Lisääntyminen on yksityisasia

Bluestocking

“No mut entäs jos te teette lapsia”, kysyy eräs puolituttu kuullessan, että asumme poikaystäväni kanssa neljättä vuotta eri kaupungeissa ja saatuaan selville, että emme ole aikeissa muuttaa samaan kaupunkiin. Hätkähdän. Olemme seurustelleet viisi vuotta, mutta emme ole ajatelleet asiaa itse. Lasten hankkiminen ei ole ajankohtaista parisuhteessani eikä minulle henkilökohtaisesti. Siksi tuntuu hämmentävältä, että ulkopuoliset ovat kiinnostuneita asiasta. Ikään kuin lasten hankinta lähitulevaisuudessa olisi selviö.

 

Täytän tänä vuonna kolmekymmentä. Kuluneen parin vuoden aikana olen alkanut vaivihkaa identifioitua lapsettomaksi. Se on outoa. En ole “valinnut” hankkia lapsia, mutten myöskään “valinnut” jättää hankkimatta. Se ei vain kerta kaikkiaan ole minulle ajankohtaista. Asiaan ei liity kipuilua, eikä harrasta pohdintaa suuntaan eikä toiseen. Rakel Liekki totesi taannoin, että mikäli hän tulisi raskaaksi, voisi hän yhtä hyvin tehdä abortin kuin jättää tekemättä. Lause olisi voinut olla omani.

 

Viimeistään kuluneen vuoden aikana ympäristö on alkanut viestittää, että naisella tulee olla suhde äitiyteen, vaikka hän ei (vielä!) olisikaan äiti. Vanhemmuuden sukupuolittuneisuus valkeni minulle omakohtaisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun otin asian esiin poikaystäväni kanssa. Kävi nimittäin ilmi, että häneen ei ole koskaan kohdistunut lisääntymispaineita. Ja hän täyttää sentään neljäkymmentä. Kolmikymppisille naisystävilleni äitiyskeskustelu on sen sijaan ollut hyvinkin ajankohtaista. Kuten myös minulle.

 

Kuhina ympärilläni voimistui, kun kolmekymppiä alkoi lähestyä. Munasolut kuolevat! Suomen syntyvyys laskee! Abortti pitää kieltää! Naisten tulee sitoutua, vaikka eivät haluaisikaan! Hakiessani uutta ehkäisyreseptiä, totesi gynekologi, että “sitten kun haluat raskaaksi”. Keski-ikäinen tuttava kysyi kahvitilaisuudessa, että milloinkas niitä lapsia sitten.  Viesti on tullut selväksi: lisääntyminen on vääjäämätöntä!

 

Tuntuu kummalta määritellä itseni puutteen, lapsettomuuden, kautta. Eihän elämästäni puutu mitään (paitsi ehkä vähän shampanjaa kolmikymppisyyden kunniaksi). Ei liene sattumaa, että englannin kieleen on hiipinyt lyhenne nomo, no mother.

 

Siitä huolimatta: mieluummin kuin selittelen suunnitelmiani vieraille, identifioidun minäkin kuitenkin nykyään lapsettomaksi. En siksi, että en koskaan haluaisi lapsia, vaan siksi, että minulla ei ole lapsia eikä lastenhankinta-aikeita juuri nyt. Enkä tiedä, onko koskaan.

 

Mutta sehän ei toisaalta kuulu kenellekään muulle kuin minulle itselleni.

 

Bluestocking FACEBOOKISSA. <3 Kommentointi vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.

 

Share

Kommentit

Taru Mari
Stuff About

Kumma kun muiden lisääntymisasiat ne jaksavat kiinnostaa. :D

Minja Koskela
Bluestocking

No NIINPÄ! :D

Usko Irma-tätiä

Ja auta armias jos menet suoraan sanomaan, että tuskin edes haluat koskaan lapsia. "Kyllä se mieli vielä muuttu". Ai jahas justiinsa. Miksei kukaan koskaan kommentoi vauvakuumeilijoilla että "kyllä se mieli vielä muuttuu".

Minja Koskela
Bluestocking

Siis niin paljon olen miettinyt ihan samaa asiaa!

punastus
Punastus

Joskus oikein toivon, että joku tölväisisi jonkin mauttoman kysymyksen liittyen minun lisääntymiseeni. Pääsis antamaan potut pottuina ja sanois jotain oikein nasevaa. Mutta ei, en muista joutuneeni tuollaiseen tilanteeseen ainakaan 10 vuoteen ja ikää on kuitenkin jo 36. Se pistääkin sitten pohtimaan, että eikö minua pidetä ollenkaan äitityyppinä? Ja miksei? :D

No joo, oikeesti olen vain iloinen, etten ole joutunut tuohon kysymystulitukseen. Kunpa muidenkaan ei tarvitsisi joutua.

Minja Koskela
Bluestocking

Toivotaan, että säästyt uteluilta jatkossakin! Ja myös tietty, että muut säästyy, kuten totesitkin.

Kummasti tää ilmiö toimii myös toisin päin; Kun me alettiin lapsettumissuunnitelmistamme puhua, ympäristö viestitti aika vahvasti, että "ootteko nyt ihan varmoja, kun eihän teillä vielä mikään kiire oo." Eli tekipä henkilökohtaisen ratkaisunsa miten päin tahansa, joku sukulainen/kaveri/etätuttu ihan varmasti paheksuu.

Minja Koskela
Bluestocking

Kuten TaruMarikin ekassa kommentissa totesi, niin se on tosiaan jännä, miten paljon toisten lisääntymisasiat jaksaa ihmisiä kiinnostaa...

Ranja
Haavekuvia

Aijai. Yllä olevasta kommentista tuli mieleeni ihan Katja Ståhlin aivopieru julkisuudessa: "Lapsiperhe on arvostettu yksikkö, koska lapset maksavat lapsettomien vanhainkotipaikat." Kaikki perheellisethän ovat tehneet lapsensa vain siksi, että yhteiskunta saisi lisää veronmaksajia, eivät siitä syystä, että haluavat perheen. Jotta ansaitsee vanhana apua, on tehtävä lapsia - se ei riitä, että maksaa elämänsä veroja. Iraniinhan suunniteltiin äskettäin lakia, jonka mukaan vasta synnyttäneet naiset saavat käydä töissä. Ei kai Suomessa olla menossa samaan takapajuiseen suuntaan, jossa nainen ei saa päättää, tekeekö lapsia vai ei?

Minja Koskela
Bluestocking

Anteeksi, sun kommentti näyttäytyy nyt irrallisena kun jouduin poistamaan nimimerkillä kirjoitetut kommentit. Huhhuh, mikä tokaisu Ståhlilta. Johan alkoi sapettaa. :D

Minja Koskela
Bluestocking

Hei kaikki! Kuten postauksen lopussa boldatulla tekstillä sanotaan, niin kommentointi on sallittu vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille. Tämä on tapa, jolla moderointi on kaikista helpointa, anonyymi kommentointi kun on toisinaan äitynyt asiattomaksikin. Tervetuloa keskustelemaan Facebookin puolelle omalla profiililla! <3

Kommentoi

Commenting is closed.