tarvittavat 2500 lx valoa kädenkäänteessä, 23 cm:n päässä jopa 10 000 lx jos lampun asentaa alemmas tai joku oikein hujoppi istahtaa pöytään.

Meillä oli majaillut jo vuosia vallan hyvä valaisin keittiön pöydän yläpuolella, se oli linjakas ja sopi mukavasti paikalleen. Mutta jotenkin se alkoi jo tuntua vanhahtavalta ja se myös blokkasi tilan aika tehokkaasti ja oli välillä ihan tielläkin. Viimeiset vilkutukset siis hyvin palvelleelle valaisimelle! (Joka muuten pitäisi varmaan myydä pois nurkista, taas lisää tavaraa poistolistalle!)

Keittiössä on muutenkin paljon ajan patinaa.. keittiön ruokailuryhmä ostettiin noin seitsemän vuotta sitten. Muistan kuinka olin juuri palauttanut opinnäytetyöni, opintotukikuukaudet olivat loppuneet jo kesken kevään enkä saanut penninhyrrää miehen jo saatua alansa töitä. Elettiin siis yhden hengen tuloilla ja budjetti oli tiukalla. Silti piti jostain säästää jotta saatiin ruokailuryhmä hankittua eli yllättävän hyvä tulos siihen nähden. Nykyiseen keittiöömme ei isompaa ruokailuryhmää oikein mahduteta, sillä tuolta kuvan oikeasta reunasta pitäisi mahtua kävelemään keittiöönkin joten ajatuksena on nyt sinnitellä tällä jonkin aikaa. Tuolit olisi kiva vaihtaa tai huputtaa ja pöydänkin päälle voisi ajatella maitolasilevyä jotta tätä saisi freesattua. Pöytäliinaa en taida hetkeen edes harkita meidän tuholaisen kanssa..  

Verhot ovat kesällä uusitut Vallilan keveät sivuverhot, tauluna itse kuvattu, käsitelty, suurkuvatulostettu ja kehystetty valokuva Roomasta yläilmoista käsin, nimittäin lentokoneen ikkunasta laskeutuessa. Ikkunalaudalla orkideat ovat juuri lakanneet kukkimasta, rahapuu on pysynyt elossa, basilikasta syöty jo osa ja palmu sinnittelee hengissä. Etualan peikonlehti kasvaa rönsyillen Plantagenin jättiruukussa.

Tässä Candeo kuvattuna samasta kohdasta Jotenkin se näytti aluksi niin kovin pieneltä, mutta toisaalta avartaa tilaa, on modernimpi ja huomaamattomampi. Korkeutta saa säädettyä helposti sillä johtoa on mahtavat 2,5 metriä ja lyhentää voi niin katonrajasta (jolloin johtokerä jää sähkökuvun sisään) kuin keskeltä johtoakin. Ollaan nostettu ja laskettu valaisinta kerta toisensa jälkeen eli vielä se etsii vähän paikkaansa. Tässä kuvassa se jotenkin tuntuu olevan himpun liian korkealla makuuni, mutta toisaalta valaisee hyvin koko tilan.

Ja tässä täydet luxit päällä! Kuvat otettu samoilla kameran asetuksilla jotta kirkkauden eron todella näkee! Estää kaamosmasennuksen näköjään vauvaltakin sillä luxeja kyllä taitaa riittää syöttötuolillekin asti.. eipä kai tuosta haittaakaan ole? Pienellä on ruokailuryhmän vierellä oma tuolinsa ja tarjotintasonsa, sotkut pysyvätkin mukavasti sen ympäristössä eivätkä leviä pöydälle. Koko homma siirretään sivuun silloin kun ei ruokailla. Meillä on siis käytettynä ostettu Stokke Tripp Trapp mustana, tämä on siis vanha malli puisella tukikaarella ja nahkaisella remmillä ja tosi hyvässä kunnossa. Pehmusteet ostettiin uusina, samoin musta Playtray. Suosittelen tuota tarjoitintasoa ehdottomasti kaikille sormiruokailijoille jos teillä vaan Tripp Trapp on käytössä, niin kätevä!

Kuten huomaatte niin tänä viikonloppuna on leikitty bloggareita ja jaksettu kaivaa järjestelmäkamera kaapista. Ja vieläpä tehty sisustuspostaus! Ajattelin erotella nämä sisustushenkiset postaukset jo otsikossa nimellä OMA PESÄ, tietääpähän ainakin avaavansa vähän kevyemmän kuvantäyteisen tekstin sydäntä sykäyttävän tunnepostauksen tai vauvakuulumisten sijaan ;) Ei siinä, vauvahan näkyy meidän kodissa huoneessa kuin huoneessa ja saatiinhan tähänkin postaukseen vähän tunteita mukaan haikeilla valaisimen jäähyväisillä sekä muistellessa ruokailuryhmän tuloa taloon..

Mutta nyt unta palloon, ihan niin paljon tuo kirkasvalo ei meitsiä piristä että unet voisi jättää ihan tyysti väliin. Ihanaa viikkoa! Meillä nautitaan ihanista syyskeleistä, mahtavasta mammaseurasta, pienen höpsöttelyistä sekä ihanan siististä kodista viikonlopun siivousten ja järjestelyvimman jäljiltä.

<3 Eerika & Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share

Ladataan...
Bättre liv

Tuhat tulimaista! Nimittäin käsissä, jaloissa ja muutama kasvoissakin. Pienen sairastama enterorokko siis saavutti tällä viikolla minutkin. Ihmekään kun olin kärsinyt kipuilevasta kropasta ja varsinkin selästä jo melkein viikon eikä siihen auttanut mikään. Ei yin-jooga, venyttelyt, kävely, core-treeni, kipugeeli, särkylääke, kipukoukku, kuuma suihku, sauna tai fyssari/naprapaatin käsittely. Siihen auttoikin sitten kahden päivän 39 asteen kuume mitä toki laskettiin lääkkeillä jotta pysyin jotenkin tolpillani.

Kolmantena päivänä kärsittiin nielussa olevista paukamista, jotka estivät tehokkaasti nielemisen ja olivat pirkuleen kivuliaita. Illalla alkoi käsiin satelemaan kipeitä näppyjä, sormenpäihin, nivelkohtiin, kämmeniin. Muutama jalkoihinkin, kantapäähän, pottuvarpaan kylkeen. Suun vierelle, poskeen. Tuntuu kuin kusiaislauma olisi juuri pistänyt sinnetänne! Niinpä neljäntenä päivänä ei tehdä juuri mitään kun kädet eivät sitä kestä, mutta onneksi aivot toimivat ja läppäriä pystyy käyttämään kunhan näppäilee varoen. Josko tämä vaikka olisi nyt tässä niin onneksi ei pahemmaksi äitynyt! Käsiin levittelen vuoroin hydrokortisonia ja kookosöljyä, näistä jälkimmäinen kun paransi pienen näpyt ihan parhaiten. Niin ja toivon etteivät kynnet lähde, se kuulostaa jo liian extremeltä! Kiitos instagramin tsemppiviesteistä, täällä ollaan jo oikein hyvällä fiiliksellä ja ollaan leikitty, päristelty ja pusuteltu pienen kanssa :)

Aivojen heräiltyä huomasin kuinka hyvää pieni off-asento niillekin teki. Pariin päivään en pystynyt pitämään huolta kuin itsestäni ja hieman pienestäkin. Pääsin pakosta irti kaikesta siitä huolehtimisesta mikä normaalisti pääni täyttää. Vähänkö se teki hyvää! Mies oli kaksi päivää kotona ja teki päivät etätöitä joten sain apua myös pienen kanssa vaikka hän olikin usein kiinni pitkissä puhelin-/videoneuvotteluissa. Olin myös pistänyt maanantaina kotona kaiken kuntoon, joten kämppäkään ei aivan räjähtänyt. Pieni on leikkinyt sisällä, nukkunut päikkärinsä parvekkeella, koirat ovat päässeet vähän lyhyemmille lenkeille ja pakastimesta on kaivettu pikkuiselle valmiiksi tehtyjä eväitä ja aikuiset on syöneet myös pitsaa. Kaikki kivat menot peruuntuivat ja missattiin taas vauvasirkus, mutta josko ensi viikolla olisimme taas uudessa vireessä. Emme taida olla ainoita syyspöpöjen valtaamia!

Nyt pää on taas täynnä intoa ja todo-listoja ja tekisikin jo mieleni juosta puuhastelemaan! Keittiön valaisin tarjouksesta, testailemaan turvaistuimia, käymään Ikeassa.. mutta aloitan varovaisesti etsimällä verkkokaupasta miehen veljenpojalle 1-vuotislahjaa ja makoilemalla sohvalla pienen päiväuniajan. Jos jotain niin sen olen huomannut miten rentouttavaa on vaan makoilla sillä aikaa kun pieni nukkuu.  Kun ei tarvitse lähteä mihinkään, ei myöskään tarvitse valmistautua mitenkään. Ei tarvitse näyttää ihmiseltä, vaihtaa vaatteita, laittaa pienen vaatteita ja eväitä valmiiksi, pakata hoitolaukkua, tyhjentää pesukonetta, laittaa pienen ruokia valmiiksi, laittaa itselleen lounasta ja yrittää jumpata vielä jos ehtii.. Eihän meitsistä mökkihöperöitymään olisi, mutta ehkä taas hetken ajan muistan miten hyvä on ihmisen vähän rauhoittua ja lakata touhottamasta niin pään sisä- kuin ulkopuolellakin. Ehkä joskus vielä opin, että vähempikin riittää? Ja sitten taas unohdan sen, hah.

Innostukseni johdosta myös blogissa saattaa pian vilahtaa pari pientä sisustusprojektia. Nimittäin olohuoneen seinälle ilmestyvät miehen kesällä dyykkaamat akustiikkalevyt ja niiden DIY-tuunaus, keittiön uusi valaisin ja uusin suunnitelmani matalasta säilytysjärjestelmästä olohuoneeseen mihin mahdutettaisiin työhuoneen kirjahyllyn sisältö. Vanhat valkoiset kirjahyllyt miehen lapsuudesta saisivat siis väistyä siinä vaiheessa kun olemme valmiita siirtämään pikkutytön sänkyineen työ-/lastenhuoneeseen nukkumaan, sniff! Koirat saisivat samalla siirtyä työhuoneesta olohuoneen puolelle yöunilleen. Enpä tiedä pahastuvatko.. Katsotaan nyt, ehkäpä tämä sisustusvillitykseni tosiaan laajenee näkymään tänne blogiin asti! Hassua kuinka moni itselleni tärkeä asia on rajautunut blogin ulkopuolelle, osaksi ajatuksella, osaksi vahingossa. Mutta ehkä tämä on sellainen puoli mikä täälläkin voisi näkyä?

Mutta nyt ihan mahtavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! Meitsi tästä parantelee ja iskee kätensä taas pian elämään kiinni. Teksti saattoi olla vielä hieman sekavaa, mutta pistetään se vielä rokon piikkiin ;) 

Sohvanpohjalta tuhisevan koiran ja hurisevan läppärin alta,

<3 Eerika & Päiväuni-Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Aloitan kliseellä ja jo kerran postatulla kuvalla. Nimittäin aika menee niin kovin nopeasti! Noin. Elämä on niin täynnä kaikenlaista puuhaa, etten oikein tajuakaan. Ei vaan ole montaa hetkeä jolloin ei joko olisi tekemässä jotain tai menossa tekemään jotakin. Oli kalenteri tyhjä tai täynnä, täyttää pieni ja arjen pyörinä päivät enemmän kuin tehokkaasti. Sairastelun keskellä on tosin joutunut lepäämään täällä neljän seinän sisällä. Toivottavasti kohta päästään taas harrastuksiin ja touhuihin mukaan, saisi tämä sairastelu jo luvan loppua! Onneksi pieni on kuitenkin nyt kunnossa ja hyväntuulinen muru :)

Meillä liikutaan aivan älytöntä vauhtia ja leluilla leikkimisen sijaan tutkitaan asuntoa perinpohjin. Leikitään ovilla, kömmitään pienistä raoista, noustaan kaikkea vasten, kurotellaan aivan liian pitkälle ja maistetaan aivan kaikkea. Lemppareita ovat kenkien narut ja sukat.  Koiraraukat ovat myöskin suurimman osan päivästä ilman vesikippoaan sattuneesta syystä.. Odotan kauhulla milloin pieni oppii availemaan kaappien ovia, sitten onkin kaikki hyrskynmyrskyn! 

Dubloja on ihana kuljettaa mukana ja pureskella suussa. Hampaita on alhaalla kaksi, joten ikenillä niitä lähinnä järsitään. Leluista kivoja ovat helistettävät lelut, dublot, kävelykärry ja napista painettava naurava kirja. Muita lemppareita ovat pakasterasiat, vispilät ja lastat ja kengännaru.

Kodin tutkailuleikkien lisäksi tykätään keinua puistossa, katsella puita ja tutkia maassa olevia lehtiä. Lähipuistossa käydäänkin yleensä usein jossain välissä jos vaan kelit on hyvät. Erityisen kivaa on jos saan meidät ulos puistoon ennen ensimmäisiä päikkäreitä, tällöin pieni nukahtaa vaunuihin samantein kun lähdemme puistosta ja kävelen kiertotietä kotiin. Ihan parhainta se on kun saan jonkun lähialueen äiti-vauva-pareista meidän kanssa leikkimään ja juttelemaan. Siinä lähtee päivä jotenkin tosi hyvin käyntiin kun on päässyt heti alkuun ulos talosta. Varmaan pienen kasvaessa tarve tälle aamupäivän ulkoilulle tulee kasvamaan kun leikit löytyy.

Ruoka maistuu nyt taas terveenä hyvin, kaikkea tykätään maistella, lempiruokia menee reilustikin alas. Aamupalalla syödään usein avokadoleipiä, kasviksia ja hedelmiä. Päivällä lihaa/kalaa/kanaa, pastaa/riisiä/juurestikkuja, usein parsakaalia ja tuoreita kasviksia. Välipalaksi herkutellaan vaihtelevasti hedelmillä ja kasviksilla ja vaikkapa talk-muruilla. Jos ollaan poissa kotoa, napataan usein hedelmäsmoothie-pruutta ja talk-muroja. Usein joko tämä välipala tai iltaruoka jää välistä toisten päiväunien aikana. Jos pieni on meidän iltaruoan aikana hereillä (kuten yleensä on) annetaan pienelle suunnilleen samaa ruokaa. Otetaan siis sapuskaa sivuun kesken ruoan laiton jotta mukaan ei tule suolaa tai muita vielä kiellettyjä raaka-aineita.

Iltapuuro ei ole hetkeen oikein maistunut, ollaankin tehty jotain lettusia, pötkylöitä tms. minkä päällä on ollut "hillona" hedelmä/marjapilttiä, maustamatonta kaurajugua, lisäksi hedelmiä. Monenlaista ohjetta ja evästä voisi vielä kokeilla ja josko se puurokin taas maistuisi. Ollaan tehty puuroja niin riisistä, kaurasta kuin ohrastakin ja laitettu sekaan hedelmiä/marjoja/kookosmaitoa ja annettu hedelmä/marjapilttejä siinä ohessa. 

Juuri nyt meillä osataan ja puuhataan:

  • ottaa pallo sitä tuovan koiran suusta ja heittää sitä (jeee!)
  • laskeutua sohvalta/sängyltä itse peruuttaen jalat edellä (jeeeee!)
  • leikitään ovilla
  • kömmitään pienistä raoista ja koloista
  • noustaan kaikkea vasten, kurotellaan ja yltetään aivan liian pitkälle
  • leikitään kengillä, kengännaruilla ja sukilla
  • pussaillaan ja halitaan
  • höpötellään kaikkea, mamamaa, pääppääppää, äittätititi (äiti???)
  • kontataan, enää ei ryömiminen kelpaa
  • vaatekoko 74
  • hampaita: 2

Nukutaan taas hyvin:

  • 2 päiväunet, ensimmäiset noin 2h 10-13 välisenä aikana, toiset noin 1h 15-17 välisenä aikana
  • Yöunet noin klo 21-07, 1-2 herätyksestä on päästy juuri eroon unikoulun avulla, katsotaan kauanko pitää!

Syödään hyvin:

  • Rintaa noin 8 kertaa päivässä
  • Kiinteitä noin 4-5 kertaa päivässä lähinnä sormiruokana 
  • Lemppareita lempiruokia ovat avokadoleivät, tomaatti, kurkku ja pasta
  • Juodaan itse vippamukista vettä ja äidin poissaollessa pullosta maitoa

Äidin mielestä tämän hetken plussat ja miinukset

  • hyvät päivärytmit
  • pieni on iloinen, touhukas ja nauravainen
  • yhdessä on kiva höpötellä ja leikkiä
  • ei ole enää ihan niin riippuvainen äidistä
  • pukeminen/naaman putsaus ym. menevät taas lähes itkuitta
  • touhua on toisaalta niin paljon, ettei äiti saa juurikaan olla paikallaan!

Talvivarustautuminen on myös alkanut, harmi vaan että keväällä englannista ostetut popot jäävät aivan pian jo pieniksi! Ovat muutenkin lähinnä vaunuissa käytettäviksi tarkoitetut, sillä eivät ehkä ole aivan parhaat kävelyä harjoittelevan jalalle. Vauvan/taaperon kengistä onkin tullut lueskeltua viime aikoina, kovin tukevien ensikenkien sijaan haussa onkin mahdollisimman vähän jalan luonnolliseen liikkeeseen vaikuttavat ohutpohjaiset kengät/töppöset. Stonzeja olen yrittänyt löytää käytettyinä, mutta voipi olla että joudun vähän panostamaan ja ostamaan uutena.

Tämä kuvan Bugaboon Footmuff onneksi löytyi käytettynä, sillä uutena tämän hinta on aika suolainen! Kylmät tulivatkin sopivasti, sunnuntaina vaihdettiin vaunuijen kesäkuomu tavalliseen, putsattiin ja lisättiin lämpöpussi. Maanantaina olisikin jo jääkylmää! Ihanaa siis peitellä pieni lämpimän fleecen keskelle :)

Hurjaa mitä vauhtia vuoden rajapyykki lähenee, samalla myös ensimmäiset sanat ja kävely, on nämä pienet ihmiset vaan ihmeellisiä! Tästä tulee kyllä mielenkiintoinen syksy! Terkkuja muille uutta oppiville pikkuisille :)

<3 Eerika & Epeliina (9kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Pages