Ladataan...

Kirjoitatko perheteemaista tai perheteemoja sivuavaa blogia? Onko blogissasi kaupallisia yhteistöitä? Tule haastateltavaksi tutkimukseeni!

Meneillään olevan tutkimukseni ytimen muodostavat bloggaajien haastattelut, ja muutama vielä puuttuu. Etsin haastateltavaksi bloggaajia, joilla on blogissa esillä myös äitiyteen tai perheeseen liittyviä teemoja, ja jotka suhtautuvat bloggaamiseen ainakin osittain ammattimaisesti tai kunnianhimoisesti. Osalla tähänastisista haastateltavista blogi on muodostunut päätyöksi, osalla taas blogista tulevat pienet tulot ovat tarpeellinen lisä esimerkiksi hoitovapaalla. Toisille blogi on ollut portti uudenlaiseen työhön tai yrittäjyyteen, joillekin hengähdystauko tai ”jotain omaa” kun aika kuluu kotona lasten kanssa.

Jos siis tunnistit itsesi tästä kuvauksesta, ota minuun yhteyttä niin kerron lisää haastattelusta ja sen sisällöistä! Sähköpostini on katariina.makinen@uta.fi.

Lisätietoa tutkimuksesta täällä: http://www.uta.fi/yky/yhteystiedot/henkilokunta/katariinamakinen/index.html

 

Ladataan...

Tämä on aihe, jota olen pyöritellyt mielessäni pitkään ja eri yhteyksissä, mutta jota en saa oikein itsellenikään jäsenneltyä. Kirjoittaminenkin tuntuu hankalalta, mutta ajattelin yrittää.

Omaa tutkimustani (kaikkea tähän asti tekemääni) voi varmaankin luonnehtia yleisellä tasolla kriittiseksi: minua kiinnostavat valtasuhteet, eriarvoisuudet, näennäisesti simppeleiden asioiden ja ilmiöiden taakse kätkeytyvät ongelmat ja vahingoittavat käytännöt. Olen saanut tutkijankoulutukseni sukupuolentutkimuksessa, jossa feministinen kritiikki ja siitä nouseva ote tutkimukseen on kantava voima. Samaan aikaan feministisessä tutkimuksessa on kuitenkin perinteisesti korostettu tutkimuksessa itsessään muodostuvia valtasuhteita ja tutkittavien ihmisten kunnioittamista. Usein feministinen tutkimus on myös suoraan pyrkinyt antamaan äänen tai tuomaan esille tietyn ihmisryhmän kokemuksia, asettunut ikään kuin tutkittavien tai tutkimukseen osallistuvien ihmisten rinnalle.

Monessa tutkimuksessa feministinen kritiikki asettuu kuitenkin hankaukseen sen kanssa, mitä ihmiset itse kertovat elämästään ja arjestaan. Se, mikä tutkijalle näyttäytyy ongelmallisena ja yhteiskuntakritiikin kohteena, voi tutkittavalle itselleen olla neutraalia tai myönteinenkin kokemus. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa se, että tutkimuksessa tunnistetut syrjivät käytännöt eivät välttämättä niihin osallisten tai niitä kohtaavien mielestä ole itsestään selvästi syrjiviä. Tutkija tekee tulkintojaan erilaisessa kehyksessä ja erilaisista lähtökohdista kuin tutkimukseen osallistuva ihminen, jolloin kumpikin näkökulma voi omasta lähtökohdastaan olla perusteltu. Toistuva kysymys tutkimuksen tekemisessä siis on, miten pitää tutkijana kiinni omista perustelluista tulkinnoistaan, ja samalla tehdä oikeutta tutkimukseen osallistuvien ihmisten omille kokemuksille ja tulkinnoille.

On tietysti erilaisia tutkimuksia – kaikissa ongelmaa ei ole, ja joskus tutkija tekee tietoisen valinnan ottaessaan täysin tutkimukseen osallistuvien ihmisten näkökulmasta poikkeavan lähestymistavan. Itse olen tehnyt näin esimerkiksi silloin, kun tutkimuksen kohteena oli maahanmuuttovastainen keskustelu (kysymys tutkittavien kunnioittamisesta ei silti poistunut). Myös sillä, minkälaiset tutkimuskysymykset tutkimusta ohjaavat, on iso merkitys.

Tässä bloggaamista käsittelevässä meneillään olevassa tutkimuksessa olen koittanut asetella tutkimuksen lähtökohtia siten, että tutkimukseen osallistuvien ihmisten omat kokemukset ja tulkinnat saisivat paljon tilaa. Tästä huolimatta hankausta on, ja tietysti kuuluukin olla. Toisaalta tässä tutkimuksessa kiinnostavaa ja inspiroivaa on myös haastatteluissa esiin pulpahteleva ihmisten oma kriittisyys ja taipumus pohdiskella monelta kantilta ongelmallisiakin asioita. Tällöin tutkijan ja haasteltavan näkökulmat voivat olla ainakin osittain yhteneväisiä – tai parhaimmillaan tutkimus antaa selityksen haastateltavien tietyille yksittäisiltä vaikuttaville kokemuksille, ja asettaa ne laajempaan yhteyteen.

En usko että pääsen näissä pohdinnoissa tai tutkimuksen tekemisen käytännöissä koskaan sellaiseen tilanteeseen, että ristiriitoja tai hankausta ei olisi. Koen kuitenkin tärkeänä kuljettaa näitä ajatuksia ja hankaluuksia mukanani tutkimuksen tekemisen eri vaiheissa ja aiheesta toiseen.  

 

Ladataan...

Eräs uskollinen lukijani huomautti, että postauksia ei ole tullut yli kuukauteen. Voisi kuulemma olla aika taas kirjoitella. Pahoittelut siis vaikenemisesta! Toivoisin voivani kertoa, että hiljaisuus täällä johtuu ahkerasta tutkimuskirjoittamisesta, kuten huhtikuun lopulla ennustelin. Ikävä kyllä kirjoitussuunnitelmani eivät menneet ihan putkeen. Rehellisesti sanottuna en oikein päässyt edes näköetäisyydelle kyseisestä putkesta. Elämä sotki työnteon enkä kirjoittanut toukokuussa muuta kuin yhden gradulausunnon. Vaan nyt voisi olla taas aika ryhdistäytyä!

Viime aikoina olen miettinyt blogien lukijoita, tarkemmin sitä tekevätkö lukijat oikeastaan yhtä lailla töitä kuin kirjoittajat. Harva blogihan olisi mitään (tuskin edes olemassa) ilman lukijoita. Ja parhaimpien blogien kommenttikentissä ahkerat ja innostuneet lukijat jaksavat käydä keskustelua, tsempata ja kannustaa ja kritisoidakin. He muistavat mitä bloggaajan elämässä on aiemmin tapahtunut, he käyvät lähes päivittäin vilkaisemassa olisiko tullut uutta luettavaa. Kaiken tämä lukijat tietenkin tekevät, koska kokevat saavansa itse jotakin arvokasta blogin seuraamisesta. Se, että itse kokee saavansa jotakin arvokasta, ei kuitenkaan tarkoita etteikö samalla voisi tehdä ilmaista työtä.

Olen tutkimuksessani keskittynyt tosi paljon bloggaajiin ja heidän toimintaansa, ja siksi en ole montakaan ajatusta uhrannut lukijoiden tai seuraajien merkitykselle. Samoin bloggaajat itse, kirjoittaessaan blogityöstä, korostavat usein omaa toimintaansa sekä sitä mitä he ”antavat” lukijoilleen. Jos mietitään blogeissa rakentuvaa rahataloutta, on lukijoilla ja heidän toiminnallaan kuitenkin lopulta todella iso merkitys ja taloudellinen arvo. Myös lukijat antavat bloggaajille aikaansa ja työtänsä.

Yksinkertaistetusti ilmaistuna bloggaajat myyvät yhteistyökumppaneilleen pääsyä tai suhdetta tiettyyn lukijakuntaan. Kaupallinen yhteistyö blogeissa on kannattavaa, koska blogin välityksellä kaupallinen toimija saa yhteyden isoon joukkoon ihmisiä, jotka parhaassa tapauksessa ovat juuri haviteltua kohderyhmää. Merkityksellistä ei ole kuitenkaan pelkkä yhteys, vaan se suhde joka bloggaajan ja lukijoiden välille on rakentunut: vaikuttajamarkkinoinnin idea kai on nimenomaan ”vaikuttajan” vaikutusvallassa. Tietyn bloggaajan suositus painaa enemmän kuin satunnainen sanomalehtimainos.

Lukijoiden tai seuraajien merkitys askarruttaa minua nyt, koska olen paraikaa lukemassa Kylie Jarrettin kirjaa The Digital Housewife, joka käsittelee digitaalista työtä ja erityisesti kuluttajien tekemää ilmaista työtä. Digimaailman kuluttajina tuotamme ilmaista sisältöä, ja samalla myös dataa, jota voidaan kerätä ja myydä edelleen (mm. tapaus Facebook). Jarrettin pointti on, että tämä on itse asiassa ilmaista työtä, jota erilaiset kaupalliset toimijat hyödyntävät (jopa riistävät).

Aivan mahtavaa Jarrettin kirjassa on, että hän soveltaa marxilaisen feminismin teorioita tämän ”kuluttajatyön” miettimiseen. Digital Housewife siis viittaa siihen, että digitaalisessa taloudessa ja siihen sisältyvässä palkattomassa uusintavassa työssä on yhtäläisyyksiä feministien teoretisoimaan kotityöhön - tai ainakin feminististä kotityötä koskevaa teoriaan voi käyttää digityön ymmärtämiseen. Tämä on mielestäni ihan todella kiinnostava lähtökohta, ja iloitsen kovasti että löysin kyseisen kirjan – marxilaiset feministit ovat omaakin sydäntä lähellä, ja toisaalta Jarrettin projekti eli feministisen teorian tuominen digitaalisen talouden ja kulttuurin tutkimuksen keskiöön on niin sanotusti asioiden ytimessä.

Pages