Lapsettomuus ei ole välitila

Bluestocking

“Nainen jolla ei ole lapsia, niinkun, hän ei ole saavuttanut sitä täydellistä naiseutta. Hän ei ole voinut tuottaa kupeidensa hedelmää miehelleen, hän siis kokee vähän semmosta alemmuutta.” Näin sanoi radiojuontaja Tuomas Rajala maanantaina Marja Hintikka Livessä. Emmi Nuorgam kirjoitti Twitterissä Tuomaksen olevan mansplainaamisen ytimessä. En voisi olla enempää samaa mieltä.

 

Lasten hankkiminen on yhteiskunnassamme niin normatiivista, että kaikkien elämän oletetaan tähtäävän siihen. Normit näkyvät paitsi suorassa lähetyksessä, jossa mies kertoo lapsettoman naisen kokevan alemmuutta, myös lakeina ja säädöksinä. Tiesittekö esimerkiksi, että vuoteen 1975 saakka 24-vuotiaiden lapsettomien ja naimattomien naisten ja miesten verotus oli korkeampaa kuin avioituneiden ikätoverien? Tällä niin kutsutulla vanhanpojan ja -piian verolla yhteiskunta kannusti ihmisiä lisääntymään. Entä tiesittekö, että nainen saa sterilisaation vasta täytettyään 30 vuotta tai synnytettyään kolme lasta? Sterilisaation ikäraja on korkein itsemäärämisoikeutta koskeva alaikäraja Suomessa. Niin vankka on valtion usko siihen, että kaikki haluavat lisääntyä. Lapsettomuus on siinä määrin kummallista, että jotkut tahot pitävät sitä validina syynä mustamaalaukseen ja nettihäiriköintiin. Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n perustaja Mira Tiilikainen kertoo saaneensa yhdistyksen perustettuuan uhkauskirjeitä kotiin asti, koska puolusti vapaaehtoisesti lapsettomien asemaa julkisesti.

 

Mutta vaikka lasten hankkiminen onkin yhteiskunnallinen normi, ei lapsettomuus ole ihmisen elämässä mikään välitila, jossa lillutaan kohti lopullista auvoa. En minä koe lapsellisten ystävieni rinnalla alemmuutta (ping Rajalan Tumppi), vaan silkkaa iloa heidän onnestaan. Lisäksi koen onnea siitä, että toisin kuin isoäidilläni, on minulla mahdollisuus päättää olla haluamatta lapsia. Isoäitini aikana sterilisaatiosta ei ollut puhettakaan. Mummu kertoi, että edes kondomeja ei myönnetty kuin vasta viidennestä vesasta, ja niinpä raskautta ei aina toivottu, vaan sitä jopa pelättiin. Jo isoäitini kokemuksiin perustuen ajattelen, että vaikka itse päätyisinkin jossain vaiheessa hankkimaan lapsia, en anna potentiaalisen tulevaisuuteni äitinä määrittää tämänhetkistä elämääni vähemmän merkitykselliseksi.

 

Niin että sovitaanko pojat, että ette kerro, miltä minusta ja muista naisista tuntuu? Ettekä etenkään pyri määrittämään puolestamme, mitä naiseus on?

 

Ja sovitaanko myös, ettei kukaan enää puhu “kupeiden hedelmistä”, mieluiten ikinä? 

 

Kommentit

jennajohannasi
Pirtti

Ainakin kymmenen sydäntä tälle! 

Minja Koskela
Bluestocking

Ah, kiitos! <3

ReettaM
Harharetkiä

Niin totta! Välillä pidän kyseenalaisena myös diskurssia, jossa lapsien saamisen ajatellaan tekevän ihmisestä vähemmän itsekkään, sillä tausta-ajatuksella, että lapsettomat ovat väkisinkin egoisteja, jotka vain lasten saaminen voisi pelastaa omaan napaan tuijottamiselta. Ööh?

Minja Koskela
Bluestocking

Joo, täysin käsittämätön läppä. Ja ihan parasta tietenkin on se kun mies kertoo, mitä nainen haluaa elämältään.

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Tämä juuri. Itseasiassa väittäisin että lapsekkaat on jopa itsekkäämpiä ku lapsettomat. Tarkoitan sillä tavalla että heillä se itsekkyys laajenee sisältämään myös omat lapset. Muiden (melkein aina työyhteisössä, joskus ystävyyssuhteissa ja kovin usein yleensä maailmassa) pitää ymmärtää ja sietää kaikenlaista, koska lapsi ja sitä myötä vanhempi tarvitsee erityiskohtelua. Ja protestointiin saa usein ainakin rivien välissä vastauksen "sä et voi ymmärtää ennenku (!) sulla on omia lapsia".

T-100
(G)ROUND ZERO

Noh! Ehkä on syytä olla naistenkaan osoittelematta toisiaan ja kaivaa syvempää erottelurajaa lapsellisten ja lapsettomien välillä. Ihan yhtälailla olen tehnyt ilta/viikonloppupainotteista vuorotyötä lapsettomana ja lapsellisena naisvaltaisella alalla ja elänyt "kovin usein yleensä maailmassa" yleisesti hyväksyttyjen käytöstapojen ja odotusten mukaisesti. En ole ikinä vedonnut lapsiini, jotta saisin tahtoni läpi jossain työhön liittyvässä asiassa tai arvioinut kollegoitani sen perusteella onko tämä lisääntynyt vai päättänyt jostain minulle tai kenellekään muulle kuulumattomasta syystä optionsa lisääntymiseen käyttämättä. Ystävyyssuhteeni ovat muuttuneet koko ikäni, olisi falskia ajatella, ettäne ovat jotain ikuisesti muuttumattomana pysyvää. Lapsillani ei ole mitään tekemistä niiden muovautumisen kanssa, enemmän omilla opiskeluvalinnoillani ja sen myötä paikkakunnan vaihdoksilla.

Se, että ottaa keppihevosekseen lapset tai lemmikit tai mitä ikinä, kertoo enemmän ihmisen joustamattomattomuudesta kuin perheen pääluvusta. Toivon todella, että jos käyttäydyn kusipäisesti työyhteisössä, minut leimataan ihan omana persoonanani sen sijaan että ajateltaisiin lasteni jotenkin vaikuttavan työpanokseeni tai sosiaalisiin kykyihini ja ammatilliseen kompetenssiini ja kykyyni joustaa. Viime vuonna olin joka ikisen juhlapyhän ja koululaisten loman töissä ihan omasta tahdostani ja vapaaehtoisesti tekemättä siitä minkäänlaista numeroa tai vetämättä marttyyrin kireää pipoa pääni ympärille. Tai hetkinen, ehkä kyseessä sitten oli itsekkyyttä, koska ajattelin että arkivapaillani voin olla lasten kanssa kotona. Vai ajattelinko sittenkin lasteni parasta? Onkse se itsekkyyttä?

En väitä mitään, mutta uskoisin itsekkyyden olevan melko pitkälti henkilökohtainen ominaisuus, kuin lasten saamisen myötä tuleva kylkiäinen.

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Olet oikeassa. Mietin myöhemmin itsekin, että tulipa vedettyä melkein yhtä fiksu yleistys kuin tuo mitä kritisoin. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että lapsi tulee ikään kuin äitinsä "laajennukseksi" niin että _jos_ tää henkilö on itsekäs, niin nyt hänellä on ikäänkuin tuplamahdollisuus siihen. Mutta tosiaan, itsekkäät ja muuten ikävät olkoon semmosia ihan lapsista tai lapsettomuudesta huolimatta :)

Minja Koskela
Bluestocking

Jep, samaa mieltä kuin molemmissa kommenteissa yläpuolella: syyllistäminen ei auta rakenteiden purkamisessa. Plus 100% samaa mieltä kuin T-100 siitä, että työelämässä lapsellisuudella/lapsettomuudella ei tulisi olla osaa eikä arpaa ammatillisen kompetenssin arvioinnissa.

Kiti

Kupeiden hedelmä, ei terve. :D :D

Jotkut sanovat vapaaehtoisesti lapsettomien olevan itsekkäitä. Se on hassua, koska eivät kaikki lapsia hankkivat halua niitä täysin jaloista ja epäitsekkäistä syistä. Jotkut hankkivat lapsia koska niin kuuluu tehdä, jotkut pelastaakseen parisuhteensa, toiset haluavat sisältöä elämäänsä ja aika supermoni tulee raskaaksi ihan vaan puhtaasti vahingossa..

Niin rasittavia tuollaiset suoraviivaiset yleistykset. 

Minja Koskela
Bluestocking

Juurikin näin, enpä voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi.

Helmi K
sivulauseita

Tämä on aihe joka herättää mussa aina yhtä suurta hämmennystä. 

Ennen lasta en halunnut lasta, lapsen saatuani ymmärsin osan siitä mistä lapselliset ennen kun sain lapsen olivat puhuneet mutta osaa en, lapsen myötä ymmärrän paremmin heitä jotka lapsen haluavat kuin myös heitä jotka eivät, en tiedä millaista on olla lapseton 30-vuotias niin kuin lapseton 30-vuotias ei tiedä millaista on lapsellinen (heh) 30-vuotias.

Ja nainen on se kuka naiseksi itsensä tuntee. Täydellinen on tuskin kukaan.

Aina on olemassa niin paljon sellaista mitä itse tietää ja mitä ei ja mitä toiset tietävät ja toiset ei. Pää räjähtää joka kerta kun joku, kuka tahansa sanoo, että tästä jossain, tässä kaikessa, on kyse.

Minja Koskela
Bluestocking

Aika hyvä kiteytys. Ihmiset on paljon muutakin kuin äitejä ja isejä ja lapsettomia. Vaikkapa syksyllä julkaisevia kirjailijoita. :)

Mahdoton Nainen

Vapaaehtoisesti lapseton ja näin ollen vähempi nainen täällä moi. Sain tänään kuulla hyvän ystäväni odottavan ensimmäistä lastaan ja olin niin onnellinen hänen puolestaan, että meinasin alkaa pillittää siinä keskellä kahvilaa. Ei lapsettomuus (tahaton tai tahallinen) vähennä tai lapsen saaminen lisää kenenkään naiseutta pisaraakaan. Sääli jos jostakin naisesta siltä tuntuu, ja auttais jos kaikenmaailman sedittäjät ja miesmäröijät ei sellaista ajatusmaailmaa viljelisi valtakunnallisessa televisiolähetyksessä.

Minja Koskela
Bluestocking

Word! Se on muuten jännää olla 28-vuotias ja lapseton, kun ympäristö pidättää koko ajan henkeään, että koskahan se sikiää. Puhumattakaan niistä, joiden lapsettomuus ei ole vapaaehtoista. Että sikälikin soisin näiden naiseuden sankareiden punnitsevan sanansa myös livelähetyksissä.

Mahdoton Nainen

Mä alan onneksi olla ihan kohta sitä ikäluokkaa ettei enää kauheesti kysellä lasten perään :D Äiti on jo luovuttanut, tädit jaksaa vielä vähän käydä väsytystaistelua.

Pari viivaa

Huh huh, meinasi mennä iltateet väärään kurkkuun ton lauseen kohdalla kieltämättä. Kiinnostaisi tietää millä vuosisadalla tämä jätkä elää, jos käyttää ilmaisua "tuottaa kupeidensa hedelmä miehelleen".  Hyvin raamatullinen sävy.

En koe itseäni millään tavalla vajavaiseksi naisena, vaikkei minulla lapsia olekaan. Kenenkään ei pitäisi tuntea. Harvinaisen julmaa edes väittää, ettei nainen ole kokonainen nainen ilman lisääntymistä. Harva viitsii miehenkään miehisyyttä kyseenalaistaa, jos tällä ei ole lapsia.

Ah, 1975, kaikkien aikojen verovuosi. Vanhapiikaveron lisäksi historiaan jäi perheverotus (aviopuolisoiden yhteenlaskettujen tulojen yhteisveroprosentti) ja siirryttiin yksilöverotukseen. Yksi parhaista yhteiskunnalisista päätöksistä naisten työssäkäynnin kannalta. Sitä päätöstä tehtäessä ei olleet kupeiden hedelmät päälimmäisenä mielessä ja hyvä niin.

Minja Koskela
Bluestocking

"Harva viitsii miehenkään miehisyyttä kyseenalaistaa, jos tällä ei ole lapsia." --> TÄMÄ.

Helmi K
sivulauseita

SIIS JUURIKIN TÄMÄ.

Nuumi (Ei varmistettu)

Kylläpä vain vielä joskus keskusteluissa kuulee mainintoja tuhkamunista. Valitettavasti.

Minja Koskela
Bluestocking

Totta muuten. Mutta mä väitän, että miehiin ei kohdistu samanlaisia sosiaalisia paineita tulla isiksi kun naisiin tulla äideiksi. Esim. kun googlaa "isyyden paineet", hakukone kysyy: "Did you mean, äitiyden paineet?"

Nuumi (Ei varmistettu)

Eikä! :D

Mun eksäni ei mainostanut kavereilleen vasektomiaansa siksi, ettei halunnut selitellä vapaaehtoista lapsettomuuspäätöstään. Eli jonkin moisia paineita kyllä, muttei varmasti samanlaisia kuin mitä naisiin kohdistuu. Tai ainakin eksäni osasi ottaa sosiaaliset paineet paljon kevyemmin kuin minä. :D

Satya

"Harva viitsii miehenkään miehisyyttä kyseenalaistaa, jos tällä ei ole lapsia." 

Totta, ei suomalaisessa kulttuurissa, mutta miehisyys kyseenalaistetaan täälläkin aivan satasella miehen ollessa pitkään sinkku. "Eiks kukaan nainen oo sua huolinu? Voi reppanaa. Ettei vaan susta tulis sellasta yksinäistä vanhaa miestä (juoppoa)." Yritä siinä sanoa, että sopivaa ei ole löytynyt ja ne ketkä osoitti kiinnostusta minua kohtaan olivat aivan toiselta planeetalta. Huono match molemmin puolin. "Ei sua oo siis naiset huolinu. SÄ oot niin kauheen nirso." Mitä tapahtuu niille naisille tai miehille ketkä polkevat reippaasti standardejaan parisuhdemarkkinoilla? Päätyvät  avioerotilastoihin ja huonoihin kokemuksiin vain saadakseen yksinäisyyteen hetkellistä lohtua. Pahinta mitä voi väkivallattomassa suhteessa tapahtua on huomata itsensä tuntevan suurempaa yksinäisyyttä kuin sinkkuna ollessaan.

CougarWoman
CougarWoman

Rajalan Tumpille tältä VELAlta semmoisia terveisiä, että tulepa käymään kahvilla niin mä sulle kupeiden hedelmät näytän

Heh, mutta oikeesti; enpä tiennytkään, etten ole vielä saavuttanut "täydellistä naiseutta". :D 

Minja Koskela
Bluestocking

Haha! Varo vaan, kohta sun ovelle koputetaan! :D T: Keskeneräinen & epätäydellinen nainen

Namm (Ei varmistettu)

Ihan mahtava kirjoitus aiheesta!
Ympäristö luo kyllä melkoiset paineet lasten hankkimiselle, välillä joutuu ikäänkuin hävetä, kun mainitsee jollekin ettei ole ajatellut jälkikasvua hommata lainkaan. Ärsyttää, kun monelle tuntuu olevan itsestäänselvyys, että tietyssä elämäntilanteessa tehdään niitä lapsia. Miksi miehen on paljon helpompi kertoa haluttomuusestaan koskaan hankkia lapsia, kenenkään sitä sen suuremmin ihmettelemättä tai kyseenalaistamatta?
Omalla kohdallani olen jopa ensin kyseenalaistanut oman ajatusmaailmani ja "kunnollisuuteni" kun ensimmäisen kerran tajusin, etten välttämättä halua lapsia. Jälkikasvu kuuluu yhteiskunnan normeihin, vähän samaan tyyliin kuin esim. koulutus ja työssäkäynti tietyn ikäisenä. Ikäänkuin lapseton olisi jotenki yhteiskuntaan kuulumaton ulkopuolinen.

Minja Koskela
Bluestocking

Niinpä. Mulle on usein sanottu mun elämästä tai tulevaisuudensuunnitelmista mitään tietämättä, että "sitten kun sulla on lapsia" tai "kun sulla ei vielä ole lapsia". Musta kuvaa aika hyvin ympäristön odotuksia. 

kaisaj
Ambitions

Ihan kuin edellinenkin kommentoija, muistan vieläkin sen vapauttavan ahaa-elämyksen joskus nuorempana, kun tajusin että hei, mä tosiaan voin myös olla haluamatta lapsia ? Sitä ennen olin vaan ajatellut että okei, aikuisuuteen kuuluu perheen perustaminen ja lasten hankkiminen. En tällä hetkellä tiedä haluaisinko joskus lapsia vai en, mutta en tiedä miten lasten tekemättä jättäminen voisi tehdä minusta jotenkin _vähemmän naisen_. 

Toinen juttu mikä joskus ärsyttää on lapsettomien kokemusten väheksyminen ja syyllistäminen. Sinä et tiedä väsymyksestä ja kiireestä mitään, kokeileppa tehä sama ku kaks lasta roikkuu jaloissa. Äitinä oleminen on varmasti rankkaa hommaa ja nostan hattua niin omalleni kuin kaikille muillekin äideille, mutta se ei oikeuta väheksymään muiden kokemuksia.  

Hyvä ja ajankohtainen teksti, kiitos siitä! :)

 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos itsellesi kommentista! Toi väheksyminen on kyllä jännä ilmiö. Onneks mun lapselliset ystävät ei koskaan väheksy ei-lapsellisten ystäviensä kokemuksia, eli mun ei ole sitä tarvinnut juurikaan henkilökohtaisesti kohdata. Mutta tunnistan ilmiön, ikävä kyllä.

Repa (Ei varmistettu)

Tämä aihe jaksaa tosiaan aina hämmentää. Itse olin ilmeisesti onnekas, kun kukaan ei koskaan olettanut minun haluavan/hankkivan lapsia, tai ainakaan sanonut sitä ääneen. Kun sitten miehen kanssa päätimme asian olevan ajankohtainen, olimme jo reilusti yli kolmekymppisiä. Silti tieto tuli täysin puun takaa molempien perheille.

En voi suositella lasten hankkimista (vai saamiseksiko sitä pitää sanoa) kenellekään, joka ei ole asiasta riittävän varma. Vaikka lapset ovat isoin asia elämässäni, ne muuttivat kuitenkin elämän kokonaan. Kun en itse lapsia halunneena edes meinaa aina kestää muutoksia, mm. oman ajan puutetta, niin miten sitten joku, joka ei ole lainkaan asiasta varma, kestäisi? Ja ennen kaikkea, miksi pitäisi?

Luonto ei todellakaan aina hoida kaikkea kuntoon ja baarit ovat täynnä "toinen lapsi tulossa" -miehiä, jotka ovat ilmeisesti huomaamattaan joutuneet outoon elämään. Olisi ne toista lastaan odottavat naisetkin varmaan siellä, mutta ei sen mahan kanssa jaksa minnekään lähteä.

Tässä asiassa jos missään pitäisi kuunnella itseään, ei ketään muuta. Ja ihminen voi elämässään katua moniakin asioita, ei mitään voi tietää etukäteen.

Repa (Ei varmistettu)

Ps. Äitiys ei pätevöitä mihinkään. Universaalia tietämystä ei ole jaossa ja lapsistakin tietää vain sen mitä omista vekaroistaan on oppinut. Ja ne ei todellakaan ole kaikki maailman lapset.

Minja Koskela
Bluestocking

Onpa ihanan rehellistä puhetta! Caitlin Moran kirjoitti, että hänen tuttavansa ovat joskus humalapäissään avautuneet katuvansa silloin tällöin lasten hankkimista. Siis eivät mitenkään fundamentaalisesti, mutta kuitenkin kokeneet ohimeneviä hetkiä, joina on tuntunut, että lasten tekeminen oli virhe. Lasten katumisesta ei kuule juurikaan puhuttavan ja muutenkin vanhemmuteen liittyvät negatiiviset tunteet lienevät enemmän tai vähemmän tabuja. Musta on todella jäätävää, että sellaisten fiilisten kanssa täytyisi jäädä yksin. Samasta syystä soisin, että ketään ei painostettaisi lasten hankintaan. Vaikka oma elämä tuntuisikin ilman lapsia oudon tyhjältä, voivat toiset löytää sisältöä ja onnea muista asioista.

Helmi K
sivulauseita

Se mun syksyllä ilmestyvä romaani käsittelee juurikin näitä kysymyksiä ja tuntemuksia, vanhemmuutta sen jokaiselta kantilta, onnesta katumukseen, haaveista todellisuuteen, äideistä iseihin.

Pauria (Ei varmistettu)

Minunkin korvaani tuo kommentti äitiydestä, joka olisi jotenkin täyden naiseuden saavuttamisen mittari, kalahti tosi ikävästi. Näin siitä huolimatta, että itselleni äitiys on ollut pienestä tytöstä asti se suurin toive, ja 25-vuotiaana tulin jo viidennen kerran äidiksi. Tunnen kuitenkin paljon sekä vapaaehtoisesti että tahattomasti lapsettomia, enkä ikinä ole kyllä heidän naiseuttaan pitänyt mitenkään vajavaisena.

Minja Koskela
Bluestocking

Just näin sen musta pitäisikin mennä: omien valintojen kautta ei voi tehdä päätelmää siitä, mitä muut elämältään haluavat. Aika rohkeasti säkin olet tainnut mennä kohti omia unelmias. Hatunnosto!

Lintunen81 (Ei varmistettu)

Tuo kommentti Rajalalta on paitsi täysin naurettava myös äärimmäisen julma kun maailma on täynnä tahattomasti lapsettomia ihmisiä. Onko tahattomasti lapseton nainen vähemmän nainen kuin minä, vahingossa raskautunut? Esikoinen sai alkunsa ehkäisyn petettyä, pitkässä (10v silloin, 15v nyt) parisuhteessa, kun olin pohdinnoissani kallistunut sille kannalle, että ehkä ei ollenkaan. Kahden viivan ilmestyttyä tikkuun en suoranaisesti kiljunut riemusta, mutta lapsi oli tervetullut ja on kovasti rakastettu. Mutta että joku, joka toivoo ja yrittää vuosikausia, on vähemmän nainen tai joku, joka itsensä tuntien ja vakaasti harkiten päättää, että lasten saaminen ei ole häntä varten... Saatika, että sen määrittelee ulkopuolelta joku, kaiken lisäksi mies. Ei prkele, mulla pistää niin vihaksi, että sanat loppuu.

Minja Koskela
Bluestocking

Niinpä. Mun naiseudesta päätän yksin minä, ei kukaan ulkopuolinen, eikä etenkään mulle tuntematon mies.

Satya

Aivan. Miksi siis pahoittaa mieltään kenenkään tuntemattoman sanomisista? Eivätkä naisetkaan tällä lapsentekosyyllistämisellä ole todellakaan mitään puhtaita pulmusia.

Minja Koskela
Bluestocking

Kappas, naisten keskusteltua lastentekoon liittyvistä yhteiskunnallisista paineista, tuli mies lopulta kertomaan, miten naiset käyttäytyvät keskenään.

Satya

Höpö höpö. En minä läheskään kaikkia tällä tarkoittanut. 25-vuotialle tyttöystävälleni ja 27-vuotialle siskolleni satelee säännöllisesti kommentteja perhellisiltä kavereiltaan "kuinka säkin varmaan kohta haluut lapsia". Tuskin he ovat poikkeuksia.

Haluaisitko muuten etteivät miehet kommentoisi blogiisi ollenkaan? Jos sanot suoraan, niin voin suosiolla jättää kaikki kommentoinnit tulevaisuudessa pois. Ei onkelmaa asian suhteen.

Minja Koskela
Bluestocking

Kaikkien sukupuolten kommentit ovat tervetulleita. Toisten kokemusten vähättely ("miksi siis pahoittaa mieltään") ei niinkään.

Satya

Kenenkään kokemuksia en ole vähätellyt. Se oli puhtaasti sinun tulkinta. Kysyin: Miksi pahoittaa mieltään täysin tuntemattoman sanomisista televisiossa?

Oli kyse mistä tahansa asiasta, saamme elämämme kaaren aikona loputtoman tulvan tämän tapaisia ja pahempia (läheisten ja sukulaisten) mielipiteitä, möläytyksiä, provoja yms. Voiko tv:tä edes avata, jos sieltä ottaa kaiken karvaisten otusten murinat itseensä? Paljon suuremmin varmasti kirpaisevat kritiikit/syytökset silloin, kun niillä oikeaa painoa tullessa "oikeaan" elämäämme todellisesti vaikuttavilta ihmisiltä. En koe television keskusteluohjelmien kuuluvan kohdallani tähän kategoriaan. Viihteeksi markkinoidut talk-showt eivät juuri koskaan heijasta kenenkään meidän kokemuksia, joten miksi antaa omia tuntemuksiaan heidän puolivillaisen keskustelun ja draaman armoille...?

Repa (Ei varmistettu)

Koska diskurssi muokkaa todellisuutta. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten asioista puhutaan. Sillä on merkitystä.

MuuMuu (Ei varmistettu)

"Eivätkä naisetkaan tällä lapsentekosyyllistämisellä ole todellakaan mitään puhtaita pulmusia."

Tämä on vähän jännä kommentti. Bloggauksen aihehan oli yhteiskunnan normatiivisuus. Naiset ovat osa yhteiskuntaa. Ei missään ole väitetty, etteivät naiset myös toisintaisi näitä rakenteita. Ei se, että naisia häiritsee nämä rakenteet ja oletukset vaadi sitä, että naiset olisivat jotenkin täysin syyttömiä rakenteiden olemassaoloon.

Ajatus siitä, että lapsettomuus ja lasten hankinta on vain naisten ongelma tai projekti, tekee myös vaikeaksi miehille puhua toiveistaan lasten suhteen, lapsettomuuden kivuliaisuudesta (varsinkin jos on sinkkumies), ja väheksyy miestä täyspainoisena vanhempana.

Kommentoi

Commenting is closed.