Abortti on jokanaisenoikeus

Bluestocking

Loppuvuodesta eduskunnan käsiteltäväksi tulee lakialoite, joka sallisi hoitohenkilökunnan kieltäytyä abortin suorittamisesta ja aborttilähetteen kirjoittamisesta vakaumuksellisista syistä. Suhtaudun aloitteeseen penseästi, koska:

 

  • Totetutuessaan laki asettaisi eri puolella Suomea asuvat naiset epätasa-arvoisiin asemiin, kun pienillä paikkakunnilla ei välttämättä olisi mahdollista suorittaa aborttia tai saada lähetettä raskaudenkeskeytykseen. Toisin sanoen, mikäli kylässä on kaksi lääkäriä ja molemmat kieltäytyvät abortin suorittamisesta, ei potilaan auta muu kuin hakeutua isommalle paikkakunnalle. Eli onnea stadilaiset! Ja harmi, mikäli satuit syntymään pohjanmaalaiseen pikkukylään.

 

  • Toteutuessaan laki asettaisi hoitohenkilökunnan sisäisesti epätasa-arvoiseen asemaan, kun abortit kasaantuisivat tietyille työntekijöille. Synnytys- ja naistentautiosaston professori Johanna Mäenpää huomauttaa, ettei kukaan gynekologeiksi erikoistuneista lääkäreistä tee abortteja mielellään, mutta mikäli osa lääkäreistä saa lain turvin kieltäytyä abortin tekemisestä, kaatuu työtehtävä muiden lääkäreiden niskaan. Sitä paitsi jokainen gynekologiksi erikoistuva lääkäri tietää, että raskaudenkeskeytykset kuuluvat työhön. Eihän pappikaan voi ilmoittaa, että minäpä hoidankin sitten ainoastaan häät, hautajaiset suorittakoot joku muu. Siispä jos harkitset opintoja synnytysten ja naistentautien parissa: mikäli et ole valmis suorittamaan abortteja, ole kiltti ja punnitse ammatinvalintaasi jo nyt. Teet palveluksen paitsi potentiaalisille kollegoillesi, myös potilaille.

 

  • Rajaamalla abortteja suorittavien henkilöiden määrää ei lopeteta abortteja. Abortteja ei lopeteta myöskään kieltämällä abortit kokonaan. Päinvastoin: Väestöliiton blogi kertoo tytön tai naisen kuolevan vaarallisen abortin aiheuttamiin komplikaatioihin joka seitsemäs minuutti. Joka seitsemäs minuutti. Tämä kylmä fakta on myös syy siihen, miksi pidän nurinkurisena abortin vastustajien argumenttia, jonka mukaan he haluavat "suojella elämää". Kieltojen ja oikeuksien rajaamisen sijaan abortteja on mahdollista ehkäistä kattavalla seksuaalivalistuksella ja ehkäisyvälineiden helpolla saatavuudella. Kysy vaikka raumalaisilta, joiden kotikaupungissa ilmainen ehkäisy käänsi aborttiluvut selvään laskuun. Raumasta kannattaisi ottaa mallia myös Irlannissa, jossa abortti on laiton toimenpide, jollei äidin henki ole varassa. Vihreältä saarelta matkusti aborttikiellon seurauksena vuonna 2012 päivittäin 11 naista Britanniaan tekemään abortin. 124 näistä naisesta oli alaikäisiä. Irlannissakaan abortit eivät siis kiellon seurauksena loppuneet. Sen sijaan naiset joutuvat abortin saadakseen kulkemaan rajan yli pitkiäkin matkoja ja brittilääkärit tekemään abortit, jotka irlantilaislääkäreiltä jää hoitamatta.

 

  • Aborttilainsäädännön tiukentaminen on oven avaus lainsäädännön tiukentamiselle edelleen. Abortin tehneet naiset kantavat pahimmillaan abortista stigmaa, jolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna abortin tehneeseen naiseen kohdistuvaa yhteiskunnallista paheksuntaa. Siitäkin huolimatta, että abortti on voinut tuntua elämäntilanteesta tai fyysisestä hyvinvoinnista johtuen jopa ainoalta vaihtoehdolta, eivät naiset stigman vuoksi useinkaan puhu abortista omilla kasvoillaan, vaikka rohkeita poikkeuksiakin löytyy. On huomionarvoista, että lainsäädännöllä voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Nyt lainsäädäntöä ollaan kiristämässä siten, että usein vaikeaksi koetun valinnan tehtyään aborttiin päätynyt nainen joutuu huomaamaan, ettei lainsäädäntö varauksettomasti tuekaan hänen oikeutta päätökseensä ja omaan kehoonsa. Sen sijaan laki osoittaisi toteutuessaan aborttiin päätymisen olevan tiettyjen tahojen mielestä tuomittavaa ja vieläpä oikeutetusti.

 

  • Lopuksi herää kysymys, ovatko hoitohenkilökunnan vakaumuksellisen osan oikeudet todella tärkeämpiä kuin naisten oikeudet? Sillä siitä aloitteessa on pohjimmiltaan kyse: naisten oikeudet kaventuisivat, mutta hoitohenkilökunnan oikeudet lavenesivat.

 

Entä onko mitään tehtävissä lakialoitteen kaatamiseksi? Toki! Käytä vaikkapa ylläolevia perusteita (muista Rauma!) ja ota yhteyttä lakivaliokunnan jäseniin. Osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@eduskunta.fi.

 

Laura Huhtasaari

Katja Hänninen

Emma Kari (Emma tosin tietää nämä asiat jo, eli kannattaa viestitellä ensisijaisesti muille)

Niilo Keränen

Katri Kulmuni

Suna Kymäläinen

Mikko Kärnä

Antero Laukkanen

Sanna Marin

Sari Multala

Johanna Ojala-Niemelä

Tom Packalén

Antti Rantakangas

Mari-Leena Talvitie

Ville Tavio

 

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

abortti vie helvetin tuleen kitumaan. Siellä madot syövät elävältä. vain Kristus pelastaa

Snon (Ei varmistettu)

No sinulle sitten anonyymi on siellä paikka helvetin tulissa sitten varattuna. Uskonnolla on helppo hallita naisen kehoa, ja on hallittukin ja hallitaan vieläkin..

EMerituuli
Loxodon

Tää on mun mielestä kyllä hirveän kaksipiippuinen juttu ja kirjoitit asiasta tosi rakentavasti, muttet ottanut huomioon sitä, että abortin suorittaminen voi olla jollekin oikeasti traumaattista. Sitä ei ehkä vielä opiskeluaikana edes ajattele niin, mutta myöhemmin vaikka omien lasten synnyttyä abortin hoitaminen voi tuntua aivan hirveältä. Samoin jos gynekologi tai hoitaja alkaa myöhemmin kärsiä lapsettomuudesta - tuntuisi tosi julmalta pakottaa näitä ammattilaisia joko suorittamaan abortteja oman mielenterveyden kustannuksella tai opiskelemaan uusi ammatti. 

En tiedä miten asia kannattaisi hoitaa, mutta tietyissä tapauksissa mielestäni olisi reilua pystyä kieltäytymään. 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentistasi! :) Tämä on tosiaan tunteisiin menevä asia. Olen toki pohdinnoissani ottanut huomioon myös sen, että abortin suorittaminen voi olla tosi vaikea tehtävä. Siksi sitä tulisikin mielestäni pohtia jo varhaisessa vaiheessa ammatin valintaa. Ajattelen, että liki jokaisessa ammatissa on juttuja, jotka voivat tuntua raskailta ja jopa kuormittavilta elämäntilanteesta riippuen. Mikä siis tekisi tästä työtehtävästä erityisen muiden ammattien kuormittaviin työtehtäviin nähden? Eli jos tässä joustetaan esimerkiksi uskonnollisen vakaumuksen perusteella, niin mihin vedetään raja? Kuka on oikeutettu erityiskohteluun ja kuka ei? Toivoisin myös, että abortin stigma vähenisi. Abortin ei tarvitse olla traumaattinen kokemus eikä siitä pitäisi joutua potemaan syyllisyyttä. En usko aborttien lisääntyvän, vaikka stigma vähenisi - aborttiin ei useinkaan päädytä kevein perustein. Pahoin pelkään, että tämä aloite olisi toteutuessaan oven avaus aborttioikeuden ja naisten oikeuksien edelleen rajaamiselle. En pidä sitä myöskään ratkaisuna, joka vähentäisi tai lopettaisi abortit.

EMerituuli
Loxodon

Olen ihan samaa mieltä ja ehdottomasti abortin stigmaa tulisi vähentää. Tosiaan kukaan tuskin abortoi kevyin perustein! Mutta tosiaan oletetaan lapsettomuudesta kärsivän hoitajan suorittavan jonkin lähelle rv20 ehtineen raskauden abortoinnin, niin en kyllä pystyisi kuvittelemaan mitään kauheampaa! Pienten lasten äitinä tiedän myös, että tuo olisi sellainen työtehtävä, jonka suorittamiseen en itse yksinkertaisesti pystyisi, vaikka vielä viisi vuotta sitten luultavasti olisinkin pystynyt menemättä henkisesti rikki. 

Rajaa tähän on tosiaan aika mahdotonta vetää, mutta ihmiset ja arvot muuttuvat aika tavalla opiskeluaikojen jälkeen. Ei sitä 18-vuotiaana ja lapsettomana välttämättä tiedä mihin sitä pystyy vaikka 30-vuotiaana äitiyslomalta juuri palanneena. 

esbe (Ei varmistettu)

"Mutta tosiaan oletetaan lapsettomuudesta kärsivän hoitajan suorittavan jonkin lähelle rv20 ehtineen raskauden abortoinnin, niin en kyllä pystyisi kuvittelemaan mitään kauheampaa!"

Mutta ovatko nämä todella vakaumuksellisia syitä? Melkeinpä kärjistäen voisi sanoa, että juuri äitini syövälle menettäneenä hoitajana tai lääkärinä minulle olisi niin tuskallisen traumaattista hoitaa syöpädiagnoosin voittavaa, etten pystyisi työhöni.

EMerituuli
Loxodon

Eikö tuo esimerkkisi ennemminkin vastaisi tilannetta jossa lapsettomuudesta kärsivä toimii esimerkiksi kätilönä? Jos on menettänyt rakkaansa syövälle, mutta pystyy työssään kuitenkin auttamaan muita syöpään sairastuneita, niin mikäs sen parempaa? 

 

Kiehine (Ei varmistettu)

Ammattilainen osaa erottaa toisistaan siviiliminän ja ammattiminän. Jos työhön kuuluvat tehtävät kuormittavat työntekijää liikaa, niin tilanteesta tulisi keskustella työyhteisön sisällä, esimiehen kanssa ja työterveyshuollossa. Joskus voi alan vaihtaminen olla paras ratkaisu. Se sensijaan ei ole ratkaisu, että osa työntekijöistä alkaa valikoida tehtäviään sillä perusteella, että yhyy, on kurjaa ja rankkaa.

Jos ihminen menee henkisesti rikki työhönsä olennaisesti kuuluvan tehtävän suorittamisesta, niin vikaa tuskin kannattaa alkaa hakea työn sisällöstä.

Kommentoi

Commenting is closed.