Ladataan...
Bluestocking

Pisa-tulokset tulivat ja Suomi kohahti: sukupuolten välinen oppimisero on ollut otsikoissa koko viime viikon. Suomen pojilla ei uutisten mukaan mene hyvin. Poikien koulumenestys on ihan oikea ongelma, johon tulee suhtautua vakavasti. Tällä hetkellä keskustelua käydään kuitenkin hyvin kummallisista lähtökohdista. Yritän selittää.

Ensinnäkin: Poikien koulumenestys on ollut (oikeutetusti) huolena 2000-luvun alusta lähtien. Nyt me 2000-luvulla kouluja käyneet olemme kuitenkin kolmekymppisiä ja selvityksistä ilmenee, että ikäluokkamme miehet a) etenevät nopeammin, ja; b) tienaavat enemmän kuin naiset. Toisaalta miehet myös syrjäytyvät keskimäärin enemmän jolloin voidaan päätellä, että koulutus saattaa osaltaan suojata naisia syrjäytymiseltä. Siitä huolimatta en voi olla ihmettelemättä, että miten naiset päätyvät pätevyydestään huolimatta tienaamaan vähemmän ja etenemään hitaammin kuin miehet. Uskon, että poikien koulutuksen tukeminen ehkäisisi tulevaisuudessa nykyistä tehokkaammin miesten syrjäytymistä. Samalla tulisi kuitenkin pohtia, miten koulunsa erinomaisesti käyneiden tyttöjen ahkeruus alkaisi näkyä naisten palkoissa ja työelämän tasa-arvona.

 

Toiseksi: Pojat eivät ole luonnostaan huonompia oppimaan kuin tytöt. Tästä kelvannee perusteeksi vaikkapa se, että aiemmin tyttöjen ei ajateltu biologian vuoksi pärjäävän koulussa lainkaan. Tytöt myös pärjäsivät Pisa-kokeiden matematiikka osiossa poikia paremmin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2013. Näin ollen keskustelu poikien koulumenestyksestä ei voi lähteä liikkeelle oletetuista sukupuolieroista, vaan on kyettävä näkemään, että poika- ja tyttökategorioiden sisällä voi olla enemmän vaihtelua kuin kategorioiden välillä. Lisäksi kaikki eivät kuulu kumpaankaan kategoriaan.

 

Kolmanneksi: Oppimaan oppimisella keskeinen rooli on koulun toimintakulttuurilla, joka heijastaa yhteiskunnan sosiaalisia normeja: Ei ole kyse vain siitä, miten poikia ohjataan toimimaan kouluyhteisössä, vaan siitä, miten poikia ohjataan toimimaan poikina. Pojan rooli on varsin kapea ja siitä poikkeamisesta seuraa sosiaalinen rangaistus. On vaikeaa olla samaan aikaan kaveripiirissä suosittu poika ja menestyä koulussa. Tätä jakoa pitäisi murtaa tarjoamalla monipuolisempia sukupuolisen toimijuuden malleja.

 

Neljänneksi: Pojat eivät ole yhtenäinen joukko. Poikien oppimistulokset eivät parane tarjoamalla pojille toimintaa tai materiaalia, joiden oletetaan kiinostavan juuri poikia. Päinvastoin, mikäli kasvattajat tekevät tällä tavoin sukupuolitettuja oletuksia, se ainoastaan vahvistaa stereotypioita ja sukupuolirooleja, jotka sinänsä ovat osaamiserojen taustalla. On siis pohdittava, mitkä muut tekijät kuin sukupuoli liittyvät oppimistuloksiin. Voi esimerkiksi kysyä: Mikä yhdistää niitä poikia, jotka pärjäävät Pisassa? Tai: Mikä yhdistää niitä tyttöjä ja poikia, jotka eivät pärjää Pisassa? Esimerkiksi koulutustaso on Suomessa periytyvää sukupuolesta riippumatta. Eli jos poika on koulun informaalissa kulttuurissa oppinut, että hän ei voi olla suosittu ja pärjätä koulussa samaan aikaan, ja lisäksi jää paitsi kodin tuesta ja kannustuksesta mitä tulee opiskeluun, niin erityisessä putoamisvaarassa olisivat tällöin työväenluokkaiset pojat. Poikien koulumenestystä selvitettäessä on siis otettava huomioon muitakin tekijöitä kuin sukupuoli.

 

Lopuksi: naisopettajien syyllistämisen sijaan voitaisiin ryhtyä pohtimaan, millainen rooli koulukontekstin ja oppimistulosten muovaajina on ollut ja on esimerkiksi Jyrkillä, Alexanderilla ja Juhalla. Sillä mikäli Pisa-tuloksia halutaan parantaa ja peruskoulun tasa-arvo taata, vaatii se paitsi analyyttista pohdintaa, myös esimerkiksi opettajien lisäkoulutusta, opettajankoulutuksen sisältöjen tarkistamista, perusopetukseen resurssoimista sekä runsaasti lisätutkimusta. Toisin sanottuna lisää resursseja peruskouluun, jolta on leikattu jo ihan liikaa.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Näin presidentti Halonen summaa Pisa-keskustelun Twitterissä. Lisäisin, että lopetetaan naisopettajien syyllistäminen ja muistetaan, etteivät pojat ole yhtenäinen kategoria. Jos haluat lukea lisää, niin täältä löytyy Heikki Valkaman mainio juttu aiheesta, johon myös allekirjoittanut sai olla kommentoimassa.

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Tietoisku: Rakastan konferensseja! On ihanaa hengailla pari päivää samanhenkisten ihmisten (lue: armottomien nörttien!) kanssa jonkun muun kuin oman yliopiston kampuksella ja puhua asioista, jotka kiinnostavat kaikkia paikallaolijoita eniten maailmassa. Sen verran olen kuitenkin konffia kiertänyt, että myös seuraavat lauseet ja hetket ovat tulleet tutuiksi. Koska olen syyllistynyt näistä useisiin myös itse, listaankin nyt asiat, joita presentoijan kannattaa varoa:

“Mulla on niin kuuluva ääni että en tarvitse mikrofonia.” [Takariviltä jää tämäkin lause kuulematta.]

“Mä sanon tämän viimeisen asian ihan lyhyesti.” [Puheenvuoro kestää kymmenen minuuttia. Aikataulu venyy.]

[Ainoa mies pyytää ensimmäisenä puheenvuoroa ja kommentoi polveilevasti linkittäen puheenvuoron itseensä.]

“Oho, kello onkin jo noin paljon! No mä juoksen kahdessa minuutissa läpi nää kymmenen viimeistä slidea.” [Kaksi minuuttia ei riitä, aikataulu venyy.]

[Puheenjohtaja ei pidä aikataulusta kiinni. Aikataulu venyy.]

“Tää on aiemminkin kommentti kuin kysymys.” [Kommentti liittyy kommentoijan omaan tutkimukseen, ei kuultuun presentaatioon.]

[Oma presentaatioaikasi on iltajuhlan jälkeisen aamun ensimmäinen. Paikalla on neljä kuulijaa, joista kolme on krapulassa, yksi edelleen humalassa ja kaikki ystäviäsi.]

“Tämä on sitten viimeinen kysymys.” [Kysymyksen jälkeen esitetään vielä kolme kysymystä. Aikataulu venyy.]

[Presentoijan iPadilla tehdyt slidet eivät aukea tilan PC:llä. Selvittämiseen kuluu kymmenen minuuttia. Aikataulu venyy.]

 

Jaa omat lentävät konffa- ja seminaarilauseesi Bluestockingin Facebook-sivulla postauksen alla! Antoisia konferenssihetkiä!

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Pages