Unelmaduunit ja työväenliike

Kuuntelin tänään Unelmaduunarit-podcastin uutta jaksoa, jossa tulevaisuustutkija Ilkka Halava puhuu työelämän tulevaisuudesta Satu Rämön ja Hanne Valtarin kanssa. Työtä ja työelämää pähkäilevänä tutkijana tietysti kiinnostaa kovasti, että mitä Halava aiheesta miettii. Podcast-keskustelussa hän maalailee aika isoja visioita ja varmasti tahallisesti provosoikin, esimerkiksi todetessaan, että ”meistä kukaan ei jää eläkkeelle” (emmekö kuitenkin itse vaikuta siihen, mitä eläkkeiden suhteen tapahtuu?). Samoin Halava on sitä mieltä, että nyt alkava 20 vuoden ajanjakso on jopa ihmiskunnan jännittävin – ja tottahan tuo, mutta ainakin itseäni jännittää työelämän kysymyksiä enemmän se että saadaanko ilmastonmuutosta kuriin ennen kuin on ihan liian myöhäistä. Tästä voi päätellä että oma suhtautumiseni tulevaisuuteen – myös työn ja työelämän tulevaisuuteen – on hieman pessimistisempi kuin Halavalla. On kuitenkin aina virkistävää, että joku vetelee isoja linjoja eikä pelkää heitellä räväköitä näkemyksiä.

Työelämäntutkimuksessa ja sosiologisessa työn tutkimuksessa tuntuu olevan meneillään loputon keskustelu siitä, onko työ uutta, onko se muuttunut ja jos on, niin onko muutos hyvään vai huonompaan suuntaan. Olen itse taipuvainen tasapainoilemaan tylsästi näiden argumenttien keskivaiheilla: muutosta on, mutta on myös paljon samaa. Bloggaaminen esimerkiksi on selkeästi uusi työ ja siinä on paljon kiinnostavia uusia piirteitä, mutta toisaalta naiset ovat jo satoja vuosia sitten tehneet lasten hoidon lomassa kotona pieniä ”itsensä työllistäjän” hommia, esimerkiksi ompelutöitä tai pyykkäystä, joten tässä mielessä äitiysbloggaamisessa on myös jotakin vanhaa. Työelämässä uusi ja vanha menevät limittäin ja lomittain, mutta se ei tarkoita sitä etteikö merkittäviä muutoksia olisi tapahtumassa tai tapahtunut.

Yksi näistä muutoksista on se, että yhä isompi osa työntekijöistä on itsensä työllistäjiä ja yrittäjiä. Näin Halava podcastissa toteaa. Samanlainen viesti välittyy esimerkiksi Veera Nuutisen toimittamasta Uusi työväki -kirjasta, jonka johdannossa Nuutinen myös väittää, että ay-liike on jäänyt jälkeen uusista työn teettämisen tavoista. Myös Halava mainitsee ammattijärjestöjen tarpeen uudistua. Nuutinen kirjoittaa, että tulevaisuudessa työtä tekevien poliittiset liikkeet saattavat olla erinäköisiä, mutta tarve työväenliikkeelle ei ole hävinnyt. Kysymys poliittisuudesta ja ehkä laajemmin ajatellen valtasuhteista onkin se, mitä jäin tämänkertaisen Unelmaduunarit-jakson jälkeen miettimään. Itse kuitenkin näen, että työ ja toimeentulo eivät ole ainoastaan arvontuotannon vaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Halavakin korostaa sitä, miten me ihmiset itse pystymme muuttamaan tulevaisuutta, ja että yhteistekeminen on se millä on väliä. Tulevaisuuden kehityskulut eivät siis ole kiveen hakattuja. Samalla kun mietitään esimerkiksi työn hintaa, pitäisi miettiä myös sitä, miten varmistetaan toimeentulo myös niille, joille ei riitä töitä tai joiden työstä ei enää saa asiallista palkkaa. Työelämän valtasuhteet eivät työn muutoksen mukana välttämättä itsestään häviä tai murru, vaan niitä pitää tietoisesti pyrkiä muuttamaan.

Kommentit

Listaapa paperille Halavan konkreettiset ennustukset ja tutki listaa 20 vuoden päästä. Pahoin pelkään, että Halava paljastuu yhden nykyajan yleisimmän ammatin edustajaksi. Hän on siis paskanpuhuja.

On käsittämätöntä, kuinka erilaisista visionääreistä ja arvailijoista on ruvettu puhumaan tutkijoina ja ammattilaisina. Perinteisesti tutkimukseen on liitetty tuloksien perusteleminen, mutta enää sitä ei vaadita. Sen kuin maalailee omasta päästään.

En tiedä Ilkka Halavan taustasta tarkemmin, eli en siis tiedä mihin hänen tittelinsä tutkijana perustuu. Mutta selvää tietysti on, että esimerkiksi yliopistolla työskentelevä tutkija ei missään nimessä voisi Halavan tavoin kärjistää ja provosoida ja heitellä näkemyksiä. Ajattelin itse asiassa myös ensin Halavaa kuunnellessani, että nyt tulee kyllä ihan hatusta vedettyä kamaa :D mutta sitten kun rupesin tarkemmin miettimään niin tajusin että hän luultavasti tuntee hyvinkin nykyisiä tutkimuskeskusteluja (esim. prekarisoitumisesta, commons-keskustelua ym.) mutta vetää ne sitten oman puhujamankelinsa läpi, jolloin niistä tulee hieman övereitä ja provosoivia juttuja, jotka kuitenkin tietyllä tavalla resonoivat tutkimuksen kanssa. Mielenkiintoista sekin.

" mutta sitten kun rupesin tarkemmin miettimään niin tajusin että hän luultavasti tuntee hyvinkin nykyisiä tutkimuskeskusteluja (esim. prekarisoitumisesta, commons-keskustelua ym.) mutta vetää ne sitten oman puhujamankelinsa läpi, jolloin niistä tulee hieman övereitä ja provosoivia juttuja, jotka kuitenkin tietyllä tavalla resonoivat tutkimuksen kanssa."

Googlella löytää muutaman jutun Halavasta. Niistäkin tulee mieleen, että mies esiintyy tutkijana ainoastaan tuotetta myydäkseen. Hänen todellista kompetenssiaan epäilen.

Varsin moni tulevaisuuden ennustus on mennyt pieleen. Jos vuosikymmenen takaiset puheet olisivat toteutuneet, ei meidän enää pitäisi käydä työpaikoilla vaan tehdä etätöitä syvällä maaseudulla. Sen sijaan on alettu rakentaa työkeskittymiä, joihon yritetään haalia eri alojen osaajia, jotta syntyisi kerrannaisvaikutusta.

Liina-joka-ei-jaksa-kirjautua (Ei varmistettu)

Mahtavaa! Mulla olis tästä vaikka minkälaista ... keskusteltavaa ... ehkä ennemminkin kuin sanottavaa, enkä meinaa saada sitä vähääkään nyt järkevästi ulos. Tuntui vaan jotenkin niin ihanalta, että joku muukin miettii näitä samoja juttuja: että miten taataan toimeentulo ihmisille, joita tämmöinen Uusi Työ (TM) ei tavoita; että miten ja mistä löytyy merkityksellisyyden kokemus, jos ei ole työtä eikä selvää paikkaa yhteiskunnassa, eikä ehkä syystä tai toisesta resursseja raivatakaan sellaista; löytyykö kaikille ihan oikeasti muka jotain uutta (itse en usko) ja niin edelleen.

Oikeastaan haluaisin mennä tästä joskus juttelemaan kaljalle, mutta sen ehdottaminen tuntuu vähän kiusalliselta kun emme tunne, ja sikstoisekseen epäkäytännölliseltä, koska muutin ruuhkavuosiin asumaan enkä ikinä pääse mihinkään kaljalle oikeasti. Sitä paitsi et ehkä juo kaljaa. Mistäs sen tietää.

Ei vitsi mikä ihana kommentti! En nyt osaa tähän hätään todeta muuta kuin että kyllä mä juon kaljaa aika mielelläni. Ja jos joskus sieltä ruuhkavuosista sattuisit ehtimään niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.