Ladataan...
Bättre liv

Elämä. Se nyt vaan on ihmeellistä. Täynnä iloa ja onnea, murhetta ja surua. Välillä sitä kuitenkin tuntuu kuin ei olisi elänyt pitkään aikaan. Tämä syksy on ollut aika ihmeellinen. Olen löytänyt taas itseni tämän kaiken härdellin keskellä ja tajunnut kai jotain. Mikä todella on tärkeää?

Olemme mieheni kanssa eroamassa niin sulassa sovussa ettemme ole näin sovussa olleet aikoihin. Kertonee jotain siitä miten hyvä ja helpottava ratkaisu tämä on meidän perheelle. Perheelle, joka on perhe vaikka parisuhde loppuukin. Kaikki on tapahtunut jotenkin tosi nopeasti ja samalla tuntuu oltaisiin sisimmissämme tiedetty tämä jo aikapäiviä sitten. Enää ei tarvitse pinnistellä ja yrittää. Me tiedetään keitä me ollaan yhdessä ja erikseen. Ei tarvitse enää pelätä milloin ja miten tämä hajoaa. 

Kuun loppuun mennessä asumme erillämme ja tyttö saa oman huoneen myös isänsä luokse. Välimatkaa kotien välillä on vain reilu kilometri ja kaikki jaetaan puoliksi aina omaisuudesta vastuisiin lapsesta ja koirista. Luulenpa, että me jos ketkä pystytään antamaan tytöllemme kaksi onnellista kotia sekä yhteistyössä toimivat vanhemmat. Tulevaisuus näyttää miten saadaan kaikki toimimaan, mutta ainakin syksyyn asti olemme sitoutuneet pysymään samalla asuinalueella ja samassa päiväkodissa.

Lopulta sillä ei ole niin merkitystä onko sinulla farmariauto, pari koiraa, täydellinen keittiö, vaaleat parketit ja isot ikkunat. Ei mitään merkitystä jos sen täydellisyyden sisällä asuu perhe täynnä ristiriitoja, konflikteja ja epäsopua, vailla rakkautta ja ymmärrystä, vailla todellista yhteyttä kahden ihmisen välillä. Niinpä päätin ja päätimme tehdä tämän ratkaisun nyt. Hypätä. Peruutimme uuden kotimme varauksen juuri ennen loppukauppoja ja etsimme läheltä toisen vuokrakodin. Jotenkin me kai rahallisestikin pärjätään. Ainahan sitä nyt pärjää. Tärkeintä on kuitenkin voida sisimmässään hyvin ja kuunnella itseään. Elää oman näköistä elämää eikä kenenkään muun, vain koska pitää.

Vuoristorata tuo minulle päivittäin suurinta onnea ja aikamoista epätoivoa. Aika onnellinen olen siitä, että elämä on tässä ja se on minun. Meillä on pieni rakas lapsi ja kaikki hyvin. Ja parisuhde joka muuttui ihmissuhteeksi kahden lastaan rakastavan vanhemman välillä. Vanhempien jotka haluavat toisilleen vain onnea ja tietävät sen odottavan jossain aivan muualla kuin tässä suhteessa. Aika onnellinen siitä on oltava. Elämästä.

Kaunista Joulun odotusta, eletään <3

<3 Eerika & Epeliina (äiti ja tytär 1v 11kk)

Share
Ladataan...