Ladataan...
Bättre liv

Pääsiäinen! Aikaa olla perheen parissa, syödä hyvin ja levätä. On askarteluja ja pajunkissoja ja suklaamunia. Mutta tänä vuonna itkin hyllyjen välissä tehdessäni yksin ruokaostoksia. Voin sanoa, ettei sillä hetkellä tehnyt mieli herkullisia pääsiäisruokia tippaakaan.  

Vietän ensimmäistä kertaa Pääsiäistä yksin, mutten ajatellut sen olevan mitenkään iso asia. Pari päivää yksin oloa, lepoa ja lenkkeilyä koirien kanssa, hyvää ruokaa ja sitten pari päivää tytön kanssa. Sehän kuulostaa lähes unelmalta. Mutta astellessani kaupassa kaikkien niiden kauppalistojaan tuijottavien ihmisten keskellä jotka ostivat ruokaa vähän isommille kuin yhden hengen seurueille kaikki olikin yhtäkkiä liikaa. Muistin yhtäkkiä kuinka olin viettänyt edelliset 13 Pääsiäistä anoppilassa, lukuunottamatta yhtä jonka olimme matkoilla. Itseasiassa en ollut koskaan valmistellut omaa Pääsiäistä, koristeluita tai ruokia.

Siinä kaupassa tepastellessani muutama asia tuli selväksi, ensinnäkin karitsaa, toisekseen mämmiä ja kolmannekseen suklaamunia. Päätin, että teen pääsiäisen joka tapauksessa vaikka nyt tuntui pahalta, huomenna voisi olla jo aivan eri fiilis. Lopulta ryhdistäydyin, kävelin lihatiskille ja otin karitsan karetta yhdelle hengelle iloisen kauppiaan kertoessa paistovinkkejä hymyissä suin. Haalin mukaani kassillisen ruokaa ja naapurista punaviiniä. Illan kruunasi supermarketin kanawokki ja kevätkääryleet siististä rasiasta, punaviini ja lenkit koirien kanssa. Juttelin ystävän kanssa toista tuntia puhelimessa ja menin unille. Pääsiäinen saisi tulla!

 

Pitkä perjantai on kieltämättä ollut aika pitkä, mutta ei siinä mielessä kuin alunperin ajattelin. Laiskan aamun jälkeen käytin vanhuskoiran ulkona ja lähdin tyttökoiran kanssa ihan uusille kulmille lenkille. Ja fiilis vaihtui miinuksesta plussalle hetkessä! Sillä tämä viikko ei ole ollutkaan hullumpi. Olen löytänyt meille uuden kodin! Vielä muutamia käytännön asioita ja muutto huhtikuun lopulla. Aina välillä huolet valtaavat mieleni, mutta lenkki uusissa maisemissa teki hyvää. Alueella on niin hyvä fiilis ja lenkkeilyreitit! Niin ihanan rauhallista ja kaunista. Kyllä me täällä viihdytään ihan varmasti!

En voi uskoa, että asiat hiljalleen järjestyvät ja rakennan uutta elämääni. Välillä hajoan täysin siihen mitä kaikkea on tapahtunut. Onneksi hyviä hetkiä ja fiiliksiä on kokoajan enemmän. Hiljalleen muutos alkaa upota tajuntaani. Vaikka uskomattomalle kaikki tuntuu vieläkin. Joskus elämä on. Onneksi puhutaan kuitenkin "vain" avioerosta, ei mistään vakavammasta, kaikki ovat elossa ja terveinä ja elämä menee eteenpäin. Jotain hyvää on aina edessä, sanotaan. Ehkä siihen on uskottava?

Tänään tein upeaa karitsan karetta, uunijuureksia ja salaattia. Jälkiruoaksi mämmirahkaa, olipa aika hyvää! Nautin ruoasta vähintään yhtä paljon yksin kuin seurassakin. Aikamoista! Opin vielä tämän yksin olon, ihan varmasti! Ulkoilen ja käyn rauhassa saunassa. Huomenna näen hyvää ystävää hyvän ruoan merkeissä ja illalla tyttö tuleekin jo luokseni ja saa avata pari Kinderiä :) Sunnuntaina on tiedossa tyttöjen juttuja, nimittäin brunssi ja vähän taidetta ystäväni ja hänen tyttönsä kanssa. Ehkä parasta mitä tiedän, isot ja pienet tytöt, hyvät ystävät! Olen niin onnekas kun minulla on niin ihania ihmisiä elämässäni ja Museokortti takataskussa (ehkä paras lahja minkä itselleni pystyin antamaan, iloa koko vuodeksi!).

Ja ehkä välillä myös yksin vietetty Pitkä perjantai vai olla vallan hyvä perjantai? Sateen jälkeen kun aina paistaa aurinko.

Ihanaa tipunkeltaista Pääsiäistä teille!

<3 Eerika

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

..vien roskat ihan itse.

..käyn ruokakaupassa isoilla ostoksilla ja suunnittelen tulevan viikon ruokia.

..syön sohvalla, ja otan karkkia ja kannullisen teetä jälkiruoaksi.

..lenkkeilen koirien kanssa (ovat luonani silloin kun lapsi ei ole).

..luen pinoon jääneet mainokset ja lehdet.

..muistan hoitaa asioita, soittaa eläinlääkärille, maksaa laskut.

..teen pidempiä työpäiviä (tytön vientien ja hakujen takia osa päivistä jää lyhyiksi).

..kuuntelen musiikkia ihan rauhassa.

..käytän blenderiä (minkä ääntä tyttö pelkää).

..syön pikasalaatteja siitä mitä kaapista löytyy ja syön kaikkea mistä tyttö ei niin pidä.

..teen ison satsin ruokaa valmiiksi ennen tytön paluuta.

..siivoan.

..hengitän rauhassa, luen kirjoja ja katson leffoja ja sarjoja.

..näen ystäviä, käydään ulkona syömässä.

..käyn fyssarilla.

..menen aamuisin suoraa tietä töihin kun koirat on lenkitetty.

 

Eli sitä kuuluisaa omaa aikaa? Tosin kun tuota listaa lukee niin lopulta sitä jää aika vähän.. mutta vähänkin on jo jotain! :)

Kuis te muut yhteishuoltajat?

 

Pikakuulumisina: loma meni lopulta hyvin, Koh Samui oli paratiisi, olen rennompi ja maailma näyttää valoisammalta, löysin meille uuden kodin mihin muutetaan kuukauden päästä, seuraavaksi edullisen auton etsintään, uusi oma elämä alkaa hahmottumaan, tytön kanssa oli ikävä ja halittiin superpaljon kun palasin takaisin, Suomessa on lopulta aika kivaa asua vaikka matkustamista rakastankin! 

 

Ihanaa aurinkoista ja tipunkeltaista Pääsiäisen aikaa!

 

<3 Eerika 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bättre liv

Kun on ollut eletystä kohta 35 vuodestaan noin 19 parisuhteessa joista viimeisimmät 2kk + 13,5 v + 4 v yhteen putkeen, ei sitä oikein osaa olla muuta. Tottakai olen tehnyt asioita myös yksin ja ystävien kanssa, mutta suurin osa asioista on tehty yhdessä. Käyty leffassa, syömässä, ostoksilla ja matkusteltu. Itseasiassa olen matkustellut vain entisen aviomieheni kanssa, en koskaan yksin tai ystävän kanssa. Pari reissua on tehty ystäväporukalla - pariskunnittain.

Että mitä tämä nyt oikein on, olen sinkkuna (!!) yh-mutsina (!!!) upeassa pariskuntaresortissa Thaimaassa ja jotenkin käyn pääni sisällä ne keskustelut siitä mennäänkö tuonne vai tänne, nyt vai kohta. En jaksa enää sanoa, että vain yksi pyyhe kun pyydän pyyhettä altaalle, otan sitten sen toisen aurinkotuolilla ja pyyhin toiseen itseni. Täällä tulee kyllä kyselyitä, että alone? Sitä on vaan että jepjep. Kumpa vaan tietäisit. 

Alun järjettömän tunnevyöryn, itkemisen, epätoivon ja väsymyksen jälkeen alan selättää pahinta ja alkaa nauttimaan lomasta. Samalla päässä pyörii kuinka tästä lomasta pitää nyt nauttia ja samalla kai jotenkin kasvaa ihmisenä, kadottaa stressi ja ahdistus, oppia olemaan ja matkustamaan yksin ja ties mitä muuta. Etten saisi katsoa resortissa liikkuvia pariskuntia ja tuntea alemmuutta kun en pystynyt pitämään avioliitostani kiinni, kuinka mieheni päästi minusta irti sanoen että näin on tosiaan parempi kaikille (ollen varmasti aivan oikeassa) ja kuinka uusi rakas ei vaan pystynyt tähän. Ja samalla on upeaa kuinka olemme ex-mieheni kanssa niin hyviä ystäviä ja toistemme tukiverkko vieläkin. Se paine olla väkisin rakastavaisia on kadonnut meidän väliltä, ollaan saatu omaa tilaa ja kaikkien on parempi olla ja hengittää. 

Koh Samui on aivan upea. Tämä resortti on aivan upea. Jos olisin varannut matkaa vain itselleni, olisin ottanut majoituksen lähempänä elämää ja palveluita, mutta on täällä ihanan rauhallista (ja upeaa, siistiä, ihanaa). Ei hälinää, vain allastasoilta tippuvan veden lotina, linnut, kallioihin iskeytyvät aallot ja hieman ääntä viereiseltä tieltä.

Ilta juuri pimenee ja istun yksin infinity poolin äärellä Mojito kädessäni päälläni ihanan viileät kosteat bikinit ja paita. Vihdoin en meinaa pökerryä kuumuudesta! Illallisvaihtoehtoina on pöytä yhdelle hotellin ravintolasta tai 800 metrin päästä kalaravintolasta. Illallisen syöminen yksin on ehkä pahinta koko reissulla. Aamupala, lounas, kahvila ja drinkit yksin vielä menee, mutta illalliselle mennään yhdessä rakkaan, ystävien tai perheen kanssa. Kotona se ei niin haittaa, itse tehty ruoka omassa kodissa ei tunnu niin yksinäiseltä kun seurana on kuitenkin joko lapsi tai koirat. Mutta nyt, huokaus. Toivottavasti löydän vielä seuraa. Joogasta löysin neljä latvialaista naista keiden kanssa söin hieman vaivaannuttavan kasvisruokaillallisen joogaresortin buffetista. Ehkä yksinolo on kuitenkin vähemmän vaivaannuttavaa kuin vaivaannuttavat hetket porukassa? 

Näihin mietteisiin terveiset uskomattoman lämmön ja kosteuden keskeltä mitä Suomi-tytön on vaikea päivisin sulattaa, vehreyden, meren, auringon ja hemmottelun keskeltä. Lepo tekee hyvää kaiken stressin, surun, sairastelun, arjen pyörittämisen ja paineiden keskeltä. Ja wuuhuu, kun tulen takaisin odottaa minua aso-kolmion näyttö(!) ja oman elämän pala palalta rakentaminen. Kyllä siihen vähän lepoa ja mielenrauhaa kaivataankin. 

Kevättä rintaan, 

<3 Eerika

Share
Ladataan...

Pages