Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Wesalan perjantainen rimanalitus on jo unohdettu (kyseessä oli muuten melko varmasti viallinen pullo) ja nyt kotipanimo palaa kultakantaan. Savustetun Pilsner-maltaan pohjalle rakennettu Smoked Bitter tekee nimittäin sen, mihin moni ei ole vielä pystynyt: hyvän vaalean savuoluen.

Myönnän, että ennakkoluuloni saivat vallan, kun aloin pulloa availemaan. Rauchbierin kuuluu olla tummaa -mantra on juurtunut jo niin syvälle, että vanhan koiran on vaikea saada huuhdeltua vaalealla savuoluella karvapalloja kurkustaan. Onneksi takin voi kuitenkin aina kääntää ympäri.

Smoked Bitter on kuohkean lihaisa olut, jossa savupilveen ei ole lähdetty nöyristelemään, vaan painettu kaasu pohjaan ja tykitelty kohti surman suuta. Bitterin ”sitruunaruohoiset” bitterit (single hoppina Admiral) ottavat jälkitoimenpiteet hoidettavikseen ja kokonaisuus on ehjä. Ehkä jopa Wesalan ehjin kokonaisuus, varsinkin kun miettii, että mies on saanut 4,7-prosenttiseen olueen huikeasti makuja ja niille vielä tuhdin rungon pykättyä. Ja harvoinpa savuolutta voi kutsua raikkaaksi.

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Tahdotko ottaa… En tahdo. Wesala Breweryn Ever Afterissa on takana kaunis ajatus, sillä se on pantu tuttavapariskunnan häävieraiden kurkkuja kostuttamaan, mutta oluena se on kaikkea muuta kuin kaunis.

Kuusiprosenttisessa APAssa on hieman erikoisempi humalakattaus: perinteisen Cascaden lisäksi keittoon on sujahtanut uusiseelantilaista Olicanaa sekä Rakauta. ”Mä oon vittu nevahööd noista”. Onko olut muuten vielä APA, jos siinä on enemmän uusiseelantilaisia kuin amerikkalaisia humalia? Mallaspeti on pedattu taasen Pale Alella, Munichilla, Honeylla ja Wheatilla. Lähtökohdat vaikuttavat olevan siis kunnossa.

Itse olut ei. Varsinaisesti pilalla Ever After ei ole, ehkä, mutta perin tympeä kokonaisuus se on yhtä kaikki. Kovin tumma ulkoasu, joka muodostaa reilun vaahdon turvakseen. Vaimea maltaan hallinnoima tuoksu, jota en APAksi edes tunnistaisi. Tunkkainen mallas ja (kuiva)hedelmäisyys yhdistettynä olemattomaan katkeroon, siinä maku pähkinänkuoressa. Ach so, takahampaista löytyy tosiaan pähkinä purtavaksi, sellaista brittiläistä vivahdetta saadaan loppuliukuun mukaan. Olikohan tämä nyt ihan  tarkoitetussa kunnossa?

Missä on tropiikki? Missä on eksotiikka? Vai onko Ever Afterin tarkoitus muistuttaa enemmän avioliiton loppua kuin alkua? Aika – kynnenjäljet ihollasi.

Share

Pages