Nettifeministin vastine koomikko Iikka Kivelle

Bluestocking

Koomikko Iikka Kivi kirjoitti toissapäivänä pitkän tekstin niin kutsutusta nettifeminismistä. “Feminismillä on jo monien ihmisten mielissä todella negatiivinen kuva. Ja mitä ikävämmin nettifeministit käyttäytyvät keskustelukumppaneitaan kohtaan, sitä negatiivisemmaksi kuva muodostuu”, Kivi kirjoittaa.

 

Kivi nostaa statuksessaan nettifeminismin isoimmaksi ongelmaksi ankaran kielenkäytön. Been there, done that: Siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta kun olin yksi niistä tyypeistä, jotka valittelivat keskustelun vaikeutta ja vetosivat suorittamiinsa sukupuolentutkimuksen opintoihin oikeuttaakseen omat mielipiteensä (argumentti, josta en ole varsinaisesti ylpeä). Minulle huomautettiin asiasta, saatettiin jopa kutsua ämpäriksi (jälkeenpäin ajateltuna ihan syystä). Hetken sulateltuani tajusin, että kritiikissä saattaisi olla jotain perää. 

 

Esimerkki 1: Koreografi Sonya Lindfors kirjoitti toukokuussa julkisessa Facebook-statuksessaan Ylen toimittajan käyttäneen haastattelussa n-sanaa. Sanalla on historia ja konteksti, joka on umpirasistinen, ja jonka käyttäminen on siksi luonnollisesti syvästi loukkaavaa.

 

Esimerkki 2: Transihmiset joutuvat edelleen lukemaan uutistekstejä, joissa terminologia sukupuolen ja seksuaalisuuden välillä menee sekaisin, koska kirjoittajat eivät ole ottaneet asioista selvää. Se on loukkaavaa ja mitätöivää muun muassa siksi, että Suomen translaki pakkosterilointivaatimuksineen polkee edelleen vuonna 2017 ihmisoikeuksia, ja siksi, koska vain kaksi sukupuolta tunnustavassa yhteiskunnassa muiden kuin cis-naisten ja cis-miesten kokemuksia vähätellään toistuvasti.

 

Toisin sanottuna ihmiset, jotka kuuluvat johonkin tai useampaan marginaaliseen tai sorrettuun ryhmään, joutuvat jatkuvasti tekemisiin sanojen ja tekojen kanssa, jotka sattuvat. Ajattele, että sinua satutettaisiin puolihuolimattomasti päivittäin ja joka kerta tekijä vähättelisi tekojaan tai puolustelisi itseään syyttäen omasta mokastaan “liian vaikeaa” terminologiaa? Etkö muka ajattelisi, että sinun kokemuksiasi vähätellään - jälleen kerran! - kääntämällä puhe kokemuksestasi keskustelun hankaluuteen?

 

Tässä on mielestäni myös koomikko Kiven statuksen ydinongelma: Sen sijaan, että puhuisimme siitä, miten sorto, vähättely ja vähemmistöjen toistuvat loukkaamiset saataisiin lakkaamaan, puhummekin äkkiä siitä, miten hirveän vaikeaa meillä etuoikeutetuilla valkoisilla cis-ihmisillä on, kun pitää handlata niin paljon niin kamalan vaikeita sanoja ja kestää se, että tulee call outatuksi omista etuoikeuksistaan. Mutta onko termien opettelu ja omien etuoikeuksien tiedostaminen lopulta niin hirveä vaatimus?

 

Minusta ei. Itse asiassa paljon isompi vaatimus on pyytää sorron, vähättelyn ja mitätöinnin kokemusten kanssa kamppailevia ihmisiä suhtautumaan syrjinnän kokemuksiin analyyttisesti. Jos sinua puhutellaan n-sanoin, t-slurrein tai muuten loukkaavasti - vahingossa tai tahallaan - niin on paitsi inhimillistä, myös ok osoittaa, että se ei ole ok.

 

Me nettifeministit haluamme, että myös kaikkein haavoittuvaisimmassa ja marginaalisimmassa asemassa olevat ihmiset tulisivat kohdelluiksi yhdenvertaisesti. Se tarkoittaa, että meidän on a) otettava vähemmistöjen kokemukset huomioon; b) pyrittävä itsekritiikkiin ja omien etuoikeuksien tiedostamiseen. Toisin sanoen meidän etuoikeutettujen tyyppien pitää katsoa peiliin eikä valittaa, kun joudumme miettimään, miten voisimme puheillamme paremmin vahvistaa yhdenvertaisuutta. Siksi on mielestäni semisti nihkeää vaatia keskustelua, jossa etuoikeutettujen olisi helpompi päästä ääneen. 

 

Ne äänet kun ovat kuuluvissa joka tapauksessa.

 

Kiitos Iikka Kivelle keskustelunavauksesta!

 

Kommenttiboksi on suljettu. Keskustelua voi käytä Bluestockingin Facebook-sivulla!

Share

Kommentoi

Commenting is closed.