Ladataan...
Bluestocking

Sisältövaroitus: Transfobia

Kuinka moni tuntee taisteluhelikopterivitsin? Jos ei ole tuttu, niin pähkinänkuoressa se menee näin: Ihminen sanoo, että sukupuolijako mies-nainen ei vastaa hänen sukupuoltaan. Välittömästi jostain saapuu miesasia-aktivisti, joka lohkaisee, että hahhah, minäkin olen kuule aina ajatellut, että en ole ihminen vaan taisteluhelikopteri. Tämän “vitsin” ydin on siinä, että jos ei ole mies eikä nainen, niin ei ehkä ole edes ihminen. Tai tarvitse tulla ihmiseksi kohdeltuna.

 

Voisi ajatella, että tämän tyyppinen retoriikka ja ala-arvoinen vitsihuumori olisi ensisijaisesti marginaalisen ja verrattain aggressiivisen netin trollikerhon hommaa. Mutta ei, vastaavaa kuulee ihan suomalaisessa prime time -televisiossa. Esimerkiksi Putouksessa, jonka viime lauantaisessa sketsissä vitsailtiin vastasyntyneellä, jonka vanhemmat eivät halunneet olettaa lapsensa sukupuolta genitaalien perusteella. Ja koska genitaalien perusteella ei voi päätellä sukupuolta, päädyttiin sketsissä sitten pohtimaan, että jos ei sukupuolta kerta voida päätellä perustuen sukuelimiin, niin ehkäpä tämä “lapsi” ei olekaan ihminen lainkaan vaan kyseessä saattaa ihan yhtä hyvin olla esimerkiksi eläin. Tai huonekalu.

 

Ja kuulkaa, jälleen loppuu feministiltä huumorintaju. Se loppuu useimmiten siihen, kun vitsaillaan vähemmistöjen kustannuksella. Tässä YleX:n kolumnissa selitetään, miksi punch down eli vähemmistöpositiossa olevien ihmisten asemalle naureskelu valtapositiosta käsin ei ole hauskaa: Se ei ravistele vallitsevia tottumuksia tai hierarkioita, ainoastaan pönkittää niitä. Oivaltavan huumorin keinoin voidaan kyseenalaistaa vallitsevia normeja ja jopa niitä tapoja, joilla valtaa jaetaan. Vaihtoehtoisesti voidaan pyrkiä vähemmistöjen kustannuksella naurattamaan niitä, joilla menee hyvin jo valmiiksi. Putouksen sketsi upposi juurikin jälkimmäiseen kategoriaan.

 

Siksi minua ei naurata.

 

YleX:n kolumnissa sanotaan näin: “Fiksu huumori on tietoinen siitä, millaisesta valta-asemasta käsin se toimii.” Putouksen valta-asema on kiistaton: sen katsojaluvut ovat isot ja sen sketsit saavat näkyvyyttä parhaaseen katseluaikaan. Näin ollen Putouksessa kerrottu vitsi sukupuolivähemmistöistä on omiaan normalisoimaan vähemmistöihin kohdistuvaa huumoria ja toimii siten sortoa vahvistaen. Mielestäni ei ole kohtuuton vaatimus, että sukupuolivähemmistöjen ei tarvitsisi kuunnella itseensä kohdistuvia vitsejä lauantai-iltana kotisohvalla (eikä tietenkään missään muuallakaan). Se sijaan olettaisin, että tuotantotiimeissä otettaisiin huomioon, että kaikki ihmiset eivät sovi normatiiviseen muottiin. Ja että juurikin se muotti vaatisi ravistelua, eivät sen ulkopuolelle jäävät ihmiset.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook, Instagram & Twitter!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Olette varmasti kuulleet, kun esimerkiksi seksuaalista häirintää vastustetaan kysymällä, että entä jos uhri olisikin oma tytär, vaimo tai äiti? Itse olen kuullut tämän lukuisia kertoja. Seksuaalisen häirinnän vastustaminen sinänsä on toki hyvä asia. Tytär-, vaimo- tai äitiretoriikka sen sijaan ei ole järin toimivaa.

 

Parhaiten asian voi selittää sitaatilla, johon vastikään törmäsin. Se kuului näin: “She’s someone’s wife/daughter/mother/sister.” Jaoin sitaatin Instagram-tililläni ja se keräsi suuren määrän tykkäyksiä. Saatesanani olivat: “Uskokaa tai älkää, naiset ovat olemassa muutenkin kuin suhteessa miehiin.”

 

Sillä siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: Perustelemalla seksuaalisen väkivallan tai häirinnän vastustamista sillä, että uhrit ovat miehille tärkeitä naisia, paljastetaan jotain oleellista patriarkaatista eli niistä rakenteista, jotka ylläpitävät sukupuolihierarkioita. Paljastus on se, että naisten kokemukset täytyy liittää miehiin, ennen kuin ne otetaan vakavasti. #MeToo-kampanjan jälkimainingeissa saatamme olla matkalla kohti maailmaa, jossa näin ei enää ole.

 

Sitä ennen lakataan sanomasta: Hän on jonkun sisko/äiti/vaimo/tytär. Sanotaan sen sijaan: Hän ON. 

 

Koska naiset OVAT olemassa muutenkin kuin suhteessa miehiin.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram & Twitter!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Joulukuussa 2016 kirjoitin vinkkejä, joiden avulla voi pyrkiä saamaan tasa-arvoisempaa kohtelua työelämässä. Vinkit ovat mielestäni edelleen toimivia, mutta niiden periaate harmittaa: ajatella, että toisten täytyy taktikoida, jotta tulisivat kuulluksi, kun taas jotkut saavat tilaa automaattisesti. Eihän se niin voi mennä!

 

Olin taannoin kuulemassa paneelia, jossa eräs ystäväni puhui ainoana naisena. Hän esiintyi loistavasti ja piti mahtavia puheenvuoroja. Yleisö taputti. Jälkeenpäin ystäväni kuitenkin sanoi, että onneksi hänellä oli sinä päivänä ollut vahva ja hyvä olo itsestään, sillä tilaisuuden miesvetäjä ei ottanut ystävääni kunnolla katsekontaktia ja ystävääni ennen puhunut mieshenkilö lohkaisi parikin seksististä vitsiä, mikä oli omiaan sukupuolittamaan tilannetta. Ilmeisesti järjestäjät olivat ajatelleet, että riittävä teko tasa-arvon edistämiseen on ottaa yksi nainen mukaan muuten miehistä koostuvaan kavalkadiin. Mutta tiedättekö, ei se ole!

 

Jälleen kerran totesimme ystäväni kanssa, että ammattikentällä toimivana naisena et voi olla keskinkertainen. Sinun täytyy olla ihan helvetin kova! Se tarkoittaa, että sinun tulee olla valmis ottamaan tilaa haltuun, käyttämään pitkiä puheenvuoroja, perustelemaan osaamistasi ja osoitettava pätevyytesi ihan eri tavalla kuin monien miesten, joita dudeklubi jeesaa silkkaan sukupuoleen perustuen. Sama koskee muitakin kuin naisia: Esimerkiksi Sara Ahmed on Feminist Killjoys -blogissaan kirjoittanut rodullistettujen ihmisten yliopistokokemuksista. Luettuani Ahmedin tekstit ajattelin, että dear white people, meidän täytyy ottaa itseämme niskasta kiinni. Välittömästi.

 

Jotta representaatioihin saataisiin tasapaino ja jotta kaikki saisivat tilaa, ovat kiintiöt hyvä kätilövaihe. Mutta jos muita kuin valkoisia miehiä kohdellaan kiintiöpaikkojen täyttäjinä häivyttämällä heidän läsnäolonsa, kyseenalaistamalla osaaminen ja siten vaatimalla heiltä enemmän, eivät kiintiöt yksin riitä. Tekniikat tilan haltuunottamiseen ovat toki näppäriä, mutta vastuu rakenteiden ja patriarkaatin purkamiseen on meillä kaikilla. Siksi valkoisten tulee tehdä tilaa rodullistetuille ja miesten naisille. Sillä siinä vaiheessa, kun etuoikeutetut skarppaavat, ollaan jälleen askel lähempänä aitoa yhdenvertaisuutta.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook & Instagram!

 

Share
Ladataan...

Pages