Säännöistä viis, päätä hameenhelmasi pituus itse!

Bluestocking

Syksyllä eduskunnan puhenainen Maria Lohela kehotti naiskansanedustajia pistämään olkapäät piiloon. Lohelan mukaan eduskunnan pukeutuminen oli äitynyt turhan vapaamieliseksi. Alkuvuodesta Susan Sarandon edusti kaula-aukossa, joka joidenkin äänenpainojen mukaan oli Sarandonin ikäiselle (69) naiselle liian lavea ja siksi mauton. Miksi naisten pukeutuminen puhututtaa? Kuka määrittää, mikä on sopiva hameen mitta tai liian antava kaula-aukko?

 

On jokseenkin hämmentävää, että edelleen, 2010-luvulla, paljastavasti pukeutuva nainen on myyvää lööppimatskua ja kuuma puheenaihe. Ajatelkaapa vaikka Nicki Minajin pyllyä: millainen kohu siitä saatiinkaan! Kohua seuranneessa keskustelussa paitsi puolustettiin Minajin itsenäistä päätöstä ottaa housut pois, myös ilmaistiin pyllistyksen olleen tarkoitettu miesten silmille ja siten mitätöivän artistin oman tahdon. Se, määrittävätkö ihmisen toimintaa rakenteet vai itselliset päätökset, on yhteiskuntetieteiden kentällä edelleen yksi keskeisimmistä kiistakapuloista. Siitä huolimatta en muista nähneeni keskustelua “omasta tahdosta” esimerkiksi silloin, kun Duudson-kolmikko näytti paljasta hanuria Hollywoodin ensi-illassa punaisella matolla. Naiselle kankkujen vilauttaminen tarkoittaa tasapainottelua emansipaation ja objektifikaation välillä, miehelle se on harmitonta hupia.

 

Naisten pukeutuminen on julkisen keskustelun vakiokohde, liittyipä naisen vaatetus hänen toimenkuvaansa tai ei. Ulkonäön jatkuva kommentointi on kontrollointia, jolla pyritään asettamaan naisen olemiselle ulkoapäin määritellyt rajat. Tästä esimerkkinä toimii se, että nainen voi pukeutua paitsi liian paljastavasti, myös liian peittävästi. Musliminaisten pukeutumisen ympärillä pyörivä (uhriuttava) keskustelu osoittaa, että naisen toimijuuden arviointi ei ole hameenhelman pituudesta kiinni. Jos nainen on pukeutunut hijabiin, niqabiin tai burkaan, leimaa joku hänet takuulla jälleen alistetuksi tyttörukaksi, jolla ei ole omaa tahtoa ja jota viedään kuin pässiä narussa.

 

On surkuhupaisaa, että naisten pukeutumisesta puhuvat ihmiset eivät aina edes huomaa ristiriitaa omassa viestinnässään. Esimerkiksi Maria Lohelan mukaan islam alistaa naista, koska huntu, mutta hänen itsensä on kuitenkin OK määrittää naistyöntekijöiden vaatetuksen peittävyyden aste. Vastaavasti Jussi Halla-ahon mielestä paljastavasti pukeutuvaa naista on sopivaa kommentoida ja tuijottaa julkisesti, mutta burkaa käyttävä nainen on epäkelpo roolimalli. Lohelan ja Halla-ahon argumentaatiosta voi päätellä, että he haluavat rajata naisen pukeutumisen alueelle, jossa pitää voida paljastaa ihoa, mutta vain heidän määrittämänsä mittapuun mukaan. Ja toisaalta myös, että Lohela ja Halla-aho käyttävät musliminaisten pukeutumisen paheksuntaa keppihevosena maahanmuuttoa vastaan.

 

Soveliaisuuden rajat ovat naiselle hyvin kapeat: ei saa olla liikaa, muttei myöskään liian vähää. Iän myötä rajat kapenevat entisestään, lue vaikka täältä tai täältä. Mutta ei masennuta! Puolustetaan sen sijaan jokaisen naisen oikeutta pukeutua kuten haluaa. Ja uskotaan, että naisilla on oma tahto myös vaatekaapilla.

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Tämä on juuri se vaivihkainen alistamisen, ruotuun palauttamisen ja vallankäytön muoto joka ajaa mut raivon partaalle.

2010-luvulla. Paljaat olkapäät. Saatana.

Mutta. Mä en lannistu ainakaan niin kauan kun tällaisia tekstejä kirjoitetaan. Selkeitä, fiksuja ja juuri siinä ytimessä joka niin helposti jää liian monelta huomaamatta. KIITOS.

Minja Koskela
Bluestocking

Ah, kiitos itsellesi! Tuosta eduskunnan rivosta pukeutumisesta oli taannoin juttu myös Nyt-liitteessä. Siltä varalta, että missasit, niin tässä linkki. Huvitti. http://nyt.fi/a1305994018289 

Helmi K
sivulauseita

Ahahahaaaaa, hurjaa on tyyli ja tunnelma!

Metsästä törähtää

Jos joku ei tahdo osallistua Lohelan kiusaamiseen, niin tässä on siihen näkökulmaa. "Pienen suostuttelun jälkeen" ja "erikseen kysyttäessä". Valitettavasti en enää löytänyt videota, jossa hän sanansa asettaa, mutta ne oli asetettu hyvin varovaisesti eikä totisesti mitenkään vaatien, ainoastaan oma käsitys ilmaisten.

http://yle.fi/uutiset/jari_korkki_puhemies_kuplassa/8401744

 

Minja Koskela
Bluestocking

En ymmärrä pointtiasi lainkaan. Ei nähdäkseni ole väliä, lausuiko Lohela mielipiteensä kysyttäessä vai ei. Eikä myöskään sillä, ehdotetaanko olkapäiden peittäminen sanat varovasti asettaen vai ei. Sisältö on kuitenkin sama.

Metsästä törähtää

Laitan vielä toisen esimerkin tietoisesta tahallisesta väärinymmärtämisestä eli kiusaamisesta. Kun asiat irrotetaan kontekstistaan, voidaan ihminen maalata mustaksi niin kuin tehdään alla linkitetyssä blogissa ja tässä blogissa.

http://www.lily.fi/blogit/no-sex-and-city/kupeiden-hedelma-naiset-tahtovat-aina-lapsia

Minja Koskela
Bluestocking

Konteksti ei pelastanut Rajalan sammakkoa. Katsoin koko ohjelman, olen varsin tietoinen, missä yhteydessä lause tuli esiin.

Metsästä törähtää

Konteksti ei pelastanut Rajalan sammakkoa. Katsoin koko ohjelman, olen varsin tietoinen, missä yhteydessä lause tuli esiin.

Ohjelma on edelleen Areenassa. Sieltä voi kurkata ja pohtia, onko blogistin kärkkäydelle järkevää perustetta.

Rajalan tapauskin on tyypillistä somekohua, jolta puuttuu peruste, mutta joka syntyy, kun ihmiset luovat tulkinnan omiin tarpeisiinsa ja rupeavat jakamaan sitä keskenään. Tulkinnan luomisessa totuus on toissijainen, koska tarkoitus on laumaantua ja lauman todellisuudessa kihistä ja kuohua.

"Somekohun anatomia on hyvin yksinkertainen: Tulkitaan toisen sanoma pahantahtoisimmalla mahdollisella tavalla, lisätään keitokseen tunne-elementti, kiihdytetään toinen toisemme pyhään raivoon – ja sännätään joukolla lynkkaamaan. Viestinnän professori Osmo A Wiio tiivisti somekohun anatomian jo ennen kuin sosiaalista mediaa oli edes syntynyt: "Jos sanoma voidaan tulkita kahdella tavalla, se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa." Ja: "On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.""

http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_somekohun_anatomia/8584099

Minja Koskela
Bluestocking

Totuus? Lainaus on suora. En ymmärrä, miksi Rajala voisi sanoa, miltä naisista tuntuu, mutta hänelle ei voisi sanoa, miltä hänen sanansa tuntuvat.

Helmi K
sivulauseita

Ei tässä blogissa eikä Jeminan blogissa ole kyse vain yhdestä lauseesta eikä varsinkaan somekohusta, vaan laajemmasta kuvasta, siitä miten pienistä pisaroista syntyy isompi virta, niin kuin aina. Kun tämän tai tuon kaltaisia heittoja nousee esille, tahattomasti tai tahallisesti, ovat ne omiaan vahvistamaan kivikautisia käsityksiä ja rakenteita. Tuskin voit väittää etteikö sellainen ilmapiiri olisi olemassa että naisten pukeutumista ja ulkonäköä arvostellaan ja niiden vaikutuksia pohditaan ihan toisella tavalla kuin miesten, ja että äitiyttä yhä pidetään jonain myyttisenä naiseuden mittarina. ON naisia joita tämä ärsyttää ja heillä on oikeus se sanoa, ei se ole kiusaamista. Varsinkaan näiden blogistien taholta, jotka ovat perustelleet asiansa kunnolla.

Metsästä törähtää

Ei tässä blogissa eikä Jeminan blogissa ole kyse vain yhdestä lauseesta eikä varsinkaan somekohusta, vaan laajemmasta kuvasta, siitä miten pienistä pisaroista syntyy isompi virta

Tällaisen virran kuvaajana pahantahtoiset esimerkit eivät vain toimi. Tunnistan kyllä hyvin, kuinka kulttuurissamme halvennetaan ja väheksytään miestä eikä miesten ongelmia tunnusteta, mutta silti en pidä järkevänä ajaa miesten asiaa tarttumalla keskusteluohjelmien sananparsiin ja tulkitsemalla niitä pahantahtoisesti, koska ne eivät likikään aina kerro siitä, mistä niiden oletetaan kertovan.

Joskus joku nainen provosoi, joskus jollain naisella on oikeasti miehiä sortavat näkemykset, joskus joku nainen ei ole ajatellut asioita loppuun saakka, joskus joltain naiselta puuttuu tietoa, joskus joku nainen vain ilmaisee itseään monitulkintaisesti. Näissä tapauksissa syytä kohuun ei ole. Järkevämpää keskustelua pystytään luomaan tilastoja katsomalla, niitä selittämällä ja tutkimuksilla taustoittamalla kuin lietsomalla tunteita. 

Ajatteleviin ihmisiin myös vetoaa parhaiten keskustelu, jota käydään kiihkottomasti taustoittaen ja erilaisia näkökulmia esiin tuoden. Suuri ajatteleva enemmistö ei tahdo valita puoltaan, vaan se tahtoo ajattelunsa tueksi ainesta, jonka avulla voi luoda perusteltuja näkökulmia.

Esimerkiksi keskustelu siitä, onko Suomi jakautunut kupliin, on minusta mielenkiintoinen. Siinä sen sijaan ei ollut päätä eikä häntää, että Krista Kososen havahtuminen omaan kuplaansa tulkittiin erittäin pahantahtoisesti aina siihen saakka, että Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin haukkui hänet julkisesti. Tunteet kuohuivat ja lehti myi. 

Krista Kososen kuplahavainto olisi voinut johtaa polveilevaan asiantuntijoiden johtamaan analyysiin Suomen kulttuurisesta todellisuudesta, mutta valitettavasti mahdollisuus peittyi somekuohunnan alle. Samalla tavalla kaikki irralliset esimerkit, joissa tulkinnasta johdetaan pitkälle menevä yleistys, johtavat kokonaiskuvaa koskevan keskustelun näivettymiseen.

Tuskin voit väittää etteikö sellainen ilmapiiri olisi olemassa että naisten pukeutumista ja ulkonäköä arvostellaan ja niiden vaikutuksia pohditaan ihan toisella tavalla kuin miesten

Naiset pitävät tätä kulttuuria yllä. Naisten blogit ovat ulkonäköön ja muotiin keskittyviä. Naisten lehdet ovat pintaa. Naiset rahoittavat muotiteollisuuden. Naiset kirjoittavat ja lukevat erilaisista suoriutumiseen liittyvistä projekteista.

Miesten porukoissa maastokuvioisiin lökähousuihin pukeutuva tyttö, joka ei meikkaa, mutta on avoin eikä liian itsetietoinen, on usein kaikkein suosituin. Tällaisten tyttöjen ympärillä miehiä pyörii kuin kärpäsiä. Olen nähnyt tämän ilmiön omin silmin useita kertoja ja myös osallistunut taisteluun tällaisesta tytöstä. En taistelussa menestynyt, hänet sai toinen.

Kysymys siis tuskin on yksiselitteisesti miesten kontrolloinnista. Minun silmiini vaikuttaa pikemminkin siltä, että naiset itse luovat rajoja toisilleen, valvovat ja arvioivat niiden noudattamista ja arvottavat niiden avulla toisiaan. Patriarkaattia voi työntää sinne ja tuonne, mutta rehellistä olisi myös katsoa käytäntöön ja myöntää, kuka sitä pitää yllä.

Minja Koskela
Bluestocking

Hehe, sä kirjoitit just yhteiskunnallista blogia pitävän naisen blogin kommenttikenttään, ettänaisten blogit ovat ulkonäköön ja muotiin keskittyviä. Toki luen niitäkin, täällä Lilyssä on esim useita tosi hyviä. Jäi kans mietityttämään tämä "naisten lehdet ovat pintaa", koska itse asiassa (paljasta) pintaa ovat ennen kaikkea miestenlehdet.

Metsästä törähtää

Porno on pornoa, niin miehille kuin naisille. Sen sijaan lehdissä, joita pääasiassa lukevat miehet, tuotteistettujen naisten osuus on marginaalinen verrattuna lehtiin, joita lukevat pääosin naiset. Sopii mennä katsomaan kirjastoon.

Metsästä törähtää

Jatkan tästä vielä sen verran, että naiset myös katsovat oikeudekseen tuotteistaa itsensä silloin kun haluavat, mutta sen sijaan he eivät salli katsojan päättää, milloin heitä saa arvioida tuotteina. Jos pukeutuu ja meikkaa mieseläimen seksuaalisuuteen vetoavasti, niin ei pidä ihmetellä, jos mieseläin osoittaa seksuaalista kiinnostusta ja arvioi kohteena.

Kerran olin jo kommentoimassa tähän postaukseen, että nyt on seksikästä, mutta sitten tajusin, ettei minulla junttipersuna ole oikeutta päättää, onko nainen esineellistänyt itsensä vai ei. 

Oikeastihan minulla olisi oikeus ollut, mutta en viitsinyt ottaa riskiä. Tuotteistaminen tapahtuu muissa porukoissa, se pysyy piilossa. Jos se olisi julkisempaa, niin ehkä naiset myös havahtuisivat siihen, että heidän omilla valinnoillaan on merkittävä vaikutus siihen, kuinka heihin suhtaudutaan ja kuinka heitä katsotaan.

 

 

Minja Koskela
Bluestocking

Nyt on tiukkaa sheimausta. Siinä vaiheessa, kun esität edes implisiittisesti, että sinulla tulisi olla katsojana valta määrittää naisen toimijuuden rajat ja aste, pitäisi hälytyskellojen soida jo aika lujaa. Erityisen hämmentävää on, että suot itsellesi oikeuden suhtautua naiseen esineellistävästi. Se, miten sinä suhtaudut tai katsot naista, ei ole naisen päätös, vaan sinun.

Ikävä kyllä ehdin reagoida tähän vasta nyt. Jatkossa poistan kommentit, jotka implikoivat naisen olevan vastuussa häneen kohdistuvasta häirinnästä.

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Tuo Maria Lohela -kohu taisi tosiaan olla aika kaivamalla kaivettu. Eli naisten pukeutumista määrittävä asenne oli ilmeisesti toimittajalla, ei Lohelalla, joka olis kyllä voinu pitää päänsä ja olla kommentoimatta, kuten ilmeisesti alun perin yritti. Tai oliko sitten kyse yleensäkään pukeutumisesta vai ihan vain klikkiotsikon metsästyksestä, vaikea sanoa kumpi on epämiellyttävämpää. (Lohelalla on kyllä muuten ihan riittävästi typeriä mielipiteitä asioista ja niitä saa kritisoida ihan huoletta.)

Sinällään itse asiaahan tämä ei muuta: naisen pukeutumista pyritään määrittämään erilaisilla ohjeilla siellä sun täällä. Ikääntyvien naisten lisäksi erityinen ohjeistuksen kohde on lihavat naiset. Heidän ainakin pitäisi ymmärtää pukeutua niin ettei ympäristö siitä häiriinny. 

Minja Koskela
Bluestocking

Hyvä pointti! Itse asiassa kirjoitin muutama vuosi takaperin Tulvan blogiin laihuuden ihannoinnista ja luin sitä varten Hannele Harjusen lihavuutta käsittelevää väitöskirjaa. Harjusen mukaan naisten tulee välttää liiallista laihuutta JA liiallista lihavuutta, eli ruumiin rajat ovat ikään kuin ennalta määrätyt eikä liikkumavaraa juurikaan ole. Vähän sama kuin pukeutumisessa, siis.

Juttu löytyy täältä.

LL (Ei varmistettu)

Eikö tuo Lohen kommentti ollut kumminkin suunnattu juuri eduskunnan pukeutumiseen. Eli eikö kyse ole siitä, että ollaan vähän siistimmissä vaatteissa töissä. Toki työpaikoissa on eroa.
Miehetkin saisivat sitten olla shortseissa ja t-paidoissa, jos naiset ovat olkapäät paljaina ja syväuurteisessa paidassa.
Eiköhän jokainen saa ihan rauhassa pukeutua miten haluaa vapaa-ajallan! :)

Kommentoi

Commenting is closed.