Ladataan...
Bluestocking

“Patriarchy proof underwear”, luki metrolaiturin sisäänkäynnin yläpuolella vaaleanpunaisella pohjalla, kun matkustin kesäkuussa L-linjalla Williamsburgista Manhattanille. Eikä siinä vielä kaikki: koko metrolaituri oli täynnä tyylikkäitä julisteita, joissa mainostettiin alushousuja, jotka ovat samalla kuukautissuojia. Trendikkäät kuvat ja nokkelat tekstit kiinnittivät huomioni, mutta ensisijaisesti olin hämmentynyt siitä tosiseikasta, että näissä kuukautissuojamainoksissa puhuttiin kuukautisista sumeilematta. Esimerkiksi näin:

Ja näin:

Miksi näillä Thinxin mainoksilla on väliä? Muun muassa siksi, että kuukautiset ovat edelleen jossain määrin tabu. Etenkin nuoret saattavat kokea kuukautiset asiaksi, jota pitää hävetä. Ottaen huomioon, että kuukautisiin kuulee vielä nykyäänkin viitattavan ällöttävänä ja likaisena asiana, nolostuminen ei liene mikään ihme.

Lisäksi opimme jo nuorina, että menkoista ei sovi puhua julkisesti. Esimerkkinä menkkapuheen tabuluonteesta käy vääntö, jonka Thinx joutui käymään saadakseen metrokäytäviltä mainostilaa. Ensinnäkin, Thinxin mainosjohtaja kertoo sanan “period” (suomeksi kuukautiset) jääneen tarkastajien syyniin, koska se olisi voinut “hämmentää lapsia”. Ottamatta kantaa siihen, miten paljon enemmän lapsi hämmentyy, kun hänen kuukautisensa jossain vaiheessa ilmaantuvat täysin puskista, kun kukaan ei ole niistä hänelle kertonut, pidän tätä argumenttia yhtenä kehnoimmista kuunaan. Toiseksi, valokuvia pidettiin liian vihjailevina, koska niissä näkyi “liikaa ihoa”. Samaan aikaan New Yorkin metroissa kuitenkin esitettiin esimerkiksi proteiinivalmistemainosta, jossa piukkoihin bikineihin sonnustautuneen naisen vieressä oli teksti: “Are you beach body ready?” Matkustamoissa oli lisäksi isokokoisia mainoksia rintaimplanttikonsultaatioista. Arvannette, millä konsultaatiokutsut oli kuvitettu? Kyllä, suurilla rinnoilla. Ja ihoa nimittäin näkyi.

Kuukautisiin liittyy muitakin myyttejä, kuin että ne olisivat likainen, nolo ja ällöttävä asia. Esimerkiksi, että menkat olisivat vain tyttöjen ja naisten juttu. Se ei pidä paikkaansa, sillä myös miehillä voi olla kuukautiset. Tästä syystä Thinx tekee alushousujaan myös miehille suunnattuna bokserimallina. Ihan putkeen transinklusiivisuus ei kuitenkaan tällä(kään) kertaa mennyt. Nimittäin vaikka yhtiö selkeästi pyrkii kohdentamaan tuotteensa myös transmiehille, on sen mainoslause kuitenkin: “Underwear for women with periods”. Puhe kuukautisista ainoastaan tyttöjen ja naisten juttuna on transeksklusiivista ja sivuuttaa näin ollen ison osan menstruoivista ihmisistä. Siksi on tärkeää, että kuukautisia ei liitetä pelkästään naisiin, ja siitä syystä Thinxin pitäisi tarkistaa aiemmin mainittu mainoslauseensa. Amerikansisarensa lisäksi myös suomalainen Lunette on pyrkinyt huomioimaan sukupuolen moninaisuuden, tsekkaa vaikkapa tämä kuva.

Thinxin mainokset ja niistä noussut keskustelu ovat kiinnostavia ja tärkeitä. Ne muistuttavat, että kuukautiset ovat tavallinen ruumiintoiminto, jota kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään. Lisäksi ne muistuttavat naisiin kohdistuvista mainonnan kaksoisstandardeista, jotka Thinxin toimitusjohtaja Miki Agrawal kiteyttää seuraavasti: “We can objectify women in their lingerie, but the minute we acknowledge that they might be bleeding in their underwear, it's no longer acceptable.”

Sitä sopii miettiä.

Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Vain Lilyn rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida nimimerkillä.

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.
 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

“On kiistatonta, että urheilevien lasten akateemiset äidit pilasivat suomalaisen huippu-urheilun perustan”, kirjoittaa entinen jääkiekkoilija, ex-lätkävalmentaja ja toimittaja Petteri Sihvonen. Se, että lastensa urheiluharrastukseen tolkuttomat määrät aikaa ja rahaa käyttävät vanhemmat olisivat syypää Rion laihaan mitalisaldoon on niin jännä ajatus, että en voi olla miettimättä, mitä kaikkea muuta akateemiset äidit ovat pilanneet. Sihvoselta lainatulla logiikalla ainakin seuraavat:

  1. Poikain esoteeriset saunaillat. Koska onhan se nyt harmillista, kun asioista ei voida enää päättää miesten kesken lauteilla vaan pitäisi muka keksiä tekemistä, johon myös muiden kuin cis-miesten olisi mukava osallistua.
  2. Harmonisen perheidyllin. Ennen nainen hoiti kotihommat mukisematta, nykyään on päästävä töihin kodin ulkopuolellekin. Toista oli 50-luvulla!
  3. Omien lastensa lapsuuden. Akateemiset äidit eivät ymmärrä, että kunnon äiti ei laita lastaan päiväkotiin kolmeen ensimmäiseen ikävuoteen eikä mielellään sen jälkeenkään ja oikeastaan olisi kyllä parasta jos äiti olisi kotona lämmin ruoka valmiina jatkuvasti siihen asti, kun lapsi muuttaa kokonaan pois kotoa ja leipoisi vielä senkin jälkeen säännöllisesti pullaa pakkaseen.
  4. Työelämän käytännöt. Akateemisen äidit sitten jaksavat jurnuttaa työn ja perheen yhdistämisen haastavuudesta ja vaatia työelämältä joustavuutta viitaten esimerkiksi Ruotsiin, jossa pienten lasten vanhempien osa-aikaista työntekoa tuetaan.
  5. Yliopistot. Niissähän opiskelee nykyään ihan liikaa naisia, joista sitten tulee akateemisia äitejä, jotka pilasivat suomalaisen huippu-urheilun.

Kun pikkuleijonat voittivat MM-kultaa vuoden alussa, en muista Sihvosen julkaisseen kiitoskirjoitusta kaikille niille akateemisille äideille ja muille vanhemmille, jotka ovat maksaneet kalliit urheiluvälineet, seisseet kaukalon laidalla hurraamassa, pitäneet talkoovoimin jäähallin kioskia pystyssä ja kuljettaneet lapsiaan treeneihin viitenä iltana viikossa myös 20 asteen pakkasilla. Koska Petteri ei sitä sano, niin minä sanon: akateemiset äidit ja kaikki muutkin urheilevan nuorison vanhemmat, olette silkkaa rautaa!

 

Seuraa Blustockingia Facebookissa täältä.

 Kommentointi ainoastaan etu- ja sukunimellä. Poikkeuksena Lilyn rekisteröityneet käyttäjät, jotka voivat kommentoida omalla nimimerkillään.

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Olen pitänyt Bluestocking-blogiani kohta vuoden, mutta tuntuu, kuin se olisi ollut elämässäni kauemmin. Bluestocking on yhteiskunnallinen henkireikäni, johon voin kanavoida poliittiset ja henkilökohtaiset turhaumani, sikäli kun ne eroavat toisistaan. Yhteiskunnallisen epätasa-arvon analysoiminen ja kritisoiminen on minulle välttämätöntä ja kirjoittaminen auttaa asioiden jäsentämisessä ja ymmärtämisessä. Vajaassa vuodessa Bluestockingista on tullut minulle rakas. Ja sellaisena haluan sen myös pitää.

Alusta saakka blogini kommenttiboksi on ollut aktiivinen, ja olen tekstieni herättämästä keskustelusta hyvin otettu. Viime aikoina joihinkin kommentteihin vastaaminen on kuitenkin alkanut tuntua ikävältä. Kirjoitan blogia vapaa-ajallani, enkä halua käyttää vapaa-aikaani asioihin, joista tulee ikävä fiilis.

No mikä tässä nykyään mättää? Minäpä kerron.

Keskusteluboksissa on viime aikoina pyörinyt aktiivisia kommentoijia, jotka vievät tarpeettomasti ja tarpeettoman aggressiivisesti tilaa muilta keskustelijoilta. Näitä tyyppejä on paljon, mutta heidät voi jakaa kolmeen kategoriaan: 1) Inttäjä. Inttäjä inttää, ei keskustele. Tilastoilla tai tutkimuksilla argumentointi ei auta, koska inttäjän aikomus ei ole laajentaa tietämystään, vaan väittää vastaan per se. 2) Olkiukkoilija. Jos sanot, että seksuaalinen väkivalta on sukupuolittunut ongelma, sanoo olkiukkoilija sinun väittäneen kaikkia miehiä raiskaajiksi. Olkiukkoilija siis argumentoi jotain sellaista vastaan, mitä et ole sanonut. Jos huomautat tästä, saat vasta-argumenttina uuden olkiukon. 3) Huutelijat ja uhkailijat. Nämä tyypit kertovat mielellään naisten olevan huoria ja tekevät oletuksia vastapuolen seksuaalimieltymyksistä.  Usein kommentit ovat myös rasistisia. Tämän kaltaiset kommentit olen poistanut välittömästi.

Kaikille kolmelle ryhmälle yhteistä on se, että päämääränä ei ole dialogi, vaan keskustelun vaimentaminen tuuttaamalla itse mahdollisimman kovaan ääneen.

Vähitellen olen kypsynyt argumentoimaan tämän kaltaisille huutelijoille. Huomaan, että provosoidun aiempaa helpommin, mietin kommentteja vapaa-aikanani yhä enemmän - ja lopulta se vaikuttaa myös omien kommenttieni sävyyn. Minusta on hyvää vauhtia tulossa ilkeä, piikikäs ja kyyninen keskustelija. Sitä en halua. Kierre harmittaa, koska trollaajien tavoite alkaa toteutua: he haluavat paitsi provosoida, myös hiljentää yhteiskunnallisesti aktiiviset feministinaiset. Provosoitunut olen jo, mutta hiljentämiseen voin vielä vaikuttaa. Siksi blogini kommenttikentässä ovat tästä postauksesta lähtien voimassa uudet säännöt, jotka koskevat myös aiempia postauksia:

Kommentointi tapahtuu tästä lähtien ainoastaan etu- ja sukunimellä. Kirjoitan itse koko nimelläni, joten haluan tietää, kenen kanssa väittelen. Moderointi tiukentuu, eli poistan vastaamatta nimimerkillä kirjoitetut viestit. Myös sellaiset koko nimellä kirjoitetut kommentit, jotka joko inttävät, uhkailevat tai olkiukkoilevat, poistetaan. Poikkeuksena Lily-portaalin rekisteröityneet käyttäjät, jotka voivat jatkossakin kommentoida omalla nimimerkillään. Inttäminen, olkiukkoilu ja uhkailu on kuitenkin kielletty kaikilta. Mikäli tämä tuntuu epäreilulta, niin huomauttaisin, että tämä on minun tilani, jonka jakamisesta ja käytöstä päätän ainoastaan minä.

Joku voi nyt tietysti sanoa, että minä en ole valmis dialogiin enkä osaaa myöntää olevani väärässä ja lopuksi todeta, että tyypillistä feminististä menoa. Mikään näistä väittämistä ei pidä paikkaansa. Olen käynyt dialogia pitkään ja hartaasti, kaivanut tilastoja ja asiantuntijalausuntoja väittämieni tueksi ja ottanut onkeeni, jos joku on osoittanut väittämäni huteriksi tai virheellisiksi. Vaikka olen perehtynyt aiheisiin, joista kirjoitan, tiedän varsin hyvin mokaavani silloin tällöin. Toivon nyt ja toivon jatkossakin, että tekstieni mahdolliset ristiriidat tai sortavat rakenteet osoitetaan ongelmallisiksi, jotta voin ne myöhemmin korjata.

En halua sulkea kommenttiboksia kokonaan, koska olen käynyt siellä myös hyviä keskusteluja, saanut uusia tuttavuuksia ja näkökulmia, sekä löytänyt mahtavia uusia blogeja. Uskoni dialogiin on edelleen vahva, mutta haluan kommenttisäännöillä huomauttaa konkreettisesti, että huutelu ei ole dialogia. Kanssani on saanut ja saa jatkossakin olla eri mieltä, mutta mielipiteet on pystyttävä osoittamaan ilman inttämistä, olkiukkoja tai uhkailuja. Tämä on nähdäkseni varsin kohtuullinen vaatimus.

Lopuksi haluan kiittää kommentoijia ja lukijoita kiinnostavista näkökulmista ja hyvistä keskusteluista. Jatketaan tästä eteenpäin entistä paremmassa hengessä!

 

 

Lue myös: Milja Henttosen mainio teksti trollaamisen estämisestä.

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

 

Ladataan...

Pages