Ladataan...
Bluestocking

“Ihmisoikeusnäkökulma ohjaa Suomen asevientiä”, sanoi pääministeri Juha Sipilä vuonna 2016. 

 

“Lähi-idästä tuli Suomen aseviennin ykköskohde. Suomen kumppaneita Lähi-idässä ovat Saudi-Arabia ja Arabiemeraatit, jotka käyvät sotaa Jemenissä”, uutisoi Yle vuonna 2017.

 

“Suomessa valmistetut AMV-vaunut mukana Jemenin sodassa”, uutisoi Yle vuonna 2018.

 

Jemenin sodassa – joka on aiheuttanut mittavaa kärsimystä siviileille ja jossa on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan pommitettu muun muassa kouluja ja sairaaloita – käytetään siis Suomessa valmistettuja Patrian panssariajoneuvoja. Patrian suurin omistaja on Suomen valtio. Kun Patrian panssariajoneuvon käytöstä Jemenin sodassa uutisoitiin, kerrottiin ulkoministeriöstä, että aseidenvientikieltoa Arabiemeraatteihin ei ole tulossa.

 

“Ihmisoikeusnäkökulma ohjaa Suomen asevientiä.”

 

Rohkenen epäillä.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Sunnuntaina jaettiin Golden Globe -palkinnot. Gaalassa elokuva- ja TV-alan toimijat ottivat näyttävästi kantaa syksyllä käytyyn #MeToo-keskusteluun ja naisten kokemaan seksuaaliseen häirintään pukeutumalla mustaan. Teema oli muutenkin esillä. Esimerkiksi Cecil B. DeMille -palkinnon elämäntyöstään ensimmäisenä mustana naisena pokannutta Oprah Winfreyta on palkintopuheen jälkeen povattu Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Koska #MeToo lähti liikkeelle kulttuuri- ja viihdealalta, ei liene ihme, että asia puhututti. Sen sijaan ihmetystä herätti miesten vaikeneminen. Jotta seksuaaliseen häirintään liittyvät sukupuolituneet rakenteet saataisiin puretuksi, tarvitsee keskustelu kuitenkin kaikkia - myös miehiä. Tässä siis neljä käytännön vinkkiä, joiden avulla miehet voivat osallistua seksuaalisen häirinnän kitkemiseen ilman, että joutuvat pelkäämään ottavansa tilan pois seksuaalista häirintää kokeneilta ihmisiltä:

 

  1. Kuuntele - ja reagoi kuulemaasi. Kuten Oprah totesi, on häirinnän kohteiden kertomukset vaiennettu aiemmin tehokkaasti. Nyt kun äänet kuuluvat, tulee niitä myös kuunnella. Jotkut miestuttavani ovat olleet huolissaan, että osallistumalla keskusteluun he ottaisivat tilaa tarpeettomasti itselleen. Ymmärrän tämän huolen. On kuitenkin ok ilmaista, että et hyväksy häirintää ja että olet uhrien puolella. Solidaarisuus ei ole tilanviemistä.
  2. Puutu pukuhuonepuheeseen. Kuten esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti ja eräskin haippirinki on osoittanut, keskustelevat jotkut miehet naisista tavalla, jota ei ole tarkoitettu naisten kuultaviksi. Seksismi ei kuitenkaan katoa silloin, kun sen kohde ei ole paikalla. Miehet ovat ainoita, joilla on mahdollisuus puuttua miesten keskinäiseen seksistiseen puheeseen. Osoita siis, että et hyväksy seksismiä edes äijäporukassa.
  3. Vältä Not All Men -retoriikkaa. Puhe seksuaalisen häirinnän sukupuolittuneisuudesta saattaa tuntua epämiellyttävältä, jos kuuluu itse siihen viiteryhmään, joka häirintää on pääasiassa harjoittanut. Silloin voi tulla kiusaus korostaa, että kaikki miehet - kuten esimerkiksi minä tässä - eivät ole ahdistelijoita. Uskokaa tai älkää: Kaikki ymmärtävät sen sanomattakin. Eivät-kaikki-miehet -retoriikka on kehnoa, koska se vie huomion pois itse asiasta ja nostaa keskiöön miehet. Sori vaan, mutta tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse teistä.
  4. Älä ahdistele. Piste.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Viime vuonna kirjoitin postauksen siitä, miksi tammikuun lehtiä ei kannata lukea: Ne tyrkyttävät laihdutus- ja kiinteytysvinkkejä ja saavat meidät (useimmiten naiset) tuntemaan olomme surkeiksi vätyksiksi. Olen edelleen sitä mieltä, että laihdutusvinkit kannattaa jättää lukematta.

Anu Silfverberg kirjoitti taannoin Imagessa näin: “Aina välillä muistelen kaiholla sitä, kuinka olin hirveän onneton ja laiha.” Samastun. Kun erosin viime vuoden keväällä, olin niin onneton etten voinut syödä juuri mitään. Laihduin kahdessa viikossa lähes kolme kiloa. Pahimmillaan ajattelin, että ehkä ero oli sen arvoista. No, väärin ajateltu, kuten jokainen varmasti ymmärtää. Ajatus oli kuitenkin iskostunut takaraivooni jo paljon pidemmältä ajalta.

Aloin sairastaa epätyypillistä syömishäiriötä lukioikäisenä. Se tarkoittaa, että oksensin ruokaa, tunsin syyllisyyttä syömisestä ja toivoin jatkuvasti olevani laihempi. Ruoka oli kiellettyä, sallittua, kaloreita ja hiilihydraatteja. Nautintoa se oli aniharvoin. Muistan ensimmäisen kerran ajatelleeni olevani lihava, kun olin 11-vuotias. Sen ikäisen ei pitäisi joutua miettimään painoaan koskaan. Eikä kyllä kenenkään muunkaan.

Syömishäiriöt ovat aina monimutkaisia ja monisyisiä mielen sairauksia, joita on vaikea paikantaa yhteen tapahtumaan tai syyhyn. Tämän verran kuitenkin tiedetään: Miehille tyypillisin syömishäiriön muoto on niin sanottu adoniskompleksi, koska kulttuuri edellyttää mieheltä lihaksia ja voimaa. Toinen esimerkki on Fidziltä, jossa naiset alkoivat sairastua syömishäiriöihin vasta, kun saaristovaltioon vietiin vuonna 1995 television myötä länsimaiset ulkonäköihanteet.

Mitä tästä on pääteltävissä? Ainakin se, että representaatioilla ON väliä. Jos joudut koko elämäsi tuijottamaan tietynlaista normatiivista kauneuskuvastoa, ei ole ihme jos alat uskoa, että myös sinun tulisi sopeutua siihen. Siksi kaikki normatiiviset kuvastot ovat vahingollisia. Fitness-buumin boostaamat iskulauseet kuten “strong is the new skinny” eivät olleet mielestäni lainkaan inspiroivia. Ne kertoivat ainoastaan siitä, että laihuusnormista tehtiin siirtymä kiinteysnormiin, jossa muodokas takamus ja pumpatut hauikset ovat valttia. Heroin chic -aika oli virallisesti ohi, mutta sen tilalle saatiin jotain muuta, jota kaikkien tulisi tavoitella normatiivisen kauneuden nimissä. Ja jota vasten ihmiset voisivat kulttuurin tuottamia ‘vikojaan’ mitata.

Oman nuoruuteni laihuusihanteisiin peilatessa ei ole ihme, että syömiseen ja painoon liittyvät ongelmat ovat seuranneet minua aikuisiälle asti. Pari vuotta sitten innostuin käymään salilla, ja lihasmassan kasvaessa painoni luonnollisesti nousi. Säikähdin sitä niin, että siirryin takaisin aerobiseen liikuntaan ja jätin kuntosaliharjoittelun sikseen. Paino laski nopeasti takaisin. Kun tänä syksynä aloin elvyttää aiemmin jäänyttä saliharrastusta, päätin tietoisesti olla välittämättä vaa’asta. Mutta ei tämä mikään sankaritarina ole, vaa’asta luopuminen on nimittäin ollut ihan hemmetin hankalaa.

Huomaan, että ajattelussani on ristiriita: Olen ensisijaisesti feministi, mutta jostain syystä en osaa soveltaa oppejani itseeni. Tämän tiedostaminen voi kuitenkin myös vielä ajatteluani eteenpäin. Jos viime vuoden lopussa opettelin luopumaan vaa’alla käymisestä, niin ehkäpä tänä vuonna opettelen olemaan itseeni tyytyväinen. Edes silloin tällöin. Samalla aion tehdä tietoisesti töitä, jotta kauneusnormit murtuisivat lopullisesti. Sillä niistä vapautuminen vapauttaisi myös kauneuden kirjon. Ja ehkäpä myös oman kehoni kahleet.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook + Instagram!

Share
Ladataan...