10 vuotta, 14 muuttoa

Bluestocking

Kun luen Karjalaisesta, että suomalainen muuttaa elämänsä aikana keskimäärin seitsemän kertaa, tyrskähdän ääneen. Itse olen 28-vuotias ja muuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana neljätoista kertaa. Hei, olen Minja ja olen addiktoitunut muuttamiseen!

 

Kun palasimme vuoden Berliissä asumisen jälkeen poikaystäväni kanssa takaisin Suomeen kolme vuotta sitten, muutimme eri kaupunkeihin. Ja eri kaupungeissa olemme sen jälkeen pysyneet. Itse olen tuona aikana muuttanut Turusta Lahteen ja lisäksi kerran Turun sisällä asunnosta toiseen. Ensimmäisestä täysipäiväisestä opettajantyöstäni lähtien olen säästänyt käsirahaa omistusasuntoon. Kun sitten sain viran Lahdesta, olin asunnon ostamisen sijaan kaukaa viisas ja säilytin tyhjät pahvilaatikot vuokra-asunnon kellarissa. Onneksi, sillä toukokuun lopussa edessäni on - yllätys, yllätys! - muutto. Siihen saakka reissaan viikottain Lahden ja Tampereen väliä, kuten olen tehnyt koko vuoden.

 

TNS Gallupin laaja tutkimus vuodelta 2013 kertoo, että suomalaisissa on herännyt “tyytyväinen kotimaterialismi”. Tällä tarkoitetaan, että koti on suomalaisille yhä tärkeämpi merkitysten tuoja ja kotiin kulutetaan yhä enemmän rahaa. Ei ole sattumaa, että sana “kotoilu” päätyi vuonna 2011 Kielitoimiston sanakirjaan: Talouselämän mukaan jopa joka viides suomalainen oli vuonna 2013 innokas kotoilija, toisin sanottuna downshiftaava pesänrakentaja. Juuri sellainen, millaiseksi ajattelin kymmenen vuotta sitten itsekin aikuistuessani kasvavani.

 

Suomalaisten 2000-luvulla kasvanutta kotoiluintoa vasten en ihmettele, että jotkut pitävät muuttotahtiani hengästyttävänä. Olen saanut myös itseni kiinni ajattelusta, että elämä varmasti asettuu vähitellen uomiinsa ja että toistuva muutos on vain väliaikaista. Mutta miksi sen pitäisi olla, kun kerran nykyinen elämäntapani on itselleni kaikin puolin tyydyttävää? Vähitellen olen ryhtynyt ajattelemaan, että muuttamiseen liittyvät velvollisuudet itse asiassa vapauttavat energiaani huomattavasti. Kun roudaa muuttolaatikoita kerran vuodessa, ei paljon KonMaria tarvita: sen huomaa kantopuuhissa ihan konkreettisesti, että mitä vähemmän materiaa, sen helpompi hengittää. Tavaroihin ja esineisiin ei voi kiintyä liiaksi ja niistä on voitava luopua. Tuntuu myös mukavalta ajatella, että voi tarttua uusiin työtilaisuuksiin kun siltä tuntuu, eikä tavaroiden siirtely, vanhasta kodista luopuminen tai uudelle paikkakunnalle muuttaminen aiheuta suurta stressiä tai kestämättömiä tunnekuohuja. Pysyvyyttä on elämässäni kylliksi, kun saan tehdä kiinnostavia töitä, soittaa ystävilleni kun siltä tuntuu ja elää ihan parhaassa parisuhteessa.

 

18-vuotiaana en olisi voinut kuvitellakaan, että nautin kuljeksimisesta ja kaukosuhteesta. Neljätoista muuttoa myöhemmin tiedän paremmin. Esikoisteoskin on jo suunnitteilla: Muuttamisen elämänmullistava taika.

 

Nyt pitää mennä pakkaamaan.

 

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

Täällä toinen muuttaja! Luvutkin taitavat pyöriä about samoissa. :) Ymmärrän siis ajatuksesi aiheesta täysin. Me ollaan asuttu nyt samassa kämpässä 3,5 vuotta, ja johan alkaa olla taas muuttohinku päällä.

Minja Koskela
Bluestocking

3,5 vuotta, vau! Voi vitsi, miten ihanaa kuulla että meitä on muitakin. Aletaan pitämään sellaista muuttajien vertaistuki -rinkiä! Kokoontumispaikka rakennetaan tietty pahvilaatikoista.

Lahtelainen (Ei varmistettu)

Minja, ihan tosissani kannatan. Ala kirjoittaa blogia ihan omasta elämästäskin, ei siis tartte mistään 'kävin kaupassa, ostin ruokaa' tyylisistä asioista, välttämättä, kirjoitella. Mutta siis just tällasia kivoja pikku 'oma elämä' -kirjotuksia olis älyttömän kiva lueskella useemmin!

Ja vielä ihan silkasta uteliaisuudesta, tuutkohan enää Lahteen sijottamaan itteäs, vai viekö väikkärin teko sut lopullisesti Lahtihoodeilta?

Ps. En tiennyt sun asuvan Lahdessa nyt, harmi, koska niin mahtavalta ihmiseltä vaikutat, että jos oisin suhun törmännyt ni varmaan oisin vähintään yhteiskuvaa pyytänyt:D

Minja Koskela
Bluestocking

Ah, ihana kommentti! Kiitos! Ehkä mä rohkenen heittäytyä tälle linjalle teksteissäni vähän useamminkin. Mä olen siis vuoden virkavapaalla ja pesti pysyy Lahdessa. Tuu ihmeessä moikkaamaan, jos törmätään Lahen kaduilla! Näytän jo valmiiks littipeukkua!

Naislaif
Naislaif

Muuttamien on omalla kohdallani aina tarkoittanut merkittävää elämänmuutosta. Lapsuudesa lastenkto ja sieltä isään ja isän uuden vaimon kotiin. Omassa aikuisuudessa: ensimmäinen lapsi. Kolmas lapsi. Yksin asumaan, irti vanhemmuudesta. Ja nyt irti entisestä paikkakunnasta, kohti aviolittooa. 

Siksi en pidä muuttamisesta. Siihen liittyy isosti itsetutkiskelua, muutoksia ja vaikkakin suurin osa on positiivista, niin yhtä kaikki edessä on aina kriisi. 

Pitäisi varmaan harjoitella pieniä muuttoja ihan vain huvikseen :)

Minja Koskela
Bluestocking

Totta, muuttamiseen liittyy aina jokin uus alku! Ja uudet alut voi tosiaan olla aika kuormittavia. Mutta siis kohti avioliittoa? Onneksi olkoon tuhannesti! Se on kuitenkin aika ihana syy muuttaa! :)

Kommentoi

Commenting is closed.