Vaaroja kohti

Kuten kesän suunnitelmissa mainitsin kuuluu kesään piipahdus mökkihommissa Vuokatinvaaran kupeessa.

Pakkasimme tällä kertaa mukaan myös trangian ja selkäreput, jotta voimme halutessamme piipahdella päiväretkillä tai puolen päivän retkillä vaaralla ja sen tuntumassa.

Olisimme tosi mielellämme lähteneet pidemmällekin vaellukselle kesän aikana. Alunperin taidettiin puhua Kolista, mutta sitten päädyttiin pohtimaan Hossaa, koska se olisi Vuokatista enää pienen matkan päässä. Mutta koska lähdimme reissuun lentämällä, olisi retkestä saattanut tulla kaikkineen vähän vaivalloinen - vähintäänkin aikaa vievempi kuin olimme lähtökohtaisesti ajatelleet. 

Lisäksi kasvava ja loppusuoraa lähenevä mahani ei ehkä enää arvosta painavan rinkan kantamista selässä. Jotenkin tuntuisi epäreilulta laittaa mies kantamaan suurinosa (raskaimmista) tykötarpeista. Ja tulihan sitä kesään kaikenlaista muutakin puuhailtavaa, joten se ei sitten enää tuntunut niin tärkeältä.

Niinpä päädyimme katselemaan kartalta tarkemmin Vuokatin ja Sotkamon lähimaastoja ja mietimme, kuinka pitkälle ylipäätään viitsisi lähteä, jos mielii selvitä yhdessä päivässä sinne ja takaisin. 

Tähän mennessä olen päässyt Eino Leinon polun alkuun. Mies lentää tänään mökille, joten katsotaan sitten mihin me oikeasti tästä taivumme. Lapselta jo vähän yritin kysellä, kuinka pitkää matkaa hotsittaisi lähteä yrittämään. 

Hiidenportin kansallispuisto sekä Vuokatinvaaran tarkempi kouluaminen taitavat olla ne jutut nyt tänä kesänä.

 

Lue myös:

Miten minussa heräsi eräilijä?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.