Nainen on parhaimmillaan miten itse haluaa

Bluestocking

Anna Vihervaarasta, jonka blogista kovasti pidän, julkaisi eilen tekstin itsensä hyväksymisestä. Anna Vihervaarasta on ihana blogi, mutta tämä teksti sai minut mietteliääksi. Yritän nyt selittää, mistä se johtuu.

Tällä hetkellä on menossa #nomakeup -trendi, joka on varsin tervetullut tuulahdus, jos tarkoituksena on kyseenalaistaa median kauneusnormeja. Kieltämättä esimerkiksi Alicia Keysin meikitön esiintyminen MTV Music Awardseissa oli raikas veto. Mutta se oli raikas siksi, että Keys teki mitä halusi, ja lisäsi perään Twitter-kuvan tekstillä: “Y’all, me choosing to be makeup free doesn’t mean I’m anti-makeup.” Juuri näin sen pitäisi olla: kukin meikatkoon tai olkoon meikkaamatta omalla tyylillään.

Ja siksi minua häiritsee seuraava johtopäätös: “Tarvitseeko sitä edes lisätä? Nainen ei todellakaan ole parhaimmillaan eikä kauneimmillaan ripsien- ja hiustenpidennyksillä, huulitäytteillä ja contouring-meikillä paranneltuna.” Voi olla, että contouringin ja strobingin ristipaineessa on ihan tarpeellistakin esitellä meikittömyys tai kevyt ehostus valideina vaihtoehtoina. Itse kuitenkin uskon, että todella vapauttavaa olisi se, että annettaisiin jokaisen naisen päättää ehostuksestaan itse. Vaikka se lipsahtaisikin barbileikkien puolelle (mikä voi muuten olla myös ihan sikahauskaa!).

“Epävarmuus näkyy (ja ne lisäkkeet vasta näkyvätkin). Ja se on hyvin epäseksikästä.” Ajatus siitä, että lisäkkeillä paikkailtaisiin repaleista itsetuntoa on mielestäni hieman kapoinen. Esimerkiksi meikkivloggaajat Shaaanxo ja NikkieTutorials aloittavat tutorialinsa usein meikittöminä ja näin ollen esiintyvät #nomakeup jopa miljoonayleisölle. Tutorialien lopussa meikkiä on toki niin paljon, että olen pudonnut jo puolessa välissä laskuista, mutta huonon itsetunnon kanssa meikin paljous tuskin korreloi. Sen sijaan se saattaa kertoa paljonkin huippuunsa hiotusta ammattitidosta ja löydetystä tyylistä, johon seitinohut päivämeikki ei vain kerta kaikkiaan istu.

Opetan teini-ikäisiä ja myös minä olen huolissani nuoriin tyttöihin kohdistuvista ulkonäköpaineista. En kuitenkaan usko ulkonäköpaineiden helpottavan sillä, että aikuiset asettavat olemiselle ja meikkaamiselle tarkkaan määritellyt rajat, joiden puitteissa itsensä toteuttaminen on sitten sallittua. Sillä kyllä vain: meikkaaminen voi olla tärkeä osa identiteetin rakentamista ja itsensä toteuttamista - vaikka se toteutettaisiinkin kreiseillä varjostuksilla. Itse pyrin sanomaan teinareille (ja let’s face it - myös itselleni), että mediaan on opittava suhtautumaan kriittisesti, mutta kanssasisariin on suhtauduttava lempeästi.

Anna sanoo: “Kaikkihan me sen oikeasti tiedämme: nainen on parhaimmillaan ja kauneimmillaan silloin, kun hän viihtyy omissa nahoissaan ja uskoo itseensä.” Tästä olemme samaa mieltä. Yksi vain viihtyy contouringissa, toinen kevyemmässä meikissä ja kolmas kokonaan ilman.

Annalle kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä! <3

 

Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

Share

Kommentit

Anna Vihervaarasta

Moikka Minja,

Kiitos tekstistäsi ja kommentistasi. En tarkoittanut, että ripsienpidennykset ja contouring-meikki olisivat automaattisesti pahasta. Itsekin meikkaan suunnilleen joka päivä, ja juuri siksi halusin näyttää meikittömän puoleni. Lähinnä minua huolestuttaa se, miten paljon esimerkiksi niitä huulitäytteitä nykyään näkee, nuorten naisten rintaimplanteista nyt puhumattakaan. Ja näilläkin voi olla paikkansa jonkun elämässä, mutta ilmiönä asia on mielestäni surullinen ja huolestuttava. Summa summarum: koristautumisessa ei ole mitään pahaa, kunhan siitä ei tule liian tärkeää.

Minja Koskela
Bluestocking

Kuka määrittää, mikä on "liian tärkeää"? Nähdäkseni se, kuinka paljon ihminen koristautuu ei ole kenenkään muun asia kuin asianomaisen. Kauneusihanteita ja normatiivista naiskuvaa saa ja pitääkin kritisoida, mutta sen pitää kohdistua rakenteisiin, ei tiettyihin naisiin. Tässä sun argumentaatiossa mua vaivaa se, että siinä tullaan määrittäneeksi kaunistautumiselle ikään kuin soveliaat rajat (tyyliin meikkaaminen on ok, jos sitä ei tee liikaa tai se ei ole liian tärkeää), jotka lopulta tulevat myös rajanneeksi naisten toimijuuksia. Siksi huulitäytteiden ja rintaimplanttien kutsuminen "surulliseksi ilmiöksi" kuulostaa aiemminkin huulitäytteet ja rintaimplantit ottaneiden naisten kritisoinnilta kuin rakenteiden kritisoinilta. Et varmaankaan tarkoittanut sitä niin, mutta olisin itse varovainen tiettyjen operaatioiden nimeämisessä ja leimaamisessa juuri tästä syystä. Me eletään kaikki samojen rakenteiden sisällä, mutta musta olisi ihan sisarellista ja verrattain liberaalia hyväksyä, että meillä kaikilla on vapaus toimia eri tavalla, eikä se tee voimakkaasti meikkaavasta naisesta yhtään sen enempää rakenteiden "uhria" kuin hänen meikkaamattomasta sisarestaan.

ReetaJohanna (Ei varmistettu)

Minun mielestä Annan juttu oli oikein hyvä ja ajankohtainen. Herneen nenäänsä vetäneet ovat lukeneet jutun kuin piru raamattua ja tahallaan ymmärtäneet pointin väärin. Näköjään pitäisi pyytää asianajajan lukemaan kaikki kirjoitukset etukäteen, että kukaan ei vaan ymmärtäisi kirjoitusta väärin. Huoh, give it a rest already.

Terveisin, Johanna Koivisto

Minja Koskela
Bluestocking

Terve Johanna! Musta tässä oli ihan hyvät eväät dialogiin mun ja Annan välillä. Asianajajia tuskin tarvitaan jatkossakaan. Asiat ja tasa-arvo menevät eteenpäin, kun niistä keskustellaan, ja sitähän tässä tehdään.

Kiti
Katso tarkemmin

Joillekin meikki ja hiukset ovat intohimo, ja heitä kiinnostaa tietysti erilaiset meikkityylit ja hiuslisäkkeet. Ja joillekin se on ammatti.

Mut tosi monet nuoret menettävät tasapainonsa näissä asioissa ja alkavat nähdä itsessään olemattomia vikoja. Se on surullista.

Minja Koskela
Bluestocking

Juu, nuoret (naiset) menettävät potentiaalisesti tasapainonsa kauneusihanteiden pyörteissä, mutta ei sitä edesauta se, että asetetaan naiseudelle ulkopuolelta määritellyt ehostautumisen raamit ja moititaan kanssasisaria liiallisuudesta. Edelleen, jotta kauneusnormit lavenisivat, tulisi kritisoinnin kohdistua rakenteisiin, ei huulitäytteisiin, contouringiin tai yksittäisten naisten meikkaustottumuksiin.

Sanni Tee Tee

"...jotta kauneusnormit lavenisivat, tulisi kritisoinnin kohdistua rakenteisiin..."

Niinpä. Yksittäisiin ulkonäköpiirteisiin tai ehostautumisen muotoihin puuttuminen vie mun mielestä koko keskustelun harhateille. Kapeista kauneusihanteista tai ulkonäköpaineista (ja siitä, minkälaiset mekanismit niitä synnyttävät) puhuminen on tärkeää. Sillä sen sijaan ei ole väliä, miten meistä itsekukin itseään ulkonäöllään ilmaisee. Kunpa jokainen olisikin vapautuneesti juuri niin meikkaamaton tai ehostettu kuin itsestä hyvältä tuntuu. Omista syistään. Ilman tarvetta perustella valintojaan. Ja ilman että ne valinnat aiheuttavat toisissa tarvetta määritellä sinua ihmisenä sen kummemmin minkään tietyn laiseksi.

Minja Koskela
Bluestocking

Allekirjoitan tämän täysin. Ja olen samaa mieltä myös siitä, että norminpurku koskee myös muita sukupuolia kuin naisia. Hyvä, että toit sen tuossa alapuolella esiin!

Sanni Tee Tee

Juu, ja ei siis todellakaan vain tytöt, pojat, miehet, naiset, vaan ihan kaikki, koetusta sukupuolesta riippumatta. Olen sitä paitsi aika vakuuttunut siitä, etteivät HBTL-ihmiset pääse yhtään vähemmällä näiden ulkonäkönormipaineiden osalta.

Sanni Tee Tee

Ja yksi tärkeä keskustelu, joka on mun mielestä tänä päivänä edelleen liian vaimea, on se, mitä ulkonäkönormit ja erilaiset lifestyle-paineet tekevät pojille ja nuorille miehille. Voitaisiinko puhua siitäkin. Ei unohdeta poikia.

Taru Mari
Stuff About

Myös minulle tuli kyseisestä tekstistä vähän mietteliäs olo. En vain osannut selittää miksi ja pukea sitä sanoiksi, mutta sinä osasit! Kiitos. :)

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos! Mahtavaa, jos onnistuin sanoittamaan jonkun muunkin fiilikset! :)

Elisa Lepistö

Oi voi, miten hyvin tiivistitkään taas omat ajatukseni tästä aiheesta! Itsensä hyväksyminen jne. tosi jees, mutta ei silloin kun se täytyy tehdä sen kustannuksella, että jonkin toisen näkemys kauneudesta on huonompi kuin oma. Kiitos kun kirjoitat! <3

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos sulle ihanasta kommentista! <3

Nica
Klassikko viikossa

Mua ärsyttää se miten usein tällasissa kampanjoissa luonnollisuutta hehkuttaa geeniloton voittajat. Helppoa se on julistaa itsensä rakastamisen ilosanomaa kun on hehkeä iho ja ihanteisiin istuva kroppa. 

Travojago
Travojago

Itse en ymmärrä yhtään miten tällainen kommentti olisi millään tavalla parempi ulkoistenolemusten arvostelussa, kuin alkuperäinen blogi kirjoitus jota tässä Bluestocking kritisoi. 

Jos puhut yleisellä tasolla - Kyllä toiset saa kauhalla ja toiset lusikalla. Sen asian kanssa on vain opittava elämään. 

Jos tarkoitat nyt Anna Vihervaarasta on voittanut geeniloton niin minkä ihmeen takia hän ei saisi olla ylpeä ulkonäöstään. Tai herraparatkoon ilmaista tyytyväisyyttään ääneen.   

Itselläni tuli geenilotossa pieni potti ja minulla on hehkuva iho ja valkoiset reiättömät hampaat. Kroppani sen sijaan ei ihanteisiin sovi ja se välillä ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljoa, että jaksaisin asialle tehdä jotain saatika sitten että kokisin tarpeelliseksi parjata bodypalkinnon voittajia, koska itse en saanut pääpalkintoa.

Nica
Klassikko viikossa

Pointti oli se, että plastiikkakirurgia ja meikit tasaa geeniloton tuloksia. Jos on kauneusihanteiden toteutuksessa valmiiksi voittaja, on helppo jeesustella ja fiilistellä luonnonkauneuden paremmuutta.

tiia_

Minusta näissä kahdessa postauksessa - sinun ja Annan - puhutaan tosi tärkeistä asioista. Meikittömyyden narratiiveja näkee harvoin ja vähän, etenkin mainstream-mediassa. Meikitön nainen on poikkeus. Meikkaamista ja kosmetiikkaa käytetään usein naistenlehdissä identiteetin muokkaajana: millaiseen kosmetiikka- ja meikkiheimoon kuulut. Purkit ja putelit kylppärin kaapissa kertovat siitä, millainen nainen olet. Naista, joka ei meikkaa, arvotetaan usein sellaiseksi, joka "ei pidä itsestään huolta". Se on minusta tavattoman surullista, ja siksi meikittömyydestä soisi kirjoitettavan ja puhuttavan enemmänkin, silläkin uhalla, että keskustelu saattaa aiheuttaa tahatonta rajanvetoa meikkaajien ja meikkaamattomien välille. On nimittäin vaikeaa puhua meikkaamattomuudesta pelkistä rakenteellisista lähtökohdista, vähän samalla tavalla kuin on vaikeaa kritisoida halpavaateketjuja mainitsematta lainkaan kuluttajien roolia. On vaikeaa puhua vegaaniudesta ilman mainintaa lihansyömisestä ja sitä kautta lihansyöjistä. Kun puhutaan valtavirtaa vastaan kulkemisesta, on aina riskinä valtavirran edustajien loukkaaminen. Joku kokee aina tulleensa syyllistetyksi. Se on minusta kuitenkin pieni paha kokonaiskuvaa katseltaessa, koska keskustelua näistä aiheista pitää käydä. 

Minja Koskela
Bluestocking

Olen eri mieltä. Naisia sortavista rakenteista on täysin mahdollista puhua dissaamatta muita naisia. Tämän pitäisi olla feministisessä kritiikissä ihan perus lähtökohta. Patriarkaatti kaatuu kun patriarkaatti kaadetaan, mutta ei se onnistu kampittamalla muita naisia. Se on varmaan totta, että helppoa ko. kritiikki ei ole, sen verran syvällä misogyyniset asenteet ovat. Mutta luulisi sen olevan vähintäänkin pyrkimys.

tiia_

Mä olen hieman ymmälläni tästä debatista, ehkä siksi, etten ole kovinkaan tarkasti tutustunut feministiseen diskurssiin. Ymmärrän kyllä helposti perusajatuksen siitä, että "Naisia sortavista rakenteista on täysin mahdollista puhua dissaamatta muita naisia". Olen ehkä käsittänyt kaiken ihan väärin, mutta eikö tässä sinunkin postauksessasi ja kommentointoinnissasi Vihervaaran Annan postaukseen ole sellaisia piirteitä, jotka kampittavat ja dissaavat Vihervaaran Annaa ja hänen meikittömyyttään koskevaa pohdintaa? Vai edustaako Anna tässä yhtälössä patriarkaattia ja misogyynisiä asenteita, ja siksi hänen postaustaan voi kritisoida? Millainen oikeutus ja arvottaminen siihen tarvitaan, että yksittäinen nainen ja hänen henkikökohtainen narratiivinsa voidaan vetää mukaan rakennekritiikkiin? Kenellä on oikeus tarttua toisen narratiiviin ja leimata se osaksi patriarkaattia? 

Ja vielä tarkennukseksi haluaisin sanoa, että kysyn näitä asioita ihan kaikella ystävyydellä ja mielenkiinnosta, koska kuten aluksi mainitsin, en tunne feminististä kritiikkiä juurikaan, ja varmasti tässä on jokin logiikka, jota en itse vielä tunne. :)

Minja Koskela
Bluestocking

En ottanut sun kommenttia mitenkään pahalla, eli ei huolta sen suhteen! :) Mun pointti on, että ulkonäköpaineita aiheuttavia rakenteita tulee kritisoida, mutta rakenteiden puitteissa tai niitä horjuttaessaan kukin nainen toimikoon miten haluaa - oli se sitten meikittömyys, hento ehostus tai vahvempi meikki. Mä en kritisoinut Annan valintaa esiintyä ilman meikkiä (ja oon btw sun kanssa samaa mieltä siitä, että kuvastoa tulee monipuolistaa ja että on ikävää leimata meikittömiä naisia itsestään huolehtimattomiksi), mutta kritisoin Annan argumentaatiota, joka kuulosti ja kuulostaa mun korvaan vahvasti meikkaavia naisia arvottavalta. Nää on musta juttuja, joiden kanssa pitää olla tarkka, onhan naisten välinen solidaarisuus yksi feministisen ajatteluni kulmakivistä.

tiia_

Jes, kiitos selvennyksestä! :)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Mutta ei kai naisten välinen solidaarisuus tarkoita sitä, etteikö mitään toisten naisten tekemää saisi kritisoida? 

Minja Koskela
Bluestocking

Toki toisten naisten toimintaa saa ja pitääkin kritisoida, jos se on sortavaa tai eksklusiivista. Näin nopeasti tulee mieleen vaikkapa huorittelu tai rasismi. Sen sijaan meikkaamisen kritisointi ei musta oo järin sisarellista, ulkonäköpaineiden ylipäänsä sen sijaan kyllä.

Naislaif
Naislaif

Lieneekö meistä monikaan tämän asian äärellä aivan varma itsestään? 

Minä en ainakaan. On ihanan helppoa sanoa: Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja se ei muille kuulu. Ei kuulukaan, mutta näkyy.

Tuumin, että meiltä aikuisilta vaadittaisiin enemmän ajatusta, jotta meitä nuoremmat eivät hukkuisi irtoripsien ja pyykkilautavatsojen sekavaan maailmaan. Kuinka temppu tehdään?

Hyvä kysymys. Itse pohdin oikeuttani helliä ja hoivata kehoani ja kasvojani. Minulle on opettetu sen olevan turhamaista. Kapinoin siis toiseen suuntaan ja ensimmäistä kertaa kestovärjäytin ripseni. Kokeilen rajojani ja siunaan aikuista mieltäni, että todennäköisesti pysyn järjellisissä rajoissa, mutta mielen ollessa nuori ja kehittymätön ovat muiden aiheuttamat paineet ehkä liikaa. 

Mitä, jos hokema, kaikilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin tahtovat, aiheuttaakin ongelman. Jos ei tiedä kuka on, niin on vaikea olla tyytyväinen. 

Yhtä kaikki. Olen samaa mieltä siitä, että oman itsensä olomuodon löytyessä, pitää ja saa olla juuri sellainen kuin tahtoo ja kokee. 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Minä mietin, että kuinka vapaa se meidän oma tahtomme ihan oikeasti on? 

Kuinka moni nainen voi rehellisesti ja käsi sydämellä sanoa että meikkaan siksi, koska itse haluan? Eikä vaikkapa siksi, että on lapsesta asti tullut ympäröidyksi sekä "tosielämän" naisilla, jotka meikkaavat että mediakuvastolla, jossa meikattu nainen on normi, josta ei poiketa.

Sanoisin, että aika huolellista on se aivopesu, jolle jokainen meistä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvanut on altistunut. Mutta ei se silti vapauta meitä vastuusta pohtia omia tekojamme ja sitä, miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan. Minäkin meikkaan, ja tulen samalla osallistuneeksi niiden rakenteiden pönkittämiseen, joiden mukaan naisten kuuluu meikata. Ja samalla mietin aika usein sitä että miksi helvetissä tämä ei koske miehiä? Mikä minun naturellissa naisennaamassani on sellaista, että sitä pitää paikkailla, kun mies voi lähteä juhliin suoraan saunanlauteilta? 

Minja Koskela
Bluestocking

Rakenteen ja toimijuuden välinen suhde on musta todella mielenkiintoinen aihe jo siksi, että yhteiskuntatieteilijöillä ei ole siihen selvää vastausta. Henkkoht oon sitä mieltä, että rakenneajattelu johtaa helposti uhriuttamiseen ja pelkistää ihmiset tahdottomiksi sätkynukeiksi, mutta toimijuuden korostaminen johtaa helposti uusliberalistiseen kelaan, jonka mukaan jokainen pystyy mihin vain jos haluaa ja on itse oman onnensa seppä. Totuus lienee jossain näiden välissä. Siksi musta olisi tärkeää antaa eri toimijoiden navigoida rakenteissa omalla tavallaan (niin kauan kuin ei vahingoita muita), ja jos jaksaminen riittää, niin toki myös toimimaan rakenteiden kyseenalaistamisen ja purkamisen puolesta. Toistuva vastakarvaan tekeminen voi olla todella uuvuttavaa (nimim. been there!), mikä on musta yksi syy siihen, että naisten syyllistäminen vaikkapa nyt sitten meikkaamisesta on vähän nihkeetä. Sen sijaan esim. naistenlehden, joka esittelee ainoastaan valkoisia, hyvin hoikkia malleja, kritisointi on kaikkea muuta kuin nihkeetä. Se on samalla yks konkreettinen tapa, millä kritiikin voi kohdistaa yksittäisten naisten sijaan suoraan rakenteita ylläpitävään koneistoon.

Kommentoi

Commenting is closed.