Ladataan...
Bluestocking

Viime viikolla Irlannissa äänestettiin aborttilainsäädännöstä, joka on tähän asti ollut yksi Euroopan tiukimmista. 26.5. saatiin äänestyksen viralliset tulokset: lainsäädäntö tullaan muuttamaan vapaammaksi. Tulevaisuudessa irlantilaisnaisten, -transmiesten ja muunsukupuolisten ei tarvitse matkustaa Iso-Britanniaan abortin saadakseen tai turvautua hengenvaaralliseen aborttiin, joka tehdään omassa maassa laittomasti 12 vuoden vankeustuomion ja oman hengen uhalla. Äänestyksen tulos on tärkeä askel globaalille yhdenvertaisuudelle.

 

Ikävä kyllä kaikki eivät ole sitä mieltä. 27.5. Suomen ulkoministeri Timo Soini kirjoitti nimittäin plokiinsa tekstin, jossa hän paheksui uudistusta. Soini kummasteli, miksi “elämän puolustamista tarvitsee puolustella”. Hän myös kertoi saaneensa “terveisiä Irlannista” – “murtuneen miehen sanat.”

 

Mietitäänpä hetki. Abortti on keskeinen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymys, jolla taataan naisten, tyttöjen ja transmiesten oikeus omaan kehoonsa. Suomi on mielellään esiintynyt maailmalla tasa-arvon mallimaana. Soini itse on puhunut Brysselissä naisten oikeuksista ja Egyptissä naisten koulutuksen ja terveydenhuollon edistämisen tärkeydestä. Eilisen aborttikannanoton jälkeen erityisesti jälkimmäisin näyttäytyy varsin ristiriitaisena ja onttona puheena.

 

Pari asiaa. Ensinnäkin, ne “murtuneen miehen sanat”. Soini on siis ollut yhteydessä irlantilaismieheen, joka on “murtunut” aborttiäänestyksen tuloksesta. Ilmeisesti hän itse ei näe, kuinka irvokasta on poikain kesken voivotella naisten, muunsukupuolisten ja transmiesten oikeuksien etenemistä. Toiseksi, siitä “eämän suojelusta”. Aborttien kieltäminen ei lopeta abortteja, vaan tekee niistä raskaana olevalle ihmiselle hengenvaarallisia. Lisäksi on erikoista, että en ole kuullut “elämää suojelevan” ulkoministerin tekevän avauksia turvallisista pakolaisreiteistä tai jyrähtävän lasten pakkopalautuksista Afganistaniin.

 

Timo Soini: Jos haluat esiintyä naisten ja lasten puolustajana, lopeta aborttien vastustaminen ja pidä huoli siitä, että jatkossa lapset eivät huku Välimereen. Muussa tapauksessa kaikki puheet elämän suojelusta voi lopettaa.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Olen hämmentyneenä seurannut keskustelua kulttuurisesta omimisesta (josta olen aiemmin kirjoittanut esimerkiksi täällä). Ensinnäkin, keskustelussa ovat äänessä isoksi osaksi valkoiset ihmiset, jotka ajattelevat n-sanan kieltämisen ja kulttuuristen stereotypioiden esittämisen rajoittamisen kaventavan omia oikeuksiaan, vaikka kyseessä on oikeuksien lisääminen marginalisoiduille ryhmille. Seurattuani vuoden verran (valkoisten) ihmisten some-päivityksiä, jaoin avaukset kolmeen kategoriaan. Eli tältä näyttää keskustelu kulttuurisesta appropriaatiosta omissa feedeissäni:

1. Ihmiset, jotka ajattelevat sensitiivisen suhtautumisen ja dialogin kaventavan omia, valmiiksi varsin laajoja oikeuksiaan. Sanovat jotain tämän kaltaista: "Valkoisia syrjitään käänteinen rasismi kyllä minun lapseni nauttivat Herra Heinämäestä ja räppiäkään ei saisi varmaankaan kuunnella MINULTA VIEDÄÄN KAIKKI."

2. Ihmiset, jotka pitävät keskustelua tyhjänpäiväisenä koska se ei kosketa heitä itseään. Yrittävät tehdä keskustelun naurunalaiseksi sanomalla jotain tämän tyyppistä: "Kyllä on maailmassa oikeitakin ongelmia vähemmistöt ovat niin herkkiä kun eivät huumoria ymmärrä menikö tunteisiin asetunpa koko keskustelun yläpuolelle OLEN LIIAN ÄLYKÄS TÄHÄN."

3. Ihmiset, jotka pitävät keskustelua tärkeänä ja ymmärtävät sen monimutkaisuuden, mutta kokevat, että ryhmien 1 & 2 tyypit tekevät keskustelusta mahdotonta. Yrittävät selittää asiaa, mutta selitykset hukkuvat usein edellä mainittujen ryhmien huuteluun.

Että ihan jo tällä otannalla tohdin väittää, että appropriaatiokeskustelun haastavuudessa ei ole kyse siitä, että vähemmistöt, feministit ja antirasistit nipottavat huvikseen ja tekevät asioista tahallaan vaikeita, vaan siitä, että ryhmät 1 & 2 pyrkivät teilaamaan keskustelun puhumalla aiheen ohi tai asettamalla itsensä keskustelun keskiöön. Ryhmä 3: Jatketaan silti. Hommaa riittää, näemmä.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Logo: Aini Mäensivu

(Yhteistyöpostaus: Kokonainen festivaali)

Lokakuussa 2017 alkoi vallankumous. Elokuva-alan naiset tulivat yksi toisensa jälkeen esiin kertoen kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. Kokemukset oltiin siihen saakka vaiettu. Niin toimivat valtarakenteet: ne hiljentävät ihmiset, joilla valtaa on vähemmän. Lokakuussa alkanut ääni oli kuitenkin niin suuri ja niin monesta ihmisestä lähtöisin, ettei sitä enää voinut hiljentää. Vähitellen ääni levisi Hollywoodin ja elokuva-alan ulkopuolelle.

 

Suomessa #metoo on ollut esillä elokuva-alan lisäksi myös esimerkiksi Kansallisbaletissa ja kouluissa. Keskustelua on lisäksi käyty yksittäisillä työpaikoilla ja mielipidekirjoituksissa. Viesti on, että me emme enää vaikene. Seksuaalinen häirintä on saatava loppumaan ja hiljennetyt äänet saatava kuuluviin. Siksi ääntä on myös pidettävä.

 

Näistä syistä olin onnellinen ja otettu, kun Hämeenlinnassa ja Janakkalassa 8.-9.6. 2018 järjestettävä Kokonainen-festivaali pyysi minua puhumaan osana festareita järjestettävään konserttiin, joka kulkee otsikolla #metoo.

 

Kokonainen-festivaali järjestetään tänä vuonna kolmatta vuotta peräkkäin. Festivaalin nettisivut kertovat, että noin 90 prosenttia esitettävästä musiikista on naisten säveltämää, ja sitä soittavat kaikki - eivät ainoastaan naiset. Tämän vuoden inspiraationa toimii Aino Sibelius. Esiintyjinä festivaaleilla nähdään muun muassa Minna Pensola, Lauri Angervo, Linda Suolahti ja Pekka Niskanen.

 

#metoo-konsertissa – jonka juontamisesta ja tarinallistamisesta on vastuussa allekirjoittanut – kuullaan Katharine Hooverin, Amy Beachin ja Missy Mazzolin musiikkia. Lisäksi konsertissa avataan mainittujen säveltäjien elämäntarinoita ja nostetaan esiin musiikkialan naisten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Kokemuksia täytyy kuulla, jotta vastaaville tarinoille saadaan piste. Siksi olen iloinen saadessani olla osa vallankumousta. 

 

Tervetuloa nauttimaan musiikista Hämeenlinnaan js Janakkalaan kesäkuussa! Pidetään ääntä, ystävät!

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Pages