Ihanteet, arki ja historia

Uusi vuosi, vanhat ajatukset. Joululoma ei tuonut mitään mullistavia tutkimusideoita eivätkä jumittavat ajatusrattaat lähteneet pyörimään juurikaan sen sutjakammin kuin ennen joulua.

Ehkä inan verran jotain kuitenkin tapahtui, sillä älysin ryhtyä lukemaan tutkimuksia naisten työn historiasta Suomessa. Tai no oikeastaan en edes itse älynnyt, vaan vouhkasin puolisolleni siitä kuinka historia kiinnostaa ja hän sitten huomautti että ehkä voisin tässä meneillään olevassa tutkimuksessa sitten jollain lailla painottaa siihen. Siinä kohtaa itsekin tajusin, että historialliset jatkumot ja katkeamiset ovat itse asiassa ihan koko tutkimusongelman ytimessä – ehkä niihin kannattaisi nyt siis alkaa ihan tosissaan paneutua. Eli pääsen siis lukemaan historiantutkimusta, jee! (Ja kyllä, toivoisin että älyäisin näitä asioita ihan itse mutta usein vaan en.)

Tähän mennessä lukemastani olen oppinut sen, että kysymys naisten oikeudesta työhön on aina ollut ristiriitainen: joillekin työ on aina näyttäytynyt velvollisuutena ja toisille taas vapautuksena. Aika usein tämä on ollut jollain tavalla luokkakysymys. Kuten Antti Häkkinen ja Marjatta Rahikainen(1) kirjoittavat: ”lähteminen palkkatyöhön kodin ulkopuolelle on toisessa yhteydessä merkinnyt alistumista käskyläiseksi (talollisen tytär tai torpparin leski joutui piiaksi), toisessa vapautumista itsenäiseen elämään (naimaton säätyläisnainen pääsi isän tai veljen nurkista virkanaiseksi)”. 

Kiinnostavaa on myös se ero, mikä asenneilmaston, naisihanteiden ja arkitoiminnan ja todellisuuden välillä on eri aikoina vallinnut. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa länsieurooppalaisessa ajattelussa nainen nähtiin kotiin keskittyvänä perheenäitinä tai kosijoita odottelevana tyttärenä, mutta etenkin köyhässä maatalousmaa Suomessa naisten arki oli hyvinkin työteliästä ja heidän merkityksensä perheiden toimeentulon kannalta suuri (2). Yhteiskunnalliset ihanteet ja arkinen elämä olivat siis valovuosien päässä toisistaan.

Samoin 50-luvulla Suomessa ajateltiin, että maataloudesta kaupunkeihin töihin siirtyneet naiset olisivat työssä vain toistaiseksi eli kunnes avioituisivat ja jäisivät kotirouviksi Yhdysvaltojen tai Ruotsin malliin. Kotirouvia naisista ei kuitenkaan tullut, sillä heistä tuli hyvinvointivaltiota rakentavia työntekijöitä mm. sosiaali- ja hoiva-aloille. (3)

Yleisesti ja nykypäivään liittyen minua askarruttaa kysymys siitä, mitä yksittäisten ihmisten kannalta tarkoittaa jos yleinen ihanne tai julkisuudessa lausutut odotukset ja oma kokemus ja arkitodellisuus ovat jyrkässä ristiriidassa. Ja että millaisia ratkaisuja ihmiset tekevät, kun koittavat sovittaa yhteen näitä ihanteita ja todellisuutta.

Toisaalta ehkä nykyisin on niin, että yhteiskunnalliset ihanteet äitiyteen ja naisten työssäkäyntiin liittyen ovat jo itsesään hyvin ristiriitaisia. Naisia patistellaan kotoa tuottaviin töihin mutta samaan aikaan puhutaan siitä kuinka pienet lapset tarvitsevat äidin hoivaa ja kiintymyssuhde vaatii kotona oloa. Ja toisaalta monien ratkaisuja edelleenkin määrittää ihanteiden sijaan se, millaiset ovat elämisen reunaehdot. Onko työtä johon mennä, onko hyvää hoitopaikkaa lapselle, onko toimeentuloa tai säästöjä.

Näiden sekavien pohdintojen kanssa siis nyt jatkan historiantutkimusten penkomista, ja toivon että hajanaisista ajatuksista alkaisi tämän vuoden mittaan pikku hiljaa kehkeytyä vähän vähemmän hajanaisia.

 

******

1.       Häkkinen, Antti ja Rahikainen, Marjatta (2001): Naisten työn ja toimeentulon tutkimuksesta. Teoksessa Häkkinen, Antti ja Rahikainen, Marjatta (toim.) Työllä ei oo kukkaan rikastunna”. Naisten töitä ja toimeentulokeinoja 1800- ja 1900-luvulla, s. 8.

2.       Pohls, Maritta (2001): Postineidin virat ja verkostot. Naisten tulo keskiluokkaisiin ammatteihin. Teoksessa Häkkinen, Antti ja Rahikainen, Marjatta (toim.) Työllä ei oo kukkaan rikastunna”. Naisten töitä ja toimeentulokeinoja 1800- ja 1900-luvulla.

3.       Rahikainen, Marjatta (2001): ”Naiset näkyvät Suomessa tekevän vaikka mitä”. Teoksessa Häkkinen, Antti ja Rahikainen, Marjatta (toim.) Työllä ei oo kukkaan rikastunna”. Naisten töitä ja toimeentulokeinoja 1800- ja 1900-luvulla.

Kommentit

Hanna-Kaisa H (Ei varmistettu)

Kuulostaa hyvältä!

Tässä yksi lukusuositus, ellei ole jo listallasi:
Johanna Annola (2011): Äiti, emäntä, virkanainen, vartija. Köyhäintalojen johtajattaret ja yhteiskunnallinen äitiys 1880-1918

Oo, kiitos vinkistä! Ei ollut vielä listalla mutta nyt on :).

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.