Älä sano näin lapsettomalle

Bluestocking

Kolmenkympin korvilla tuttavapiiri alkaa lisääntyä yllättävää tahtia. Some-feedi täyttyy vauvakuvista ja vaaleanpunaisesta vanhemmuudesta. Samaan aikaan odotukset sikiämättömiä ikätovereita kohtaan kasvavat. Erityisesti tämä kohdistuu naisiin, määritelläänhän naiseus usein suhteessa (potentiaaliseen) äitiyteen (lue vaikka Adrienne Richin klassikkotutkimus äitiydestä tai Minna Kelhän äitiyttä käsittelevän väitöskirjan sivut 21-23).

 

Useimmat vanhemmat muistavat, että elämässä oli joskus muutakin kuin yösyötöt ja vaipparuljanssi, ja silti arkeen kuului kiirettä, stressiä ja kivoja juttuja. Ikävä kyllä kaikki eivät muista. Tässä top 3 ärsyttävimmät lapsettomille kohdistetut sutkautukset omasta some-feedistäni:

 

  1. Ei lapseton tiedä, mitä oikea väsymys on. (No ei ainakaan yhtä väsynyttä kuin tämä läppä.) 
  2. Odotapa, kunhan saat omia lapsia. (Odota mitä? Sitä väsymystä?)
  3. Nauti nyt, kun saat käydä vessassa rauhassa. (Tulee ehkä yllätyksenä, mutta wc ei ole spa.)

 

Kun Hannah Conway kysyi Claire Underwoodilta House of Cardsissa, kaduttaako, ettei hän tehnyt lapsia, niin Claire vastasi: “Kaduttaako sinua, että teit?”

 

Niinpä. Rakkaat lapselliset ihmiset: minä en väheksy teidän valintojanne. Olisi mukavaa, jos se olisi vastavuoroista.

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Mun lempikohtaus Sinkkuelämässä on kun Charlotte sanoo Carrielle ja Samanthalle että "We're trying to get pregnant" niin Samantha vastaa sekunnin sadasosassa "Why?!" :D :D :D

Minja Koskela
Bluestocking

Mä olin unohtanut tämän! Klassikkomatskuu. :D

lapseton mies (Ei varmistettu)

Sanon nyt aivan vilpittömästi mielipiteeni.

Minusta olisi mukavaa, että ainakin osa vapaaehtoisesti lapsettomista naisista myöntäisi totuuden, joka on siis se, että olisi halunnut lapsia (haluaa ehkä vieläkin), mutta kun vaatimukset miehelle on niin kovat, että sitä supermiestä ei ole löytynyt sen lapsen isäksi kyseiselle tavisnaiselle, niin on sitten helpompi selitellä, että joo en ois halunnukkaan.

Koska tästähän se on ainakin osalla kiinni. Ei kaikilla, mutta osalla. Yksi ratkaisu olisi tietenkin olla vaatimatta supermiestä puolisoksi ja lapsen isäksi. Vaan kun se ei näytä naisille käyvän, niin minusta rehellisyys ja suoruus motivaatioista ja omista johtopäätöksistä olisi jotenkin arvostettavampaa.

Minja Koskela
Bluestocking

Naisen valinta haluta tai olla haluamatta lapsia ei tapahdu suhteessa miehiin/mieheen. Kuten eivät naisten muutkaan valinnat.

Myös tästä olettamuksesta ja patriarkaattisesta äitiyskäsityksestä ylipäänsä lisää Richin tutkimuksessa.

lapseton mies (Ei varmistettu)

"Naisen valinta haluta tai olla haluamatta lapsia ei tapahdu suhteessa miehiin/mieheen."

Aivan kauheaa itsepetosta. Vähän sama kuin "meikkaan itseäni varten".

Minja Koskela
Bluestocking

Kehotan ihan ystävällisesti ja vakavasti pohtimaan, miksi ajattelet, että naisten tekemiset ja valinnat olisi kohdistettu miehille. Ja huomautan myös, että ei ole järin rakentavaa kertoa miespositiosta, mitkä ovat naisten toiminnan motiivit.

lapseton mies (Ei varmistettu)

Ei kaikki olekaan kohdistettu miehille. Mutta meikkaus on. Samoin halukkuus lastentekoon ja toisaalta sen vieroksuminen myös, liittyy aivan harvinaisen kiinteästi miehiin. Nämä ovat valintoja, jotka tehdään 100% suhteessa miehiin.

Toki siinä mielessä olet oikeassa, että monet naisten enemmän tai vähemmän todellisuutta hämärtävät lausahdukset näistä asioista ovat suunnattu varsinkin toisille naisille.

Naiset kilpailevat toisten naisten kanssa, ja kilpasisarien määrittämät kriteerit eivät anna naisen poiketa laumasta. Kun naislaumassa on määritetty, että miehen pitää olla komea ja varakas, ja lapsen kanssa samaan aikaan pitää hankkia hieno kämppä, niin näinhän se sitten on. Ja jos ei tällaista unelmaa naiselle löydy, niin muita naisia varten on sitten hyvä olla jotain selityksiä aiheesta.

Vähän samaa on toki havaittavissa miesten käytöksessäkin, mutta miehet helpommin jättävät lauman, jos sen määrittämät normit uhkaavat miehen omaa tyytyväisyyttä. Mies voi ottaa täysin erilaisen naisen kuin mitä kaveriporukassa suositaan, ja sen haistattaa koko kaveriporukalle sen jälkeen.

Siinä mielessä olet siis tosiaan oikeassa, että nämä lausahdukset ja pohdinnat liittyen meikkaukseen/ vapaaehtoiseen lapsettomuuteen/ mihin ikinä ovat useimmiten suunnattu toisille naisille. Sen kuitenkin jätät huomioitta, että se todellinen, allaoleva päätös tai ajautuminen johonkin päätökseen, on näissä asioissa aivan täysin kytköksissä miehiin.

Ja universumi nauraa

Voi huh. Tässä mä istun meikattuna toimistossa vaikkei täällä ole yhtään miestä!!?

Ja huhhuh, lapsia en ole tehnyt, koska ei ole vaan koskaan tuntunut siltä. Supermieskin olisi isäksi ollut tarjolla, mutta ei, ei vaan tuntunut hyvältä ajatukselta. Ja ihan itse tuon miehen luulin valinneeni, ihan omaksi ilokseni. Mutta mistäpä minä mitään tiedän. Kiva, että joku muu tietää paremmin :/

lapseton mies (Ei varmistettu)

Istut toimistossa meikattuna, koska haluat osoittaa toimiston muille naisille, että voisit viedä heidän miehensä.

Minja Koskela
Bluestocking

Tämä on feministinen blogi. Se tarkoittaa, että kukaan ei voi perustella muiden toiminnan motiiveja. Oman toiminnan analyysi on ok, jopa suotavaa. Keskustelun edetessä poistan kommentit, jotka eivät noudata tätä linjaa.

Ja universumi nauraa

Väärä oletus. Mä olen täällä aivan yksin.

senna (Ei varmistettu)

kirjoittelijan nimimerkki taitaa olla kantajalleen ajankohtainen vielä pitkän aikaa noilla asenteilla lol lol

Vierailija (Ei varmistettu)

Wow. Mulla ihan rintakehää kuristaa tämän luettuani.

Se, että laittaisin oman kehoni valtavan rasituksen alle ja olisin lopun elämääni vastuussa toisesta ihmisestä, onkin siis aivan mitätön sivuseikka. Syvin olemukseni onkin vain sieluton lapsentekokone, jota sairas kulttuuri johtaa harhaan. Kiitos kun litistit ihmisyyteni takaisin kuosiinsa, lähdenpä tästä kiikuttamaan aivojani narikkaan, jonne ne kuuluvat.

arghh (Ei varmistettu)

Olisi kiinnostavaa tietää, miten oikein perustelut väitteesi. Mutulla?

Kuten Minja jo kirjoitti, "ei ole järin rakentavaa kertoa miespositiosta, mitkä ovat naisten toiminnan motiivit." Eiköhän miesselittämistä ole jo tarpeeksi kuultu (googlaa mansplaining jos et tiedä mihin viittaan). Ei kaikki pyöri aina teidän ympärillä.

Ja hyvä ihminen, muista ettei kaikki naiset todellakaan ole kiinnostuneita miehistä (mä en jaksa nyt kuulla sitä, miten me ollaan on vähemmistö. ei se tarkoita et sä saat tehdä mutkia suoristavia yleistyksiä). Eikä ne miehistä kiinnostuneetkaan meikkaa teidän takia, ainakaan joka kerta.

arghh (Ei varmistettu)

Tää oli siis kommentti lapsettomalle miehelle!

Just (Ei varmistettu)

Haluaako kaikki miehet lapsia? Ei.
Haluaako kaikki naiset lapsia? Ei.

Joo, mies olis kiva. Mutta ihan sama miten huippu tyyppi olisi kyseessä, niin lapsia en kyllä sen kanssa hankkisi. Edellinen suhde huipun tyypin kanssa päättyi eroon, koska mies halusi lapsia ja minä en.

Kommenteistasi huokuu katkeruus naisia kohtaan, koita selvitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei vaan,

Voin kertoa, että oletuksesi on faktuaalisesti väärä. Esimerkiksi tämä tutkimus kertoo, että naisten parisuhdestatus ei selitä vapaaehtoista lapsettomuutta. Varmaan itsekin tiedät, että naisen ei ole erityisen hankala hankkiutua raskaaksi parisuhteen ulkopuolella jos naisella on siihen fyysiset edellytykset.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=1730515

Itse vapaaehtoisesti lapsettomien toimintaan osallistuneena voin vahvistaa tämän myös sillä perusteella, että nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettomiksi identifioituvista naisista suurin osa on parisuhteessa. Itsekin seurustelen ihan tavallisen mutta tietysti ihanan miehen kanssa eikä meille lapsia tule.

lapseton mies (Ei varmistettu)

"Varmaan itsekin tiedät, että naisen ei ole erityisen hankala hankkiutua raskaaksi parisuhteen ulkopuolella jos naisella on siihen fyysiset edellytykset."

Tiedän toki, mutta kovinkin feministi varmasti osaa myös arvioida kuinka paljon raskaampaa on tehdä lapsi kokonaan yksin, kuin jos vierellä olisi toinen vanhempi auttamassa.
(lisäisin vielä erilaisia henkisiä seikkoja taakan raskaudesta ja yhteisten kokemusten palkitsevuudesta, mutta en uskalla mennä tämän pidemmälle kun se ei ole feministisen ajattelutavan mukaista ja blogin omistaja sitten suuttuu...)

Vierailija (Ei varmistettu)

No en kyllä osaa arvioida kun ei mitään kokemusta lapsista ole, mutta varmaan on raskaampaa. Kuitenkin ihan tutkimustietoa on siitä, että äidiksi haluavat naiset Suomessa hankkivat ensimmäisen lapsen riippumatta parisuhdestatuksestaan. On ihan mahdollista että sinkkuäidit haluaisivat kahden vanhemman perheen (en toki väitä sitä tietäväni koska en tiedä), mutta kuten todettua, parisuhdestatus ei vaikuta merkittävästi äidiksi haluavien naisten lastensaantiin Suomessa.

lapseton pari (Ei varmistettu)

Meitä on myös tahattomasti lapsettomia. Yllättävän monia. Vieraille ei vaan halua selitellä että ollaan kyllä käyty kaikki tuhansien eurojen hoidot, mutta silti ei tärppää. Ja ollaan yhdessä vaikka "vikaa" sussa, mussa , meissä tai ei lopulta tietoa kummassa. Tällaista ei vaan halua alkaa selittelemään vieraille. Helpompi on vain vastata, ettei haluta.

society (Ei varmistettu) https://fi.pinterest.com/kario80/childfree-community/

Hymähdin ääneen :'D Minusta olisi mukavaa, että sinäkin äidiksi ryhtynyt myöntäisit totuuden, että olet välillä kitkerän kateellinen meille lapsettomille mm. omasta ajasta, harrastamisesta ja rauhasta joita te pidätte ylellisyytenä. Tämä on yksi syvimmistä syy mitä varten koet oikeudeksesi arvostella vapaaehtoisesti lapsettomien päätöstä elää ilman lapsia.

Sinkku vapaaehtoisesti lapseton nainen. Lapsettomuus on yksi ensimmäisistä asioista mitä kerron itestäni. Miehen on oltava asiasta samalla aaltopituudella ... ja heitä muuten löytyy. En ihan tarkalleen kykene ymmärtämään syitä tehdä lapsia tähän sairaaseen maailmaan. Etenkin, kun tietämistäni lisääntyneistä ihmisistä jokainen on jälkeenpäin itkenyt päätöstään tehdä lapsia. Jokainen rutisi uudesta elämän muutoksestaan; toiset enemmän, toiset vähemmän. Tuorein lasta kantava on myöntänyt minulle alkaneensa nyt kesken raskautensa miettimään adoptiota. On liian myöhäistä aborttiin. Facebookissa hän hehkuttaa vauvavatsaansa.

"I know more people with kids that hate kids than I do people who don't have kids. I feel like a lot of people just have kids because it's what society expects everyone to do. " https://fi.pinterest.com/kario80/childfree-community/

Hikki Kiiri? (Ei varmistettu)

Kiitos tästä arvokkaasta mielipiteestä.

Voin myöntää, että osasyy itselläni lapsettomuuteen on se, ettei vain yksinkertaisesti ole olemassa miestä, jonka geeniperimä olisi niin loisteliaan ihanaa, että haluaisin välttämättä sen omaan kohtuuni kasvamaan. Koska minusta on joskus ihan mukavaa kyseenalaistaa omia päätöksiäni ja antaa itselleni tilaisuus miettiä, olisiko joku muu tapa tehdä asioita mukavampi, olen käynyt ajatusleikkejä siitä tekisinkö lapsen vaikkapa naapurin Pertille tai jollekin ihanalle julkkikselle.

Missään skenaariossa kukaan ei ole koskaan tarpeeksi hyvä.

Mukavan, toimeliaan elämäni vaihtaminen kakkavaippoihin ja lapsen suojelemiseen vain yksinkertaisesti tunnu kovin palkitsevalta vaihdolta - vaikka sillä lapsella olisi kuinka mahtava isä tahansa. Itse asiassa, ainoa tapa jolla suostuisin koittamaan lapsen tekoa olisi kirjallinen sopimus siitä, etten koskaan joudu lapsen kanssa tekemisiin vasten tahtoani: en aio hoitaa, en aio laittaa ruokaa, en aio puhaltaa pipiä tai lohduttaa, en koskaan kuin omasta aloitteestani.

Mutta hei, olet kuitenkin jollain tapaa oikeassa, well done!

Ilargia (Ei varmistettu)

Ei nimerkki "lapseton mies" viitsisi esittää jotain perusteluja sille, että tietää, mitä naiset ajattelevat? Tai tieteellisesti päteviä lähteitä selityksilleen naisten ja miesten "laumakäyttäytymisestä"?

Naislaif
Naislaif

Ihan vain naisena, äitinä, sanoisin myös näin. Jos olisin tiennyt kuinka rankkaa äitiys voi olla, niin olisinko äiti? Asia, jota voi vakavissaan miettiä. Siihen ajatukseen ei kuulu mies, ei yhteiskunta eikä sitä ajatusta mahdollisesti arvostelevat. 

Ystävissäni on lapsettomia, joko omasta tahdostaan tai tahattomasti. He joutuvat aika ajoin puolustamaan kantaansa ja selittelemään ajattelemattomille kysyjille lapsettomuuttaan. Toista sattuu enemmän kuin toista, mutta yhtä kaikki he tuntevat olevansa vähemmän naisia kuin muut. Ja se suututtaa ihan hitokseen.

Minusta ei ole äitiyden myötä tullut parempaa naista eikä parempaa ihmistä. Jotain olen saanut, myönnän ja katson maailmaa toisin, senkin myönnän. On kuitenkin niin, että lapset kuolevat, sortuvat päihteisiin tai muuta vastaava, joten äitiys saattaa olla myös hajottava tekijä. 

Peiliä toivoisin usealle. Pientä pohdintaa ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo oman pienen mielipiteensä ainoan maailman totuutena. Voisiko ollakin toisin? Voisko toisen naisen ratkaisu olla juuri se, mikä tuon naisen on tehtävä. 

Emilia M

Mulle on ollut aina selvää, että a) lasten saaminen ei ole itsestäänselvyys, b) haluaisin lapsia, jos sopiva mies tulee vastaan, c) en todellakaan hanki lapsia kenen tahansa kanssa, d) jos ihana mies tulee vastaan ja lapsia ei tule, niin sitten ollaan ilman.

Mun kriteerit ihanalle miehelle on mun kriteerit, ei kenenkään muun. En katso miehen lompakkoa, mulla on omaa rahaa. Kiltti pitää olla, ja hyväsydäminen, ja, myönnetään, fiksu ja huumorintajuinen ja hyväkäytöksinen. Ja mun mielestä söpö.

Meikkaukselle on ollut eri elämänvaiheessa eri syitä. Nykyään meikkaan ehkä kerran viikossa. Fiilikseen vaikuttaa oikeastaan eniten se, onko käynyt suihkussa ja pessyt tukan :) En koe tässä elämänvaiheessa kilpailevani kenenkään kanssa, mutta haluan tulla hyvälle tuulelle kun katson peiliin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen parhaan lapsentekoiän ylittänyt (ja varmaan kohta jo liian vanha) ja välillä tuntuu kohtuuttomalta paine päätöksestä aikooko lapsia hankkia vai ei. Elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen varmasti, ei se mikään uutinen ole, mutta pelottelulla lapselliset ovat saaneet minut siirtämään päätöstä hamaan tulevaisuuteen. Ja kun lapsettomalle yhteiskunta asettaa näin kovat paineet en ole varma haluanko kokea sitä millaiset paineet se äitiydelle asettaa.

Minja Koskela
Bluestocking

Siis juurikin näin. Mä ajattelen, että lapsettomiin naisiin kohdistuvat paineet tulevat pitkälti juuri äitiyteen liittyvistä paineista. Äitiyspuhe vaikuttaa muuttuvan jotenkin mystisesti kaikkia naisia koskevaksi huolimatta siitä, ovatko nämä aikeissa lisääntyä vai eivät. Ja olen samaa mieltä: äitiyteen liittyvät paineet ovat jo siinä mittakaavassa, että olen toistaiseksi ihan hyvilläni jäädessäni niiden ulkopuolelle.

VI (Ei varmistettu)

Riippumatta asiasta, on hiukan erikoista että joku ulkopuolinen osaisi paremmin sanoa että mitä joku ihminen oikeasti haluaa. Uskotko tosiaan lapseton mies että sinä pystyt kaikista naisista lähtökohtaisesti sanomaan että he haluavat lapsia?

Itse kuulen siihen ryhmään josta harvoin puhutaan, kaikki alle 15 vuotiaat ovat minun mielestä todella rasittavia, ja lapset saavat minut lähinnä voimaaan pahoin. Siitä että vihaan lapsia ei vaan saa puhua ääneen, koska olenhan nainen, ja koska äitivaisto(vitut).

Luojan kiitos super uros jonka kanssa olemme olleet yhdessä vuosi jakaa kanssani saman tunteen...

Vierailija (Ei varmistettu)

Siinä ei ole mitään väärää, että ei halua lapsia. Mutta siinä on minusta jotain hälyttävää, että lapsia ihmisryhmänä saa vihata. Oikeasti, vihata?
Olisiko susta ihan yhtä ok sanoa: "Kaikki yli 75-vuotiaat ovat minusta todella rasittavia, ja vanhukset saavat minut lähinnä voimaan pahoin." ?

Hemmuli (Ei varmistettu)

Samaa mieltä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on minusta täysin ymmärrettävää, eikä lapsista todellakaan tarvitse pitää, mutta ihan mistä tahansa ihmisryhmästä puhuminen tuohon tuohon sävyyn (vihaaminen ja pahoinvointi) on vähintäänkin mauotonta ja loukkaavaa, eikä edistä vapaaehtoisesti lapsettomien asiaa millään lailla.

Minja Koskela
Bluestocking

Nimimerkki Lapseton mies: olen poistanut viimeisimmän kommenttisi. Kuten sanottu, tämä on feministinen blogi. Täällä ei splainata minkään ryhmän (esim. naisten tai äitien) kokemuksia tai fiiliksiä, vaan kunnioitetaan muiden kokemuksia ja jaetaan omia tuntemuksia. Näillä eväillä keskustelu jatkukoon.

Pahoittelut niille, joiden alakommentit hävisivät poiston myötä.

Hemmuli (Ei varmistettu)

Olen itse äiti ja päätynyt siihen että yksi lapsi on meille aivan riittävästi (siis yhteinen päätös tämä toki oli :) ). Myös tätä valintaa saa jatkuvasti olla perustelemassa tutuille ja tuntemattomille, tuntuu että vapaaehtoinen lapsettomuuskin olisi joidenkin mielestä hyväksyttävämpää. Koen kuitenkin olevani ensisijaisesti minä ja vasta seuraavaksi äiti. Useamman lapsen hankkiminen olisi väistämättä pois niiltä tulevaisuuden haaveilta joita minulla on, mutta tällaista ei tietenkään sovi sanoa ääneen.

Mihaha (Ei varmistettu)

Ajauduin sattumalta blogiisi ja täytyy sanoa että se oli enemmän kuin onnekas sattuma. Kirjoitat aiheista jotka ovat tärkeitä meille kaikille. Ei ole varaa työntää ihmisiä lokeroihin tekemään viitekehyksensä mukaisia asioita ja toistamaan turvallisia "totuuksia". Toivon vilpittömästi että jossain vaiheessa pääsemme aidosti yli sukupuoli-, rotu- ja uskontorajojen ja pääsemme ottamaan vastaan koko potentiaalin mitä kullakin ihmisenä on tarjota. Siihen on kuitenkin vielä matkaa ja sinunkaltaisiasi rohkeita yksilöitä tarvitaan.

Minja Koskela
Bluestocking

Tiedätkö, että tästä lähtien tulen huonona päivänä lukemaan tämän kommentin ja piristyn välittömästi? Nyt tiedät. Kiitos ihanasta kommentista! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän lapsettoman elämänvalintojen vähättelyn kanssa helposti käsi kädessä kulkee ajatus siitä, että se lapsettoman aika (ja jopa koko elämä) ei ole yhtää tärkeää kuin lapsellisten ihmisten. Esimerkiksi jos lapseton ihminen on jo aiemmin sopinut viikonlopulle jotain menoa, mutta samalle viikonlopulle tuleekin jotkin lastenjuhlat, on muka jotenkin automaattinen oletus, että tietysti tämä lapseton ihminen peruuttaa menonsa päästäkseen paikalle. Tämä ajatusmaailma pätee myös noissa mainitsemissasi "et tiedä mitä oikea väsymys on ennen kuin sinulla on lapsia" -kommenteissa.

Minusta tämä on kurjaa, koska en ole ikinä ajatellut hankkivani lapsia. Näin olen ajatellut niin kauan kuin muistan. Siksi tuntuu ikävältä se ajatus, että on olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä minun aikani ja minun elämäni ei ole yhtä merkityksellistä vain siksi, että olen päättänyt olla lisääntymättä. Tietysti kaikille se oma elämä on tärkeintä ja merkityksellisintä, koska se on se, mitä elämme. Tämän perusteella ei kuitenkaan pitäisi luulla, että toinen ajattelisi jonkun toisen elämän olevan tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin omansa vain siksi, että tuolla toisella ihmisellä sattuu olemaan lapsia. Tällaisia hiljaisia (eikä edes aina niin hiljaisia) oletuksia kuitenkin tunnutaan tekevän.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mun on pakko sanoa että kyllä tossa väsymysasiassa on pointti, toki tökerösti ilmaistu, mutta pointti kuitenkin. Kyllä vaan se väsymys, joka syntyy pahimmillaan vuosista jolloin ei oikeasti saa nukkua yksiäkään täysiä yöunia ja jolloin hereilläollessa täytyy olla koko ajan läsnä, on jotain sellaista jota harva kokee lapsettomana. Unen riistäminen on kai joku kidutuskeinokin. 

Lapsettomatkin ovat väsyneitä eikä sitä saa vähätellä, se on totta, ja termi "oikea väsymys" on ontuva, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä väsymys on kyllä ollut aivan omassa sarjassaan. Sitä unohtaa välillä että kello kymmenen joku voi oikeasti nukkua lauantaiaamuna ja että joku todella jaksaa valvoa yhteentoista tai jopa yli puolenyön :)

Minja Koskela
Bluestocking

On eri asia sanoa, että on väsynyt, koska lapset valvottaa, kuin sanoa, että et voi olla yhtä väsynyt kuin minä, koska minulla on lapsia ja sinulla ei. Ensimmäinen ok, toisessa sen sijaan vähättelevä (ja myös sangen provosoiva) sävy. Ja vähän kyllä tietämätönkin. Lapsettoman elämäntilanteessa kun voi hyvinkin olla ihan yhtä lailla väsyttäviä tekijöitä, vaikka nimittäjä olisikin jokin muu kuin jälkikasvu.

Minja Koskela
Bluestocking

Ja vielä: tsemppiä ruuhkavuosiin (joissa aistin sinun kommenttisi perusteella elävän)! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä Minjan kanssa. Aika monella ihmisellä on elämässään erinäisistä lapsiin liittymättömistä syistä johtuvaa unettomuutta. ”Ei yksiäkään kunnon yöunia vuosiin” –tilanne voi syntyä vaikka lähiomaisen vakavan sairauden ja/tai kuoleman seurauksena (ja tässä valvomisen syy ei edes ollut millään tavalla palkitseva tai toivottu, toisin kuin lapset kuitenkin useimmille on. Ja tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään "itsepähän lapsia hankitte". Pointtina vain se, että lapset kuitenkin toivottavasti tuovat vanhemmalle onnea, joka korvaa rankkuutta, toisin kuin esim. saattohoito.).

Krooninen unettomuus voi alkaa myös ilman selvää syytä. Ja kyllä siinäkin voi unohtaa, miltä tuntuu, kun väsyneenä oikeasti nukahtaa eikä pyöri ahdistuneena miettimässä, miten vähän on enää aikaa koulu/työpäivän alkuun ja miten sitä sitten kykenee keskittymään koko päivän.

Varmasti monelle lapsen aiheuttama väsymys on ihan omassa sarjassaan, ja se on ihana asia, koska sehän tarkoittaa, että he ovat muuten elämässään saaneet nukkua hyvin. Mutta toisaalta unettomuudesta kärsivästä voi tuntua, etteivät normaalisti nukkuvat pikkulasten vanhemmat "ymmärrä todellisesta unettomuudesta mitään", kun sentään kykenevät nukkumaan tilaisuuden tullen. Ylipäätään ei ehkä ole mitään järkeä kilpailla siitä, kenellä on rakinta:) Jokaisella on kuitenkin oma kokemuksensa, jota kukaan muu ei voi täysin ymmärtää.

Ilargia (Ei varmistettu)

Vierailijan 12.4.2016 17:00 kommentti oli nimimerkiltä Ilargia.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Tottakai lapsettomallakin voi väsyttää, voi olla mitä tahansa, en niin sanonutkaan. Itse kuitenkin ymmärrän tuon argumentin sinällään, koska väittäisin kyllä että vuosien unettomuus on aika harvinaista. Se, että lapsi on toivottu, rakas ja ihana, ei lohduta pätkääkään silloin kun on saanut nukkua 4-6 tuntia yössä lyhyissä pätkissä viikkoja tai kuukausia. Päinvastoin kommentti "lapsi sentään antaa jotain" voi olla aika musertava, koska oma huonommuus puskee päälle.

Ja se kisa kellä on rankinta on hassua, oon samaa mieltä :) mutta tartuin tähän, koska tosiaan mä ymmärrän hyvin miksi tuollainen kommentti kenenkään suusta pääsee. Ei siinä väsymyssumussa tajua ajatella toisten näkökulmaa ja todellakin itselläkin on monta kertaa ollut jo suussa tulossa vastaavaa, kun kaveri kertoo työstressistä. 

 

Rauhaa ja rakkautta :) ei siis ole tarkoitus puolustella pöljiä möläytyksiä vaan valottaa sitä ajatusta taustalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sinänsä olen samaa mieltä, koska ymmärrän (teorian tasolla) että pienen lapsen eläminen on todella väsyttävää. En pysty siihen lapsettomana samaistumaan (enkä edes halua) vaikka olen tehnyt töitä hulluna, kärsinyt unettomuudesta ja bilettänyt monta vuorokautta putkeen. Voisiko olla mahdollista kuitenkin että äidit puisivat väsymystä toisten äitien kanssa, mitä hyödyttää vatvoa sitä lapsettomille?

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Niin, mitä nyt ihmiset yleensä vatvovat asioitaan keskenään. :) Samalla tavalla voisi ajatella että mitä mun lapsettoman, töissäkäyvän ystävän auttaa vatvoa työstressiään mulle kun oon äitiyslomalla lapsen kanssa tai sinkkuystävän parisuhdeongelmiaan kun itse olen onnellisessa avioliitossa tai vaikka kissansa asioita kun mulla on koiria.

Tapa vatvoa on ehkä se olennaisin - väsymystä on ehkä hölmöä (ja usein lähes mahdotonta) piilottaa, mutta se että sitten tosiaan puuskahtelee ettei burn outin partaalla keikkuva kaveri tajua oikeasta väsymyksestä mitään, on vähintään yhtä hölmöä.

Minja Koskela
Bluestocking

Tää oli musta hyvä kiteytys ja myös oikeastaan koko mun postauksen pointti. Mä kuuntelen mielelläni mun lapsellisten ystävien vauvajuttuja ja he kuuntelevat vastaavasti mun juttuja (en siis tosiaan ole saanut top.3-kommentteja lähimmiltä ystäviltäni). Samoin jaetaan myös kurjat fiilikset, liittyivätpä ne sitten lapsiin tai eivät. Tämän tulisi olla itsestään selvää, koska toisen kokemusten tai valintojen vähättely ei ole mistään kotoisin. Lapsettomana, liki kolmekymppisenä siihen kuitenkin silloin tällöin törmää, ja mulla ainakin nousee välittömästi niskakarvat pystyyn. Kuten joku tuolla ylempänä totesikin, niin aika järkkyä ajatella, millaisia oletuksia/paineita äitiyteen liittyy, jos ne ulottuvat lapsettomiin saakka.

Ilargia (Ei varmistettu)

Selvennän nyt vielä varmuuden vuoksi, että en tosiaan tarkoittanut, että lapsi tuntuisi palkitsevalta silloin, kun väsymys on päällä. Ei varmasti aina tunnu ja se on musta ihan ymmärrettävää ja normaalia. Tarkoitin vain sitä, että useimmat vanhemmat käsittääkseni _jossain vaiheessa elämäänsä_ kokevat, että lapsista on myös iloa. Sen sijaan se läheisen sairaus/kuolema tai tuntemattomasta syystä johtuva unettomuus ei tuota iloa silloin, kun tilanne on päällä, eikä sen jälkeenkään.

LissuX (Ei varmistettu)

No, sitähän ei voi aina tietää, millaista unettomuutta lapseton on voinut joutua kokemaan, joten välttäisin ylimielistä kommentointia aiheesta.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kiitos postauksesta! Siitä virisi postaus. http://www.lily.fi/blogit/pyjamapaivia/oikea-vasymys

Kauniita unia!

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos linkistä! Ja tämä: "Ihan sama lapsekas vai lapseton, olen saattanut monellekin sanoa, ainakin mielessäni, että et tiedä, mitä oikea väsymys on. Ja toivon todella niin, niin hanurista se väsymys on. Turha sillä on alkaa kisailla." --> Bingo!

Ps: Toivottavasti nukut jo paremmin! <3

Pyjama
Pyjamapäiviä

Kiitos kysymystä, nukun melko hyvin. :D

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) https://nainentummissa.blogspot.fi

Olin vapaaehtoisesti lapseton ja aiheesta kirjoitinkin, kun juuri nuo samat asiat korpesi. Rohkenen laittaa tähän linkit entiseen blogiini, jossa kirjoitin aiheesta
http://ahistaa.vuodatus.net/lue/2011/10/tasa-arvoa-lapsettomille-muutama...

Toinen juttu käsittelee lapsettomiin naisiin kohdistuvaa väheksyntää : http://ahistaa.vuodatus.net/lue/2011/05/anti-aitienpaiva

Kolmas juttu on nykyisestä blogistani ja veikkaan, että pidät siitä: http://nainentummissa.blogspot.fi/2014/01/vapaaehtoinen-lapsettomuus-tar...

Nykyisin olen äiti, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että aiemmin en todellakaan lapsia halunnut ja olin tunnettu vapaaehtoisesta lapsettomuudestani. Kuulin liian usein samoja kommentteja kuin sinä ja nyt kun olen äiti, niin olen päässyt nokittamaan takaisin. Ensinnäkin en ole kertaakaan vauvavuoden aikana ollut niin kuolemanväsynyt kuin olin muutama vuosi sitten sairastuttuani työpaikan sisäilmasta/homeista. Toiseksi olen saanut käydä ihan rauhassa suihkussa ja vessassa, koska lapsi kuitenkin nukkuu välillä :) Myös aamupalan saan syödä rauhassa ja nyt hoitovapaalla rauhalliset aamut onkin ihan luksusta verrattuna työaamuihin. Mikään asia, millä minua "uhkailtiin" eli sanottiin "odotas, kun..." ei ole toteutunut!

Minun on edelleen aivan liian vaikea ymmärtää, että miksi vapaaehtoinen lapsettomuus herättää niin paljon vastustusta ja miksi perheellistyneet unohtavat sen, mitä he ennen olivat ja miksi ei voi vaan antaa ihmisten tehdä omia valintojaan ilman väheksyntää. Minä en koskaan tule sanomaan, että vasta lapsi teki minusta naisen tai elämästäni onnellista tms. koska se olisi törkeää väheksymistä entistä elämääni kohtaan ja myös kaikkia niitä kohtaan, joilla ei lapsia ole. Olin aiemminkin onnellinen ja elin täyttä elämää enkä kokenut, että tarvitsen lapsen täydellistämään itseäni, mutta minulle vain hyökkäsi yhtäkkiä aivan järjetön vauvakuume :D

Pages

Kommentoi

Commenting is closed.