Mystinen kohtu ja muita lisääntymismyyttejä

Bluestocking

Lueskelin viikonloppuna junamatkalla uutta Trendiä. Viimeisellä sivulla oli teaser tulevasta numerosta, jossa on odotettavissa muun muassa seuraavaa: “ONNELLINEN LAPSETON ELÄMÄ. Yhä useampi meistä ei tee lapsia. Miksi lapseton nainen silti joutuu selittelemään elämäänsä? On muutoksen aika.” Touché ja niin on! MInäpä kerron, miksi olen sataprossaa samaa mieltä.

Olen 29-vuotias. Minulla ei ole lapsia. Lasten hankkimatta jättäminen on oma valintani, mutta saattaa olla, että jossain vaiheessa haluan sittenkin jälkikasvua. Itse asiassa olen ihan viime vuosiin saakka ajatellut, että haluan ihan varmasti joskus omia lapsia. Kunnes sitten hiljalleen totesin, että elämä saattaisi olla ihan mukavaa myös kokonaan ilman. Minulle päättämättömyys ei ole ongelma. Ikävä kyllä joillekin se tuntuu olevan. Tässä klassikkoläpät, jotka olen kuullut elämässäni vähintään kerran:

  1. Biologiasta paasaaminen. Esimerkiksi: “Kyllä ne lapset kannattaisi tehdä nuorena. Myöhemmin munasolut hupenevat ja sitten saattaakin tulla kiire.” Kiitos tietoiskusta, mutta minulla ei senkään jälkeen ole hoppu hankkia lapsia. Ja niistä munasoluista sen verran, että ne, jotka puhuvat biologisesta kiireestä tarkoittavat usein itse asiassa sosiaalista painetta. Joka helpottaa, kun lakataan vauhkoamasta.
  2. Naiskehon mystifiointi ja naiskehon tehtävän (äitiys!) määrittäminen. Esimerkiksi: “Naiskeho on kaikessa elinvoimaisuudessaan ja hedelmällisyydessään suorastaan taianomainen!” Myös: “Naisen rinnat ovat imettämistä varten.” Muista en tiedä, mutta minun kohtuni ei ole mystinen. Se on elin, jonka käyttämisestä lisääntymistarkoituksissa päätän yksin minä. Kuten myös rinnoistani ja imetyksestä, jos sitä on tarpeen tulevaisuudessa pohtia.
  3. Oletus siitä, että kaikki haluavat lisääntyä. Esimerkiksi: “Koskas olet ajatellut niitä lapsia sitten?” En tiedä. Mutta olisiko parempi small talk -aihe vaikkapa ihan perinteinen on ilmoja pidellyt tai ai että kun onkin hyvää tämä kahvi?
  4. Ajatus, että vain lapsen kautta ihminen voi oivaltaa elämästä jotain. Esimerkiksi: “Tajuat sitten, kun sinulla on omia lapsia.” Vanhemmuus on takuulla palkitsevaa ja opettavaista. Sen sijaan ajatus siitä, että lapseton ei voisi oivaltaa samoja asioita jotain muuta kautta, on taantunut ja vanhanaikainen.

Vaikuttaa siltä, että naisen lisääntyminen on intiimiydestään huolimatta varsin suosittu keskusteluaihe. Jos et usko, suosittelen jatkolukemiseksi Stuff About -blogin Taru Marin tekstiä siitä, mitä häneltä on kysytty synnytyksen jälkeen. Ja sitä tulevaa lehtiartikkelia, jossa kerrotaan, miksi lapsettoman pitää selitellä valintojaan. Uutta Trendiä odotellessa!

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

 

Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.

  

Share

Kommentit

punastus
Punastus

Olen onnekkaassa asemassa siinä mielessä, ettei minulta ole taidettu koskaan tivata lapsentekoaikeista. Oon miettinyt jopa että enkö oo yhtään äidillinen vai miksei kukaan kysele :D Haluisin melkein jopa päästä näihin tilanteisiin kertomaan harkinnassa olevasta sterilaatiosta ja siitä, että suku ei taida jatkua minusta eteenpäin. Hykerryttää jo valmiiks se utelijan kiusaantunut kiemurtelu!

Minja Koskela
Bluestocking

Haha! Kerro sit miten kävi, jos sultakin tullaan tivaamaan!

punastus
Punastus

Täytyy ehkä alkaa osallistumaan kaikkiin mahdollisiin suvun kinkereihin niin eiköhän ala pikkuhiljaa uteluja kuulumaan!

Pamsu
Osien summa

Tästä oli puhetta toisessa yhteydessä jo aiemminkin, mutta nyt todella eletään historiallista aikaa sikäli, että koskaan ennen naisilla ei ole ollut edes tätä nykyistä, vaikkakin selittämistä vaativaa, mahdollisuutta itse valita olla olematta äiti (e-pillerit & kulttuurin hidas muutos parin sukupolven aikana). Tähän asti on menty biologian sanelemaa polkua, eikä monen kapasiteetti riitä sitä kyseenalaistamaan vieläkään.

Kieli poskessa vastineena kohtaan 4: vain toinen ammattilaisjalkapalloilija voi ymmärtää, minkälaista on olla ammattilaisjalkapalloilija. Ehkä kuitenkin vain keskimääräisen hölmö ammattilaisjalkapalloilija pitää tarpeellisena, että kaikkien tulisi se todellisuus ymmärtää. Silti vanhemmuusasiassa tuo aikaisempi biologia-argumentti ja ihmisten yleinen yksinkertaisuus selittää aika paljon.

Minja Koskela
Bluestocking

Jotakuinkin juuri näin. Tuohon kohtaan 4 vielä: mun somefeedissä on pyörinyt sellanen meemi useammankin kerran, jossa on tyyppi, joka on ratketa naurusta ja sitten teksti: "When people without kids tell me they're exhausted." Ymmärrän, että tämä on varmasti pienten lasten vanhempien kesken emansipoiva läppä (tai en kyllä edes ihan kokonaan ymmärrä, koska vastakkainasettelu, mutta yritän parhaani), mutta mulle se näyttäytyy suht provosoivana ja semisti väheksyvänä. Mitä mä tässä nyt yritän sanoa on, että parasta ehkä olisi olla kommentoimatta toisten valintoja ja olemisentapoja ja olla tekemättä niiden perusteella oletuksia ihmisistä. Ite opettelen sitä kans.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Onko tuo ihmisen lapsen tekeminen ja saaminen oikeasti joku small talk aihe jossain piireissä? Vai urbaanilegenda? Punastuksen tapaan en minäkään muista törmänneeni moiseen keskusteluun. Lapsen sain 32-vuotiaana, joten olisi ehtinyt kysellä ja udella.

Lapsettomuudesta kärsiminen on niin yleistä, että minun kuplassani kyllä suurin osa sen tiedostaa ja läheisiltäkin ihmisiltä asioista kysytään hyvin hienovaraisesti. Itse olen kysynyt moneltakin lapsettomalta, että haluavatko he lapsia.

Itselleni pisti taannoin silmään Kätilöliiton puheenjohtajan tokaisu, että hän tapaa opettaa lapsille rintojen olevan maitobaari eikä mitään bikinintäytettä. Ok, ehkä lapsille onkin näinä aikoina tarpeen kertoa että tisseillä on muutakin virkaa kuin katseiden kohteina oleminen. No, omat rintani ovat tällä hetkellä itselleni huomattavasti enemmän nautinnon lähde kuin potentiaalinen ruokintaväline ja minusta se on kivaa! Toivottavasti ketään muutakaan ei häiritse että tykkään rinnoistani ja pidän niitä tarpeellisina vaikka en imetäkään, en nyt enkä ehkä koskaan. En ylipäänsä ymmärrä, mistä kumpuaa tarve erottaa naisen keho hyväksi synnyttäjäksi ja ruokkijaksi ja pahaksi, pinnalliseksi "bikinintäytteeksi". Ja ennenkaikkea, odotan mielenkiinnolla lausuntoja joissa miehen sukupuolielimien rooli typistetään lastentekovälineiksi. 

Valerie Wolfgang (Ei varmistettu)

Tulipa mieleen tuosta "maitobaari" -kommentista, että tuossa tovi sitten kylmästi tuo Väestöliiton toimittama opus seksuaalikasvatuksesta lapsille, ja erityisesti se, että vaginaan viitattiin sanalla "vauvareikä". Öö, vaginalla voi olla myös ihan muitakin tehtäviä, ja en ole aivan varma, onko tuo uusi keksitty "termi" yhtään sen vähempää traumatisoiva kuin aiemmatkaan nimitykset ottaen myös huomioon lapsen kehityksen, erityisesti tyttöjen. Kiva, että alusta asti sitten sitä kutsutaan reiäksi, josta vauvat tulevat.

Kommentoi

Commenting is closed.