Ladataan...

Valpureja tulee ja valpureja menee, mutta olut on ikuista. ALA-arkkitehtitoimisto lähestyi minua pari viikkoa sitten sähköpostitse ja kyseli halukkuuttani maistella firman vappujuhlia varten räätälöityä Revision Cloud -nimistä APAa (American Pale Ale/Architectural Pale Ale), jonka taustalta löytyy tuttu kaksikko, Hiisi/Donut Island. Vastasin tanssiinkutsuun myöntävästi ja viikon päästä kaksi pulloa sisältänyt paketti saapui lähipostiini.

Helsinkiläisistä blogikollegoista ainakin Arde sekä Tuopillinen ovat saaneet Revision Cloudin näppeihinsä ja molemmat vaikuttivat pitävän oluesta, joten mielenkiinnolla avasin yksinkertaisen tyylikkäisiin kuoriin pakatun pullon. Nimi ja muutenkin etiketin krumeluurit viittaavat ei-niin-yllättäen arkkitehtuurin maailmaan, mutta koska en niistä mitään ymmärrä, niin en ala sen enempää asiaa perkaamaan. Arkki tehdit käyköön yli opistonsa, mutta kyllä elämäm kova koulu on, se missä asioita opitaan ja koetaan. 

Jo tuoksu vihjailee muhkean hedelmäisestä nektarista. Maku ei enää sitten vihjaile, sillä C-humalilla (Columbus, Cascade, Citra, Chinook) kyllästetty neste kaatuu kohti nielua virkistävänä kuin tuulahdus tropiikista. 5,9% näyttäytyy yllättävänkin tuhtina ja oluessa on hieman jopa smoothiemainen suutuntuma. Hedelmäsmoothieta on myös maussa: ananas saa seuraa mitä moninaisimmista sitrushedelmistä ja koristeeksi vielä hieman männynneulasia. Vaikka Revision Cloudin yleiskuva onkin makeileva, niin lopussa esiin pirskahteleva sitruunamehumainen happamuus tasapainottaa koko komeuden ennen kuin on liian myöhäistä. Näillä prosenteilla ja tuolla suuntuntumalla olisi loppuun ehkä kaivannut kunnon katkerotykitystä (ibuja on tosin 60), mutta kyllä Revision Cloud tällaisenaankin on ehdottomasti Suomen paras Architectural Pale Ale. American Pale Aleissakin kärkikastia. 

"This is perfect beer for the dry, cold finnish summer 2017"

 

Share

Ladataan...

Aurinko poltti kalpeiden suomalaisten niskalihoja hitsipillin lailla ja sukkasandaalit sekä pakarasortsit hallitsivat katukuvaa. Vähemmästäkin sitä ihmisen mieli halajaa puiston rauhaa ja oluen virkistävyyttä. Suuntasin askeleeni siis puistoon oluelle.

Hiisi Kemut | 4,5% | Pils

Juoman nimi on Kemut ja jonkinlaista surujuhlaa itsekin vietin, joten osui ja upposi. Maku myös. Kemut on tehtailtu jyväskyläläiselle musiikkifestivaalille, siitä siis nimi sekä epä-hiisimäinen etikettidesign. 

Olut on tyyliltään Pils, mutta Cascade-humalan myötä hyvinkin muodikkaan moderni näkemys tyylilajista. Pullo löytyi muuten Joutsan S-marketista, johon pysähdyimme Hiisin Mikon kanssa matkalla Lahteen. Minä kävin kakalla ja Mikko tarjosi Kemut. Kiitos, Joutsa.

Viljaista runkoa, jopa tuhdihkoa prosentteihinsa nähden. Cascaden (sitrus)hedelmäisyys nousee nopeasti taustalta kalifiksi kalifin paikalle. Maistuvaa. Loppuun olisin kelpuuttanut vielä pilsmäisen rapsakan katkeron, mutta käy tämä näinkin. Makumaailma on kovin jenkki, eli Pils-puritaaneille en voi suositella. Muille kemuttajille kyllä.

Paikka vaihtuu...

Olvi Sandels Vehnäolut | 4,7% | Hefeweizen

Tästä se kaikki alkoi, nimittäin Olvin seikkailu "erikoisoluiden" maailmassa. Ennen jenkkiale-ryntäystä Iisalmessa kokeiltiin markettien oluthyllyjen notkeutta Sandels-nimen alla kulkevan Hefeweizenin voimin. 

En ole suuri vehnäoluiden ystävä, mutta silloin tällöin jääkaappikylmä halppisvehnä toimii, varsinkin puisto-olosuhteissa. Useasti valinta osuu Nokian hyvään ja eri toten halpaan Elowehnään, mutta tällä kertaa kaupan kylmähyllystä kurkisteli ainoastaan tämä olvilainen. Ei siis edes Iisalmi Pale Alea viileässä, ihme peliä. 

Miltä Olvin hefeweizen maistuu vuosien tauon jälkeen? Kevyeltä vehnäoluelta, siinäpä se oikeastaan. Banaanisuutta, viljaisuutta sekä pientä sitrusmaista happamuutta. Kylmänä ihan kelpo janojuoma, mutta lämmetessään prosentit paljastuvat vetisyyden muodossa.   

 

Share

Ladataan...

Kun Lahtikko-zinen kolmosnumero on saatu miltei myytyä loppuun, niin on aika alkaa suunnitella uusia kujeita. Tällä kertaa ne kujeet veivät minut Jyväskylään, joka sai kyseenalaisen kunnian aloittaa Lahtikon uusi juttusarja, jossa tutustutaan Suomen olutkaupunkeihin. Ensimmäinen kaupunkiartikkeli piti muuten ilmestyä jo kolmannessa numerossa, mutta Oulu ei vaikuttanut olevan vielä valmis ottamaan Lahtikkoa vastaan: joillain haastateltavilla oli muita kiireitä ja jotkut nimeltä mainitsemattomat paikallispanimot eivät edes ikinä vastanneet kyselyihini.

Jyväskylä kuitenkin vastasi huutoon ja vaikka sielläkin tuli viime hetken peruuntumisia, niin ihan mukavia juttutuokioita saatiin aikaiseksi päivän aikana. Varsinainen teksti ilmestyy siis loppukesästä Lahtikko-zinen ”suuressa kesänumerossa”, mutta käydään nyt tässä nopeasti kuvien kautta läpi tapahtumien kulkua.

Ensimmäinen etappi, toki Alko-visiitin jälkeen, oli Yliopistonkadulla sijaitseva tatutointistudio, Illustrations of A.R. Semaster

A.R. Semasterilla on ollut oma kioski pystyssä vasta viime vuoden lopulta, ja muutenkin uusi tekijä kyseessä, mutta vientiä on kuulemma riittänyt senkin edestä. Tai ehkä juuri siksi. Ja vielä ilman sen suurempaa mainostusta, mistä kiitos lähtee Punk in Finland -foorumille. 

It's a wrap. Kävi näissä Lahtikko-puuhasteluissa hyvin tai huonosti, niin jollain tavalla Lahtikko on nyt aina osa minua. Herra Semasterin hellässä käsittelyssä oli todella miellyttävää olla, yksi helpoimmista tatuoinneista, joita tilkkutäkkimäinen vartaloni on vastaan ottanut. Olen todella tyytyväinen, nyt vaan odotellaan Hartwallin lakimiehiltä ukaaseja, heheh. Kiitos, A.R. Semaster.

Kuva oli tösäytetty ihoon ja iho pistetty pakettiin, joten oluthammastahan sitä alkoi kolottamaan. Tatuointimestarin suosituksesta suuntasimme ensimmäiseksi Bar Explosiveen, entiseen Pommiin. Hauska yhdistelmä lähiöpubia ja hieman modernimpaa istuskelupaikkaa.

Paikka on nykyään tunnettu suht laajasta olutvalikoimastaan, ja varsinkin suht edullisesta sellaisesta. Otin alkuun Tiny Rebelin Super Saisonin, joka maistui greipinkukilla maustetulta pesuaineelta. Loppulasi oli jo melkoista irvistelyä. Annoskateuden iskettyä tykittelin vielä Hiisin Ikiiurson, edelleen maan parhaita oluita. 

Olin kysellyt hieman etukäteen, että missä Jyväskylässä kannattaa käydä Vihreä Haltiatar-Explosive-Harry's-troikan ulkopuolelta ja muutakin ihminen mainitsi Lucky Baldwin's -nimisen irkkupubin. Kävelimme siis sinne, mutta kuten "yläkaupungin" ykkösbaari, Vihreä Haltiatar, niin myös Lucky Baldwin's piti maanantaisin ovensa säpissä. Ei voi mitään, tämmöstä tää arkinen päivätissuttelu joskus on. Seuraava pysäkki: Musta Kynnys.

Vanhaan rautatieasemarakennukseen pykätty Musta Kynnys on enemmän ehkä musiikkiin painottuva baari, mutta on siellä oluttakin. Varsinkin paikallisen Hiisin tuotteita taisi nyt olla kymmenkunta tarjolla. Itse otin hekumallisen tuoreen Great Divide Hercule Double IPAn ja kuvittajamestari Hiisin sekä Donut Islandin hedelmäisen Cream Pie APA - kollabon. 

Näiden juomien jälkeen oli aika hyvästellä Arsemaster ja jatkaa yksin Jyväskylän alati kylmenevään iltapäivään. Harry's, olen tulossa!

Harry's on se Jyväskylän kenties tunnetuin olutravintola, tai ainakin fiinein. Tapasin rallikuskin kuppilassa paikallisen Huurteinen-blogin pitäjän Rollen, jonka kanssa juttelimme nauhurille kaupungin olutelämästä ja mm. black metallista. Mukavaa, että sai lisää paikallista näkemystä Lahtikon juttuun.

Käy lukemassa Rollen näkemykset: https://www.huurteinen.fi/huurteinen-meets-bonthoo-bonthoo-millainen-jyvaskylan-olutskene/

Olueksi valikoitui BrewDogin jo kertaalleen hanasta mahtavaksi maistettu Paradox Compass Box. Mahtavaa se oli nytkin, mutta 15% kihahti vähän liikaakin hattuun, sillä retken "virallista" osuutta oli vielä tovi jäljellä. Noh, humalassahan minä näitä juttuja aina teen, tai ainakin se käsitys monella on.

Vielä ehti ennen kotimatkaa pysähtymään tien toisella puolella, johon oli aivan hetki sitten pistetty pystyyn lahtelaiselle olutbloggaajalle hyvinkin tuttu Teerenpeli. Näytti ja vaikutti ihan Teerenpeliltä. Omat tuotteet etunenässä ja siihen hieman lihaa luiden ympärille mm. Hiisin tuotteilla (näitä on muuten ihan joka paikassa Jyväskylässä!). Ravintolapäällikkö Tomi Hiltunen kertoi, että alku on ollut vauhdikas ja selvästi Teerenpelille on tilausta Jypinkylässä. Hyvä.

Kyyti oli odottamassa minua jo nurkan takana, kun könysin Teerenpelin varjoista kävelykadulle. Hiisin Mikko (sanoinhan, että ovat joka paikassa) oli menossa Mastokaupunkiin päin ja kyseli tarvitsisinko kyytiä kotiin. Bussilippu oli kyllä jo ostettu, mutta mieluummin sitä hyvässä seurassa matkaa takaisin Vesijärven rannoilla. Ja saatiinpa siinä samalla hieman myös "bisnestä" puhuttua. Palataan niihin kuitenkin...

Kiitos vielä A.R. Semasterille, Rollelle, Mikolle sekä toki Jyväskylälle noin ylipäätään.  

---

Yhteistyössä: Illustrations of A.R. Semaster

https://www.facebook.com/arsemaster/

https://www.instagram.com/arsemaster/?hl=fi

Share

Pages