Ladataan...
Bättre liv

Luin juuri facebookista Mark Zuckerbergin statuksen, missä hän kertoi sekä heidän odottavan tyttövauvaa sekä läpikäymistään kolmesta keskenmenosta muutaman vuoden sisällä. Voin sanoa, että kyynel vierähti poskelle. Tässä lapsiperheen arjessakin muistuu välillä mieleen se suru, tunne siitä kuinka jotain on riistetty sisältäsi ja ne kaksi pientä tähteä taivaalla joita rakastin <3 Uskomatonta, että olemme tässä juuri nyt, perheenä.

Ihanaa, että myös miehet antavat äänen ja kasvot keskenmenon surulle ja toisaalta myös sille ilolle minkä raskaus saakaan aikaan. Ihanat Mark & Priscilla, onnea loppuraskauteen!

<3 Eerika, kolme vuotta ensimmäisestä keskenmenosta, kaksi ja puoli toisesta ja puolisentoista rakkaan tytön syntymästä

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Lettuja. Erityisesti kesällä tekee mieli niin isoja kuin pieniäkin lettuja, lettupannulla tai muurikalla, hillolla tai sokerilla, suolaisilla tai makeilla täytteillä. Olen viime aikoina ottanut taas tavakseni vältellä vatsalleni huonosti sopivaa vehnää joten näitä vähän vähemmän jauhoisia rahkalettuja oli vaan kokeiltava. Ja ai että miten hyviä nämä on! Tästä lähtien meillä tehdään aina näitä, siinä se päivittäinen rahka uppoaa samalla ihan vahingossa suuhun.

250 g

  maitorahkaa
3 

        kananmunaa
1 dl   

 vehnäjauhoja
½ dl

   sokeria
1 tl

     vaniljasokeria
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

2. Kuumenna voita pannulla ja paista letut molemmilta puolilta. Paista suhteellisen miedolla lämmöllä, etteivät letut pala. 

Meillä syötiin näiden kanssa kaikkea mitä jääkaapista sattui löytymään. Tyttö veti napaansa lettuja kinkulla ja raejuustolla, mies hillolla ja maapähkinävoilla, minä vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla. Perinteisesti näitä venäläisiä rahkalettuja eli syrnikkejä syödään hillon ja smetanan kera. 

Vinkki: Taikinan voi myös halutessaan maustaa vaikkapa vaniljalla tai sitruunankuorella, rahkana voi myös käyttää valmiiksi maustettua rahkaa. Vehnäjauhon voi korvata myös muilla jauhoilla.

Tytön kommentti: NAMmmmmmmmmmmmmmmm!

Lettuisaa loppukesää!

<3 Eerika & Epeliina 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Viimeinen lomaviikko starttasi tänään. Loman loppuminen tuntuu väistämättömältä, vaikka toisaalta taidan vähän odottaakin sitä. Työ on kaikonnut täysin ajatuksistani, mutta toisaalta kaikki muu kyllä pyörii mielessäni eikä anna rauhaa. Löydettiin ennen lomia koti, mikä on niin lähellä unelmaa, että olemme valmiita myymään nykyisen palamme taivasta. Kyseessä on uudiskohde mitä on voinyt käydä katsomassa vain havainnekuvista ja tallustelemalla metsäisellä tontilla. Kesälomat ovat hidastaneet prosessia siellä sun täällä, mutta kaiken pitäisi valjeta aivan näillä viikoilla.

Pian saattaisi olla edessä pikainen asunnon myynti, vuokra-asunnon etsiminen vuoden ajaksi, kaikki myynti- ja muuttohärdellit, uudet rakennettavan kodin materiaali- ja muutosvalinnat sekä kaupat ja pankin papereiden allekirjoittaminen.

Tallustelemassa tiluksilla. "Äiti, mikä se velkavankeus on ja joudunko minäkin sinne?"

Samalla tyttö aloittaa päiväkodissa ja minä jatkan uudessa työssäni. Uuden päiväkotiarjen toimiminen siis pitää ottaa huomioon mahdollista vuokra-asuntoa etsiessä, kovin kauaksi päiväkodista ja työpaikoista ei parane muuttaa. The uuden kodin vieressä olisi ihana päiväkoti mihin toivoisimme saavamme paikan sitten reilun vuoden päästä. Mutta siihen asti life is a beautifull mess with a lot of boxes.

Pystylamellit vai säleverhot + sivuverhot uuden kodin jättimäisiin ikkunoihin?

Samaan aikaan kun olen piirrellyt 3D-kuvia uudesta asunnosta ja haaveillut pihalle terassinlaajennusta, riippukeinua ja kirsikkapuuta olen myös itkenyt tutuilla lenkkeilyreiteillä ja katsoessani ikkunasta ulosta. Olen kyseenalaistanut päätöksemme jo moneen otteeseen, vaikka tiedän että juuri nyt on tämän muutoksen aika. Tiesimme, että tämä ihana kerrostalokolmio on vain väliaikaista ja kaipaamme aidosti omaa ulko-ovea, pihaa, saunaa, tilaa ja terassia. Ja saadakseen jotain uutta on myös luovuttava jostain. Välillä vähän etukäteen epävarmana kaikesta ja muuttaen vuodeksi jonnekin missä ei välttämättä ole kiertoilmauunia, jättimäisiä vetolaatikoita tai upeaa sijaintia

Olen ollut niin mahdottoman lellitty tässä asunnossa, vaikka ilmanvaihto ei oikein vanhassa talossa pelitä ja spa-experience on kaukana pienessä suihkukopissa. Silti rakastan tätä kotia, näitä seiniä mitkä olemme tapetoineet, talon tunnelmaa, lähes täydellistä keittiötä ja upeaa sijaintia. Ja tästä minun pitäisi siis luopua? Ottaa täydelliset myyntikuvat ja kertoa kiinnostuneille kuinka mahtavaa täällä onkaan ollut asua ja toivoa, että he pitävät huolta näistä keittiön puutasoista ja tarkoin valikoiduista tapeteista. Tai edes kuvitella niin.

Kerniliinalove! Uusi Finlaysonin kerniliina muutti meille, samalla pöytä kääntyi ympäri ja Tripp Trappista läksi vauvakaari ja tarjotin. Valaisin ja taulu odottavat vielä siirtoa.

Yritän hiljentää päässäni huutavan demonin joka pitää minua aivan hulluna kun haluan jotain lisää, vaikka minullahan on jo kaikki. Joka meni vaihtamaan työpaikkaa, vaikka minullahan oli jo yksi mihin palata. Joka varaa uuden unelma-asunnon, vaikka minullahan on jo yksi vallan loistava. Joka tekee aivan turhaan elämästään vaikeampaa kuin olisi tarpeen. Varsinkin nyt kun pitäisi keskittyä päiväkotiarjen sujumiseen, eikä asuntorumbaan ja uuden työn haasteisiin.

En tiedä mistä tämä turvallisuushakuinen tyyppi oikein on pääni sisälle tullut. Ehkä se on kuunnellut liikaa ihmisiä joita en normaalisti kuuntele. Säikähdin kun huomasin vanhempieni äänien kuulostavan pelottavan samalta kuin sisälläni unelmiani vastaan taistelleet äänet. "Miten varma se sinun uusi työsikin on jos te olette sitä asuntoa ostamassa", sanoi isä. "Minä kyllä vähän mietin, että mitä sinä sitä työpaikkaa vaihdoit kun sehän oli niin hyvä työpaikka missä olit", sanoi äiti. Voin sanoa, että hieman huusin pääni sisällä. 

Note to self: älä ikinä puhu vanhempiesi kanssa mistään millä on merkitystä. Tai oikeastaan tiesin sen jo ennestään ja hieman annan noottia itselleni hölmöydestäni. Äidilleni en onneksi ehtinyt kertoa mitään tuosta asuntoasiasta, huomatkoon sen itse kun tulee kerran neljässä vuodessa käymään. Kun tyttäresi löytää unelmiensa asunnon mikä jostain luojan lykystä olisi tavoitettavissa ja kun hänet haetaan hoitovapaalta uuteen työhön ja hän saa valita nykyisen ja uuden työn välillä niin mitä sitä turhaan olemaan iloinen ja onnittelemaan. Ainahan sitä voi maalailla mustalla pensselillä pitkin taivasta. 

Sillä prkl mulla menee aivan älyttömän hyvin. Vaikken oikein tiedäkään kuka olen, mitä tahdon tai mistä ihan oikeasti unelmoin, saan silti jatkuvasti eteeni mahdollisuuksia nähdä, kokea ja rakentaa tätä unelmaa nimeltä elämä. Olohuoneen seinän täydeltä ikkunaa lattiasta saakka ja avokeittiö saarekkeella. Uusi duuni, uudet kujeet. I wish, I dream and I get! Suurin este olen minä itse, se mitä puhun pääni sisällä, kuinka ennakoin, analysoin ja huolehdin enkä oikein jaksa uskoa itseeni ja elämään. Se, kuinka herkästi väsyn ja kaipaan ympärilleni ystäviä. Se kuinka pienestä menen lukkoon, jumiin ja lamaannun. Mutta onneksi jaksan aina kömpiä eteenpäin sisäisiä ja ulkoisia demoneita vastaan taistellen sinne, missä on vapaus, usko ja onni.

Nyt siis edessä on korvien tukkiminen sekä oman pään hiljentäminen ja uusiin unelmiin uskominen. Siihen uuteen työhön ja että voin oikeasti pärjätä, kehittyä ja viihtyä siellä. Uuteen kotiin minkä eteen tehtävät uhraukset ovat todellakin sen arvoisia ja voimme asettua sinne rakentamaan elämäämme. Josko kerrankin voisin olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, hyväksyä sen kuka olen ja rakastaa itseäni ja elämää ehdoitta. Siihen pitää valitettavasti tehdä enemmän töitä parin muuton ja muun järjestelyn lisäksi, mutta jos voin muuttaa tämän kaiken roinan kaapeistani, voin ehkä muuttaa osan roinasta myös pääni sisältä?

Ihmekään kun en saanut postauksen postausta kuukauteen kirjoitettua kun yritin kirjoittaa kaikesta paitsi siitä mikä pääni sisällä melskasi. Ehkä tämän jälkeen voin kirjoittaa juttua arjen helpottajista tai taaperon kanssa reissaamisesta tai höpöttää ummet ja lammet kesälomasta, sateesta ja ajoittaisesta auringosta. Ja siitä miten tyttö tykkää matkustaa junalla niin paljon, että sanoo junan nähdessään tahtoo. Että tällaista. Huominen menee onneksi oikeasti lomaillessa eli poissa kotoa, joten ehkä voin arkihuoleni kaikki taas heittää hetkeksi.

Ihanaa kesää, täällä ollaan!

<3 Eerika & Epeliina (1v 7kk äiti ja tytär)

 

Share
Ladataan...