Ladataan...
Bluestocking

 

Rakkaat lukijat! Blogini on nyt toddler! En olisi pari vuotta sitten arvannut, miten tärkeä Bluestockingista minulle tulee, mutta niin siinä vain kävi, että feministiblogi on nyt keskeinen osa elämääni. Eikä muuten olisi ilman teitä! Kiitos, että olette mukana lukemassa, kommentoimassa ja jakamassa juttujani! PUS!

Xoxo,

Minja

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook ja Instagram!

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

“Rento feministiryhmä linjasi, ettei ryhmässä käydä toistaiseksi islam-aiheisia keskusteluja”, kertoo Nyt-liite. Jutussa ryhmän modet perustelevat päätöstä rajata islam-keskustelut groupista näin: ”Riippumatta siitä, kuka ne on aloittanut, keskustelu on aina mennyt siihen, että ei-muslimit valkoiset puhuvat siellä muslimien päälle.” Ja näin: “Muslimijäsenet ovat tulleet sanomaan, että hei, meidän päälle vain puhutaan, me ei olla sanottu tähän asiaan vielä yhtään mitään. Sitten toisaalla muut jäsenet ovat vaatineet meitä paikalle sanomaan, kuka nyt on oikeassa. Kun tavallaan meilläkään ei ole asiasta kokemusta, niin ei mekään voida mennä sanomaan, että mikä on oikein.”

 

Olen ehkä tylsämielinen tiukkis, mutta mielestäni tämä on aika simppeliä: jos muslimijäsenet joutuvat keskusteluissa jatkuvasti valkoisten ei-muslimien jalkoihin, olisi päällepuhujien syytä olla hiljaa. Jos ei muuten, niin käskystä. Ja jos vaihtoehtoina on bännätä joko islamofobia tai islamista keskustelu, olisi feministisessä yhteisössä mielestäni ilmiselvää päätyä ensimmäiseen. Se, että sen sijaan päädytään kieltämään aihe, joka on valkoisille ei-muslimeille vaikea käsiteltäväksi, ei mielestäni ole järin intersektionaalista eli kaikkea sortoa vastustavaa. Newsflash: islamista on mahdollista keskustella ilman islamofobiaa ja musliminaisten uhriuttamista.

 

Itse kuulun jokaiseen löytämääni suomalaiseen feministiryhmään, koska haluan pysyä kartalla siitä, mistä aiheista milloinkin keskustellaan. Ryhmiä seuratessani olen todennut, että voin olla ihan hauska, iloinen ja kiva feministi, mutta erityisen rento en oikeastaan edes halua olla. Nyt-liitteen uutisoima keissi on mielestäni ihan mainio esimerkki siitä, mitä rentoilusta voi pahimmilaan seurata: tilaa ottavat ja tilaa saavat yhtäkkiä tyypit, jotka eivät todennäköisesti koskaan ole kuuluneet mihinkään marginaaliin ja jotka ovat äänessä koko ajan muutenkin. Ja kun nämä samat tyypit tarpeeksi jankkaavat asioista, joista eivät lähtökohtaisesti ole ottaneet paremmin selvää tai vaikkapa kysyneet kokemuksen kautta tietäviltä, päädytään rentouden hengessä kieltämään aiheesta puhuminen kokonaan, vaikka se marginalisoisikin vähemmistöjäseniä entisestään.

 

Pähkinänkuoressa: Mielestäni yhdenvertaisuuden edistämiseen ei tarvitse suhtautua rennosti, vaikka sitä voikin toteuttaa hyvällä meiningillä. Siksi voin olla tiukkis olematta tosikko, mutta rento feministi en ole.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook ja Instagram!

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Teen tällä hetkellä kahta ansioduunia. Päivisin opetan musiikkia yläkoulussa ja lukiossa ja iltaisin teen väitöskirjaan liittyvää työtä eli pääasiassa luen ja kirjoitan. Vaikka tekstin kanssa operoiminen onkin mielestäni pääasiassa kivaa, olen kuitenkin joutunut kehittämään tekniikoita, joiden avulla saan opetus- ja kirjoitushommat sovitettua yhteen edes suhteellisen jouhevasti. Koska seuraavat niksit ovat olleet kirjotustyön suunnittelussa avuksi, ajattelin jakaa ne teillekin. Eli täältä pesee:

  1. Jaa iso työ pieniin osiin. “Kirjoita gradu” on liian abstrakti tavoite to do -listaan kirjoitettavaksi (moka, jonka tein itse kahdesti, koska miksi oppia ekalla kerralla...). Sen sijaan kannattaa jakaa iso duuni pieniin välitavoitteisiin ja ruksia to do -listalta pikkutavoitteita matkan varrelta. Esimerkiksi oma listani keskeneräistä artikkelia varten kuuluu tällä hetkellä näin: tarkista ohjaajan kommentit,  tarkista kieli kahdesta ensimmäisestä kappaleesta, kirjoita kolmannen kappaleen ensimmäinen versio, kirjoita metodologiaosa. Tämän jälkeen teksti ei suinkaan ole valmis, mutta pääsenpähän kirjoittamaan uuden to do -listan, heh! Pieni masokisti minussa myhäilee.
  2. Ota palaute vastaan. Itselläni meni ihan liian pitkään tajuta, että kriittinen palaute ei kohdistu persoonaani, vaan tekstiini, eikä näin ollen ole henkilökohtainen hyökkäys. Kun saat kriittistä palautetta, kuuntele ja kiitä palautteen antajaa. Sen jälkeen kirjoita ylös ne asiat, jotka mielestäsi ovat toteuttamisen arvoisia. Jos puolustusmekanismi nostaa päätään, mieti, mistä se johtuu. Muista myös, että kaikkea palautetta ei tarvitse toteuttaa käytännössä, koska kyseessä on kuitenkin sinun työsi.
  3. Kokoa palautteet yhteen dokumenttiin. Jos olet niin onnekas, että saat palautetta kirjallisena useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä, kokoa palautteet yhdeksi dokkariksi. Mikäli useampi ihminen kommentoi samaa asiaa, kannattaa kommentin sisältöä pohtia erityisen painokkaasti. Toisaalta saatat havaita myös päinvastaista: Itse sain esimerkiksi yhdestä tekstistäni taannoin palautteen, jonka antajista osa totesi minun olevan liian kriittinen kun taas osan mielestä en ollut tarpeeksi kriittinen. Tämä auttoi minua tunnistamaan itseäni kirjoittajana ja oli hyvä muistutus siitä, että lukijat katsovat tekstiä eri näkökulmasta.
  4. Kokoonnu kahville (ok, KALJALLE) kirjoittamaan. Tohtoriopiskelijakaverini pitivät viime vuonna Shut up and write! -sessioita, joiden tarkoitus oli istua hiljaa kirjoittamassa porukalla. Samalla tarjoutui mahdollisuus kysyä neuvoa ja palautetta kaverilta. Pääasia yhdessä hiljaa kirjoittamisessa on kuitenkin fokuksen suuntaaminen tekstiin, mikä helpottuu huomattavasti kollektiivisen paineen alla (heh!).
  5. Kokeile pomodoro-tekniikkaa. Jos ajatuksesi harhailevat, munakello auttaa: Aseta ajastin soimaan 15-30 minuutin päähän työskentelysi aloittamisesta. Älä mene someen tai lorvi uutissivustoilla (kuten allekirjoittanut liian usein huomaa tekevänsä), vaan KIRJOITA. Kun kello soi, pidä breikki ja aloita alusta. Toimii!

 

+1. Pidä vapaapäivä. Kun katsot tauon jälkeen kirjoittamaasi tekstiä uudestaan, saat uusia ideoita ja havaitset mahdolliset epäkohdat helpommin. Tai vaihtoehtoisesti huomaat tehneesi aiemmalla rundilla about kaikki mahdolliset englannin kielioppivirheet ja vaivut hetkeksi epätoivoon kunnes käärit hihat ja kirjoitat to do -listaan: “Korjaa kielioppi.” (True story.)

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Ladataan...

Pages