Ladataan...
Bluestocking

Helsingin Sanomat on kuluvan syksyn aikana kunnostautunut kirjoittamaan koulusta ja sukupuolesta sävyyn, joka vaikuttaa lainatun suoraan 50-luvulta. Kirjoitin näiden kritiikittömien uutisointien pohjalta tekstin Tulvaan 8.9. 2015. Hetkeksi Hesari on hiljentynyt, mutta tänään lehti kuitenkin pudotti todellisen pommin julkaistessaan pääkirjoituksen, jonka olivat kynäilleet kasvatustieteiden yliopistonlehtori Pekka Räihä ja luokanopettajaopiskelija Kaisa Mattila. Tekstissä kritisoidaan sukupuolisensitiivisiä kasvatustavoitteita ja haikaillaan vanhojen sukupuolimallien perään. Kirjoituksessa ei vedota yhteenkään tutkimukseen, vaan se perustuu kirjoittajien mutu-tuntumiin ja mielipiteisiin.

 

Tekstin alussa kirjoittajat väläyttävät sukupuolineutraaliuden olevan “muoti-ilmiö”. “Nykyisin koulussa ei sallita minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa erottelua. Aikuisten on tarkasti varottava johdattelemasta lapsia toimimaan tytöille tai pojille ominaisena pidetyllä tavalla”, kirjoittajat tiivistävät. Tämä väite on kerrassaan hämmästyttävä. Olen nimittäin toiminut lukuisissa kouluissa paitsi sijaisena, myös täyspäiväisesti vakituisissa työsuhteissa. Olen nähnyt oppilaita vietävän ruokalaan tyttö-poika-jonoissa, istunut palavereissa joissa on pohdittu, millaisia poikia kiinnostavia kirjoja kouluihin voitaisiin tilata sekä kuullut työpaikalla lausuttavan “poikien olevan poikia”. Musiikkiopistoissa olen nähnyt soitinvalintojen jakautuvan sukupuolen mukaan. Uskon jokaisen opettajan toimivan vilpittömästi parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä tarkoitukseni ole osoittaa sormella yhtäkään yksittäistä opettajaa, jotka kaikki tekevät vaativaa työtä sataprosenttisesti omalla persoonallaan parhaaksi katsomillaan tavoilla. Esitän kuitenkin Räihän ja Mattilan menevän argumentillaan metsään, sillä koululaitoksessa sukupuoleen perustuvat mallit elävät edelleen sitkeästi ja paksusti. Että se siitä “muoti-ilmiöstä”.

 

Seuraava itseäni ravisuttanut kappale kuuluu näin: “Sukupuolta ei voi mitätöidä. Sukupuoli on ensimmäinen asia, jonka rekisteröimme kadulla vastaan tulevasta ihmisestä. Tutkimukset osoittavat, ettemme pysty keskittymään keskustelussa muihin asioihin ennen kuin saamme selville keskustelukumppanimme sukupuolen.” Minä olen onnekas, sillä vaikka en kaikin puolin aina ole onnistunut enkä edes halunnut käyttäytyä siten, kuten tyttöjen on oletettu käyttäytyvän, olen kokenut sukupuoleni samaksi, johon minut on syntymässäni määritelty. En kuitenkaan voi olla tuohtumatta, sillä teksti sulkee täysin ulos ne ihmiset, joiden sukupuolen kokemus ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Huomionarvoista on, että muunsukupuolisia ihmisiä on myös kouluissa. Mikäli keskustelu ei suju, koska toinen osapuoli ei tiedä keskustelukumppanin sukupuolta, ei ratkaisu nähdäkseni ole kaksinapaisen mallin pönkittämisessä, vaan sukupuolikäsityksen laajentamisessa.

 

Eniten itseäni jäi kuitenkin hämmästyttämään väite uudesta opetussuunitelmasta, joka siis määrittää valtakunnallisesti kaiken perusopetuksen arvopohjan ja takaa opetuksen alueellisen tasa-arvon. Tekstissä sanotaan: “Sukupuolen merkitykseen ei kiinnitetä huomiota myöskään peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa, joka tulee voimaan syyslukukaudella 2016.” Peruskoulun opetussuunnitelma valmistui 22.12. 2014. Opetussuunnitelmassa sanotaan näin: “Oppilaita tuetaan tunnistamaan ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan sekä tekemään jatko-opintovalintansa perustellusti ja omista lähtökohdistaan, perinteisten sukupuoliroolien ja muiden roolimallien vaikutukset tiedostaen.” Ja näin: “Peruskouluaikana oppilaiden käsitys omasta sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisuudesta kehittyy. Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa. Opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista. Yhteisö rohkaisee oppilaita tunnistamaan omat mahdollisuutensa sekä suhtautumaan eri oppiaineisiin, tekemään valintoja ja sitoutumaan opiskeluun ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.” Ja näin: “Työtapojen valinnassa kiinnitetään huomiota myös sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen.” Ja musiikin osalta näin: “Työtapojen valinnassa kiinnitetään huomiota musiikkikulttuurin ja musiikin opetuksen mahdollisten sukupuolittuneiden käytäntöjen muuttamiseen.” Ja vielä esimerkiksi näin: “Oppilaiden väliset yksilölliset kehityserot, myös poikien ja tyttöjen usein erilainen kehitysrytmi, alkavat näkyä aiempaa selvemmin ja vaikuttavat koulutyöhön. Oppilaita ohjataan oman kehityksensä ymmärtämiseen ja rohkaistaan itsensä hyväksymiseen sekä vastuunottoon itsestä ja omista opinnoista, kavereista ja lähiympäristöstä. Oppilaita tuetaan yhteisöllisyyteen, joka ei hyväksy minkäänlaista kiusaamista, seksuaalista häirintää, rasismia eikä muuta syrjintää.” Kenties kirjoittajien olisi hyvä perehtyä opetussuunnitelmiin ennen niiden käytäntöönpanoa. Ja Hesarissa oltaisiin voitu tarkistaa faktat ennen tekstin julkaisua.

 

Räihä ja Mattila moittivat petussuunnitelmia myös seuraavasti: “- - - uusi opetussuunnitelma on ratkaissut ongelman [sukupuoleen perustuvan jaon tekniseen ja tekstiilikäsityöhön] pakottamalla tytöt ja pojat samaan muottiin.” Siis tyttöjen ja poikien pakottaminen samaan muottiin on ongelma, mutta kaikkien tyttöjen pakottaminen tyttömuottiin ja poikien poikamuottiin ei ole? Veikkaanpa, että kirjoittajat kokevat isoimpana ongelmana vanhojen mallien kyseenalaistamisen. Onhan tuttu ja turvallinen tyttö-poika-jako paljon mutkattomampi, etenkin, jos solahtaa itse vaivattomasti jompaan kumpaan kategoriaan.

 

Eräs pysäyttävä ja perusteettomasti lausuttu sitaatti kuului näin: “Voisimme ottaa huomioon tyttöjen ja poikien luontaiset taipumukset palaamatta tyttö- ja poikakoulujen sukupuoliseen erotteluun.” Nyt särähti kyllä feministin korvaan ja pahasti. Siis mitä tarkalleen ottaen ovat “tyttöjen ja poikien luontaiset taipumukset”? Perustuvatko ne genitaaleihin, aivoihin, hormoneihin, kromosomeihin vai lisääntymiskykyyn? Ja jos perustuvat, niin mikä sija jää kokemukselle sukupuolen määrittäjänä? Rohkenisin jopa väittää, että koska sukupuolen biologista perustaa on kulttuurisien kerrostumien alta mahdotonta selvittää luotettavasti, on biologinen sukupuoli itse asiassa sosiaalinen konstruktio. Toisin sanoen sukupuolen biologiasta puhuminen on jo sinänsä harhaanjohtavaa, koska sukupuolta on mahdotonta palauttaa pelkkään biologiaan.

 

Vieno toive sinne Hesarin toimitukseen: olisikohan aika ottaa keskusteluun mukaan myös toinen näkökulma, ja ehkä jopa muutama tutkimus?

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Loppuvuodesta eduskunnan käsiteltäväksi tulee lakialoite, joka sallisi hoitohenkilökunnan kieltäytyä abortin suorittamisesta ja aborttilähetteen kirjoittamisesta vakaumuksellisista syistä. Suhtaudun aloitteeseen penseästi, koska:

 

  • Totetutuessaan laki asettaisi eri puolella Suomea asuvat naiset epätasa-arvoisiin asemiin, kun pienillä paikkakunnilla ei välttämättä olisi mahdollista suorittaa aborttia tai saada lähetettä raskaudenkeskeytykseen. Toisin sanoen, mikäli kylässä on kaksi lääkäriä ja molemmat kieltäytyvät abortin suorittamisesta, ei potilaan auta muu kuin hakeutua isommalle paikkakunnalle. Eli onnea stadilaiset! Ja harmi, mikäli satuit syntymään pohjanmaalaiseen pikkukylään.

 

  • Toteutuessaan laki asettaisi hoitohenkilökunnan sisäisesti epätasa-arvoiseen asemaan, kun abortit kasaantuisivat tietyille työntekijöille. Synnytys- ja naistentautiosaston professori Johanna Mäenpää huomauttaa, ettei kukaan gynekologeiksi erikoistuneista lääkäreistä tee abortteja mielellään, mutta mikäli osa lääkäreistä saa lain turvin kieltäytyä abortin tekemisestä, kaatuu työtehtävä muiden lääkäreiden niskaan. Sitä paitsi jokainen gynekologiksi erikoistuva lääkäri tietää, että raskaudenkeskeytykset kuuluvat työhön. Eihän pappikaan voi ilmoittaa, että minäpä hoidankin sitten ainoastaan häät, hautajaiset suorittakoot joku muu. Siispä jos harkitset opintoja synnytysten ja naistentautien parissa: mikäli et ole valmis suorittamaan abortteja, ole kiltti ja punnitse ammatinvalintaasi jo nyt. Teet palveluksen paitsi potentiaalisille kollegoillesi, myös potilaille.

 

  • Rajaamalla abortteja suorittavien henkilöiden määrää ei lopeteta abortteja. Abortteja ei lopeteta myöskään kieltämällä abortit kokonaan. Päinvastoin: Väestöliiton blogi kertoo tytön tai naisen kuolevan vaarallisen abortin aiheuttamiin komplikaatioihin joka seitsemäs minuutti. Joka seitsemäs minuutti. Tämä kylmä fakta on myös syy siihen, miksi pidän nurinkurisena abortin vastustajien argumenttia, jonka mukaan he haluavat "suojella elämää". Kieltojen ja oikeuksien rajaamisen sijaan abortteja on mahdollista ehkäistä kattavalla seksuaalivalistuksella ja ehkäisyvälineiden helpolla saatavuudella. Kysy vaikka raumalaisilta, joiden kotikaupungissa ilmainen ehkäisy käänsi aborttiluvut selvään laskuun. Raumasta kannattaisi ottaa mallia myös Irlannissa, jossa abortti on laiton toimenpide, jollei äidin henki ole varassa. Vihreältä saarelta matkusti aborttikiellon seurauksena vuonna 2012 päivittäin 11 naista Britanniaan tekemään abortin. 124 näistä naisesta oli alaikäisiä. Irlannissakaan abortit eivät siis kiellon seurauksena loppuneet. Sen sijaan naiset joutuvat abortin saadakseen kulkemaan rajan yli pitkiäkin matkoja ja brittilääkärit tekemään abortit, jotka irlantilaislääkäreiltä jää hoitamatta.

 

  • Aborttilainsäädännön tiukentaminen on oven avaus lainsäädännön tiukentamiselle edelleen. Abortin tehneet naiset kantavat pahimmillaan abortista stigmaa, jolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna abortin tehneeseen naiseen kohdistuvaa yhteiskunnallista paheksuntaa. Siitäkin huolimatta, että abortti on voinut tuntua elämäntilanteesta tai fyysisestä hyvinvoinnista johtuen jopa ainoalta vaihtoehdolta, eivät naiset stigman vuoksi useinkaan puhu abortista omilla kasvoillaan, vaikka rohkeita poikkeuksiakin löytyy. On huomionarvoista, että lainsäädännöllä voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Nyt lainsäädäntöä ollaan kiristämässä siten, että usein vaikeaksi koetun valinnan tehtyään aborttiin päätynyt nainen joutuu huomaamaan, ettei lainsäädäntö varauksettomasti tuekaan hänen oikeutta päätökseensä ja omaan kehoonsa. Sen sijaan laki osoittaisi toteutuessaan aborttiin päätymisen olevan tiettyjen tahojen mielestä tuomittavaa ja vieläpä oikeutetusti.

 

  • Lopuksi herää kysymys, ovatko hoitohenkilökunnan vakaumuksellisen osan oikeudet todella tärkeämpiä kuin naisten oikeudet? Sillä siitä aloitteessa on pohjimmiltaan kyse: naisten oikeudet kaventuisivat, mutta hoitohenkilökunnan oikeudet lavenesivat.

 

Entä onko mitään tehtävissä lakialoitteen kaatamiseksi? Toki! Käytä vaikkapa ylläolevia perusteita (muista Rauma!) ja ota yhteyttä lakivaliokunnan jäseniin. Osoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@eduskunta.fi.

 

Laura Huhtasaari

Katja Hänninen

Emma Kari (Emma tosin tietää nämä asiat jo, eli kannattaa viestitellä ensisijaisesti muille)

Niilo Keränen

Katri Kulmuni

Suna Kymäläinen

Mikko Kärnä

Antero Laukkanen

Sanna Marin

Sari Multala

Johanna Ojala-Niemelä

Tom Packalén

Antti Rantakangas

Mari-Leena Talvitie

Ville Tavio

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Bluestocking

Suomessa eletään absurdeja aikoja. Torstaina 24.9. pääministeri Juha Sipilä totesi eduskunnan täysistunnossa seuraavasti: “Minusta meidän pitää myöskin rauhallisesti ymmärtää niitä pelkoja ja huolia, mitä ihmisillä on siellä omassa arjessaan koskien tätä suurta muutosta, mikä täällä on tapahtunut. - - - Meidän pitäisi pystyä asialliseen, rauhalliseen keskusteluun myöskin siitä, ilman että me leimaamme rasisteiksi näitä ihmisiä, jotka ottavat esille näitä omia huoliaan. Minusta niitäkin pitää kuulla.” Samaisena päivänä myös valtiovarainministeri Alexander Stubb avasi sanaisen arkkunsa: “Jos muutamilla ihmisillä on halu ilmaista mielipiteensä ja osoittaa frustraatiota tässä vaikeassa tilanteessa, se sallittakoon. Ymmärrän myös näitä ihmisiä.”

 

Stubbin ja Sipilän ymmärrys frustroituneita ihmisiä kohtaan otettiin Lahdessa kirjaimellisesti, kun samana iltana paikallinen ruudinkeksijä ilmaisi turhautumisensa pukeutumalla Ku Klux Klanin valkoiseen kaapuun. Samanmieliset osoittivat frustraatioitaan myös heittämällä pakolaisia kuljettaneen bussin ikkunoihin ilotulitteita ja kiviä kohti SPR:n työntekijöitä. Stubb ja Sipilä riensivät tuomitsemaan rasistisen ilkivallan, mutta aivan liian myöhään: he olivat jo aiemmilla rasistisesti ajattelevien ihmisten huolia ja frustraatioita ymmärtävillä kannanotoillaan avanneet sen kaapin oven, jossa lahtelainen neropatti KKK-kaapuaan säilytti.

 

Rasistisen ilkivallan tuomitsemisen tulisi olla itsestään selvää, joten ilman muuta hallitus tuomitsi lahtelaisurpoilun ykskantaan. Kuka muka olisi niin ajattelematon, että EI tuomitsisi KKK-kaapuja ja polttopulloja? No, esimerkiksi lahtelainen kunnanvaltuutettu Lasse Koskinen (ps), joka jätti allekirjoittamatta Lahden ylimmän johdon rasisminvastaisen vetoomuksen. Toki Koskinen rasismin tuomitsee, hänen mielestään irakilaiset, turkkilaiset ja somalialaiset vain tulisi lähettää takaisin sinne, mistä tulivatkin.

 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Lasse ei nimittäin allekirjoittanut vetoomusta, koska vetoomuksessa “ei ollut sanaakaan hallitsemattoman maahanmuuton tuomitsemisesta tai vaatimuksia sen korjaamiseksi." Lasse jatkaa: "Ei riitä että puhutaan toisesta puolesta vaikkakin asiaa, kun toinen puoli puuttuu.” Se, mitä Lasse yrittää sanoa on, että hänen mielestään myös keskustelun toinen äärilaita pitää saattaa vastuuseen. Ihan jäin tämän terävän huomion äärellä pohtimaan, että tarkoittaako Lasse toisella äärilaidalla niitä ihmisiä, jotka kutovat turvapaikanhakijoille villasukkia vai niitä, jotka toimittavat vaatelähetyksiä hätämajoituskeskuksiin? On sietämättömän surullista että tässä keskustelussa äärilaidoiksi nimetään sekä rasismi että inhimillisyys. Ilmeisesti jälkimmäinen on kuitenkin nyky-Suomessa jokseenkin radikaali ajatus. Se vasta surullista onkin.

 

Lasse ei suinkaan jää ainoaksi, joka toimillaan vähättelee rasistisia iskuja. Sunnuntaina 27.9. Iltalehti uutisoi Tampereella hätämajoitustilaksi kaavaillun koulun seinään ilmestyneen rasistisia viestejä. Kotkalainen kunnanvaltuutettu Van Wonterghem Freddy (ps) kunnostautui kommentoimalla asiaa seuraavasti:

(Kuvakaappaus otettu su 27.9. klo 15.09. Varttia myöhemmin se oli poistettu FB:sta.)

 

Freddy-boy viittaa turvapaikanhakijoiden täyttämän rakennuksen olevan “läävä”, rasististen viestien asiallisia ja hätämajoitustilan väkivaltaisen hävittämisen uhkailua parempi vaihtoehto.

 

Minä kysyn teiltä, Sipilä ja Stubb: joko nyt saa sanoa rasisti? Ja minä kysyn sinulta Timo Soini: olisiko vähitellen aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tuomita puolueen urpoilevat fasistit? Ja minä kiitän kaikkia villasukankutojia. Toivon, että jonain päivänä teidän inhimillisyyttänne ei pidetä radikaalina vaan normaalina käytöksenä.

 

 

Share
Ladataan...

Pages