Lahjakkaista pojista ja suorittajatytöistä

Bluestocking

“Sä taidat olla vähän sellainen suorittaja”, sanoo jälleen yksi puolituttu kuullessaan opiskeluhistoriastani. Olen 15 opintopistettä vaille tuplamaisteri ja syksystä eteenpäin kirjoitan virkavapaalla väitöskirjaa. Totuus kuitenkin on, etten ole ensimmäisen tutkintoni jälkeen suorittanut mitään, vaan opiskellut silkasta kiinnostuksesta ja itseni sivistämisen ilosta. Kirjaan tarttuminen on minusta useammin mukavaa kuin työlästä. Lisäksi jokainen tohtoriopintojen kanssa kamppaillut tietää, että ihmisellä täytyy olla sinnikäs intohimo, jotta suostuu pienipalkkaiseen ja pätkäsuhteiseen kokaikatyöhön, josta ei epävarmuustekijöitä puutu.

 

Suorittamispuhe on sukupuolittunutta ja suorittajaleima isketään usammin itseään kehittävään naiseen kuin mieheen. Tuntuu tympeältä kuulla vierailta ihmisiltä suorittaja-arvio itsestäni heti, kun he ovat sukupuoleni lisäksi perillä siitä, että olen kirjoittanut kaksi gradua. Jostain syystä itsensä kehittämiseen intohimolla suhtautuvaa miestä kutsutaan harvemmin neuroottiseksi suorittajaksi. Useammin tällainen kaveri saa kuulla olevansa kunnianhimoinen ja määrätietoinen.

 

Aiheesta on olemassa myös tutkimusta. Kasvatustieteilijät ovat osoittaneet, että tyttöjen ja poikien koulumenestystä tulkitaan eri tavoilla. Jos poika ei pärjää koulussa, selitetään sitä kiinnostuksen puutteella ja koulun feminiinisyydellä (jälkimmäinen argumentti on erikoinen siitäkin syystä, että suomalaisen koulun perustalla on poikakoulu). Tyttöjen huonoa koulumenestystä selitetään sen sijaan kyvyttömyydellä. Vastaavasti poikien hyvä koulumenestys tulkitaan lahjakkuudeksi, tyttöjen ahkeruutena ja miellyttämishaluna. Kympin poika on lahjakas, kympin tyttö suorittajahikari. Reilua? Not.

 

Kunnianhimon kääntäminen suorittamiseksi on vallankäyttöä, jolla aliarvioidaan pitkäjänteistä työtä ja sitoutumista jatkuvaan oppimiseen. “Kympin tyttö ei ole pingottaja, jonka pitäisi vaatia itseltään vähemmän ja ottaa rennosti. Kympin tyttö on vain yleinen haukkumanimi naiselle, jolla on sekä älliä, uteliaisuutta että kunnianhimoa, vähän samaan tapaan kuin huora on haukkumanimi naiselle, joka pitää seksistä ja saa sitä myös”, kirjoittaa Anu Silfverberg.

 

Pidetään huoli siitä, että seuraavan sukupolven kympin tytöt kuulevat olevansa lahjakkaita ja kunnianhimoisia. Suorittaminen joutaa romukoppaan, paitsi tekona, myös terminä.

 

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Toivon, että pidettäisiin huolta myös siitä, ettei tyttöjän anneta luulla, että pärjätäkseen pitää olla kiltisti ja hiljaa tai sitten olla nätisti ja sievästi. Tottelemalla saa hyväksyntää, pah. Sanat kiltti ja totella tulisi altistaa tarkemmalle tarkastelulle ja sen jälkeen todeta turhiksi ja mitättömiksi.

Opettajakoulutukseen olisi syytä myös kiinniittää huomiota. Valitettavasti lähes päivittäin näen työssäni asenteita, jotka vahvistavat tytöille ja kyllä myös pojille, vääriä signaaleja. Eleet, sanat j ailmeet kertovat pienelle kuulijalle, että käyttäytyykö hän tovotusti vai ei. Ja valitettavan usein sievä hymy saa palkinnon......Ja lapsi tahtoo hyväksyntää. 

Minja Koskela
Bluestocking

100% samaa mieltä, että opettajakoulutuksessa pitäisi nostaa näitä asioita nykyistä enemmän esille. Hyviä ajatuksia muutenkin, kiitos kun kommentoit! :)

Minja Koskela
Bluestocking

Ja siis tämä: "Toivon, että pidettäisiin huolta myös siitä, ettei tyttöjän anneta luulla, että pärjätäkseen pitää olla kiltisti ja hiljaa tai sitten olla nätisti ja sievästi." NIIN samaa mieltä!

Pamsu
Osien summa

Hih, kipuilen edelleen eilistä koulutuspäivää, jossa en nyökkäillyt hiljaa, vaikka tiesin paremmin - ja sen sijaan, että ne jutut, joista lounastauolla kaikki olivat kanssani innokkaasti samaa mieltä, olisivat yhteisessä pöydässä saaneet kannustusta, kukaan ei enää ollut julkisesti kanssani samaa mieltä... Nyt jo vähän naurattaa ja tiedän, että omassa kärsimättömyydessäni varmasti mokasin (myös vähän ehkä ihan jonkin verran kuitenkin vain), mutta silti. Jos en olisi suhteellisen nuori nainen, vaan kunnianhimoinen ja koulutettu nuori mies, vastaanotto olisi ollut ihan erilainen. Olen varma siitä.

Mutta että siis pitäisikö sittenkin opetella olemaan kiltisti ja hiljaa? Ja nätisti ja sievästi? Ja esittää vähän tyhmempää ja suostua tekemään asioita tyhmällä tavalla? Jos sitten ei pomot aina palauttaisi paikoilleen..?

Minja Koskela
Bluestocking

Sun kuvailema tilanne on mulle niin tuttu! Siksipä uskallan sanoa, että olen varma, että mokasit vain sun omassa mielessä. Tilanteita tuppaa suurentamaan mielessään. Plus todennäköisesti teit kaikille palveluksen, kun uskalsit ottaa asian esiin. Epätasa-arvosta saa (pitää!) pitää ääntä, muuten mikään ei muutu. Multa sulle hatunnosto!

Pamsu
Osien summa

No kiitos! Jatkan sanoistasi rohkaistuneena normien vastaista toimintaa :)

Minja Koskela
Bluestocking

Jes, jatketaan yhdessä! :)

Sun uusi fani! (Ei varmistettu)

Wautsi. Jokasesta sun postauksesta hehkuu määrätietosuutta, oikeesti! Näitä tekstejä lukiessa väistämättä tulee ihaileva fiilis - kuinka joku löytää asioista syvemmältä ne epäkohdat, joihin pitäisi puuttua ja osaa vielä kritisoida näitä epäkohtia suoraan, mutta samaan aikaan asiallisesti?
Tähän väliin hieno vertaus. Sun blogi on kuin hyvä ystävä. Vaikea löytää, mutta kun löytää niin se on sitten todella hyvä. (Toivon ettet vielä pitkään aikaan lopeta bloggaamista!)
Sussa on myös kyllä sitä jotain, kun päättäväisesti ja rohkeasti epävarmuuksisa huolimatta jäät virkavapaalle väitöskirjaa työstämään. Jos saa kysyä, niin kuinka pitkälle virkavapaalle jäät?
Itseäni en feministinä ole pitänyt, mutta sun juttujasi luettua kyllä on alkanut itselläkin pistämään silmään erilaiset arkiset tilanteet, joissa nyt saattaa olla hippunen tietynlaista epätasa-arvoisuutta. Pitäisköhän huolestua, vaiko iloita?
Ja btw, sun blogia on vielä ihana lukea, kun tekstis on myös verbaalisesti älyttömän hyviä! Jos oisin ollut sun aikaan sensori, oisin varmasti antanut L, ja en ihmettelisi vaikka olisit saanutkin.
Keep up the good work, ja toivotan vielä iloa ja uudenoppimista, kun nyt syksyllä sitä väitöskirjaasi alat työstämään!:)
Hyvää kevättä sulle ja kiitos vielä, kun jaksat kirjotella näin mahtavia juttuja!!

Minja Koskela
Bluestocking

Tämä oli nyt kyllä niin ihana kommentti, että palaan lukemaan sen aina jos on huono päivä. Kiitos ihan mielettömän ihanasta analyysista! Jään väikkärivapaalle tasan vuodeksi, eli paluu omiin töihin elokuussa 2017. Jännittävää ja kutkuttavaa, ah!

Ja siitä orastavasta feminismistä tai miksi itse sitä haluatkaan kutsua: huolestuminen on musta hyvä alku epäkohtien korjaamiseen, mutta tasa-arvoistuvasta maailmasta on myös syytä iloita. Eli kun huoli ja ilo on balanssissa, niin ollaan mun nähdäkseni plussan puolella! :)

Ihanaa kevättä sulle! <3

Satu A. (Ei varmistettu) http://www.satuadam.com

Hyvä ja tärkeä kirjoitus!

Uutena blogisi lukijana oli pakko päästä heti kommentoimaan aiheesta. Ehkä vähän asian vierestä, mutta omat kokemukseni tästä suorittajaksi leimaamisesta tulee nimenomaan muilta naisilta ja ystäviltä. Olen aina pitänyt opiskelusta ja suhtautunut tunnollisesti jokaiseen tenttiin tai lopputyöhön. Viime syksynä viimeistelin graduani ja nautin kirjoitusprosessista ja teoriakirjoihin syventymisestä. Tietysti tiukka aikataulu ja eri maassa asuminen aiheuttivat erinäisiä stressitekijöitä, mutta pääsääntöisesti gradun työstäminen ei tuntunut ikävältä prosessilta, vaan mielekkäältä ajatustyöltä. Sen sijaan lähipiirissä ystävän kommentoivat seuraavasti: "Teet sen nyt vaan valmiiksi, ei sillä lopputuloksella ole väliä." Ja: "kukaan ei tule koskaan lukemaan graduasi". Niin, ei tulekaan, mutta itselle hyvin jäsennellyn työn merkitys oli tärkeä. Ja tiesin jo mielessäni, että tulen tavalla tai toisella jatkamaan opintojani.

Nyt tuoreena äitini olen saanut suorittajan leiman jo siitä, että olen synnytyksestä hyvin palautuneena palannut joogasalille ja tanssitunnille (tietysti tiedostaen, että kroppani ei ole valmis rankkoihin treeneihin). Naisilta saamani palaute on ollut: " Oho, miten sä jo menit kuntosalille?, mää en olis kyennyt vielä tuossa vaiheessa." Ja: " Taidat haluta vanhoihin mittoihin ennätysajassa?" Ei kyse ei ole laihduttamisesta tai vanhoihin mittoihin palaamisesta turbovauhdilla, vaan omaan hyvinvointiin sijoittamisesta, millä on keskeinen merkitys vauva-arjen pyörittämisessä.

Ja kyllä: viiden kuukauden jälkeen kaipaan jo teoriakirjojen pariin! Ja olen kiitollinen ja etuoikeutettu siitä, että minun on mahdollisuus palata opiskelemaan, jos tunnen siihen kutsumusta. Onneksi muiden lannistavat kommentit eivät tätä laivaa heilauta:)

Tsemppiä gradusi viimeistelyyn!

Minja Koskela
Bluestocking

Gradut mulla on (luojan kiitos) paketissa, mutta väikkärisavottaan otan kernaasti tsemppiä vastaan! Tiestä tullee pitkä ja kivinen. :) Mutta siis toi: "Ei sitä kukaan kuitenkaan lue." Argh! Se on varmaan ihan hyvä motivaattori sille, joka vaan haluaa saada prujun kasaan, mutta jos tähtää esim. jatko-opintoihin, niin gradun kirjoittaminen on aika todella hyvää preppausta. Eihän kukaan (paitsi tarkastaja) lue kurssiesseitäkään, mutta kyllä mä ne silti olen tehnyt huolella, jos aihe on ollut kiinnostava, koska siitä a) oppii uusia asioita b) oppii sanallistamaan asioita. Eli oon niin samaa mieltä sun kanssa, kun sanot, että "itselle hyvin jäsennellyn työn merkitys on tärkeä".

Vaikuttaa muuten ihanalta sun blogi, tosi kauniita kuvia! Palaan lukemaan jatkossakin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Miehelläni on kaksi tutkintoa, mitä tietysti usein kommentoidaan. Kommentit ovat ihailevia ja häntä selvästi pidetään fiksuna. Sitähän hän onkin, mutta tutkinnot ovat kuitenkin ihan saman työn tulos kuin muillakin ihmisillä. Mieheen kuitenkaan ei suhtauduta suorittajana.

Toinen mielenkiintoinen juttu on, miten meihin suhtaudutaan eri tavalla kun tapaamme yhdessä uusia ihmisiä illanistujaisissa. Häneltä kysytään mitä hän tekee työkseen, minulta ei koskaan. Se on aika huvittavaa, kun olemme samalla arvostetulla alalla töissä. Noh, minulla on vain yksi maisterin tutkinto...

Itse käsitän tuon kympin tyttö käsitteen niin, että valitettavasti tytöt kasvatetaan yleistäen mielyttämisenhaluisiksi. Toivoisin näkeväni työelämässä enemmän naisia, joilla on särmää ja ottavat tilan haltuun (ainakin meidän alalla). Omassa suvussani on jo monen sukupolven ajan ollut koulutettuja ja fiksuja naisia. Minut on siis kasvatettu näin ja se ei tosiaan aina miellytä kaikkia. En kuitenkaan kauheasti välitä siitä, että minua pidetään hankalana. Kannattaa peilata omia tuntemuksia miehen ajatusmaailmaan. Jos mieheni kertoo töistä jotain juttua, ei hän mieti sanoiko liian suoraan,vaan että toinen osapuoli oli idiootti. Jos olen mielestäni oikeassa, miksi pitäisi pyytää anteeksi?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokemuksesi olisivat voineet olla omasta elämästäni – samalla akateemisella alalla miehen kanssa, kumpikin kirjoittanut opinnäytteensä erinomaisilla arvosanoilla. Silti minuun suhtaudutaan suorittavana miellyttäjä-ahertajana (jos edes mitään kysytään) ja mieheen luonnonlahjakkuutena. Jos saisin lantin joka kerta kun olen kuullut kärsiväni kympin tyttö -syndroomasta tai mieheni olevan poikkeuksellinen lahjakkuus.. Asiaa ei helpota myöskään se, että jopa saman alan ihmiset (myös omat rakkaat ystäväni) ovat esimerkiksi kategorisoineet kunnianhimoni miellyttämisentarpeeksi.

Tuntuu yleisestikin siltä, että akateemiseen menestykseensä kunnianhimolla suhtautuvaa naista pidetään nimenomaan naisporukoissa turhaan pinkoilevana suorittajana. Kuinka moneen kertaan kuulinkaan sanat "ei sun graduas koskaan tuu kukaan lukemaan" tai "ei sitä arvosanaa koskaan kukaan tuu kysymään" tms. joko minulle osoitettuna tai ympärilläni (tämä kuitenkin on tosiaan vain oma tulkintani ympärilläni näkemästäni – mutta samanlaista mentaliteettia en ole miesporukoissa näin vahvana havainnut). Enkä haluaisi kirjoittaa tällaista masennusvirttä mutta hemmetti, että korpeaa! Kuulisin mielelläni joskus olevani kunnianhimoinen ja päämäärätietoinen jostain muualtakin kuin itseltäni työhakemuksissa. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

“Sä taidat olla vähän sellainen suorittaja”

"Mä sanon itse mieluummin renessanssinero." (Hymy päälle)

Minja Koskela
Bluestocking

Haha, päivän naurut! Otan käyttöön! :D

paulahelena
ALUAP

Jännä. Mä oon mielelläni kympin tyttö, mua on aina kehuttu lahjakkaaks eikä koskaan suorittajahikariks (jopa yläasteella luokkakaverit kunnioitti mun osaamista sen sijaan että olis jotenkin kiusannut siitä). Mutta mä oonkin aina ollut nimenomaan lahjakas, hyvät arvosanat on tullut vaivattomasti enkä oo ollut myöskään se hiljainen etupenkin tyttö. Oon ite kokenut että opettajatkin on tykänny musta nimenomaan sen takia, että uskallan olla myös äänessä ja kyseenalaistaa. Ehkä mä oon sattunu vaan törmäämään hyviin tyyppeihin.

Minja Koskela
Bluestocking

Onpa mukava kuulla, että sulle on sattunut noin hyviä kasvattajia ja kavereita! Mulla on kyllä yläkoulusta ja lukiosta myös se kokemus, että opettajat ovat arvostaneet koulumenestyksen lisäksi sitä että on avannut suunsa. Mutta jostain syystä nykyään ihan fiksutkin tyypit heittää mulle välittömästi suorittajaläppää kun kuulevat mun opinnoista. Itsensä kehittämisen syyt on kuitenkin tässä vaiheessa jossain muualla kuin miellyttämisen halussa.

paulahelena
ALUAP

Mut onko suorittaminen miellyttämistä? Mä jotenkin miellän suorittamisen nimenomaan itsestä enkä muiden (kuvitteellisista) odotuksista lähteväksi. Enkä myöskään nää sitä välttämättä negatiivisena terminä, kyllä mä perfektionistina saatan välillä "suorittaa" elämääni/työtäni/harrastuksiani asettamalla tavoitteita ja pyrkimällä kohti jotain tiettyä lopputulosta. Eikä se oo pois siitä, että nautin siitä mitä teen. Ehkä "suorittajatyyppi" herättää erilaisia mielikuvia eri ihmisissä.

Minja Koskela
Bluestocking

Tutkimusten mukaan, kuten linkkasin, liitetään suorittaminen usein tyttöihin ja naisiin, mutta sen sijaan lahjakkuus poikiin ja miehiin. Sanoissa on selkeä arvolataus ja ne heijastavat myös yhteiskunnallisia oletuksia ja odotuksia. On yksilöitä, jotka pystyvät sukupuolittuneen odotukset ylittämään ja se on mahtavaa, mutta useille se on haastavaa. On myös hienoa, mikäli pystyy tunnistamaan itsessään piirteitä, kuten nyt vaikka tietynlaista "suorittamista", ja edelleen onnistuu kääntämään ajatuksen päälaelleen ja antamaan sille uusia merkityksiä. On kuitenkin myös tärkeää tunnistaa ja tunnustaa yleiset odotukset ja käsitykset esim. sukupuolista. Vasta sen jälkeen ne voidaan purkaa. 

Pamsu
Osien summa

Toivottavasti maailma on muuttunut tai ainakin sun tie vie eri suuntaan kun mun! Taidan kuulostaa aavistuksen katkeralta, mutta itse kyllä heräsin vähemmän mairittelevaan todellisuuteen vasta lähempänä kolmeakymmentä työpaikassa, jossa naisten rooli oli aina ollut olla hiljaa ja nätti. Paikan sain hyvillä papereilla, mutta ääneen puhuminen ja kyseenalaistaminen ei ole ainakaan edistänyt uraani :(

paulahelena
ALUAP

Huh! Ite oon miesvaltasella alalla opiskellut ja työskennellyt nyt muutaman vuoden eikä onneks oo tullut moista vastaan.

Kommentoi

Commenting is closed.