Ladataan...
Bättre liv

Täällä ollaan! Lähes kolmen viikon blogihiljaisuus on korvattu instagramin puolella suurella määrällä ihania reissukuvia ja muutamilla arkikuvilla uudesta työarjesta. Reissu meni vallan mainiosti, voin suositella Kroatian lämpöä ja aurinkoa varauksetta! Tyttökin nautti reissusta valtavasti ja tuntui oppivan uusia asioita älyttömästi. Sanoja ja puhetta tulee ja raputkin jo kävellään melkein itse. 

Tällä viikolla olen heittäytynyt jälleen uuden työni pauloihin, on ollut niin upeaa käydä päivisin töissä, kotimatkoilla olen ollut onnea täynnä! Duunit, työkaverit ja kaikki on vaan niin kivaa (tämä on kai sitä uuden työpaikan kuherruskautta..). Ja miten upeaa onkaan keskittyä rauhassa johonkin ja onnistua asioissa. Itselläni kun alkoi jo olemaan jaksaminen vähissä, jatkuva muita varten oleminen kun on vaan niin kuluttavaa. Uuden työpaikan saaminen oli kyllä sellainen onnenpotkaisu ettei tosikaan! Tyttö on viihtynyt hoidossa (vaikka aamuisin saattaakin itkeä lähdön hetkellä) ja isi on ottanut isomman vastuun tytön viemisestä, hausta ja arjen pyörittämisestä. Itse olen saanut keskittyä uuteen työhön ja olemaan iltaisin tytölle läsnä, toki koiratkin ovat päässeet kanssani lenkille ja kaikki perheenjäsenet on saatu myös yhteistuumin ruokittua.

Elämässä tapahtuu nyt yhtä jos toista, mutta josko pääsisin pian kirjoittelemaan teille tarkemmin siitä mitä uusi arki pitääkään sisällään ja tietenkin myös matkapostausta (tai useampaakin?) meidän reissusta! Ihanaa kesän alkua, kohta se on jo virallisestikin kesäkuu!

<3 Eerika & Epeliina (1v 5kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Laukkuja ei ole vielä pakattu, mutta passit löytyy, hammasharjatkin muistuu ehkä mukaan ja koirat on jo viety hoitolaan. Vaatteita on pesty konetolkulla ja meidän tyttöjen kesävaatteita on pöydillä kasoittain (mies ei ole ehtinyt edes kaapilleen). Mukaan on tulossa itkuhälytin, valjasreppu, matkarattaat, manduka, pariksi päiväksi vaippoja, matkasyöttötuoli (kankainen), smoothie-truuttia, pari kirjaa, iPadi peleineen, unilelu, tutteja ja vaatteita. On uikkareita, aurinkolaseja ja aurinkorasvaa niin isoille kuin pienillekin. Kesähepeneitä ja sandaaleja, sateenvarjon ajattelin unohtaa. 

En ole perillä parhaista ravintoloista, läheisistä kujista, rannoista, putiikeista tai nähtävyyksistä. En lauttojen aikatauluista ja edullisimmista kulkuvälineistä. Minulla ei ole tulostettuna karttoja, ei lainattuna matkaoppaita, ei merkittynä parhaita kävelyreittejä. En osaa lausua sanaakaan Kroatiaksi tai osaa kurssia, tiedä paljonko minkäkin pitäisi maksaa tai mitä kannattaisi ostaa tuliaisiksi. Olen aivan holtittomasti lähdössä reissuun tietäen vain lennot ja vuokranantajien puhelinnumerot. Minä! En olisi koskaan uskonut. Tykkään siis aivan mahdottomasti reissujen suunnittelusta ja haaveilusta, mutta tämä lapsensaamisen jälkeinen aika on ollut sen verran kummallista ja aivoja kuormittavaa, etten ole pystynyt siihen yhdenkään reissumme kohdalla. Ja kokoajan menee vaan pahemmaksi.

Pohdin jo miehelle, että ensi talvella kyllä mennään sellaiselle Bamsse-lomalle, ettei tarvitse edes laukkuja tsekata itse kentällä (Kanarilla ne sai tsekattua jo perhehotellissa, luksusta!!). Ei tämän kaiken muun säätämäisen lisäksi vaan ole aikaa ja jaksamista miettiä mitään ylimääräistä tai säätää junissa ja metroissa sen jälkeen kun on selviytynyt lapsen kanssa lennosta ja lentokentistä kunnialla. But this all said, aika helppo reissu meillä on nytkin tiedossa vaikka vaihdetaankin välillä kohdetta lautalla ja takaisinpäin tullessa on tiedossa lautta + bussi + lento -yhdistelmä. Meillä on Splitissä ja Hvarissa asunnot omalla keittiöllä ja erillisellä makkarilla ja kummassakin kohteessa meitä tullaan hakemaan kentältä/lautalta. Ja sit me ollaan vaan ja hengaillaan!

Nyt tässä jo ihan fiilistellään, mutta vielä pari tuntia sitten elimme paniikissa sillä meillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä asunnon vuokraajaan. Nyt kaikki on onneksi hyvin ja huomenna meitä odottaa kentällä kuljettaja nimilapun kanssa, jee! Kunhan ensiksi päästäisiin aamulla kentälle ja lennolle ajoissa (meillä on tapana juosta viimetingassa hiki päässä lapsi mandukassa, jepjep). Itse olen vieläkin flunssassa, tyttö röhii ajoittain, mies on vähän puolikuntoinen, mutta aurinko odottaa meitä jo ennen puoltapäivää! Sillä on oltava jotain parantavia vaikutuksia ;)

Vakuutan itselleni, että hyvä tästä tulee vaikka tänään tekikin mieli vähän jänistää. Väsymys saa mielen tahtomaan vain helppoja ratkaisuja, ei jääkaapin tyhjennystä, viimehetken pakkaamista, roskien viemistä, hässäkkäaamua, lentokenttiä ja jonottamista lapsen kanssa. Olisi niin tehnyt mieli vaan jatkaa tätä uuteen arkeen totuttelemista, uutta työtä, tytön hoitoa, tätä ihmeellistä arkea. Onneksi kaikki jatkuu mikä jää nyt kesken, loman jälkeen on kiva mennä takaisin uuteen työpaikkaan, tankata bussikortti ja ihmetellä miten uuden arjen saa luistamaan. Ja ehkä sen tekee sitten vähän levänneempänä, täynnä auringon voimaa, loman tuomaa rauhaa ja rentoa oloa, pieni päivetys ja ilo kasvoilla ja iholla. Ihanaa on myös nähdä vihreänä loistava luonto kun palaamme, juuri auenneet lehdet ehtivät kasvaa huimasti reilussa viikossa!

Aamulla siis Kroatiaan, dovidenja! Perillä pitäisi olla aurinkoa ja +26 astetta! 

<3 Eerika & Epeliina (1v 4kk äiti ja tytär)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

On kyllä ollut sellainen viikko, että huhhuh! Ensimmäinen työpäivä meni loistavasti ja töissä on ollut koko viikon ihan tosi hyvä fiilis. Olen huomannut, että osaan minä niitä töitä tehdä vieläkin, vaikka joka päivä vähän epäilen uusien haasteiden ilmestyessä eteeni. Työkaverit on kivoja ja huomaan saavani aivan tosi paljon iloa yhteisitä lounaista, työprojektien ideoimisesta yhdessä ja ihan vaan työhommien tekemisestä ihan rauhassa koneen ääressä. Kotirintamalla on tosin ollut vähän vaikeampaa aikamoisen sairastelukierteen keskellä. 

DAY2 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen itkemään, mies kertoi oksentaneensa läpi yön, menin rauhoittelemaan tyttöä, annoin hänelle smoothie-truutan ja sain hänet sammumaan keskelle sänkyämme. Panikoin jo valmiiksi aamua enkä meinannut saada itse nukuttua. Nousin ylös kuudelta, hoidin itseni ja lapsen aamutoimet, lenkitin koirat, vein lapsen hoitoon (8.30) ja itseni töihin (9.00). Työpäivä jäi vähän lyhyeksi sillä lasta piti ehtiä hakemaan ennen hoitoajan päättymistä (juoksin viimetingassa paikalle 16.30). Kotona odotti ruoanlaitto, tytön hoitaminen ja koirien lenkit. Lopulta pysähdyin vasta nukkumaanmennessäni. Olin koko päivän väsynyt ja flunssainen, mutta toisaalta aika hyvällä tuulellakin. Töissä tuli muutama pikainen juttu, mistä selvisin lopulta vallan hyvin. Tyttö oli köhäinen ja räkäinen, mutta muuten oma iloinen itsensä.

DAY3 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen, mies hoiti tilanteen ja yritti saada tytön nukahtamaan uudelleen omaan sänkyynsä. Tunnin itkuhuudon jälkeen tyttö lopulta nukahti ja saimme kaikki nukkua vielä hetken. Mies parantui pahimmasta nopeasti ja meni jo keskiviikkona töihin. Hänen piti kuitenkin lähteä ajoissa autolla, joten sain viedä tytön bussilla ja jatkaa sieltä töihin. Matkalla hörpin termoskupistani Lemongrass mate:ta, minkä pitäisi piristää, ilmeisesti mikään ei tepsi tähän väsyyn sillä ainoa vaikutus oli kuuman juoman helpotus kurkkukipuun.

Tein pitkän päivän töissä paikkaillakseni tiistaita ja kikattelin työkavereiden kanssa vielä lähtiessäni niin, että olin kotona vasta kuuden jälkeen. Olin tosi hyvällä tuulella ja iloinen siitä miten kiva fiilis töissä onkaan. Bussissa tuli huono olo, kotona mietin iskeekö kuume, oksennustauti vai molemmat. Mies oli tytön kanssa asioilla, söin vähän ja lepäsin. Lopulta ehdin halia tyttöä vain hetken ennen kuin mies vei hänet nukkumaan. Mietin miten hirveä mutsi olenkaan kun olen onnellinen tästä työssä käymisestä eikä edes häirinnyt nähdä tyttöä vain pari pientä hetkeä päivässä. Toisaalta olen ollut hänen kanssaan vuoden ja neljä kuukautta lähes joka hetki, ehkä minulla on varaa olla hänestä myös erossa? Kävin kuumassa suihkussa, söin iltapalan ja painuin itsekin vähän ysin jälkeen pehkuihin.

DAY4 Peloistani huolimatta oksukeiju ei saapunut yöllä joten aamulla yritin surkeasta olostani huolimatta päästä töihin. Tyttö oli herännyt vähän viiden jälkeen, eikä mies saanut häntä yrityksistään huolimatta nukahtamaan uudelleen, nousimme siis kaikki ylös ennen kuutta. Nälkäinen tyttö ei suostunut istumaan syöttötuoliin, mutta veteli sylissäni ison kipollisen puuroa syötettynä niin nopeasti etten ole ennen moista nähnyt. Mies hoiti loput tytön aamutoimet ja lenkitti koirat. Sylittelin tyttöä, laitoin itseni valmiiksi ja sain kyydin kauempana olevalle pysäkille, mistä lähtisi suora bussi työpaikalle. Mies jatkoi tytön kanssa matkaa hoitopaikan kautta töihin. 

Lopulta bussin tullessa en uskaltanutkaan hypätä kyytiin, pelkäsin että oksennan bussissa tai viimeistään töissä, mahassa kiersi, pää oli sumuinen ja silmät luppasivat tämän tästä kiinni. Luovutin ja lähdin kävelemään kotiin päin. Sumu oli tiheää, askel raskas. Kuka on neljäntenä työpäivänään saikulla? Ja lähtee sen jälkeen vielä pariksi viikoksi reissuun? Ihan ykköstyöntekijämatskua? Huoh. Kotona vaihdoin kotivaatteet, kirjoitin töihin viestin, otin vähän mehua ja istuin alas. Olen niin huono jäämään saikulle! Olisin halunnut mennä töihin, tehdä lupaamani hommat, siivota työpisteeni, siirtää työasiat lomani ajaksi eteenpäin ja sanoa ihan iloisena heipat. Nyt työpisteelläni on karjalanpiirakka pussissa ja likainen termosmuki. Muutama homma kesken ja jokunen odottamassa tekijäänsä. Pakko käydä toimistolla vaikka huomenna iltasella siivoamassa työpiste loman ajaksi ja itkemässä itsekseni sitä kuinka en saanut tehdä tätä viikon viimeistä työpäivääni. Onneksi sinne töihin pääsee takaisin sitten loman jälkeen!

On kyllä jännää miten innoissaan sinne töihin onkaan nyt menossa, duunipaikan vaihtaminen oli ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä! Ja kaikesta tästä väsymyksestä, kiireestä ja pirullisesta sairastelusta huolimatta töihin paluukin tuli juuri sopivaan saumaan. Oltiin niin valmiita tähän kaikki! Tytön hoitopäivät ovat sujuneet hyvin, hän hakee aamuisin itse haalarinsa että jokos lähdetään ja matkalla kuuluu usein kirkkaalla äänellä kiikkaakiikkaa kun hän odottaa keinuun pääsemistä. Välillä hoitoon jääminen on helpompaa, välillä oltaisiin haluttu jäädä syliin, mutta ihan samanlaista se eron hetki on ollut kun olen lähtenyt kotoa ja tyttö on jäänyt isänsä kanssa. Ruokailut, päiväunet ja leikit ovat sujuneet hyvin. Iltaisinkin ollaan oltu tosi hyvällä tuulella! 

Itse olen saanut tosi paljon iloa töissä käymisestä, stressi ja kiire varmasti saavuttavat minut vielä, mutta toisaalta tunnen myös saavani tästä tosi paljon. Sosiaalinen elämä ihan vaan aikuisten kesken, itseni haastaminen, mielekkäät hommat, uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen sekä tosi hyvän oloinen ilmapiiri tekevät minulle just nyt tosi terää. Toivottavasti olen loman jälkeen terveenä niin jaksan paremmin töissäkin! Vähän pelottaa miten paljon me sitten syksyllä sairastetaan kun tyttö aloittaa päiväkodissa, mutta josko me saataisiin edes muutama terve hetki tähän väliin. Tämä kevät kun on mennyt vuoroin oksennustaudissa ja flunssassa! 

Tervettä lomaa odotellessa pistän pötkölleen ja toivon parasta,

<3 Eerika

Share
Ladataan...

Pages