Ladataan...
Bättre liv

Uuden vuoden kunniaksi päästän irti kaikesta vanhasta. Allekirjoitamme ensi viikolla lapsen isän kanssa sopimukset lastenvalvojalla ja samalla viimeistelemme myös avioeron kun kaikki on vihdoin paperillakin sovittuna. Päästän irti niin vanhasta elämästä kuin avioeron miettimisestäkin. Vuosi on mennyt sitä käsitellessä ja omille jaloille ponnistaessa, seuraavan vuoden voin keskittyä kulkemaan molemmin jaloin eteenpäin. Vaikka ero on ollut kokoajan selvä ja kumpikin on mennyt eteenpäin, on viimeistenkin keskenjääneiden asioiden viimeisteleminen se viimeisenkin langanpään irroittamisen hetki ja henkisesti iso asia. Olo tulee luultavasti olemaan todella huojentunut kun yksikään asia ei enää roiku keskeneräisenä. Tässä sitä mennään eroperheenä seuraavat 15 vuotta ja siitäkin eteenpäin parhaamme mukaan!

Vaikka pahaa tekee, olen päättänyt päästää irti myös tästä blogista. Blogi on antanut minulle vuosien varrella paljon, se on ollut kanava vertaistukeen, ajatustenvaihtoon ja kuin paras ystävä kenelle puhua höpsöistä vauvajutuista ja niistä synkistäkin hetkistä suoraan sydämestä. Olen kiitollinen saamastani tuesta ja onnellinen siitä, että olen samalla voinut toimia vertaistukena monelle muulle. Blogi on kuitenkin jäänyt viimeisen parin vuoden aikana hiljalleen muun elämän jalkoihin ja vertaistukea on löytynyt myös ihanista (mamma)ystävistä. Samalla en ole halunnut tuoda kasvavaa lasta tai parisuhteeseen ja sinkkuuteen liittyviä tuntojani niin vahvasti esille kuin aikaisemmin raskauteen ja vauva-aikaan liittyviä. Rakastan kirjoittaa, mutta jollain tavalla elämä on kulkenut tämän blogin ohi ja on aika keskittyä elämään blogien ulkopuolella. 

Olen ollut kohtuullisen aktiivinen Instagramissa muutaman vuoden ajan ja jatkankin elämämme pienien hetkien jakamista siellä. Saa siis seurata ja kommentoida ja mielelläni seuraan myös teitä, jotka olette olleet blogini myötä elämässämme mukana tähän saakka! Elämä jatkuu!

Uusi vuosi alkaa myös onnellisissa ja toiveikkaissa tunnelmissa, sillä elämä heitti rinnalleni ihmisen, kenen kanssa elämä tuntuu enemmän kuin hyvältä. Vaikka mikään ei ole elämässä varmaa, on kaikki toisaalta myös mahdollista. Kuten toimiva aikuinen parisuhde, missä kumpikin on tehnyt töitä itsensä kanssa, arvostaa toista ja on valmis panostamaan hyvän parisuhteen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Missä kommunikaatio toimii ja kumpikin osoittaa välittämistä ja on läsnä. Missä kaikki tuntuu rakentuvan yhteisille arvoille ja sovimme yhteen niin järjellä kuin sydämelläkin.

Tiedän tämän kuulostavan taas vähän hullulta, mielessäni kuulen myös sanat "taasko sitä mennään" ja luottaminen itseensä, toiseen, rakkauteen ja elämään on kovin vaikeaa. Hajonneen sydämeni palaset ovat kasassa, vaikka säröt ovatkin vielä näkyvillä. Silti uskallan sanoa kyllä ja voittaa pelkoni jälleen. Ehkä elämässä on onnellisen hetken aika juuri nyt? Huomisesta ei koskaan tiedä, mutta en anna sen viedä minulta tätä hetkeä, sitä ainoaa hetkeä mikä meillä oikeastaan on. Tiedän pärjääväni myös omilla jaloillani, olevani riittävä juuri omana itsenäni ja elämässäni on paljon rakkautta ja iloa lapsen, koiran, ystävien, harrastusten ja työni keskellä. Elämäni on hyvää juuri näin. Ja vielä parempaa silloin kun sen voi jakaa <3

Valoa siis uuteen vuoteen, uskalletaan elää! Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, se voi olla jotain hyvääkin :)

Vilkutukset meiltä uuden vuoden kynnyksellä ja kiitos, kiitos, kiitos Lily ja ihanat lukijat!

<3 Eerika & Epeliina (3 vuotta äiti ja tytär)

TallennaTallenna

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Huh. Olen tainnut unohtaa teidät lähes kokonaan. Kun aloitin työt äippärin jälkeen puolisentoista vuotta sitten, on blogien seurassa kuluttamani aika vähentynyt lähes nollaan. Välillä luen pari postausta, joita seuraan esimerkiksi facebookin kautta, mutta hyvin harvoin klikkailen Lilyä ja vieläkin harvemmin tunnun kirjoittelevan tänne. Siinä missä olin innolla kirjoittamassa jokaisesta raskausviikon höperöstä ajatuksesta, vauvan hankinnoista tai raskausvaivoista ja kerroin ensimmäisten kuukausien kuulumisia, en enää tiedä mistä kirjoittaisin. Erityisesti eron jälkeen elämä muuttui aikalailla. Ja ajatus eron herättämistä ajatuksista kirjoittamisesta tuntui väärältä, sillä ne ajatukset koskivat myös muita, exääni ja lastamme. Ero teki silloin todella kipeää, ja kirpaisee toki vieläkin noin vuotta myöhemmin, mutta silloin luotin elämään ja rakkauteen. Samalla tunsin jonkinlaista helpotusta eropäätöksestä ja rakastuin mieheen, jonka kanssa suhde kaatui pian omaan mahdottomuuteensa. Siinä samalla murentui luotto elämään ja rakkauteen ja pää ja sydän olivat aikalailla kipeitä ja sekaisin. 

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt läpi kaikki juhlapyhät ja lomat, joita aiemmin vietettiin perheenä ja exän sukulaisten kanssa. Olen nähnyt paljon ystäviäni ja tukeutunut heihin. Käynyt keskustelemassa ammattilaisen kanssa, elänyt omaa elämääni ja kokenut todella eläväni. Olen nauttinut ajasta tyttäreni kanssa ja hänen kasvustaan. Olen käynyt läpi niin itseäni, kuin hajonnutta avioliittoanikin, oivaltanut, itkenyt, jutellut ja kirjoittanut. Olen ymmärtänyt paljon siitä, kuka olen ja mitä parisuhteelta kaipaan. Ja vasta nyt alan todella näkemään miten hirvittävän pielessä asiat olivatkaan niin kovin kauan. Olen tavannut uusia ihmisiä ja tutustunut heidän kauttaan yhä enemmän myös itseeni. Ja ollut sinkkuna pisimmän ajan aikuisiälläni! Rakentanut omaa kotia kotoisaksi pesäksi itselleni ja tyttärelleni, huoltanut autoa ja tehnyt muutenkin asioita joista minun ei aiemmin tarvinut huolehtia yksin. 

Olen kokenut monenlaisia Jouluja, olen viettänyt perhejouluja, menettänyt toisen lapsenalkumme, synnyttänyt tyttäremme ja ollut eron keskellä. Tänä Jouluna minun ei tee mieli hössöttää, ei lähettää joulukortteja tai ostaa lahjoja juuri muille kuin tyttärelleni. Ei tehdä jouluruokia kuin aivan minimit. Joulukuusikin saattaa jäädä kauppaan, sillä tyttö koristeli yhden jo isänsä luona. Tyttö on Joulun luonani, mutta lähtee myös isänsä kanssa mummilassa käymään. Saan hetken levätä kirja kädessä ja villasukat jalassa ja hengähtää. Seuraavaksi yritän tehdä itsestäni ja elämästäni leppoisampaa, lisätä siihen tilaa niin mieleen kuin kalenteriinkin. Kun hetki sitten olisin halunnut vain peruuttaa uuden vuoden, nyt tunnen olevani valmis kohtaamaan sen.

Tervetuloa siis tytön syntymäpäivät, Joulu sekä Uusi vuosi! Aloitetaan taas uudelleen vuonna 2017!

<3 Eerika

Share
Ladataan...