#Uraoivallus - Laiskottelu on välttämätöntä

Bluestocking

Vaihtoehtoinen uraoivallukseni: työmatkat ovat kivoja, mutta niitä kutsutaan syystä TYÖmatkoiksi. Kuva konferenssimatkalta Nepalista viime huhtikuulta.

Trendin ja Lilyn lanseerattua Uraoivallus-kamppis ajattelin, että haluan olla mukana. Ensin mietin, että voisin jakaa oivallukseni koskien palkankorotuksen pyytämistä, kirjoitusvinkkejä tai työpaikan tasa-arvoa. Sitten luin Helsingin Sanomien jutun Y-sukupolven (eli tällä vuosituhannella täysikäistyneiden) kokemista työpaineista ja minulla välähti: Ikävä kyllä itsestäänselvyydeltä tuntuva oivallukseni numero yksi ei ehkä olekaan selviö ja koskee näemmä muitakin kuin minua. Uraoivallukseni on, että laiskottelu kannattaa, loppuunpalaminen ei.

 

Teen toista vuotta putkeen kahta duunia. Olen palkallinen väitöskirjatutkija ja opetan musiikkia yläkoulussa ja lukiossa. Työaikani ei kummassakaan duunissa ole sataprosenttinen, mutta 50-50 diililläkin työaika nousee ikään kuin huomaamatta. Molemmat työni ovat minulle intohimoja. Se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että työn tekeminen on useimmiten kivaa. Huono siksi, että teen töitä usein iltaisin ja viikonloppuisin, en ole käytännössä koskaan lomalla enkä aina erota vapaa-aikaa työstä.

 

Lähipiiriäni seuratessani olen huomannut, että työ- ja vapaa-ajan erottamisen vaikeus on lähestulkoon sukupolvikokemus. Saman haasteen tunnistaa liki jokainen työssäkäyvä kolmekymppinen ystäväni. Tämä korostuu luovilla aloilla ja tutkimustyössä, jossa ajatustyötä on tehtävä koko ajan. Työn ja vapaa-ajan hämärtyessä on vaara, että myös loppuunpalamisesta tulee sukupolvikokemus. Se ei ole ihme, sillä työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi.

 

Helsingin Sanomien jutussa mainitaan orastava uupumisilmiö, joka on Y-sukupolvelle tuttu. Pätkätöiden lisääntyessä ja vaatimusten kasvaessa myös uupumisen riski kasvaa. Itselläni meni ihan liian pitkään tajuta, että tarvitsen ihan oikeasti myös lepoa ja palautumista, vaikka töistäni pidänkin. Ja huom: En tarvitse lepoa ollakseni parempi työntekijä, vaan elääkseni parempaa elämää. Toivon hartaasti, että työelämä muuttuu sellaiseksi, että seuraava sukupolvi pitää tätä itsestäänselvyytenä.

 

Siihe asti rummutan mielelläni uraoivallustani: Laiskottelu ei ole ainoastaan sallittua, se on välttämätöntä.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook, Instagram & Twitter!

 

Share

Kommentoi

Commenting is closed.