Ladataan...
Bluestocking

Sisältövaroitus: rasismi

Viimeisimmässä blogitekstissäni ihmettelin, miksi valkoinen toimittaja haluaa kertoa, että Barack Obama ei hänen mielestään ole musta, vaan vaaleanruskea. Jaoin jutun myös Twitterissä. Tämä teksti ei kuitenkaan käsittele kyseistä juttua eikä sitä kirjoittanutta toimittajaa. Sen sijaan haluan käsitellä kommentteja, joita alkoi kuvan julkaisemisen jälkeen ponnahdella Twitter-feediini. Olen kiusallisen tietoinen, että suomalaista keskustelukulttuuria vaivaa rasistisen kielen normalisointi ja aggressiivisuus. Siitä huolimatta jäin itselleni suunnattujen kommenttien äärellä sanattomaksi.

En vastannut useimpiin viesteihin. Keskusteluun, jossa toinen osapuoli uskoo ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen ja toinen rotuoppiin, ei vain kerta kaikkiaan lähdetä samalta viivalta. Uskoni dialogin voimaan on vahva, mutta tässä tapauksessa ajattelin vastakommentoinnin lähinnä legitimoivan viestittelijöiden aatteen osoittamalla, että viestit ovat vastaamisen arvoisia. Jätin siis vastaamatta useimpiin.

Alla olevan keskustelun twiitit ovat oikeita, minulle osoitettuja viestejä. Samoin oma kommenttini on twiitattu oikeasti. Twiittaajat, Herra Y sekä Herra ja Rouva X, lähettivät viestinsä tässä järjestyksessä. Välistä on poistettu muiden lähettämiä viestejä sekä osa heidän omista viesteistään.

 

Muistutus sisältövaroituksesta: rasismi

 

Minja: [Twiittaa ihmetyksensä valkoisen ihmisen tarpeesta määritellä mustan ihmisen ihon tummuusaste.]

 

Rouva X: No siis se on sekarotuinen. Ruskeahan se on. Ei-eurooppalaisperäinen, vaan puoliksi negroidi. Mikä ongelma?

 

Rouva X: Rodut ovat totta: 11 väärä väitettä yhden rodun puolesta [linkki omaan blogiin].

 

Rouva X: Isänmaa on rakas, samoin Suomen kansa. Muut ovat muukalaisia. Native Pride World Wide! <3 <3 <3

 

Minja: Suomen kansa ei ole koskaan ollut monoliittinen ryhmä eikä se sellaiseksi iskulauseilla muutu.

 

Herra Y: Et ymmärrä paskaakaan historiasta tai suomalaisten etnogeneesistä

 

Herra Y: Kongon kannibaali ei ole yhtäkkiä suomalainen vaikka keplottelisikin itsensä tänne KELA-tukien piiriin

 

Rouva X: Suomensukuisuus on verenperimä, oli sitten mitä mieltä hyvänsä. Häntäänsä ei karkuun pääse vaikka kuinka juoksis.

 

Herra X: Voithan sinä suomalaisuutta jakaa heimoihin, jne. Mutta ei se Obamasta täysneekeriä tee.

 

Rouva X: Puhumattakaan valkoisista. Sekarotuinen kun on. Ei lähde pesussa.

 

Herra Y: Pelottaako että totuus voittaa? Teidän sateenkaariunelmanne on todellisuudessa paskanvärinen helvetti!

 

Muistaako joku, milloin suomalainen keskustelukulttuuri muuttui tällaiseksi? Milloin vihamielisyydestä tuli salonkikelpoista? Mistä lähtien ihmiset ovat käyttäneet julkisissa keskusteluissa tällaista kieltä? Ja ennen kaikkea: miten tämän saa loppumaan? Suomalaisen yhteiskunnan tilanne olisi syytä ottaa vähitellen hyvin, hyvin vakavasti.

Kysyn uudestaan: joko saa sanoa rasisti?

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Tänään luin sanomalehdestä tällaisen kappaleen:

Michelle Obamasta voisi tulla Yhdysvaltain ensimmäinen musta presidentti, koska Barack Obama ei ole oikeasti musta. Näin kirjoittaa valkoinen miestoimittaja, jonka mielestä Barack Obama ei ole oikeasti musta, vaan häntä ainoastaan pidetään mustana. Valkoisen miehen värianalyysin tuloksena Obama positioidaan uudelleen vaaleanruskeaksi. Vaaleanruskealla Obamalla ei voi olla omistajuutta mustaan kulttuuriin. Valkoinen mies valistaa, että Obamalla "ei ole kosketusta Yhdysvaltain mustien historiaan" eikä "isovanhempia, jotka olisivat kertoneet sukutarinoita orjuuden ajoista, eikä vanhempia, jotka olisivat taistelleet kansalaisoikeuksien puolesta". Tästä syystä, kertoo valkoinen miestoimittaja, Obama ei ole musta. Jostain syystä mieleeni tuli tämä teksti.

Kun valkoinen ihminen kirjoittaa mustien kokemuksista ja ei-valkoisten ihmisten yhteiskunnallisista positioista, on syytä olla valppaana. Muuten voi käydä, kuten Obamaa käsittelevän tekstin kohdalla: se kalskahtaa ikävästi kokemusten ja syrjinnän vähättelyltä (ja ihan vähän myös mansplainaamiselta, I might add). Tekstissä valkoinen kirjoittaja kertoo, millainen on oikea musta. Mustuus historiallisena ja yhteiskunnallisena positiona tulee näin määritellyksi valkoisesta lähtökohdasta, ei mustien ihmisten kokemuksista käsin.

Minä en voi enkä aio valkoisena ihmisenä kirjoittaa enkä kertoa ruskeiden ihmisten kokemuksista, olisi arroganttia ja jokseenkin elitististä edes yrittää. Mutta toivon, että valkoinen miestoimittaja klikkaa Ruskeiden tyttöjen blogiin. Sillä rakkaat valkoiset ihmiset: joskus meidän on tarpeellista olla ihan vaan turpa kiinni ja kerrankin kuunnella.

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

"I'm not a woman / I'm not a man / I am something that you'll never understand."

Näin lauloi Prince vuonna 1984. 80-luvulla homous oli Suomessa vasta poistumassa tautiluokituksesta, Seta oli ollut olemassa ainoastaan reilut puolivuosikymmentä eikä queer-tutkimusta oltu vielä viety yliopistoihin. Kolmannen aallon feminismikin alkoi vasta vuonna 1990, kun Judith Butler julkaisi kirjansa Gender Trouble ja lanseeraasi performatiivisen sukupuolen käsitteen. I'm not a woman. I'm not a man. I am something that you'll never understand.

Sukupuolen moninaisuuden tunnustaminen on edelleen, surullista kyllä, jokseenkin radikaalina pidetty ajatus. Prince teki aiheesta lauluja jo 80-luvulla. Ei ole liioiteltua sanoa, että Prince oli sukupuolen moninaisuuden pioneeri. Ja vaikutusvaltainen sellainen: Prince on tavoittanut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan Judith Butlerista. Tehnyt näkyväksi positioita, jotka rikkovat konservatiivisen sukupuoliajattelun rajoja.

I am something that you'll never understand.

RIP

 

Ladataan...

Pages