EU:n pakolaispolitiikasta ja ihmisoikeuksista

Bluestocking

Olet takuulla viime aikoina lukenut Yhdysvaltain presidentin edesottamuksista. Trump on lyhyen presidenttiytensä aikana sanoissaan ja teoissaan varsin vakuuttavasti luokitellut ihmisiä meihin ja muihin. Se jos mikä on tehokas keino lietsoa suvaitsemattomuutta ja yhteiskunnallista polarisaatiota. Kummastakin jäävät voitolle ainoastaan populistipuolueet, jotka juhlivatkin tällä hetkellä ympäri Eurooppaa.

 

Ja Euroopasta puheenollen: Kauhistuneiden katseiden kohdistuessa Yhdysvaltoihin on EU:n pakolaispolitiikka jäänyt vähemmälle huomiolle. Mutta kyllä sitä vaan täälläkin osataan! 18.3. 2016 astui näet voimaan EU:n ja Turkin välinen rajasopimus, jonka tavoitteena oli katkaista turvapaikanhakijoiden tuleminen Turkin kautta Eurooppaan.

 

Sopimuksen voimaantulon jälkeen Kreikan saarille Turkin kautta kulkeneet turvapaikanhakijat on siirretty rekisteröitäviksi ihmisoikeuksia polkeville pakolaisleireille. Mikäli turvapaikkaa ei myönnetä, palautetaan turvapaikanhakija takaisin ihmisoikeuksia polkevaan Turkkiin. EU hyötyy sopimuksesta, koska pakolaisvirta EU-alueelle katkeaa Kreikkaan. Vastaavasti Turkki sai neuvoteltua itselleen lupauksen viisumihelpotuksesta Schengen-alueelle sekä keskustelut EU-jäsenyydestä. Toisin sanottuna EU on valmis katsomaan Turkin ihmisoikeusrikkomuksia läpi sormien, jotta sen ei tarvitsisi kantaa globaalia vastuuta sotaa ja inhimillistä kärsimystä pakenevista ihmisistä. Tällä tavalla jo valmiiksi ahtaalle ajettuja pakolaisia käytetään maailmanpolitiikan pelinappuloina. Ja se on häpeällistä.

 

Nyt sopimuksen solmimisesta on kulunut vuosi ja meno on muuttunut entistä rajummaksi. Kreikan epäinhimillisten pakolaisleirien lisäksi EU-maissa on ryhdytty pohtimaan pakolaisten käsittelykeskuksen perustamisesta Libyaan. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Kreikan pakolaisleirejä, sillä niille sijoitetut pakolaiset eivät saa kohtalostaan asianmukaista tietoa. Hakemusten käsittely on hidasta, ja leireiltä uupuu muun muassa lämmin vesi ja kelvolliset saniteettitilat. Leireillä on lisäksi huomattavasti naisia ja lapsia, jotka kokevat leireillä turvattomuutta ja pelkäävät hyväksikäytölle altistumista. En ymmärrä, miten leirit Libyassa voisivat olla olosuhteiltaan hyväksyttävämpiä.

 

Suomessa hallitus on sen sijaan kiristänyt perheenyhdistämisen ehtoja: jotta Suomeen yksin tuleva pakolainen saisi puolisonsa ja kaksi lastaan Suomeen, tulee hänen tienata nettona 2600 euroa kuukaudessa. Bruttotuloissa tämä tekee noin 3300 euroa. Kuka tahansa ymmärtää, että lakimuutoksen tavoitteena on vähentää pakolaisten tuloa hajottamalla perheitä. Epäinhimillisyydestä puheenollen. Lisäksi suomalainen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho on ehdottanut, että EU:n tulisi rangaista kansalaisjärjestöjä, jotka pelastavat Välimereen hukkuvia pakolaisia. Halla-aho esitti ideansa vain viikko sen jälkeen, kun 180 siirtolaisen oltiin uutisoitu hukkuneen Välimereen. Hukkundeiden joukossa oli myös lapsia.

 

Nyky-Suomessa vastaavien asioiden sanomisesta on tullut poliittisesti hyväksyttäviä. Myöskään Halla-ahon epäinhimillistä esitystä ei jääty puimaan pitkäksi aikaa. Uskon, että nykyinen pakolaispolitiikka tulee jäämään historiaan epäinhimillisenä ja ihmisoikeuksia loukkaavana ajanjaksona. Onkin syytä muistaa, että nämä asiat eivät tapahdu ainoastaan Amerikassa.

 

Täältä voit lahjoittaa rahaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon, jonka kautta autetaan perheitä ja siviilejä Aleppossa ja Mosulissa.

 

Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille. Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

 

Share

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Usein mietin sitä, kuinka paljon hyötyvät ihmiset siitä, että median kiinnostus suunnataan johonkin ihmiseen. Olkoonkin, että Trump on kiinnostava ja medialle paljon tuottava yksilö.

Kuinka paljon, salaa, kiittelevät muiden maiden päättäjät, ja tekevät samaan aikaan päätöksiä, jotka jäävät piiloon suurelta yleisöltä.

Olisi kiinnostavaa tietää kuinka paljon päätöksiä tehdään, kohujen suojassa. 

Usko Irma-tätiä

Pakko nyt sen verran tarkentaa, että nuo Migrin tulorajat eivät ole sitovaa lainsäädäntöä. Ne ovat siis ohjeellisia. Korkein hallinto-oikeus on jo nyt linjannut (KHO 2017:6), että Migrin asettamilla tulorajoilla ei ole merkitystä, jos perhe voi esittää selvitystä, että tosiasiallisesti pärjää vähemmällä. Niin ikävää, kuin se on, ei mikään ihmisoikeussopimus takaa ihmisille absoluuttista oikeutta päättää, missä maassa asuvat. Toimeentuloedellytystähän ei kuitenkaan sovelleta, jos perheenjäsenille myönnetään turvapaikka tai muuten on edellytykset poiketa siitä. Tokikin varmasti on niin, että Migri ei välttämättä noudata KHO:n linjausta eikä kaikilla ole resursseja valittaa kielteisistä päätöksistä, mutta näin oikislaisena tunnen tarvetta viilata pilkkua. :D

Kommentoi

Commenting is closed.