Ladataan...
Bee Stings

Olen useasti julkisuudessa puhunut kohtaamastani väkivallasta. Eniten olen puhunut tapauksesta, jossa entinen miesystäväni pahoinpiteli minut uudenvuodenpäivänä 2011. 

Olen asiasta puhuessani kertonut, kuinka itse jouduin taistelemaan tieni ulos asunnosta, jossa minua hakattiin. Olin pahoinpitelyn tiimellyksessä onnistunut lähettämään äidilleni viestin, jossa pyysin häntä soittamaan poliisit ja viestin saatuaan hän soitti välittömästi hätäkeskukseen. Poliisit tulivat kyllä paikalle- he nimittäin kököttivät maijassaan noin sadan metrin päässä talosta, kun vihdoin pääsin ulos. 

En ymmärrä miksi poliisit eivät tulleet sisälle taloon, vaikka heille oli ilmoitettu, että siellä on jo pari tuntia pahoinpidelty ala-ikäistä tyttöä. Siitä olen aivan varma, että jos en itse olisi päässyt pakenemaan ulos, exäni olisi tappanut minut asuntoon. Tämän vuoksi minua karmaisee ajatus vähän matkan päässä, kaikessa rauhassa istuvista poliiseista. 

En tiedä, johtuiko heidän toimimattomuutensa siitä, että pahoinpitelijän sukunimen perusteella he olettivat kyseessä olevan romanien välinen välienselvittely, johon ei jaksa puuttua, tai sitten vain narkkarien välinen tukkapölly, jonka selvittämisen sijaan voi vaikka nauttia kahvit ja donitsit. 

Selvää on kuitenkin se, että Suomessakaan kaikki eivät uskalla, tai voi luottaa virkavallan apuun. Tällaisia ryhmiä ovat muunmuassa paljon ennakkoluuloja kohtaavat etniset vähemmistöt, päihdeongelmaiset ja seksityöläiset. Siksi nyt on kehitetty Artemiksen sateenvarjo -niminen turvasovellus, joka lähettää hälytysviestin käyttäjän joutuessa vaaralliseen tilanteeseen ja mahdollistaa tarpeen tullen myös käyttäjän puhelimen paikantamisen. Kansanedustaja Anna Kontulan aloitteesta kehitetty sovellus on ensimmäinen, jonka suunnittelussa lähdettiin suurimmassa väkivaltariskissä elävien kokemuksista. 

Kiitos kymmenien ihmisten vapaaehtoistyön, on sovellus nyt melkein valmis. Sitä on testattu kadulla toimivien seksityöntekijöiden kanssa Suomessa ja Intian Mumbaissa. Jo testauksen kuluessa se onnistui ehkäisemään ainakin kaksi väkivaltatilannetta, eli se myös toimii. 

Koska kaikilla on oikeus turvaan, sovellus halutaan pitää käyttäjilleen ilmaisena. Tämän vuoksi se tarvitsee rahoitusta hälytystekstiviesteistä koituvien kulujen kattamiseen ja sovelluksen jalkauttamiseen seksityöläisten ja muiden turvaa tarvitsevien pariin.

Kiitos, kun lahjoitat, tai jaat tietoa Artemiksen sateenvarjosta. Linkin kautta näet lisätietoja ja voit lahjoittaa:

https://www.artemisumbrella.com/fi/oikeus-turvaan/

Ladataan...
Bee Stings

Päätimme ystäväni elokuvaohjaaja Aino Sunin kanssa kirjoittaa ajatuksiamme Helsingin Sanomissa viime perjantaina julkaistusta artikkelista, (https://www.hs.fi/nyt/-2000005631063.html) jossa Mike Pohjola ehdotti kymmenen vuoden taukoa naisiin kohdistuvan väkivallan kuvaamisesta fiktiossa.

Me käsittelemme molemmat taiteessamme naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mielestämme kymmenen vuoden käsittelykiellon ja naisen vartaloa kaupallistavan, mieskeskeisen tarinan väliin jää iso määrä tutkimisen arvoisia mahdollisuuksia. Väkivallan kieltämisellä fiktiossa ei saavuteta todellisen väkivallan loppumista. Päinvastoin, tekemällä uhrin kokemuksesta tabu ja kielletty puheenaihe, vain pahennetaan uhrin häpeää. Haluamme muistuttaa, että väkivaltaa kohdanneet naiset voivat itse haluta käsitellä omaa kokemustaan taiteen kautta.

Juurikin artikkelissa mainittu Twin Peaksin
muoviinkääritty kaunotar Laura Palmer on minulle samaistuttava ja inspiroiva hahmo. Minä olen tullut elämäni aikana useasti raiskatuksi sekä kohdannut parisuhdeväkivaltaa ja siksi useiden miesten hyväksikäyttämä ja seksuaalimurhan uhriksi joutunut Palmer on minulle voimauttava esikuva. Koen tärkeäksi, että fiktiossa esitetään myös traagisia tarinoita, koska ne ovat monelle arkipäivää. Jos oma identiteetti on muodostunut väkivaltaisten kokemusten siivittäminä, on turhauttavaa nähdä kuvattavan ainoastaan onnistumisia. Selviytyjätarinoiden ulkopuolelle jää kertomuksia, joissa ei välttämättä ole onnellista loppua. 
 
Pelastava mies voi olla myös naisen oma fantasia. Minä itse koen tarvitsevani tarinoita pelastavista sankarimiehistä, koska sellainen on minun kokemuksistani puuttunut. Ihannetilanne olisi tietenkin, että raiskaus- tai väkivaltatilanteessa naisesta kuoriutuisi oman elämänsä ninja sapeleineen joka pelastaa itse itsensä, mutta neljävuotiaasta saakka väkivaltaa kohdanneen näkökulmasta tämä tarina ei tunnu samaistuttavalta. Minä tarvitsen Twin Peaksin sankariagentti Dale Cooperia, joka tarttuu Laura Palmerin kädestä ennen murhatuksi joutumista ja sanoo ”mennään kotiin”.
 
Suhtaudumme kielteisesti ilmaisunvapauden rajoittamiseen taiteessa. Taiteen kautta synkimmätkin pelot, häpeällisimmät muistot ja torjutuimmat fantasiat voi nostaa päivänvaloon, jolloin niistä tulee helpompi kantaa. Emme halua olla hiljaa vain koska joistain asioista on vaikea puhua oikeaoppisesti. Kyse ei ole siitä, etteikö vallalla olevaan misogynistiseen kertomukseen tulisi etsiä vaihtoehtoja. Olemme itse valmiita näkemään vaivaa löytääksemme omanlaisiamme, vaihtoehtoisia tapoja. Koemme, että meillä on oikeus käsitellä kokemuksiamme. Samalla hyväksymme mahdollisuuden, että teoksemme eivät miellytä kaikkia. On silti parempi ottaa riskejä kuin vaieta. 
 

 

Kuvat: Aino Suni - Mercedes Bentson levynkannet

Ladataan...
Bee Stings

Seiskan toimittaja kysyi sinulta 19.10 Tuntemattoman sotilaan ennakkonäytöksen yhteydessä mielipidettäsi #metoo-kampanjasta, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota seksuaaliseen häirintään.

Ensin vähättelit seksuaalirikoksia sanomalla: ”– Minä en tämmöisistä asioista kommentoi mitään, se on hömppää!”

Toimittajan kysyttyä, mitä tarkoitat hömpällä, teit kansanedustajaurasi pohjanoteerauksen sanomalla hymyillen:

 ”– Jos joutuu (seksuaalisen ahdistelun kohteeksi), niin mitä siitä välittämään. Eihän siitä jälkeä jää.” Tämän jälkeen nauroit vielä makeasti kommenttisi päälle.

Minun tietenkin pitäisi kirjoittaa tämä avoin kirje jollekin vielä vaikutusvaltaisemmalle taholle, koska en voi käsittää, kuinka sinun kaltaisesi ihminen saa työskennellä eduskunnassa. Mutta koska sinulla kuitenkin on kansanedustajana vaikutusvaltaa paljon, etkä vaikuta oikeasti tietävän, mitä jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää, päätin kirjoittaa tämän sinulle.

Minä kerroin #metoo-kampanjassa muunmuassa siitä, kuinka minua käytettiin ensimmäisen kerran seksuaalisesti hyväksi neljävuotiaana. Ja sinä, kansanedustaja, kutsut julkisesti tätäkin kokemusta hömpäksi ja luulet, ettei siitä jäänyt jälkeä.

Kerron sinulle nyt, etteivät sinun luulosi pidä paikkaansa ja kerron myös niistä jäljistä, jotka hyväksikäyttö jätti heti tapahtuman jälkeen, sekä niistä jäljistä, jotka ovat olemassa edelleen, eivätkä koskaan lähde pois.

Heti tapahtuman jälkeen äitini joutui linnoittautumaan kanssani kotiin, koska hyväksikäyttäjäni oli uhkaillut minua, pientä neljävuotiasta tyttöä sanomalla, että sekä minä, että äitini kuolemme, jos minä kerron hyväksikäytöstä. En pystynyt syömään mitään ja minulla oli niin likainen olo, että ainoastaan syljin ja oksensin. Tämä neljävuotiaan lapsen kokemusko on hömppää, Teuvo?

Hyväksikäyttö, joka ei sinun mukaasi jätä jälkeä, laukaisi minulla jo lapsena paniikkihäiriön, traumanjälkeisen stressihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Teini-ikäisenä minut raiskattiin ja tämän hömpän jälkeen valuin verta, ihossani oli jälkiä (jälkiä, Teuvo!) tupakansytyttimestä, jolla raiskaajani poltti minua ja lopuksi yritin paeta asunnosta veitsen kanssa.

Tänäpäivänä olen 24-vuotias, avohoidossa, kykenemätön opiskeluun ja päivätyöhön ja käynyt useita vuosia psykoterapiassa. Sairastan masennusta, minulla on itsetuhoisia ja väkivaltaisia ajatuksia ja satutan itseäni säännöllisesti. Myös äitini masentui ja joutui työkyvyttömäksi lapsuuteni hyväksikäyttöhömpän vuoksi.

Minä olen aivan kauhuissani siitä, että sinä Teuvo Hakkarainen työnimikkeesi mukaisesti edustat kansaa. En toisaalta yhtään ihmettele, että niin moni seksuaalirikollinen jää tuomitsematta, jos sinun mielipiteesi todella edustaa jotakin osaa tästäkin kansasta.

Tämä avoin kirje ei niinkään ollut mikään kysymys, johon odotan vastausta. Halusin vain kertoa sinua esimerkkejä siitä, minkälaisia jälkiä seksuaalinen väkivalta jättää ja mitä kokemuksia sinä kommentillasi halveksuit.

Pages