Raha tuo onnea

Bluestocking

Mirvaannamarian kirjoitti rohkean tekstin varallisuudesta ja rikkoi samalla tabuja, joiden mukaan rahasta ei tulisi puhua. On kuitenkin hyvä, että rahasta keskustellaan. Varallisuuden jakautuminen liittyy nimittäin jopa keskeisimmin tasa-arvon tai epätasa-arvon yhteiskunnalliseen totetumiseen. Hallituksen vähä- ja keskituloisiin kohdistuvat leikkaukset ja Panama papers -tietovuoto osoittavat konkreettisesti, miten epätasaisesti varallisuus nykymaailmassa jakautuu: raha menee rahan luokse, vaikka sitä pitäisi ohjata tasaisemmin myös niille, joilla sitä ei ole. Lisäksi esimerkiksi sukupuolten välisestä palkkakuilusta olisi mahdollisuus päästä eroon puhumalla palkoista, kuten parin vuoden takainen kampanjakin todisti. Eli samaa mieltä Mirvaannamarianin kanssa: puhutaan rahasta, mielellään paljon!

 

Olen kirjoituksen kanssa kuitenkin joistain asioista myös eri mieltä. Tekstin keskeinen viesti kuuluu, että raha ei tuo onnea. Väite särähtää korvaan.

 

Opiskeluaikanani elin kädestä suuhun. Valmistuin opintovelkaisena ja nälkäisenä, koska olin joutunut tinkimään silloin tällöin ruokaostoksista yllättävien menojen, kuten lääkärikäynnin tai kenkien hajoamisen vuoksi. Eräänä talvena ranteeni murtui, enkä voinut tehdä töitä. Opintotuen piirissä en myöskään ollut oikeutettu sairauspäivärahaan. (Muun muassa tästä syystä sanon perustulolle yes please.) Viiden viikon ajan elin siis opintotuella. (469e/kk käteen, mikä on sekin päättäjien mielestä tulevaisuuden opiskelijoille liian suuri summa. Rahan epätasaisesta jakutumisesta puheenollen.) Silloinen poikaystäväni otti kontolleen kaupassakäynnin. Kiitos hänen, en nälkiintynyt täysin. Opintotuki ei nimittäin Helsingissä riittänyt edes vuokraan ja laskuihin.

 

Valmistuin lopulta ja sain ensimmäisen täyspäiväisen työpaikkani. Ja arvatkaapa, mikä teki minut onnelliseksi? No rahapa hyvinkin! Raha tuntui ihanalta! Pystyin ostamaan lähikaupasta juuston katsomatta hintalappua. Tilasin baarissa toisinaan tuopin sijasta drinkin. Mutta ennen kaikkea palkanmaksupäivänä ei tarvinnut tihrustaa itkua laskujen maksun jälkeen ja miettiä, miten tilin kaksinumeroisalle summalla pärjäisi kokonaisen kuukauden. Olin onnellinen, koska minun ei tarvinnut ajatella rahaa koko aikaa.

 

Rahattomuuden ajatteluun menee valtavasti energiaa. Kun ei ole varaa ostaa uusia sukkia tai kahvimaitoa, tuntuu hurskastelulta kuulla, että onni on muutakin kuin materiaa. Köyhällä ihmisellä ei ole aikaa ihastella kaunista auringonlaskua tai muita ilmaisia iloja, koska kaikki aika menee rahattomuuden murehtimiseen. Rahattoman ihmisen arki on sinnittelyä ja selviytymistä. Toivoisin, että sen sanominen olisi liioittelua, mutta ei se ole.

 

Tutkimusten mukaan varakkaat ja köyhät ihmiset ajattelevat köyhyydestä eri tavoin. Varakkaimmat pitävät köyhyttää köyhien omana syynä. Köyhät puolestaan näkevät myös yhteiskunnallisilla rakenteilla olevan vaikutusta vähävaraisuuteen. Lisäisin, että varakkaat ja köyhät ajattelevat myös rahan merkityksestä eri tavalla. Varakkaalla on kirjaimellisesti varaa ajatella, että raha ei tuo onnea. Köyhä tietää, että totuus on päinvastainen.

 

En ole enää köyhä. Tuloni ovat kasvaneet sitten ensimmäisen työpaikkani ja pidän vakituisia tuloja suuressa arvossa. Kun on ollut köyhä, tietää, että raha tuo tärkeän palikan siihen palapeliin, josta onnellisuus koostuu. Sillä ei köyhyys ole köyhän omaa syytä, vaan yhteiskunnallisesta ja globaalista eriarvoisuudesta johtuva tila (jos et usko, googlaa ne Panama-paperit). Rahasta tulee puhua jatkossakin, jotta varallisuus jakautuisi tasaisemmin, eikä kenenkään elämään kuuluisi rahattomuuden aiheuttamaa sinnittelyä.

 

Vapautuisi kenties energiaa ihailla niitä auringonlaskujakin.

 

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Rahattomuuden ajatteluun menee valtavasti energiaa. Kun ei ole varaa ostaa uusia sukkia tai kahvimaitoa, tuntuu hurskastelulta kuulla, että onni on muutakin kuin materiaa. Köyhällä ihmisellä ei ole aikaa ihastella kaunista auringonlaskua tai muita ilmaisia iloja, koska kaikki aika menee rahattomuuden murehtimiseen. Rahattoman ihmisen arki on sinnittelyä ja selviytymistä.

JUURI NÄIN. KIITOS. 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! Ja miten ankeeta, että se on "juuri näin", vaikka ei tietenkään pitäisi.

Aditu
MILF journal

Juuri tämä lainaus erottui itsellekin joukosta heti, juuri näin se menee! Jos jätetään terveys ja ystävät/perhe ja niiden tuoma onnellisuus pois laskuista, niin tottakai raha tuo onnea, koska se helpottaa elämää niin monella tapaa! Kuka ei tule onnelliseksi siitä että ei tarvitse stressta tai mahdollisesti tapella puolison kanssa rahasta, tai että pääsee toisinaan rentoutumaan ulkomaille, pois tutuista ympyröistä ja stressistä. Raha mahdollistaa myös elämysten hankkimisen.

Mulle tulee aina tällaisista aiheista puhuttaessa mieleen lainaus Täydellisistä naisista, kun jossain jaksossa Gabrielle toteaa raha ei tuo onnea väitteestä: "se on valhe joka kerrotaan köyhille, etteivät he kapinoisi". Jotenkin kaikessa koomisuudessaan hyvin paikkaansa pitävä. :)

Minja Koskela
Bluestocking

"Raha ei tuo onnea on valhe joka kerrotaan köyhille, etteivät he kapinoisi." Haha! Go, Gabrielle!

Toytoy (Ei varmistettu)

Kiitos tästä päivityksestä. On ainoastaan rikkaiden etuoikeus vähätellä rahan merkitystä.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! Ja kyllä, rahan merkitys valkenee ikävä kyllä usein vasta, kun sitä ei ole.

Nica
Klassikko viikossa

Jotenki kävi, anteeksi ranskani mutta, vituttamaan kun luin päivän hesarista antti holman lähdöstä lontooseen larppaamaan itkusuutta ja rahattomuutta... On ihmisillä taas ongelmat ja harrastukset. Tulee mieleen se Vuoksenmaan leffa joitain vuosia sitten. Pitäskö laittaa bisnekset pystyyn ku kerran kysyntää tällaselle köyhyyslarpille löytyy?

terkuin köyhä

Minja Koskela
Bluestocking

Mulla särähti myös korvaan se haastattelun osio, jossa puhuttiin rahasta, mutta muuten oli kyllä Holmalta hyvä avaus puhua avoimesti Suomen henkisestä ilmapiiristä. Joka on muuten köyhempi kuin meitsi loppukuusta opiskeluaikoina.

Nica
Klassikko viikossa

Niin no oli siinä hienoja pointtejaki ja ymmärrän Holmaa osin hyvinkin, mutta ei se musta varsinaisesti avaus ollut; sama keskustelu on ollut julkisuudessa vireillä jo noh, vähintään koko nykyisen hallituskauden. 

Oon kyllä usein miettiny, et joku Stubb tai Harkimo vois kasvaa ihmisenä mahdollisesti paljonkin kokemalla vaikkapa työttömän arkea Jakomäessä, et miksei Holmakin sitten Lontoossa. Mutta kyllä siinä jotain tosi ongelmallista on, että lähdetään tolleen performanssina, turvallisesti vailla kasvojen menettämisen vaaraa "seikkailemaan" rahattomuuden kanssa taiteilijauskottavuuden hakemisen nimissä. Kun toisille se köyhyys on oikeeta karua arkea. Seikkailun makua toki joo: onhan se ihan jännää pohtia, maksanko laskun vai syönkö ruokaa tms. 

Minja Koskela
Bluestocking

Joo, "avaus" oli ehkä huolimaton sanavalinta, pikemminkin tarkoitin kannanottoa. Hyvä analyysi sulta muutenkin. Ihan samaa mieltä olen, että köyhyyden larppaaminen on todella ongelmallista. Köyhyyden romantisoinnissa on musta kyse lähinnä oman etuoikeuden kieltämisestä. Se ei ole tiedostavaa eikä sensitiivistä. Muutenkin tosi tylsää, jos tarvitaan rikkaita ihmisiä kokeilemaan, miltä tuntuu olla köyhä, jotta uskotaan, että se ei ole helppoa eikä mukavaa. Pätee toki myös muihin yhteiskunnallisiin kategorioihin.

Siis tämä! Jotenkin todella vinoutunutta, että kun rikas kokeilee köyhyyttä ja toteaa että joo, siis tosi rankkaa oli, kyynel, niin tähän sanaan uskotaan.. Miksei köyhän oma sana asiasta riitä?

Minja Koskela
Bluestocking

No sepä! Viimeisin, mihin törmäsin tässä osien vaihto -hommassa oli, että miehet kokeilee, millaista on kun on kuukautiset. Siinä kelassa oli jo niin monta asiaa pielessä, että vieläkin vähän aivoihin koskee.

Minja Koskela
Bluestocking

Mutta siis anyway: jos nyt esim. Stubb tai Harkimo eivät kykene empatiaan kuuntelemalla niitä ihmisiä, joiden arkea vähätuloisuus on, soisin todellakin heidän siinä todellisuudessa jonkin aikaa elävän. Ikävä homma, mikäli empatia laskee sitä mukaan kun varallisuus kasvaa.

Järjen jättiläinen

Itse asiassa on tutkittu, että köyhyys tekee tyhmäksi (koska kaikki energia ja jaksaminen menee hengissä pysymiseen ja selviytymiseen, eikä siksi kovin moni jaksa sieltä ylöspäin ponnistaa. Kyse ei siis oikeastaan ole tyhmyydestä vaan resurssien rajallisuudesta) ja varakkuus ahneeksi ja itsekkääksi (koska oma elämä on niin kaukana vähävaraisen ihmisen arjesta ja elämästä).

Tämä itsekkyys vähenee, kun joutuu oikeasti kohtaamaan vähävaraisen arjen ja elämän - harmi kyllä varakkailla tuntuu olevan kovin vähän halua ottaa oikeasti asioista selvää sen sijaan, että katselisi täysin oman asemansa värittämien lasien läpi. Eli kyllä, empatia laskee kun varallisuus kasvaa - varsinkin, jos eristää itsensä ympäröivästä maailmasta hyväosaisten ja -tuloisten täyttämään kuplaan.

 

Naislaif
Naislaif

Rahattomina aikoina elämässäni häpesin enemmän kuin koskaan. Häpesin lasteni puolesta. Itkin ja pyysin anteeksi sitä, että hienot skeittikengät jäivät kauppaan. Häpesin halpmakkaraa, josta kastikkeen väsäsin ja peitin äkkiä ruskealla seoksella. Pyysin anteeksi olemassa oloani ja jätin menemättä lääkäriin, koska häpesin rintaliivejäni. 

Istuin ja itkin, kun palkkapäivän jälkeen tajusin jääväni alle sossun minimien. 

Ei raha onnellisuutta takaa. Totta on näin, mutta väitän että olisin kulkenut enemmän pystypäin ja kyennyt lapsillenni taata edes sen yhden risteilyn.

Nyt pärjään kyllä. Lapseni ovat jo omillaan ja ehkä he arvostavat sitä mitä saavat. Ehkä ei ja muistelevat risaisia kenkiään...mene ja tiedä.

Kauneus katoaa, mahdollisesti myös toivo ja ainakin tunnet itsesi alemmaksi ja se ei koskaan voi tehdä kenellekään ihmiselle hyvää. 

Olen onnekas, että nyt on toisin.

 

Minja Koskela
Bluestocking

Köyhyyteen liittyvä häpeä on yksi tosi tärkeä näkökulma. Häpeää voitaisiin vähentää vähentämällä nöyryyttävää byrokratiaa ja ylipäänsä puhumalla rahattomuuteen johtavista yhteiskunnallisista mekanismeista. Köyhyys ei ole köyhän syytä, soisin rikkaiden ymmärtävän tämän.

Kiitos jälleen rohkeasta kommentista, häpeäaspekti on tässä keskustelussa todella keskeinen!

Naislaif
Naislaif

Kiitos kiitoksesta.

Häpeä on tunteena niin voimallinen, että sen myöntämiseen vaaditaan paljon kulunutta aikaa. On puhuttava, myös näistä asioista ja annettava kaikille ajatuksille ja mielipiteille tila. Vaikenemalla asia jää piiloon ja kukaan siinä vellova ei saa ehkä tarvitsemaansa lohtua ja vertaistukea.

Sinua haluan kiittää näiden aiheiden esille tuomista. Arvostan ajatusmaailmaasi ja tahtoasi tehdä maailmasta vähän parempi paikka. <3

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos! <3 Kuten totesit, vaikenemalla vaikeat asiat jäävät vain piiloon. Muutokseen tarvitaan aina vähän mekkalaa, eli metelöidään jatkossakin! :)

Nors (Ei varmistettu)

Ymmärrän tekstin sanoman. Haluan silti halkoa hiuksia. Eihän se pohjiltaan ole se raha, joka tuo onnea.

Onnea on se, ettei tarvitse stressata saanko tänään terveellistä ruokaa, pääsenkö hoitoon jos sairastun, onko minulla katto pään päällä ja sänky jossa nukkua jne.

Nämä asiat eivät ole yhtä kuin raha.

Rahaa voi olla olemassa ilman mitään näistä muista asioista.

Myös nämä kaikki muut asiat voisivat olla olemassa ilman rahaa.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista, hiuksien halkominen on aina paikallaan!

Mutta itseasiassa terveellinen ruoka, hoitoon pääseminen ja oma koti ovat juurikin asioita, jotka saadaan tai ei saada rahalla. Suomessa on toistaiseksi tasa-arvoa edistävä sosiaalitukijärjestelmä, mutta globaalissa mittakaavassa se ei toteudu. Ei tarvitse matkustaa kuin Saksaan huomatakseen, että esim. sairastaminen ja hoidon laatu on pitkälti riippuvaista siitä, minkä verran on varaa maksaa.

Ilargia (Ei varmistettu)

En tietysti voi tietää, mutta arvaisin, että kommentoija kyllä ymmärtää, että nyky-yhteiskunnassa käytännössä tarvitaan rahaa, jotta nuo asiat toteutuisivat. Itse ainakin ymmärsin kommentin niin, että asioiden nykytilasta huolimatta _voisi_ olla niinkin, että nuo asiat olisivat saavutettavissa ilman rahaa. Silloin yhteiskuntamme vain olisi perustavanlaatuisesti erilainen kuin nyt.

Minusta se on kiinnostava ajatus. Liian usein rahaan ja talouteen suhtaudutaan jonain taivaasta tipahtaneina luonnonlakeina sen sijaan, että ajateltaisiin niiden olevan ihmisen keksintöjä. Asioita, joita voi muokata. Asioita, joiden roolin yhteiskunnassa ei välttämättä tarvitsisi olla sellainen, kuin se juuri nyt sattuu olemaan.

EricaK
EricaK

Tämä oli hyvä kommentti! Näitä asioita tuotiin erinomaisesti esille Yuval Hararin Sapiens - a brief history of humankind- kirjassa. Suosittelen lämpimästi kaikille! :)

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos vinkistä, pitääpä tsekata!

Minja Koskela
Bluestocking

Ah, totta, nyt vasta ymmärsin aiemman kommentoijan pointin myös. Olen näköjään niin kiinni materiaalisessa todellisuudessa, että en tahdo nähdä boksin ulkopuolelle. Samaa mieltä, ajatus on kiinnostava. 

Anksa
Tuottaja-Anttila

Erittäin hyvä kirjoitus! Kiva kun tartuit tuohon alkuperäiseen postaukseen ja toit siihen toisenkin näkökulman!

Raha tuo turvaa elämään ja kun perusturva on kunnossa on elämästä nauttiminen hyvin paljon helpompaa. Kun rahasta ei murehdi on enemmän energiaa keskittyä hyviin asioihin, juuri niihin auringonlaskuihin. Sen toisinaan unohtaa, jos taloudellinen perusturva on ollut aina tai edes pitkän aikaa, että asiat voisivat olla myös toisin ja silloin mieli toimisi hyvin toisella tavalla.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos! Ja siis juurikin tuo perusturva: sitähän raha lopulta tuo. Ja sen pitäisi olla ihan jokaisen ihmisen oikeus.

Lilyane (Ei varmistettu)

Olipa hyvä postaus. Kyllä se raha helpottaa kummasti arkea, ja on mielestäni hurkastelua rikkailta sanoa että raha ei tuo onnellisuutta. Ei raha yksinään sitä tietenkään tuo, mutta tuo ruokaa pöytään ja mahdollistaa sen että on katto pään päällä. Kun rahaa on niukasti on elämä suurimmilta osin vain pärjäämistä, ei ole puhettakaan esim uusien rintaliivien ostamisesta tai vähänkään hintavampien harrastusten maksamisesta lapselle. Kyllä useat vähävaraisetkin koittavat jatkuvasti parantaa omaa asemaa, eikä surkutella ainoastaan omaa tilaansa. Vähävarainen voi esimerkiksi opiskella uuteen ammattiin mistä maksetaan paremmin, mutta tämäkin vie aikaa eikä opiskeluaikana ole odotettavissa vielä hirveän suuria tuloja.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! Samaa mieltä: ei raha yksinään tuo onnellisuutta, mutta rahattomuus voi kyllä pahimmillaan laskea elämänlaatua merkittävästikin. Ja se, mitä tuolla ylempänäkin todettiin, että raha mahdollistaa elämyksiä, kokemuksia ja mielenrauhaa. Soisin niiden kuuluvan kaikille.

Tasaraita

Kiitos tästä kirjoituksesta! Toit hienosti esiin tärkeitä asioita.

Tuo kommenttisi siitä, että köyhällä ei ole aikaa nauttia luonnon ihmeistä kun aika menee rahasta murehtimiseen, sopii mielestäni myös työntekoon. Köyhällä/pienipalkkaisella ei ole mahdollisuutta viettää aikaa lastensa kanssa, nauttia luonnosta, nähdä ystäviä tai harrastaa liikuntaa ja pitää huolta itsestään, koska kaikki aika menee työntekoon. Mahdollisesti jopa kahden eri työn tekoon jos yhdellä työllä ei tule toimeen.

MirvaAnnaMaria mainitse kirjoituksessaan onnea tuovina asioina mm. parisuhteen. Valitettavan usein parisuhteessa riitoja aiheuttaa raha tai lähinnä se että sitä ei ole. Köyhä on tässäkin suhteessa eri asemassa rikkaaseen verrattuna. Rahan puute ja huoli rahasta kuormittaa myös parisuhdetta sekä mahdollisesti ystävyyssuhteita, koska aina tai ehkä ei koskaan ole mahdollista mennä ystäväporukan kanssa ulos syömään. Köyhällä ei ole "ylimääräistä" rahaa laittaa hierontaa tai lääkärikäynteihin, vaikka niihin olisi varmasti välillä tarvetta. Köyhän ei ole mahdollista ostaa puhtainta ja ravintorikkainta ruokaa, vaikka hän niin haluaisikin. Niin kuin kirjoitit, joskus rahaa ei ylipäänsä ole edes  ruokaan. Ja näillä kaikilla asioilla on suuri vaikutus köyhän hyvinvointiin. Siinä ei paljoa auringonlaskujen ihastelu iloa tuo jos omasta terveydestä ja ruuasta joutuu tinkimään.

Luin pari viikkoa sitten Hjalliksen peräänkuluuttavan työntekijäpuolen joustoa. Että oltaisiin nyt valmiita laskemaan niitä palkkoja ja luopumaan lisistä, jotta saataisiin Suomi nousuun. Hjallis vielä kiteytti asiansa jotenkin näin: "Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa, että ei voida joustaa".

Niin mikä on niin vaikeaa? Moni elää jo nyt kädestä suuhun, ei ole mahdollisuutta joustaa. Jos palkka menee asumiskuluihin ja ruokaan, ei ole mitään "ylimääräistä" mistä luopua Suomen talouden hyväksi. Todellakin toivoisin näille rikkaille herroille parempaa tutustumista köyhän arkeen, jotta herrat ymmärtäisivät kuinka ja keneen nämä hallituksen kaavailemat päätökset vaikuttavat.

Huh, tulipas avautuminen. :)

Tosi hyviä pointteja! Toinen asia, joka tässä keskustelussa ei ole tainut vielä tulla esille on se, että on ihan erilaista olla väliaikaisesti rahaton esim. opiskelun vuoksi, verrattuna siihen että elää pitkäaikaisessa köyhyydessa. Jotkut täällä näyttävät pitävän näitä samanlaisina kokemuksina, mutta pitkäaikainen köyhyys voi murtaa ihmisen monin tavoin, ja pitkäaikaisesta köyhyydestä pois pääseminen voi olla erittäin vaikeaa ihmisen omasta halusta, ominaisuuksista ja pyrkimyksistä huolimatta. Tämä on mielestäni asia, jota monet hyväosaiset eivät halua itselleen myöntää. (Muistan muuten tästä olleen keskustelua ainakin pari vuotta sitten Jezebelissä osoiteessa http://jezebel.com/5977220/on-being-broke-vs-being-poor )

Minja Koskela
Bluestocking

Joo siis huhhuh tätä talkoo- ja joustojargoniaa. Esimerkiksi opettajat ovat joustaneet vuosi tolkulla karsimalla kursseja, suurentamalla opetusryhmiä ja luopumalla ylitunneista. Opiskelijat joustavat joka hallituskaudella. Yhteiskuntasopimuksessa neuvotellut heikennykset menivät läpi muilta paitsi PAM:lta ja AKT:lta. Kyllä tämä on nähdäkseni juuri sitä Hjalliksen peräänkuuluttamaa "joustoa".

Näitä joustoja haetaan Suomen valtion kassan näkiksestä tosin jännästä paikasta. Kyllä en ymmärrä, miten Suomen talous nousee vähävaraisia ja työttömiä kurittamalla ja ostovoimaa heikentämällä. Enkä sitä, miten nämä "talkoot" koskevat kaikkia muita, paitsi suurituloisia. Stubb nosti lupauksestaan huolimatta hallintarekisterin takaisin pöydälle, harmaan talouden torjuntaan käytettävät varat ovat vähyydessään lähinnä näennäiset ja pääministerin verokuorikikkailut nousevat keskusteluun säännöllisesti.

Että kieltämättä sapettaa tämä "kaikki osallistuu" -höpsönlöö, kun on iha selvää, että _kaikki_ eivät osallistu.

Tasaraita

Veit sanat suustani! Niin samaa mieltä. 

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvä ja tärkeä teksti, jes!

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos Laura! 

Looking for...

Raha tuo onnea - tiettyyn pisteeseen saakka. Opiskelijana murehdin paljon rahasta ja tulevaisuudesta. Muistan kuinka hienoa oli kun sai kesätyöpaikan ja ei tarvinnut elää puhtaasti kaupan halvimilla tarvikeilla ja laskujen jälkeen jäi enemmän kuin vain parikymppiä ruokaan. Eli kun ei enää tarvitse jatkuvasti stressata rahasta, rahan merkitys pienenee. 

Hyvin tärkeä aihe, josta pitää puhua enemmän. 
 

Minja Koskela
Bluestocking

 "Kun ei enää tarvitse jatkuvasti stressata rahasta, rahan merkitys pienenee." --> Tämä. Helpottaa kieltämättä kummasti elämää, kun rahaa ei tarvitse ajatella jatkuvasti.

Elisa Lepistö

Hirmu hyvä kirjoitus! Tästä heräsi niin paljon ajatuksia, että piti raapustaa oma teksti aiheesta http://www.lily.fi/blogit/start-living-your-best-life/puhutaan-rahasta :)

Minja Koskela
Bluestocking

Jes, ihan mahtavaa että aiheesta on tullut niin paljon postauksia! Hyvä, että säkin pistit lusikkasi soppaan, kuten itse kuvailit! :)

erin1234 (Ei varmistettu)

Raha helpottaa elämää, muttei se onnea tuo näin minä olen kokenut. Olen käynyt läpi jonkinasteisen masennuksen, olen sairastunut tautii joka on minulla koko elämän, olen halunnut kuolla ja olen pettänyt miestäni syystä että olin itseni kanssa aivan hukassa (sen virheen korjaamiseen meni aikaa mutta tahtoa oli molemminpuolin niin se korjattiin). Olen meinannut jättää maailman ihanimman perheeni. Olen iteknyt shokissa ja paniikkikohtauksen kourissa sängylläni vain syystä että elämä tuntuu vaikealta (vaikka rahaa oli).

Näitä asioita kun on joutunut kokemaan ja toisinaan opettelee vieläkin itseä rakastamaan niin raha menettää merkityksensä helposti.

Mottoni on "Vaikka seinät kaatuisivat päällemme, kun vain rakastamme selviämme mistä vain". Ja tämä tulee siitä, ettei meillä ole koskaan ikinä mitää hätää kun pysyymme tiiviniä perheenä.

Minja Koskela
Bluestocking

Olipa rehellinen ja avoin kirjoitus, kiitos kun jaoit sen!

Johanna--- (Ei varmistettu)

Joo ja ei. Lisäisin tähän keskusteluun tutkimusten todenneen, että köyhästä keskituloiseksi nouseminen lisää kyllä onnellisuutta, mutta keskituloisesta hyvin rikkaaksi nouseminen ei. Jälkimmäisessä tapauksessa se hypähtää ensin ylemmäs ja palaa sitten sille tasolle missä oli ennenkin, siihen kaikkeen muuhun mistä kenenkin onnellisuus koostuu. Siinä mielessä molemmansuuntaiset avaukset aiheeseen ovat täysin valideja.

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos kommentista! :) Olen lukenut saman tutkimuksen. Otsikkoni on provosoiva (myönnettäköön!), mutta kirjoituksen keskeinen viesti on, että vähätuloisen elämässä rahalla on onnellisuutta lisäävä vaikutus. 

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Todella hyvä kirjoitus! Kiitos! 

Minja Koskela
Bluestocking

Kiitos! <3

Annajii

Olen ajatellut asiaa niin, että raha tuo ennen kaikkea enemmän mahdollisuuksia valita, ja ne valinnat sitten joko lisäävät tai vähentävät yksilön hyvinvointia (/onnea). Jos päätät käyttää rahaa esimerkiksi oman terveyden ylläpitoon, hyvinvointi varmaankin paranee, tai ei ainakaan huonone. Mutta jos käytät kaikki rahat amfetamiiniin ja viinaan, voidaan olettaa, että jossain vaiheessa hyvinvointikäyrä kääntyy laskuun. Eli raha ei automaattisesti tuo onnea, mutta jos sitä osaa käyttää oikein, se todennäköisesti lisää hyvinvointia ainakin tiettyyn pisteeseen asti. (Tässäkin tapauksessa poisluen esimerkiksi sairaudet tai muut sellaiset seikat, joihin itse ei voi vaikuttaa.) 

Miljonääri (Ei varmistettu)

Ongelmien määrä on vakio, olit sitten rutiköyhä tai upporikas. Köyhä afrikkalainen nauraisi (tai ihmettelisi enemmänkin) valittavalle köyhälle suomalaiselle hänen ongelmistaan samalla tavalla kuin köyhä suomalainen nauraa rikkaalle suomalaiselle hänen ongelmistaan. Kaikki on suhteellista.

Aikuisena on sitten TÄYSIN itsestään kiinni kuinka paljon kehität itseäsi ja sieluasi kohti aitoa onnellisuutta, joka ei ole ikinä liittynyt eikä tule ikinä liittymään rahaan.

:)

T. syntyessään miljonääri

Kommentoi

Commenting is closed.