Ladataan...
Bluestocking

Hei Timo,

sinä et tunne minua, mutta minä tunnen sinut. Olethan keskeisessä asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Minä olen opettaja, tutkija ja bloggaaja, ja yhteiskunnan silmissä myös nainen. Ja naisena minä nyt sinulle kirjoitankin - olihan toissapäiväinen blogitekstisi suorastaan kutsu naiskansalaisen kirjoittamaan vastineeseen.

Diversiteetti ei sinua juurikaan kiinnosta, se on tullut selväksi. Mutta olen siitä huolimatta ihmeissäni siitä, miten huolettomasti sivuutat oman yhteiskunnallisen asemasi. Vaikka se onkin sinusta lähinnä vitsikäs sivujuonne, niin valkoinen, suomalaissyntyinen, keski-ikäinen heteromies nimittäin todella on yhteiskunnallinen positio. Siitä positiosta on ilmeisesti helppo huudella, kuten toissapäivänä teit.

Abortista kirjoitit näin: “Tilanne on häpeällinen ihmisoikeuksien kannalta; suojele elämää ja saa potkut.” Timo, minä en tiennyt, että olet kiinnostunut ihmisoikeuksista! Olethan esimerkiksi puolustanut Turkki-suhteita siitä huolimatta, että Turkki rikkoo ihmisoikeuksia systemaattisesti, ja että Turkin ja EU:n välinen pakolaissopimus ei sinetöi mitään muuta kuin pakolaisten epäinhimilliset olosuhteet ja kuolemat Välimerellä. Lisäksi Kreikan pakolaisleirejä on moitittu ihmisoikeuksia polkevaksi. Timo, en muista sinun puhuneen ihmisoikeuksista tässä yhteydessä?

Ennen kaikkea olen kuitenkin hämmentynyt väitteestäsi “elämän suojelusta”. Tiesitkö, Timo, että maailmassa kuolee joka seitsemäs minuutti nainen tai tyttö vaarallisen abortin aiheuttamiin komplikaatioihin? Joka seitsemäs minuutti. Kuolee. Tästä näkökulmasta pro life -jargon jää melkoisen latteaksi. Ja sinun lausuntosi “elämän suojelusta” näyttäytyy lähinnä välinpitämättömänä tietämättömyytenä.

Timo, puheidesi pohjalta en myöskään voi olla aistimatta, että naiset ovat sinun näkökulmastasi poistuneet liiaksi kodin piiristä - olethan ollut mukana rajaamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta ja puolustanut väsymättömästi pääasiassa naisten käyttämää kotihoidontukea. Olet myös nokkelasti naamioinut edellä mainitun perheiden valinnanvapauden puolustamiseksi, vaikka todellisuudessa on kyse naisten ja äitien yhteiskunnallisen liikkumatilan rajaamisesta, mitä toteutit myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen yhteydessä. Naispappeudesta toteat lisäksi seuraavasti: “Kun luterilaiseen kirkkoon aikanaan tuli naispappeus, vastustajille luvattiin omantunnonvapaus. Tänään heidät potkitaan pois viralta.” Olen hivenen huolissani siitä, että suomalaisessa parlamentarismissa on edelleen tilaa ajatukselle, jonka mukaan naiseus on riittävä syy työpaikan epäämiseen. Ja että systeemin todelliset uhrit olisivatkin miehiä, jotka eivät naisia halua tyhön vihkiä. Timo, ymmärrät varmaan, että naisena pidän kuvatun kaltaista ajatusketjua paitsi holhoavana, myös epätasa-arvoisena.

Kaikkien sanomistesi jälkeen sinulla, Timo, on kuitenkin ollut otsaa syyttää niin sanottua suvaitsevaistoa “ällöttävästä naisvihasta”. Siis sen jälkeen, kun olet paitsi valmis hyväksymään vaarallisesta abortista juontuvat naisten ja tyttöjen kuolemat moralismipohjalta, myös puolustamaan naispappeuden vastustajia ja rajaamaan naisten yhteiskunnallista liikkumatilaa. Ymmärtänet, että ne ovat itse asiassa omat ajatuksesi eivätkä kenenkään muun, jotka näyttäytyvät ällöttävänä naisvihana.

Suothan anteeksi, Timo, mutta en millään malta olla lopuksi kommentoimatta plokisi otsikkoa. Lienet huumorimiehiä, mutta veit itseironiasi kerta kaikkiaan nextille levelille otsikoimalla tekstisi: “Valhe aseena.” Se olisi nimittäin sopinut myös perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjan iskulauseeksi.

 

Terveisin,

Minja

 

Seuraatko jo somessa? FACEBOOK & INSTAGRAM

Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Vitsit, miten olenkaan odottanut joululomaa tänä vuonna! Toki siksi, että saan levätä, mutta myös, koska päätin jo syyskuussa, että joululomalla opettelen tekemään videoita. Lupaus on lunastettu: tässä on Bluestocking-blogin historian ensimmäinen videopostaus, ta-daa! Kirjoitan tekstejä myös tulevaisuudessa, mutta niiden ohella postaan jatkossa silloin tällöin myös videoita. Luvassa on siis feministinen videosarja, josta ensimmäisessä kerron, miksi itse olen feministi. Ja ihan vähän vihjaan myös, miksi kaikkien kannattaisi.

Ihanaa talvipäivää tyypit! 

Minja

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Radiojuontaja Alma Hätönen, artisti Sanni ja toimittaja Ina Mikkola ovat tänään kertoneet kohtaamastaan häirinnästä YleX-uutisissa. Jokaiselle edellä mainitulle sukupuoleen liittyvä uhkailu, solvaaminen ja häirintä ovat tuttuja - ovathan he varsin päteviä, julkisessa työssä toimivia naisia. “Jos uhataan raiskauksella ja huoritellaan, niin siinä on aika vahva klangi naiseuteen liittyen,” toteaa Hätönen haastattelussa. Naisten huorittelulla onkin vahvat perinteet, mutta mistä siinä oikeastaan on kyse?

 

Huora viittaa konkreettisesti henkilöön, joka tarjoaa maksullisia seksipalveluita. Kuitenkin myös seksityöntekijät kutsuvat itseään mieluummin muilla termeillä, sillä huora on ensisijaisesti likaiseksi latautunut haukkumasana, jota - by the way - käytetään ainoastaan naisista puhuttaessa. Miehille vastaavaa solvausta ei ole olemassakaan.

 

Huora ei myöskään välttämättä viittaa edes naisen seksuaaliseen aktiivisuuteen, joskaan seksikumppanien liiallinen määrä ei tietenkään ole ikinä naiselle edukasta. (Huom.: Se, kuka päättää, mikä on “liikaa”, ei tietenkään ole nainen itse.) Huora on siitä näppärä haukkumasana, että sen voi kohdistaa kehen tahansa naiseen missä tahansa tilanteessa. Pääasia, että tarkoitus on loukata verisesti. Niinpä “huora” voi olla esimerkiksi päiväkodin työntekijä, kaupankassa, bussikuski tai paradoksaalisesti vaikkapa nainen, joka ei baarissa lämpeä humalaiselle iskuyritykselle. Huorittelu ei myöskään katso ikää, sillä sen potentiaalisia kohtaajia ovat kaikki naiset teineistä eläkeläisiin.

 

Sukupuolittunut kaiku ja viittaus seksuaaliseen aktiivisuuteen ei kuitenkaan ole huorittelussa merkityksetöntä. Huorittelun taustalla on ajatus, jonka mukaan nainen ei voi itse päättää omasta kehostaan eikä omista tekemisistään. Kutsumalla naista huoraksi viitataan siihen, että nainen tekee jotain liikaa - hän ikään kuin itsellisesti ylittää hänelle ulkopuolelta asetetut normit. Jos joku kutsuu sinua huoraksi, kuuluu alateksti jotakuinkin näin: tiedä paikkasi nainen, ole hiljaa äläkä ota tilaa, jos minä en sitä sinulle tarjoa.

 

Normit, jotka naisen liikkumavaraa määrittelevät, ovat sekä sosiaalisia että konkreettisia. Kun esimerkiksi raiskausoikeudenkäynneissä edelleen viitataan uhrin vaatetukseen tai sen vähäisyyteen, annetaan viesti, jonka mukaan nainen itse olisi vastuussa häneen kohdistuvasta väkivallasta. Samalla vahvistetaan naisiin kohdistuvaa moraalikoodistoa ja näin ollen pönkitetään huorittelukulttuuria. Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon lisäksi vaikkapa se karu seikka, että raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta vuonna 1994. Siihen saakka avioituneella naisella ei ole ollut lopullista itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa, vaan oikeus on kuulunut hänen aviomiehelleen.

 

Huorittelijoille riittävä katalyytti saattaa olla se, että nainen on menestynyt ja toimii julkisessa työssä. Kuten nyt vaikkapa Alma Hätönen, Sanni ja Ina Mikkola tekevät. Mutta kuten todettu, huorittelu ei ole pelkkää sananhelinää. Se on naisvihamielistä kulttuuria, joka elää ja voi hyvin vielä nyky-Suomessakin. Lisäksi se on hiljentämisyritys, jolla pyritään vaikuttamaan naisten saamaan ja naisten jo haltuunottamaa julkiseen tilaan. Siksi huorittelusta pitää puhua - ja siksi sille pitää saada piste.

 

Seuraatko jo somessa? FACEBOOK + INSTAGRAM.

Kommentointi sallittu ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.

 

Share
Ladataan...

Pages