Ladataan...

Hollolassa, jossain Soramäen ja Vesalan rajapinnoilla majaansa pitävä Wesala Brewery on kotipanimo, joka ei session-oluista piittaa. Vesa Kotinurmi, mies Wesalan takaa kertoikin, että hän ei juuri tissuttele olutta, joten tehtailee mieluummin isoja ja maukkaita juomia niihin hetkiin, kun voi rauhassa nautiskella sen yhden ja ainoan.

Muutama viikko sitten Kotinurmi otti yhteyttä ja tarjosi joitain tuotteitaan maisteltavaksi, olinhan somessa kuolannut miehen perä… oluiden perään. Kasissa kilkatti neljä pulloa erilaisia herkkujuomia, joista tässä juttusarjassa käydään läpi kolme. Kolme siksi, että neljäs pullo oli vain puoliksi täynnä/tyhjänä samana päivänä pullotettua Imperial Stoutia. Se tuli hotkittua miltei samoin tein parempiin suihin ilman sen suurempia muistiinpanoja. ”Mahtava kahvinkorvike”, kuului kanssanauttijan kommentti. Summatkoon se tuon maistuvan oluen. Sitten asiaan.  

(Kävin muuten syksyllä tutustumassa Wesalan tiluksiin kotipanimoillan merkeissä, käy lukemassa jos kiinnostaa: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/kotipanimokarkelot-katseilta-kateissa).

Rairai – Double IPA | ABV 8,2% | IBU 70

Nimestä voisi päätellä jo, että rukiista tupla-IPAa olisi tiedossa. Ja oikeassahan se sisäinen matlockini taas oli. ”Pot Still – Rye” lukee etiketissä, alun perin ilmeisesti viskimaltaaksi tarkoitettu, sen enempää en jaksa selvittää.

Humalasortimentti on herkullista luettavaa: Magnum, Simcoe, Centennial, Citra ja El Dorado. Minkälainen humalamörkö sieltä on oikein tulossa?

Tumman punainen ulkoasu (kuva oli julkaisukelvoton) herättää kiinnostuksen koreudellaan. Tuoksussa greipillä ryyditettyä mansikkahilloa, usein tavattu elementti ruispohjaisissa ipoissa. Maku antautuu sitten täysin mansikkahillon vietäväksi, jotain samaa kuin Hiisin vastaavissa keitoksissa. Onneksi tuo hilloisuus toimii vahvemmissa IPA-nousukkaissa, vaikka Rairai olisi voinutkin hieman enemmän kerätä runkoa ympärilleen.

Hillon tahmaisuudesta tarvotaan kuitenkin nopeasti jenkkihumaloituun greippimetsään ja mänty(omena)tropiikkiin, erittäin miellyttävä loppuliuku. Myös katkerotasot ovat kunnossa, itse asiassa niiden purevuus pääsee paikoin jopa yllättämään.

Ruis ei ole oma suosikki raaka-aineeni, eikä se tässäkään toiminut täydellisesti. Todella maistuva olut kuitenkin, jonka hillomaisuus ja kovat katkerot pelasivat hyvin yhteen. Kovin tuorettahan (pullotettu 17.03.17) Rairai vielä oli, että kehitystä varmasti tapahtuu suuntaan jos toiseen.

Share

Ladataan...

Amager The Sinner Series Lust | 9,2% | Belgian Strong Ale

Bryggaan oli tullut uusia laseja, vihdoin! Se Imperial Stoutin lussuttaminen pintistä alkoikin olemaan jo noloa puuhaa, puhutaan nyt kuitenkin kylän parhaasta olutpubista.

Hanaan oli tullut myös muutama uutuus, etunenässään Amagerin ”syntisarjan” Lust-variantti. En tilatessani sitä tajunnut, mutta Lust teki The Sinner Series -seitsikostani täydellisen, vaikken niitä mitenkään erityisesti ole edes yrittänyt bongailla. Mitä jäi käteen? Eipä juuri mitään, sillä usein pirun kalliita oluita, joiden hinta-laatu on mitä on. Pride oli maistuva Imperial Stout ja Envy suht tuoreena herkullisen hedelmäinen IPA, mutta siinäpä se.

Mutta jos Pride ja Envy olivat niitä maukkaita syntejä, niin Lust oli taas sellainen synti, jota en halua toistaa. Ikinä. Aivan kammottava litku, Belgian Strong Ale? En jaksa edes kirjoittaa mitään kunnon arviota, tuuppaan muistiinpanot sellaisinaan tähän ruudulle ja TÄTS IT.

”Todella makeaa, imelää, hyh, ihan ku joisi poltetulla sokerilla makeutettua hunajaa. Laihaa kahvia sokerilla, hunajalikööriä sokerilla, luumuja ja rusinoita sokerilla, sokeria sokerilla. Hampaat narskuu ja huulet tahmaantuu. Loppulasissa paskaa simaa, sokerilla toki. Hyi saatana, eiköhän tää ollu tässä. Sokeri.”

Kanavan Koski Pale Ale | 6,4% | English Pale Ale

Iloinen kulkija oli lyönyt Olutoppaan mukaan hanaan Lahen naapuripitäjien yhteistyöolutta, joten pitihän se käydä testaamassa. Kosken juuret ovat nimensä mukaisesti Hämeenkoskella, jossa Erno Ruusunen on valmistellut reseptiikan kuntoon kotipanimossaan ja vääksyläinen Kanavan Panimo skaalannut sen sitten myyntikuntoon. Tyyli on umpitylsä English Pale Ale, mutta jo maistiainen HBF:ssä osoitti, että puhtaan ja maistuvan perusoluen ovat taas Vääksyn veljekset (ja Ruusunen) keitelleet. 

Tuoksu on tuhti, huh. Tyylille melko kovat prosentit hyökkäävät heti kättelyssä aisteihin kiinni. Kypsää, mutta erittäin ylikypsää hedelmää lasi täynnä ja taustalla myös sellaista reilulla voinokareella voideltua paahtoleipää. Maku kääntää katseen aamupalapöydällä voiastiasta kohti hillopurkkia. Tällä kertaa ei kuitenkaan sitä ainaista mansikkaa, vaan enemmänkin jotain kuningatarvarianttia: makeaa kyllä, mutta taustalla pieni happamuus tasapainottamassa.

Ruusunen ja Kanava ovat korjanneet sadon kitukasvuisesta brittitropiikista ja valmistaneet siitä hyvinkin panimon näköisen oluen.    

Põhjala Meri | 4,4% | Gose

Põhjala kusee, pelkkää vettä. Oli siellä taustalla suolaa (Himalajalta), oli siellä lusikallinen kirpsakkaa sitruunamehua, oli siellä muutama viljanjyvä... Kokonaisuutena kuitenkin todella vaisu ja vetinen. Hintaa sen nelisen euroa Citymarketissa, joten sillä summalla Põhjalan laatuotteisiin tottuneet suut kaipaisivat varmasti jotain vastinettakin rahoilleen. 

Kaunis kiitos kuitenkin oluesta, Mari.

 

Share

Ladataan...

Yhteistyössä Lahen Ajat -verkkolehden kanssa: http://www.lahenajat.fi/podcastit-2/lahtikko-radio/

https://soundcloud.com/user-60900229/stonerio_kuunnelma

Lahtikko Radio jalkautui LiMu Radion lämpimästä studiosta keskelle kylmintä Kiveriötä. Lahtelaisen lähiöpubikulttuurin kovaan ytimeen meidät opasti Stonerio-natiivi, Tuopin ääressä -skribentti Arto Halonen. Oliko Tuopissa väkivallan uhkaa havaittavissa, törmäsimmekö Anassa kielimuuriin, elämää vai erotiikkaa 69:ssä, miksi Wood on asiakkailleen kuin toinen koti, onko Meininki hyvä vai huono ja miksi kaikki loppui Erikaan? Näihin et saa todennäköisesti vastauksia Lahtikko Radion Kiveriö-kuunnelmasta, mutta kuuntele nyt silti.

https://soundcloud.com/user-60900229/stonerio_kuunnelma

 

Share

Pages