Ladataan...
Bättre liv

Miten ihanaa onkaan olla terve ja liikuntakykyinen! Omata normaali ruokahalu ja tarmo! Tänään on käyty liikkumassa itsensä kipeäksi, tytön kanssa lounaalla Picnicissä, hoidettua asioita ja laskuja koneella tytön nukkuessa, käytettyä koira eläinlääkärissä ja lenkitettyä toinen. Ihan sellainen touhuntäyteinen arkipäivä siis, mahtavaa!

Tämän tarmokkuuden keskellä mies sai vihdoin porailtua tauluhyllyt kiviseinään, muusana saattoi toimia torstaina palautettava iskuporakone. Sisustusintoa on myös lisännyt asuntojen vilkuilu ja sunnuntain asuntonäyttövisiitti jotka vaan lisäsivät halua pitää nykyisestä kodista kynsin ja hampain kiinni ja keskittyä tässä viihtymiseen. Tytön uniajan jo vilkkuessa sain järjesteltyä kirjat hyllyille ja hymistä tyytyväisenä. Illan pimeydessä sain teille pari kuvaakin napattua. Kyllä nyt kelpaa istua köllönurkkauksessa lukemassa kirjoja!

Tyttö oppikin jo kirjojen nappaamisen taktiikan. Selailimme yhtä kirjaa ennen kuin laitoimme valon pois, tyttö sai iltatissinsä ja kävi rauhassa nukkumaan sänkyynsä unihiiren ja pehmokoiran väliin. 

Telkkarista tulee Love Actually ja sohvalla makoilee tyytyväisen näköinen mies kaakaokupin kanssa. Osannette arvata suunnitelmani ;) Hyviä öitä ja ihanaa pääsiäisviikkoa!

Tauluhyllyt: Ikea / Pehmoalusta: Kierrätyskeskus / Sirkustyynyt ja elukkatyynyt, tytön lakanat: Ciraf /
Puputyyny: H&M Home / Leppäkerttureppu: Skipp Hopp /
Viirit seinällä: Engel (Ziccosta) / Sänky: Leander

<3 Eerika & Epeliina

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Olen ollut viime aikoina niin väsynyt, ahdistunut ja negatiivinen, että tämä suhtautumiseni räntäsademyrskyyn aivan yllättää. Nimittäin antaa sataa vaan! Juuri tätä vartenhan ostin itselleni kunnon Crocsin Duck Bootsit, lämpimät ja vedenpitävät rämpimiskengät lumeen, jäähän, loskaan ja lätäköihin. Olin jo aivan sekaisin yllättäneistä kevätkeleistä, eihän minulla ollut yhtäkkiä mitään päällepantavaa ja ihanat kenkänikin olivat aivan liian lämpimät.

Mutta nyt! Rämmin tänään lätäköissä ja loskassa kuivin ja lämpimin jaloin ja ajattelin, että juuri näihin kevätkeleihin olin varautunutkin. Päiväuniaikaan kotiin päästyäni päätin kuitenkin linnoittautua sisälle lämpimään. Rännän kasautuessa ikkunaan olen iloinen siitä että illan kyläily on sovittu yläkerran pariskunnan luokse ja etteivät koirat halua kuitenkaan pitkälle lenkille tällä kelillä. 

Kuvakaappaus Boozt.com:in suosikkilistaltani. Suurin osa lähti tilaukseen, tosin housuja ja kenkiä en uskaltanut tilata randomilla sillä meitsillä ei ole sitten mitään hajua koostani näiden suhteen. Kyllä, olen Converse-neitsyt enkä tiedä kokoani, muuten olisin tilannut heti viivana nuo ihanuudet! Name itin paita tytölle <3

Onpa muuten ihan oikeasti se tilanne, ettei minulla oli mitään päälle pantavaa. Normaaleja vaatteita on tullut ostettua joskus aikana ennen ensimmäistä raskautta, sen jälkeen ostin joitain raskausvaatteita, sitten imetysvaatteita. Nyt raskausvaatteet ovat ystävällä lainassa ja imetysvaatteetkin siirtyneet sivuun (homma onnistuu balconette-liiveillä ja topilla kotioloissa). Osan vaatteistani olen lahjoittanut kierrätykseen, osa on jopa ihan hajonnut. Muutenkin minun on ollut tapana säästää olemalla ostamatta itselleni vaatteita. Niillä rahoilla on tehty reissu jos toinenkin, ostettu vauvantarvikkeita ja sisustettu. En raaskisi laittaa sitten millään rahaa vaatteisiin ja olen aivan mahdottoman huono käymään vaateostoksilla. Joko käyn rekit nopeasti läpi ja lähden lätkimään tai otan innoissani kasan sovituskoppiin eikä mikään näytä päälläni hyvältä. Jälkimmäisessä tilanteessa tarvitaan enemmän kahvilaterapiaa kuin ensimmäisessä!

Mutta nyt otin härkää sarvista ja pistin tilaten verkkokaupasta. Jos löydän edes yhden paidan mikä näyttää päälläni hyvältä niin jatkan tällä mallilla. Tilaan paljon ja palautan mitä palautan. Nyt on aika täyttää vaatekaappia jotta töihin palatessa on edes jotain mitä laittaa päälle. Ja loppuu se ainainen itku sen vaatekaapin äärellä tämän itselle niin oudoksi muuttuneen kropan ja vanhojen huonosti istuvien rääsyjen äärellä.

Olisiko teillä muuten hyviä verkkokauppavinkkejä? Kohtuuhintaisia sellaisia, joissa olisi ilmainen toimitus ja palautus? Pitää varmaan tilata verkkokaupat tyhjiksi jotta löytäisi edes jotain tuonne vaatekaappiin asti.

Hyvät vaaleat farkut olisivat etsintälistalla, samoin ruskeat nahkaiset tennarit (Ecco, Converse, joku muu?). Mistäköhän sellaisia kannattaisi etsiä livenä Helsingistä? Farkut ovat kyllä aivan mahdottomat kun on reittä, takapuolta ja lantiota, mutta toisaalta aika pieni koko ja lyhyt runko. Tuntuu, että kaikki vaatteet näyttäisivät paremmalta kukkakepillä kuin näiden muotojen kanssa. Että mä tarvitsen oman stailistin!

Ihanaa kevättä räntäsateesta huolimatta, tai jopa sen vuoksi!

<3 Eerika & Eeliina (1v 3kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Tiedättekös kun asiat vaan kasaantuvat ja tulee se tunne, että miten tästä suosta enää noustaan? Ja samalla sitä menee katsomaan telkkarista kuinka toiset kärsivät ikänsä endometrioosista, selviävät syövästä ja tekevät täyden elämäntapamuutoksen maattuaan sairaana ja ylipainoisina ensiksi pari vuotta. Että jestas, mistä sitä tässä taas valittaakaan. Miksen minä pysty edes tähän? Mutta ei vaan ole niin kovin helppoa pysyä positiivisena ja jaksaa kun niin.. ei vaan enää meinaa jaksaa. 

Olen yrittänyt kirjoittaa auki kaikkea mitä tässä onkaan tapahtunut, mutta en vaan saa näillä aivoilla mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Joka tapauksessa puolet porukasta on käynyt lääkärissä, tytön kanssa ollaan kärsitty taas vatsataudista ja kuumeesta, miehen polvi pitänee taas leikata ja vanhuskoiran kanssa lampata eläinlääkärillä. Olen täyttänyt 34-vuotta ja saanut sille päivälle osumaan useamman epäonnen ja surun. Olen yrittänyt lähteä viettämään hemmottelu- ja lepoiltaa ja yötä, mutta päätynyt viettämään vatsatautisen yön yksin hotellihuoneessa. Juuri kun yritin taltuttaa kodin kaaoksen, lenkittää vihdoin koirat hyvin ja saada arkeen jonkun rotin, meni kaikki aivan nurinkurin. 

Huomaan tämän tästä olevani kiukkuinen ja kateellinen. Kaikki johtuu pohjimmiltaan siitä, että meillä ei ole ihmisiä keihin tukeutua. Ei lähellä, eikä kaukana. Lapsen saaminen on todellakin tuonut ilmi sen läheisen perheen ja ystäväpiirin puutteen mikä meillä on. Huomaankin olevani kateellinen juuri osallistuvista isovanhemmista, niistä jotka tulevat auttamaan kodin ja lapsen kanssa, takaavat lainan, ottavat luokseen kylään ja pitävät huolta, soittavat ja kuuntelevat ilot ja murheet, ovat tavalla tai toisella lähellä ja tukena. Sisaruksista ja läheisistä ystävistä, rennoista ja välittömistä suhteista, illanvietoista perheiden ja aikuisten kesken, tyttöystävistä jotka vievät mukanaan hemmottelureissuun, kavereista jotka järjestävät babyshowerit, bestiksestä joka lähtee kanssasi lenkille tai ostoksille, niistä kaikista jotka soittavat sinulle ja haluavat nähdä. Ehkä suurimpana kaikista lymyilee oma äitisuhde ja se pohja minkä olen kotoani saanut tai ollut saamatta. Tämän kaiken puute asuu todella isona suruna sisälläni. 

Kaiken väsymyksen ja sairastelun keskellä tämä kaikki on ottanut aivan liian isot mittasuhteet. Tunnen, että me ollaan elämämme kanssa todella yksin. Hyvänpäiväntuttuja riittää, mutta mitä tehdä pahana päivänä? 

Pahinta on, että mielestäni minun pitäisi jaksaa tämä kaikki paljon paremmin. Meillä on kuitenkin kaikki ihan hyvin, kukaan ei ole kuolemanvaarassa ja kattokin on päänpäällä. Pitäisi pysyä positiivisena, sillä kuka nyt valittajaa jaksaisi kuunnella, eihän siitä ole mitään hyötyäkään eikä mikään mene eteenpäin jos ei nyt vaan jaksa katsoa eteenpäin katse täynnä toivoa. Juuri nyt mieleni vaan kehittelee kauhukuvia, enkä pysty sille sanomaan muuta kuin että kamoon, sun pitäis tietää paremmin! Mutta kun tietäminen ei vaan riitä. Pitäisi myös osata ja jaksaa. 

Olen tämän sairastelun vuoksi joutunut perumaan juuri niitä menoja, mitkä olisivat antaneet minulle iloa ja virtaa. Kaipaamaani lepoa tarjonnut hotelliyö meni aivan pipariksi. Iloitsemani kevätkelit jäävät nauttimatta (vaikka vähän koleiksi muuttuivatkin) ja lapsenkin päivät täyttävät piirretyt, tutut seinät ja tutti. Polvirikkoinen mies yrittää käydä kaupassa, lenkittää koirat ja tehdä ruoan niinä muutamina illan tunteina mitä meillä on. Voin sanoa, että kaikki olisivat ansainneet nyt sen energisen ja iloisen tehopakkauksen, mikä osaan myös olla! Sen joka keksii ratkaisut pulmiin ja keskittyy olennaiseen.

Tässä aivottomuuden tilassa pelkään vaan, etten löydä sitä enää. Kun liikuntaa ei ole saanut kunnolla aloitettua näiden pöpöjen välillä, nettijoogakin sai olon vaan huonommaksi, eikä vitamiinit, hyvä ruoka ja ulkoilu ole auttaneet pitämään pöpöjä loitolla, en tiedä mitä enää tehdä. Peruutan vaan innostavia menoja yksi toisensa jälkeen ja istun sohvalla toivoen, että tyttö nukkuisi tänään normaalipituiset unet eikä heräisi kesken kaiken painajaisiin tai mihin lie. Ja että voisin jo tänäiltana syödä normaalisti ja auttaa koirien ulkoilutuksessa. Tuntuu kuin olisin jo kadottanut itseni jonnekin tämän kaiken alle. Aivan kuin joku yrittäisi kaataa kaikki yritykseni olla onnellinen ja hyvinvoiva. Kun yritän tehdä asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi ja tehdä kropalleni hyviä asioita meneekin kaikki aivan pieleen. 

En edes tiedä miksi tästä täällä avaudun. Ehkä halusin vain avata suuni ja lakata käpertymästä itseeni. Elämä voi välillä olla yhtä isoa haastenippua, vaikka kuinka olisi ihana koti, maailman rakkain lapsi, vielä kasassa pysynyt parisuhde, vakityöt ja jonkinmoinen terveys. Juuri silloin ei pysty kirjoittamaan mistään muusta. Enkä tiedä onko tarviskaan, sillä ehkä meitä hauraita on täällä jokunen muukin? Lastenhuoneen sisustuspostaukset saavat nyt odottaa.

Paljon terveyttä ja virtaa teille toivoen,

Eerika ja Epeliina (Äiti hups, 34 v ja oho, tyttö eilen 1v 3kk!)

Share
Ladataan...

Pages