Nirsot ja vaativat naiset

Ladataan...
Bluestocking

Kuluneen vuoden mielipide- ja parisuhdepalstojen ykkösaiheena ovat olleet nirsoilevat ja liian vaativat naiset. Viimeksi eilen tohtorismies tilitti Hesarissa, että naisille eivät enää tavalliset miehet kelpaa. Naisten pitäisi kuulemma oppia parisuhdemarkkinoilla miesten kaltaisiksi eli käytännöllisiksi. Esimerkiksi ymmärtää, että parisuhteen etsiminen on vähän niinkuin autokauppa: “Otetaan se mikä on tarjolla. Kunhan toimii kohtuullisesti, kalliimpaankaan ei ole varaa.” Suomennettuna: “Hei beibi, sä oot aiemmin Lada kuin Mersu, mutta mä oon niin jalo että huolin sut silti.” Aww! Kuka muka EI lämpene? 

 

Mutta ihan tosissaan. Viikosta toiseen naisia syytetään siitä, että olemme niin kertakaikkisesti marinoituneet omassa päätösvallassamme, että emme enää ymmärrä omaa parastamme. Emme ymmärrä, että vain mies voi nostaa meidät hierarkiassa tasolta ‘neiti’ tasolle ‘rouva’ ja tehdä meistä kunnollisia, kunniallisia ja sillä tavalla aidosti onnellisia. Viikko toisensa jälkeen eri mediat tuuttaavat viestiä, että naisen elämän suurin päämäärä on saada mies. Ihan kuka tahansa mies. Paitsi rikasta, koska se tekee naisesta onnenonkijan. Eikä komeaa, koska muuten nainen on todistetusti nirso. Eikä ulkomaalaista, tai nainen on huora. Eli ihan kuka tahansa mies, kunhan on tavallinen ja suomalainen.

 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin meistä naisista on tullut itsekkäitä. Olemme ilmeisesti niin emansipoituneita, että miesten perusoikeudet ovat voimaantumisprosessissa päässeet unohtumaan. Siis esimerkiksi miesten oikeus naisensaantiin. Se on nimittäin uhattuna se oikeus! Sitä uhkaamme me nirsot ja vaativat naiset. Kohtuuton nirsoilumme on johtanut siihen, että ihan tavalliset, suomalaiset miehet joutuvat olemaan ilman naista. Toisin sanottuna: Naiset ovat niin kiihkeästi vaatineet oikeutta omiin kehoihinsa, että he ovat unohtaneet miesten oikeuden naisten kehoihin. Siinäpä kerrassaan mainio viesti vuoteen 2017. Not.

 

Paitsi että jotkut miehet kuvittelevat kyllä edelleen, että heillä olisi oikeus meidän kehoihimme. Jotkut jopa vaativat naisille pakollista bordellipalvelusta, koska sellaisten ihan tavallisten suomalaisten miesten tulee saada seksiä. Sangen erikoista on myös se, että vaikka naisia syytetään vaativuudesta ja nirsoilusta, tulemme samaan aikaan kutsutuksi myös huoriksi. Esimerkiksi jos osallistumme politiikkaan, yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikkapa missikisoihin. Lisäksi on erikoista, että törkeyksiä huutelevat miehet ovat usein niitä samoja, jotka päätyvät julkisesti suremaan uupuvaa parisuhdetta ja päätyvät syyttämään siitä nirsoja naisia, eivät esimerkiksi omaa käytöstään.

 

Luulisi olevan itsestään selvää, että parisuhde ei ole autokauppaa eikä seksi ole miesten eikä kenenkään muunkaan perusoikeus. Newsflash: Ihmisellä (sis. myös naiset) ei ole velvollisuutta seurustella kenenkään kanssa. Lisäksi parisuhdemarkkinoilla hyödyttää usein se, jos esim. ei vertaa naista käytettyyn autoon.

 

Onnea ja menestystä kumppaninetsintään!

 

PS. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi kehopositiivisuudesta. Teksti on tulossa, sori viiveestä kaverit!

 

Seuraatko jo somessa? FACEBOOK & INSTAGRAM

Kommentointi sallittu vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.

Share
Ladataan...

Kommentit

Miksi te naiset pyritte kieltämään miehiltä tunnepuheen ja parisuhdepuheen? Itse kyllä katsotte oikeudeksenne jauhaa tunteistanne sen minkä sielu sietää, mutta kun miehet tekevät samaa, tuomitsette sen saman tien.

Yritäpä vähän laajentaa yllä pitämiäsi perinteisiä ahtaita sukupuolirooleja ja salli meille miehillekin se, mitä te naiset olette tehneet ties kuinka kauan. Jos miehistä tuntuu, että naiset ovat nirsoja, niin miehillä on täysi oikeus sanoa se. Miehillä on oikeus tunteisiinsa.

Eikä kysymys edes välttämättä ole miesten tunteista, koska naisten nirsoudesta kertovat myös asiantuntijat.

Naisten suhtautuminen miesten tunnepuheeseen on äärimmäisen kaksinaismoralistista, eikä sillä ole muuta perustetta kuin ahtaiden sukupuoliroolien ylläpito. Naisten valitusta miehistä näet kritisoidaan hyvin paljon harvemmin kuin miesten valitusta naisista. 

Minja Koskela
Bluestocking

Ööö... What?

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt vähän ajatusta mukaan tekstin lukemiseen.

Totta kai kenellä tahansa on oikeus sanoa, ettei kumppania tunnu löytyvän, koska ehdokkaat _vaikuttavat_ olevan liian nirsoja. Seksittömyys, suhteettomuus ja läheisyyden puute saa tuntua pahalle ja siitä pahasta olosta voi puhua. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta vaatia, että nämä nirsot olisivat vähemmän nirsoja vain siksi, että itse saisi parisuhteen tai seksiä. Kenelläkään ei ole myöskään _oikeutta_ seksiin. Tässä blogijulkaisussa ei puhuta siis siitä, ettei miesten pitäisi tuoda esiin tunteitaan vaan siitä, ettei miehillä ole oikeutta vaatia itselleen suhdetta.

Minja Koskela
Bluestocking

Mä en yleensä salli nimimerkillä kirjoitettuja kommentteja, mutta jätän tämän poikkeuksellisesti paikalleen. Kiitos kommentista, jatkossa sit Lilyyn rekisteröitymisen kautta! :)

Suvi K.
Sisunainen

Tässä koko keskustelussa yksi ongelma on se, että parisuhdetta pidetään itseisarvona. Että parisuhde on se, mitä tavoitellaan - tai kuuluisi tavoitella - hinnalla millä hyvänsä, eikä suinkaan aito kiintymys toiseen ihmiseen, mikä taas mun nähdäkseni on koko parisuhteen idea ja lähtökohta.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos näkökulmasta! Tässä on pointtia.

Naislaif
Naislaif

Odotinkin, että tartut tähän aiheeseen. Istuin ja luin artikkelin ja jän odottamaan näkökulmaasi. Minullakin on oma ja koska olen minä, niin jossain määrin ymmärrän artikkelin yhtä kohtaa. Teinien maailma. Tytöt katselevat romattisia elokuvia ja lukevat vastaavaa kirjallisuutta. Pojat katselevat ja ovat kiinnostuneempia eroottisista elokuvista ja fyysiestä kontaktiksta. Tämä on stereotypistamista ja kärjistämistä, mutta isolla osalla totta. Työni kautta olen tähän törmännyt. Mutta mitä tehdä? Antaako olla näin vai avataanko avoin keskustelu? Avataan ehdottomasti. Ja kuinka ollakaan nuoret kuuntelevat ja avaavat oman sanaisen arkkunsa ja tuovat tunteensa peliin. Suunta muuttuu ja ymmäryys vastakkaisen sukupuolen eroista alkavat hahmottua. Enää ei toista pidetä kummajaisena ja tajuttoman typeränä. Aletaan näkemään eroja, jotka ovat oikeutettuja ja yhtä oikeita kuin omat ajatukset ja tunteet. Ja onpa poikia, jotka pitävät pehmeistä elokuvista ja tyttöjä, jotka syttyvät eroottisesta kuvakulmasta, mutta tärkeintä lienee se, että molemmista puhutaan, tehdään näkyväksi erot. Jokainen katsokoon mitä tahtoo ja lukekoon myös. Ehkä tärkeintä olisi avarakatseisuus oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä samankaltaiset ja tosilleen sopivat ajan kanssa löytävät toisensa, tutkii sitä sitten tohtori tai ei. 

Minja Koskela
Bluestocking

Yhtenä lisäyksenä korostaisin, että on tärkeää huomata myös erot sukupuolten sisällä: kuten mainitsitkin, niin kaikki pojat eivät ole kiinnostuneet samoista asioista eivätkä tytöt samoista. Kun tällaista sukupuolihorisonttia laajennetaan, annetaan vähitellen tilaa enenevissä määrin myös sukupuolen moninaisuudelle. Ja se on ihan jokaisen sukupuolen etu.

CuCu (Ei varmistettu)

Minusta on iso ongelma, että erityisesti nainen joutuu edelleen selittelemään sinkkuuttaan jatkuvasti muille. Näin ollen voi olla, että osa "nirsoista" onkin tietoisesti tai tiedostamatta omasta tahdostaan sinkkuja, joiden on kuitenkin vielä sosiaalisesti hyväksyttävämpää sanoa, ettei sopivaa ole löytynyt tai valitella miestarjonnan huonoutta kuin kertoa, että eivät kaipaa yhtä yksiavioista parisuhdetta. Vastenmielinen markkina-arvoteoria ja lihatiskimeininki ei helpota tilannetta ollenkaan. Itse olen hakeutunut parisuhteeseen hirveässä vauvakuumeessa ja kokenut sopivan kumppanin löytämisen helpoksi, kun tiesin mitä halusin ja mitä en, ja sopiva löytyi tuttavapiiristä. On varmasti suuri henkilökohtainen tragedia, jos vakavaa parisuhdetta ja/tai lapsia ei tahdosta ja ponnisteluista huolimatta löydy tai synny, yhteiskunnallisena ongelmana asiaa on kuitenkin paisuteltu, on vain hyvä, että naiset(kaan) eivät enää välttämättä tarvitse parisuhdetta ja lapsia pärjätäkseen.

örweli (Ei varmistettu)

Minua on taas kummastuttanut koko keskustelussa luotu asetelma nirsoista naisista ja ressukoista miehistä, jotka tekevät mitä vain saadakseen naisen, mutta naiset sitten tylysti torppaavat kaikki yritykset. En nimittäin tunnista tätä omasta elämästäni; tuntemani miehet eivät ole epätoivoisia keneen tahansa naiseen tyytyjiä, vaan itsenäisiä ja ajattelevia ihmisiä, joilla on omat kriteerinsä parisuhteelle. Tunnen myös samankaltaisia naisia, mutta myös naisia, jotka aktiivisesti etsivät parisuhdetta, mutta eivät syystä tai toisesta ole sellaista onnistuneet löytämään. Elänkö siis jonkinlaisessa kuplassa, jossa nainenkin voi tulla torjutuksi (been there) vai saako kärjistetyt mielipiteet nyt vain kohtuuttoman suuren huomion?
Lisäksi koen hämmentävänä sen, kuinka ihmisistä voidaan kirjoittaa näinkin yleistävästi pelkän jalkovälin perusteella ja kirjoitukset vielä julkaistaan maamme suurimmassa päivittäin ilmestyvässä lehdessä. Entä jos joku yleistäisi esim. ihon värin perusteella, kuinka KAIKKI tummaihoiset ovat jonkinlaisia, kun taas valkoihoiset toisenlaisia! Helsingin sanomat tuskin julkaisisi tällaista kirjoitusta, mutta sukupuolen perusteella tehty yleistys on täysin julkaisukelpoista kamaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tehdäänhän sitä ihonvärinkin perusteellakin vaikka kuinka. Niitä ei ehkä vain valkoihoinen huomaa, kun taas tämä mies-nais-juttu kuohuttaa melkeinpä jokaista suuntaan tai toiseen. Yhtä älytöntä kumpikin.

örweli (Ei varmistettu)

Olet oikeassa, ulkonäön perusteella tehdään paljon yleistyksiä, mikä on toki älytöntä. Nykyään kuitenkin ymmärretään jo, että sellainen ei ole ok, tai ainakaan niin ok, että kyseisiä yleistyksiä sanottaisiin ääneen tai ainakaan julkaistaisiin Helsingin sanomien tapaisessa lehdessä. On vaikea kuvitella, että kyseisessä lehdessä julkaistaisiin mielipidekirjoituksia, joissa esim. ihonvärin tai vaikka painon perusteella ihmiset nimettäisiin tiettyjen luonteenpiirteiden omaaviksi. Sukupuolen perusteella voidaan kuitenkin yleistää, kuinka naiset ovat nirsoja prinsessoja ja miehet avuttomia reppanoita ja näille leimaaville kirjoituksille annetaan vielä tilaa julkisessa keskustelussa. Tätä pidän outona.

Landepaukku (Ei varmistettu)

Mie en voi olla hiljaa tämän asian kanssa! Oon aivan tavallinen suomalainen mies eli huipputyyppi! Sen lisäksi vielä uskon, että näiden nirsojen ylimielisten femakkojen ja sovinististen puutteessa elävien junttien väliin mahtuu enemmän niitä oikeasti fiksuja naisia ja miehiä.

Se mikä tätä päivää vaivaa on asioiden kärjistäminen, polarisoiminen ja yleistäminen. Tällä on aivan konkreettistakin vaikutusta ihmisten elämään. Mikäli ennakko-odotukset toista ihmistä kohtaa ovat näin negatiivisia, niin onko se sinusta hyvä lähtökohta normaalille keskustelulle?

Tee itsellesi psykologinen testi: jos minä normaali suomalainen mies tervehdin sinua kaupassa niin mitä ajattelet? Mitä minä ajattelen ja miksi tervehdin sinua?

No minä kerron mitä minä ajattelen. Olen kotoisin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ja sielläpäin on tapana tervehtiä ja puhua aivan tuntemattomillekin. Tuun tekemään sitä aina jatkossakin. Minun mielestä on parempi jakaa enemmän hymyjä, ystävällisiä katseita, kohteliaisuuksia ja puhua tuntemattomillekin.

Itselleni pääkaupunkiseudulle muuttaminen oli lievä kulttuurishokki, koska ihmiset joka puolella tuntuivat kylmiltä ja elävän ainoastaan oman napansa ympärillä. Hieman ironista tästä tekee se, että vastattain ystäväni koki aivan saman kulttuurishokin palatessaan maailmalta pääkaupunkiseudulle. Mikä minulle tuli mieleen, että ainakin siinä suhteessa pienen kylän asukas on lähempänä näitä "avaramielisempiä j parempia kulttuureita".

Mikä siis estää meitä näkemästä kanssaihmisiä hyvinä tyyppeinä? Millaista maailmankuvaa me jaetaan ympärillemme? Haluammeko me lisätä ennakkoluuloja vai tehdä maailmasta paremman paikan? Onko parempi puuttua yksilön epämiellyttävään käytökseen henkilökohtaisesti vai jakaa oma mielipaha maailmalle?

Kommentoi

Ladataan...

Commenting is closed.