Huulipunaa ja feminismiä

Bluestocking

Nyt-liitteen kolumnisti Ronja Salmi kysyy: “Miksi meikkaaminen on pinnallista, mutta mopojen rassaus kehittävää?” Mieleni tekee aploodeerata seisten. Hei kaikki, olen Minja: feministi, joka rakastaa paitsi ajatusta sukupuolivallankumouksesta, myös huulipunia ja rakennekynsiä. Enkä näe siinä mitään ristiriitaa.

 

Muistan elävästi, miten hiuksiaan kihartavista ja huulikiiltoa tunnilla lisäävistä tytöistä huvituttiin taidelukiossa, jossa kaikki aito, oikea ja kiinnostava liittyi johonkin, joka oli miesten tekemää. Bändit, kirjat ja elokuvat kertoivat miesten tarinoita, joissa naiset olivat sivuosissa. Siitä huolimatta myös tyttöjen olisi kuulunut kiinnostua ja keskustella teoksista, joissa heille suunnatut samastumisen kohteet olivat miesten toiminnan peilejä joko äiteinä, huorina tai tyttöystävinä. Miesten tekemiseen suunnattu mielenkiinto sai arvostusta, tyttöjen jutut eivät niinkään. Esimerkiksi se meikkailu.

 

Siskoni on kosmetologi, jolla on rakennekynnet, hiustenpidennykset, kuituripset ja täyteainetta huulissa. Hän tekee ammatikseen ripsienpidennyksiä ja geelikynsiä, ja on työssään hyvin taitava. Tiedän, sillä hän on tehnyt minulle useat geelikynnet ja opastanut aurinkopuuterin käytössä. Sisko tykkää työstään ja on hyvin itsevarma. Ja hyvä niin, sillä laittautumiseen suhtaudutaan silloin tällöin verrattain penseästi, viis siitä, että taidon kehittäminen huippuunsa vaatii ammattitutkinnon. Vähättely saa sappeni kiehumaan. Naisille suunnatuille palveluille ja feminiinisinä pidetyille toiminnoille tuhahtelevat ihmiset väheksyvät nimittäin usein loppujen lopuksi naisia per se.

 

On ikävä ja rajoittava ajatus, että nainen voisi olla uskottava tai vakavasti otettava ainoastaan ollessaan feminiininen sopivaksi määriteltyjen rajojen sisällä. Näkymätön koodisto kertoo, että naisen kyllä kuuluu käyttää meikkiä ja huolehtia ulkonäöstään, mutta liiallinen pynttäytyminen on mautonta ja epäsopivaa. Mielestäni on yhtä ikävää vaatia naisilta kulmakarvojen nyppimistä tai säärikarvojen ajamista kuin paheksua teräviksi viilattuja, strassikoristeisia geelikynsiä. Molemmissa tapauksissa naista moititaan liiallisuudeta - joko hän on liian huoleton tai liian tälläytynyt. Ja juuri tällainen ajattelu on omiaan kaventamaan sukupuolisen olemisen raameja.

 

Meikkaamattomuuden näkeminen urotekona voi pahimmillaan vihjata, että rakennekynnet valinnut kanssasisar on rakenteiden raukkaparkauhri, jolla ei ole omaa tahtoa. Ja toisaalta olisi hyvä pitää mielessä, että meikkaaminen ei ole naiselle minkään sortin velvollisuus. Vieno toiveeni on, että paitsi median kauneuskuvastossa, myös arkielämässä annettaisiin enemmän tilaa eri tavallaan naiseuttaan toteuttaville tai toteuttamatta jättäville ihmisille. Kokeillaanko käytännössä?

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tää on niin just näin. 

Ja samalla mun teki mieli aploodeerata seisten kun luin Lenny Letteristä Alicia Keysin jutun ja tämän,

'Cause I don't want to cover up anymore. Not my face, not my mind, not my soul, not my thoughts, not my dreams, not my struggles, not my emotional growth. Nothing.

Koska VALINNANVAPAUS!!!

Minja Koskela
Bluestocking

Ah, kiitos lukuvinkistä! Lenny Letter! ❤️

senna (Ei varmistettu)

Jotakuinkin.

Itse myönnän meikkaavani ja nk. laittautuvani koska se tekee elämästäni helpompaa. Ei tarvitse kuunnella kyselyjä, olenko väsynyt ja kipeä, ja näytän "siistiltä" ja "asialliselta" tavalla, johon vain siistit vaatteet ja kammattu tukka ei naisella riitä. Tavallaan tykkäänkin meikata, mutta toisaalta en meikkaa jos olen vaikkapa landella tai en lähde maitokauppaa kauemmaksi.
Siksi jollain tapaa pidän meikkaamattomuutta urotekona, sillä tiedän ettei huulipuna horjuta mitään sukupuolinormeja ja naiset jotka eivät harjoita oletuksia feminiinisyydestä kohtaavat eri obstakleja kuin esimerkiksi minä, joka näytän ainakin julkisesti jokseenkin siltä miltä yhteiskunta toivoo naissukupuolen edustajan näyttävän.
Olet oikeassa siinä, että myös superlaittautuvat naiset kohtaavat väheksyntää ja ivaa, joten eihän näillä korteilla voi edes voittaa. Joka tapauksessa ehdottomasti arvostan naisia, jotka viittaavat kintaalla kauneusihanteille suuntaan tai toiseen.

Minja Koskela
Bluestocking

Hyvää analyysia, kiitos! Joskus todellakin tuntuu, että teetpä niin tai näin, niin vähän metsään menee. Vähän on vielä rajoja rikottavana!

Looking for...

Entinen mieheni väheksyi aina meikkaustani. Teen mitä upeimpia luomuksia kun olen tylsistynyt tai kaipaan harmoniaa ja ei ole todellakaan helppoa saada sitä hemmetin silmän rajausta edes serkusten tasolle. En voi puhua tästä harrastuksesta kuin saman tyyppisille ihmisille ilman halveksuntaa ja vähättelyä. Onneksi nykyinen puolisoni ei näe asiassa mitään ihmeellistä vaan ostaa lahjaksi kosmetiikkaa, jota haluan. Hänestä ei myöskään ole outoa, jos en vähään aikaan meikkaa laisinkaan. 

Samaan aikaan ihmisten on vaikeaa uskoa, että lasken pitkää matikkaa huvikseni, osaan vaihtaa itse lamput jne.

Naisena olo on mahdottomien asioiden kanssa tasapainoilua. Odotukset, olettamukset ja tekemisten punnitukset löytävät meistä aina jotain vikaa, koska hysteria voi vallata meidät koska vain.

Helmi K
sivulauseita

Hysterian pelko on kyllä pahin kaikista. Ikinä ei tiedä koska se iskee. 

Minja Koskela
Bluestocking

Hahahahaha, hysteria! :D Kauhee vitsaus indeed!

Lilyx (Ei varmistettu)

Ja kun luki niitä face kommentteja tohon (älä edes kysy miksi luin ne...) niin siellä luki että meikkaaminen on oman napansa ympärillä pyörimistä. Eli juuri kuten sanoit; joko olet itsekeskeinen tai liian huoleton; et voi ikinä voittaa! Ja "meikkaukseen" ei edes kuulu pelkkä ehostus vaan myös esim. maskeeraukset ja bodypainting....
Noi kommentit pistää niin vihaks etten osaa ees pukee ajatuksiani sanoiksi....

Minja Koskela
Bluestocking

Joo, on uskomatonta, miten ammattimaskeeraajat/kosmetologit/meikkitaiteilijat joutuvat kohtaamaan väheksyntää ammatin oletetun turhamaisuuden ja feminiinisyyden vuoksi. Excuse me, mutta aika harvassa duunissa vaaditaan niin paljon visuaalista silmää ja sorminäppäryyttä. Todellakin arvostan.

CougarWoman
CougarWoman

No JUST näin! Tykkään pitkistä kynsistä, huulipunasta ja korkokengistä. Käytän lähes poikkeuksetta hameita ja mekkoja, ja leivon mielelläni mustikkapiirakkaa keittiössä. 

Mutta mähän taidankin olla patriarkaaliseen ikeeseen alistettu nainen.

Minja Koskela
Bluestocking

Sama. Rakennekynnet + pinkki huulipuna = rakenteiden uhri, joka ei tajua omaa parastaan. 

Tai ehkä sittenkin tarkoitus on vaan talloa patriarkaattia ihan sairaan terävillä piikkareilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos saisitte kokeilla olla vaikka kuukauden miehiä*, niin sen jälkeen ette enää pohtisi yhtään mitään tällaisista. Loppuisi peniskateus siihen paikkaan useimmilta.

*) keskiverto miehiä, ei siis mitään julkkiksia tai miljonäärejä

Minja Koskela
Bluestocking

#MasculinitySoFragile :'(

Meikit ovat ihania (Ei varmistettu)

Kiva kirjoitus!

Kyllä on etu kun on sisar joka osaa tehdä geelikynsiä ja muuta! Kelpais mullekkin. Kynsien lakkaaminen nimittäis kannattaa jättää koulutuksen saaneille. En ole nähnyt nimittäin ihmisten itse lakkaamia kynsiä, jotka näyttäisivät siisteiltä ja hienoilta, vai oletko sinä? Että ihan arvostettavaa on kun koulutettuja ihmisiä tällaiseen!

Tuo on kyllä mielenkiintoinen juttu, että joko huolehdit liikaa tai liian vähän ulkonäöstäsi ja itsestäsi. Itse rakastan huulipunia ja kaikkia muitakin meikkejä. Saan usein kommenttia, että eikö vähempi meikki olisi riittänyt. Sitten kun en sitä meikkiä olekkaan pistänyt, niin ollaan kyselty olenko kipeä:D

Minja Koskela
Bluestocking

Siis et arvaakaan, miten paljon meikkaustaitousesta siskosta on ollut iloa! Ei oo onneksi tarvinnut itse koskea kynsilakkaan vähään aikaan - kuten sanoit, vaatii nimittäin treenaamista se homma! :)

Kommentoi

Commenting is closed.