Ladataan...
Bluestocking

Eilen - osuvasti Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä - kahdeksan suomalaista eturivin näyttelijänaista kertoi julkisesti työskentelystä ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa. Tarinat olivat kammottavia, ja ne voi lukea tästä Ylen jutusta. Tämän tekstin kärkenä eivät kuitenkaan ole Louhimiehen kyseenalaisten ja alistavien metodien yksityiskohtainen kuvailu, vaan keskustelun jälkipyykki, jossa sympatiapisteitä on yllättäen jaettu myös Aku Louhimiehelle. Tartun nyt kolmeen eniten kuulemaani väitteeseen:

 

  1. “Miksi Louhimiestä täytyy kiusata?” Tämä argumentti toistui erityisesti eilisen A-studion aikana, johon myös Louhimies osallistui. Ensinnäkin, Louhimies ei ole kiusattu, vaan kiusaaja. Toiseksi, se, että Louhimies kutsutaan suoraan tv-lähetykseen kertomaan oma näkökulmansa ei ole kiusaamista vaan kuulemista ja tilan antamista. Mutta jotainhan se patriarkaatista kielii, että sympatiat kääntyvät käsittelyvaiheessa kiusattujen naisnäyttelijöiden sijaan heitä kiusanneeseen miesohjaajaan.
  2. “Mutta kun se teki niin hienoja elokuvia!” Tai: “Mutta sen elokuvathan olivat ihan paskoja!” Kuten tässä twiitissä tiivistetään, ei teosten laatu liity keissiin mitenkään. Nerokas taideteos ei oikeuta sadistista käytöstä, ja toisaalta teosten huonouden korostaminen implikoi, että Louhimiehen metodeilla olisi pitänyt tehdä parempaa taidetta. Keississä on kuitenkin kyse metodien suhteesa vallankäyttöön, ei metodien suhteesta taideteosten laatuun. Keskustelu Louhimiehen taiteen tasosta on tässä yhteydessä turhaa, koska mikään - edes taide - ei oikeuta sadistista käytöstä.
  3. “MeToo-kampanjan vuoksi kaikki naisten sanoma on nykyään pyhää ja miesten sanoma valetta.” Niin, no. Kuten Matleena Kuusniemi eilen A-studiossa totesi, ovat naiset kyllä yrittäneet puhua aiheesta ennenkin, mutta ennen MeToo:ta heitä (meitä) ei olla kuultu. Tämä väite on myös ristiriitainen kohtaan 1 nähden: Tähän asti on kohistu, että miehiä ei nykyään kuunnella eikä miesten anneta puhua, mutta eilen, kun Louhimiestä kuunneltiin ja hänen annettiin puhua, ei sekään kelvannut.

 

Kiitos niille rohkeille näyttelijöille, jotka toivat tapauksen esiin, jotta vastaavaa ei tulevaisuudessa tapahtuisi.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

 

 

Yhteistyöpostaus: Plan International Suomen Mitä-verkoston Ehkäisytalkoot

 

Kirjoitin taannoin tekstin, jossa kerroin, millaista seksivalistusta olen koulussa saanut. Siinä keskityttiin seksiin lähinnä heteroiden välisenä yhdyntätekniikkana ja ohjattiin tyttöjä pidättäytymään ‘huonon naisen’ maineesta. Tekstin kirjoittamisen jälkeen jäin pohtimaan, miten paljon parempaa seksiä olisinkaan harrastanut nuorempana, jos valistuksen kulmakivi olisi ollut se, miten vedetään omat rajat eikä se, miten toteutetaan kunnollista naiseutta. Että valistuksen kärkeänä olisikin ollut seksuaalinen voimautuminen, ei tylsämielinen moralisointi. Edellinen johtaa jälkimmäistä helpommin sekä oman kehon kunnioittamiseen että omien rajojen vetämiseen, eikä kumpaakaan ei voi seksissä painottaa liikaa. Molemmat liittyvät myös ehkäisyyn.

 

Suunnilleen vuosi sitten kuulin ensimmäistä kertaa niin sanotusta stealthing-ilmiöstä, jossa (usein) mies ottaa kondomin pois kesken yhdynnän kertomatta siitä seksikumppanilleen. Huffington Post julkaisi lokakuussa 2017 stealthingin kohteiksi joutuneiden naisten kokemuksia. Niissä toistuivat nöyryytetyksi tulemisen kokemus, itsensä syyllistäminen tapahtumasta sekä sukupuolitautien pelko tai niille altistuminen.

 

Ihmettelen, miten voi olla mahdollista, että luin steatlhing-ilmiöstä - joka on äärimmäistä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden väheksymistä - sattumalta sanomalehdestä vasta liki kolmekymppisenä. Olen ihmeissäni, että kuulin asiasta niinkin myöhään, sillä asioiden nimeäminen on tärkeää, kun pyritään tunnistamaan omia kokemuksia. Toisin sanottuna, jos olisin itse parikymppisenä joutunut stealthingin uhriksi, olisi minun todennäköisesti ollut haastavaa sanoittaa, että se loukkasi seksuaalista itsemääräämisoikeuttani syvästi. Ei ole liioittelua sanoa, että kyse on seksuaalisen väkivallan muodosta, mutta mikäli omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa, voi teon tunnistaminen seksuaaliseksi väkivallaksi olla vaikeaa. Etenkin kulttuurissa, joka ei ennen #MeToo-kampanjaa ole ottanut seksuaalista häirintää kyllin vakavasti.

 

Ehkäisyn vaatiminen on osa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ja jos toinen ei tätä kunnioita, kävelee hän tietoisesti rajojesi yli. Se on loukkaavaa ja satuttavaa, mutta ei koskaan sinun syytäsi. Samasta syystä myöskään seksiin painostaminen ilman ehkäisyä ei ole ok: seksissä on kyse paitsi omien rajojen vetämisestä, myös toisen rajojen kunnioittamisesta.

 

Pätee myös ehkäisyyn.

 

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Suomenmaa julkaisi eilen pääkirjoituksen, jonka huolena oli syntyvyyden lasku. Otsikko kuului: “Syntyvyys ei taida kohentua ennen kuin tavallisesta perhe-elämästä tulee yhtä ihailtua kuin sitoutumiskammoisesta biletysmuodistakin.” Varsin tuttu vastakkainasettelu, ajattelin ja hörppäsin kahvia pelatakseni lisääntymisbingoa. Se meni näin:

 
Suomenmaan pääkirjoituksen mukaan lapsettomat:
 
_X_ ovat sitoutumiskammoisia
_X_ bilettävät kauheasti
_X_ elävät vastuuttomasti
_X_ ovat huolettomia
_X_ eivät ymmärrä tehdä lapsia vanhuuden turvaksi
 
BINGO! Hieman liian helposti siihen nähden, että vuosi on 2018.
 
Suomenmaan toimitukseen ja muillekin synnytystalkoomielisille lähettäisin sellaisia terveisiä, että lapseton:
 
_X_ valitsee itse elämänsä
_X_ vanhenee siinä missä lapsellinen
_X_ ei liitä vastuuttomuutta tai huolettomuutta lisääntymiseen
_X_ ei tee lapsia koska haluaa omaishoitajan
_X_ ei ole velvollinen selittämään valintojaan kenellekään, liittyipä niihin biletystä tai ei
 
Vuosi ON kuitenkin 2018.

 
Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Ladataan...

Pages