Ladataan...

Viime viikolla täällä Tampereella oli eräs väitöstilaisuus, jota odotin lähes yhtä suuren jännityksen vallassa kuin aikoinaan omaa väitöstäni. Ja ihan superhienostihan se meni, vaikkei vastaväittäjä John O’Neill helpolla päästänytkään. Väitöksen aiheena olivat ei enempää eikä vähempää kuin meidän ihmisten tulevaisuuden ratkaisevat kysymykset, sillä puolisoni Lauri Lahikainen väitteli aiheesta ilmastonmuutos ja yksilön vastuu.

Filosofia näyttäytyy monille ehkä helposti vähän eteerisenä ja abstraktina tieteenalana, mutta tässä hyvä esimerkki siitä, että itse asiassa filosofian metodein on mahdollista kysyä kysymyksiä, jotka ovat mitä konkreettisimpia ja akuuteimpia – silti tinkimättä ajattelun analyyttisyydestä ja hienovaraisuudesta.

Laurin työn lähtökohtana on, että ilmastonmuutos ei ole erillisten yksilöiden sattumalta tuottama ongelma, vaan kapitalismiin ja muihin yhteiskuntarakenteisiin liittyvä ongelma. Yhteiskuntamme on siis rakentunut siten, että sen normaali toiminta tuottaa ilmastonmuutosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kysymykset yksilöiden vastuusta muuttuisivat merkityksettömiksi, päinvastoin: meillä on vastuu siitä, miten ylläpidämme tai muokkaamme yhteiskunnallisia rakenteita ja valtasuhteita.

Väitöstilaisuuden alussa on aina lektio, jossa väittelijä esittelee väitöskirjansa aiheen yleistajuisesti. Laurin lektio löytyy julkaistuna yliopiston verkkolehti Alustasta, suosittelen!

 

***

ps. Laurin vastaväittäjä saapui Suomeen Englannista junalla, koska hän ei ole ilmastosyistä lentänyt kymmeneen vuoteen. Siinä siis esimerkkiä muillekin tutkijoille – toki nuorempien voi olla paljon vaikeampi järjestää aikataulujaan ja matkustustapojaan yhtä joustavasti. Mutta ainakin voi aina pitää mielessä, että tilaisuuden tullen tarkistaa vaihtoehtoja lentoreiteille.

ps.2. Alustaa kannattaa muutenkin seurailla, jos popularisoitu tutkimustieto kiinnostaa – hiljattain siellä on julkaista esimerkiksi tämä kiinnostava juttu työstä, äitiydestä ja yrittäjyydestä.